lauantai 27. heinäkuuta 2013

Tyhjän paperin ahdistus

Yks viikko taas takana, enkä ole koneella käyny ees sähköposteja tarkistamassa ko viimeksi maanantaina... Jotenki tuntuu, ettei mitään saa aikaseksi, vaikka suht paljon mulla vapaa-aikaa onki. Niin ne illat vaan kuluu...

Alkuviikon olin yksin kotona, koska miesolento teki kamalan pitkiä ylityöpäiviä, ja oli kotipuolessaan yöt. Se kävi tiistaina kattomassa tahollaan leffan, ja mie kävin kans, sen saman leffan. Kyseessä siis World War Z, ja jo ensimmäisen kamalan kohtauksen jälkeen toivoin, että se olis päättyny jo siihen, koska tajusin, että mie olen yksin, ja minua pelotti! Zombit on minun eniten pelkäämä leffamonsteri... Noh, loppuhan se hyvin, vaikka oliki tosi ahdistava välissä, ko kaikki tuntu menevän koko ajan pieleen. Zombit siinä oli suorastaan raivohulluja, jollasista en yleensä ole välittäny. Ne ei ole niin pelottavia, jos ne juoksee nopeampaa kuin sie itte; ethän sie niitä pääse karkuun! Mutta ko ne liikkuu ihan hitaasti ja äänettömästi, niin niitä pitäis päästä karkuun, mutta jotenki ne aina onnistuu yllättään nurkan takaa... Tässä leffassa olevat zombit oli siis täysin päinvastasia: piti kamalaa ääntä ja juoksi pirun lujaa, ja (jos näin voi sanoa elävistä kuolleista) vailla itsesuojeluvaistoa. Silti tykkäsin, ehkä osasyynä se, ettei päähenkilön kaikki (tai mitkään) suunnitelmat menny ollenkaan niinku olis pitäny. Yleensä se ärsyttää joissain leffoissa eniten, ko keksitään joku järjetön suunnitelma, joka meneeki sitte just niinku piti, vastoin kaikkia todennäkösyyksiä...


Tampereen Keskustorin valtasi loppuviikosta tivoli, kuvassa maailmanpyörä vielä ilman vaunuja. Olis kiva poiketa tuossa härvelissä, jos se joku päivä ens viikola olis töitten jälkeen auki. Ilmeisesti sielä on myös ilmassa toimiva ravintola; seki vois olla ihan kiva kokemus.


Muuta erikoista ei ole sitte tapahtunukaan. Eilen käytiin uimassa; minusta vesi oli kylmää, etenki välillä tuli semosia tosi kylmiä kohtia, ja pari pyrähdyksen jälkeen nousinki rantaan kuvaamaan.








Uusimmasta Novita-lehdestä sain viimein tietää, miksei minun toinen kilpailuhuivi tullukaan takas: se oli saanu kunniamaininnan! Palkinto olis kyllä kelavannu mieluummin, mutta olen tyytyväinen, että se edes noteerattiin.


Mulla olis kova hinku neuloa ittelleni taas uudet sukat, mutten ole vielä osannu päättää, millaset. Yhdet on tosin puikolla tulossa jo, mutta ne on semmoset ihan tavalliset... Tahdon jotku erikoiset, joissa ois haastetta! Pitänee taas selata noin seittemänteenkymmenenteenkuudenteen kertaan tuo Novitan sukkalehti, jossa on ihania ideoita... Yks niistä olis mielessäki jo.

Lisäksi minua on ahdistanu se, että mulla on monta tyhjää kirjaa, osa minun itte sitomia, osa ostettuja. Ne on niin hienoja, jotenki vaain tykkään erilaisista kirjoista. Se ahdistus tulee siitä, että tahtoisin kirjottaa niihin jotaki, mutta en millään osaa päättää, mikä olis niin tärkeää, että haluaisin sen noin hienoihin kansiin! Päiväkirja-ajatusta olen pyöritelly mielessä, mutta semmoset on tupannu mulla jäämään aina kesken. Luonnoskirja mulla onki jo käsityöideoita varten... Toisaalta mietin, että jos vain ottas ja kirjottas jossain vimmassa ekalle sivulle jotain, niin ehkä se sitte lähtis siitä omalla painollaan. Mutta kuitekki... Ne on niin hienoja!

Tämä on ehkä minun lempikirja. Tuplakantisella koptisidoksella sidottu, vuohennahkakantinen. Nahka-ajatuksesta en liiemmin pidä, mutta se on kyllä ihana materiaali työstää. Ja on sen käyttö silti parempi idea, ko turkisten. Ainaki luulis tuon vuohen palvelleen jotain muutaki tarkotusta, ko tätä...


Nuo oikeanpuoleiset kirjat on minejä. Isommalla on kokoa ehkä 10 x 10 cm, ja pienempi on tulitikkuaskin kokonen. Jälkimmäiseen tuskin kirjotankaan mitään; isompi on jälleen ahdistuksen aihe...

sunnuntai 21. heinäkuuta 2013

Kaikenlaista!

Viikko on taas vierähtäny, eikä bloggailua ole varsinaisesti tapahtunu ollenkaan (jos niin voi ees sanoa....)

Eipä tässä paljoa ole ollu raportoitavaakaan, muuta ko töitä ja pari yksinäistä iltaa, ko miesolento on yöpyny kotipaikassaan, josta on siis noin 40 kilsaa lyhyempi matka sen töihin.

Torstaina shoppailin KappAhlin alesta pari paitaa ja kaulakorun, ko sattu olemaan klubiasiakkaille vielä alehinnoistaki puoleen hintaan. En ehtiny sovittaan, mutta olivat oikean kokosia. En tajua, miten mie taas tein sen: jouduin hölkkäämään kauheata vauhtia bussipysäkille, vaikka olin päättäny, että nyt lähen ajoissa. Jossain siinä 13.05 aikaan tajusin, että se yhden jälkeen lähtevä bussi lähteeki 13.10 eikä 13.15! Noh, onneks se oli vähän myöhässä, koska olin pysäkillä just tasan tuohon lähtöaikaan...

Näppäilin oikein kuviaki uusista vaatteista, vaikka tukka ja naama on sen näkösiä, ko työpäivän jälkeen voi ollakki, ja kuvakulmat on hassuja, koska itte on aika vaikea ottaa ittestä kuvia. Housutki on vielä numeroa liian isot! Ei mene hyvin...

Toppi olis voinu olla läpinäkymättömämpi. Se paljasti myös vatsamakkarat ikävästi, joten ehkä pidän tätä leggingsien kanssa, jollon makkarat on "tasasemmat". Tuo väri on oikein ehkä ekassa kuvassa; semmonen persikkainen (mikä ei ole ollenkaan minua, mutta koska sopivampaa väriä ei ollu, päätin heittäytyä hurjaksi!).

Näytän ehkä hiukan mielipuoliselta tuossa ekassa kuvassa! Tämä koru on vanha, ja siitä näkee, kuinka rähjääntyny se jo on. Muistuttaa niistä ajoista, ko vielä harrastelin kitaransoittoa...

Pohjosen kotona siivoilin vaatekkaappiani, ja löysin sieltä erään villapaidan. Olen sen neulonu varmaan lukioaikoina (koska Tiinalla on olemassa tästä neulomisprosessista kuvatodisteita). Se oli oikeinki sopiva minun pääle, ja nappasin sen mukaani, että tulee käyttöön. Joustinneule kauluksessa oli melko tiukasti päätelty, ja mietin, että ehkä sen vois purkaa ja neuloa uudelleen, vaikka eri väristä. Malli on muuten tosi kiva, vaikka teinki sen eri langalla kuin ohjeessa oli mainuttu (lankana siis 7 veljestä). Ohjeenki jopa löysin, olen sen käsin kirjottanu ruutupaperille, enkä muista mistä. Ilmeisesti ei ollu kopsukonetta/tulostinta sillon! Voisin ehkä tehdä jossain vaiheessa uuden, siitä oikeasta (tai saman vahvusesta) langasta.


Mulla oli meininki tehä välikäsityönä lautanauhasta kirjanmerkki semmosista langoista, joita mulle on jääny Peräpohjolan kansallispuvun huivista. Huivin tein koulun kulttuurilähtösen valmistamisen näyttöä varten. Eihän tuosta lautanauhasta mitään sitte tullu. Ensin en meinannu saada loimea luotua, koska langat oli vyyhdeillä ja suunnilleen ompelulangan vahvusina ne takerteli koko ajan. Sitte lopulta sain loimen laudoille, ja vain huomatakseni, että minun puutyökurssilla tekemät laudat oli ihan kakat. En ollu niitä jaksanu vissin hioa tarpeeks, koska langat takerteli vanerin repaleisiin viiluihin, eikä ne oikein kääntynykään sujuvasti. Noh, jos sitä Toikalta tilais sitte kalliilla kunnon laudat...

Nätti huivi, mutta työtä riitti aikoinaan siinäki! Jaiks!

Eilinen meni Vammalassa (jota en miekään voi sanoa Sastamalaksi, vaikka se semmonen nykyään on). Käytiin ensin miesolennon ja anopin kans torilla, jossa oli joku tapahtuma. Sielä oli myös muun muassa Timo Soini ja Ben Zyskowicz (jonka nimen kirjotusasu oli tarkistettava Wikipediasta). Jälkimmäistä en kyllä ees nähny, mutta muut seuralaiseni vakuutti, että kyllä se sielä oli. Ostin herneitä litran, mutta sain varmaan kaks (se myyjä vissin halus eroon niistä). En tiä, jaksano mie syä ne kaikki, ennen ko menee pahaksi!



Sen jälkeen kotiuduttiin anoppilaan, jossa muun muassa saunottiin ja rupateltiin. Rontti-kissalta poistettiin erittäin ammattimaisin ottein punkki, eikä se (kissa) vastustellu yhtään, vaikka se varmaan sattu. Ehkä se on niin fiksu, että tajus, että me vain autetaan sitä. Koira sen sijaan keskitty erilaisten tavaroiden tuhoamiseen...


Kivikissa oli ilmestyny pihalle. En muistanu kysyä, kuka sen on tehny. Tuo kaljatölkin klipsuista tehty koru on Hetalta (kiitti!!). Vanha kissaherra oli tyytyväinen huomiosta, jonka se varasti koiralta. Huomaa kengät pöydällä; syyn löydät edellisestä kuvasarjasta.

Tänään heräsin jo seittemältä, mikä seki alkaa tuntua jo kamalan myöhäseltä, ko viikolla herää neljältä. Näköjään sain tuhlattua tämän blogin kirjottamiseen yli tunnin, eli hienosti käytetty aamu! Ehkä seuraavaksi aamupalaa...

Niin, oli melkein unohtua. Nykyaikaistuin viimein myös ruokarintamalla ettimällä bussimatkalla päivällisreseptin kännykällä. Ei siis millään älypuhelimella, vaan ihan perus kännyllä, jossa on näppäimet ja postimerkin kokonen ruutu. Hyvin onnistu! Se resepti oli karppausfoorumilta, mutta muuttelin siitä omanlaiseni, ja semmosen, että miesolentoki pysty syömään (vaikka edelleen se vihaa noita kasviksia...)

Kasvis-jauhelihalaatikko


400 g             jauhelihaa
140 g             pekonia
200 g             pakaste-keittojuureksia
300-350 g         vihannessekoitusta (otin Amerikan kasviksia, koska herneet on nou nou miesolennolle!)
1                 sipuli
2                 tomaattia
n. 4 dl           kuohukermaa
3                 munaa
mustapippuria, suolaa
voita ja/tai öljyä

Pinnalle:         juustoraastetta maun mukaan

Hienonna sipuli ja kuullota sitä hetki paistinpannulla runsaassa voissa tai öljyssä. Lisää jauheliha. Suikaloi pekoni ja kuutioi tomaatit, ja lisää ne pannulle, kun jauheliha on melkein kokonaan ruskistunut, ja anna ruskistua loppuun. Mausta seos rouhitulla tai hienonnetulla mustapippurilla.

Voitele tai öljyä korkeareunainen uunivuoka (itse tykkään öljytä, koska sen saa levitettyä helposti munasutilla!). Kaada juurekset ja vihannekset kylminä vuokaan ja sekoittele. Lisää jauhelihaseos ja sekoita kunnolla.

Valmista "munakerma": Riko munat erilliseen astiaan ja sekoita niiden rakenne rikki. Lisää kerma ja suola ja sekoita hyvin. Kaada seos vuokaan tasaisesti.

Paista uunissa 225-asteessa noin puoli tuntia, lisää sitten juustoraastetta haluamasi määrä, ja paista vielä 10-15 minuuttia (kunnes juusto on sulanut ja saanut hieman väriä).

On hyvää!

tiistai 16. heinäkuuta 2013

Such a lonely day

Tulipa tänään reissattua ympäriinsä bussilla mansikkametsällä! Eilen saatiin tosiaan yks laatikko, mutta olin raivannu niin hyvin tilaa pakkaseen, että todettiin sinne mahtuvan vielä toinen mokoma, jos sellanen saatais käsiimme. Noh, miesolennolla on ylitöitä tänään ja se jää kotipaikkaansa yöksi, joten se ei niitä vois käydä ostaan niinku eilen. Siispä mie autottomana kaivoin vanhan kunnon kaljakärryn naftaliinista, ja nappasin sen mukaan seikkailulle, joka käsitti bussimatkan ja kävelyn Tampereella töihin!

Niin, luit oikein: kaljakärrystä oli puhe! Siis juuri semmonen, mitä ruotsin- tai vironlaivoilta tuodaan, johon köytetään "mustekaloilla" muutama koppa olutta... Juu, mie käytän semmosta kaikenlaisen muun roinan roudaamiseen! Kouluaikoina siinä kulki matkalaukku, harrastuspaikalle matonkuteet, ja kuljetimpa mie yhen hyllynki siinä osissa pintakäsiteltäväksi!

Mutta aiheeseen, eli mansikoihin. Niitä löyty lopulta Nokian sittarilta, kalliiseen hintaan, mutta minkäs teet, ko ollaan jälleen mattimyöhäsinä liikkeellä. Boksi pussiin ja kiinni kärryyn, ja à vot: piilojuoppo on valmis! Niin sitä varmaan moni ajatteli, ko kuljetin sittarin pussiin verhottua laatikkoa julkisella paikalla... Yksiki perheen kanssa liikkuva isä katto vähän pitkään (ja huomasinko ehkä jotain säälin ja pahastuksen sekasta sen ilmeessä?). Hetken mietin, pitäskö tarjota sen läpeille mansikoita, että lakkais epäilemästä, mutta sitte muistin taas, mitä ne oli maksanu.

Mansikoista tuli tällä kertaa myös jonkulaista survosta (pikahilloa, niin sanoakseni), jollasta anoppi on tehny myös, ja jota miesolento tykkää laittaa aamupuuroon. Se on helppo tehä: mansikat tehosekottimeen, maun mukaan sokeria (mie laitoin aika vähän, ehkä 1-2 rkl / 0,5 l) ja sekotin päälle. Valmis! Voi tehä myös sauvasekottimella.


Löysin Tiimarista tuomosia ihania minipakasterasioita, joissa oli kivan väriset kannet. Purkkiin mahtuu 1 dl, eli ne on niiiin söpöjä. Miesolento saa niihin mansikka-annoksensa maitorahkan kanssa syötäväksi töihin... Harmi vain, ettei ostaessa voinu mitenkään huomata näistä vakuumipakatuista bokseista, ettei ne kannet napsahakaan kiinni, vaan on irrallisia! Jes! No, mitäpä ei maalarinteippi korjais... Onneks olivat alessa ja halpoja!

Mansikkashow:ta ennen tein ihanaa salaattia, ja tässä on sen resepti. Alkuperänen on muistaakseni jostain keittokirjasta, mutta en kuollakseni tiä, mistä, koska kaikki minun lempireseptit on kopsattu omaan kirjaansa. Muunsin sitä hiukan vhh-ruokavaliolle sopivammaksi.


Tonnikala-juustosalaatti


1 pss (200 g)      pakasteherneitä
200 g              emmental- tai kermajuustoa
2                  maustekurkkua
2                  sipulia
3                  kovaksi keitettyä munaa
3                  tomaattia
1 tlk              tonnikalaa vedessä

Kastike:
1 tlk              kermaviiliä
2 tl               sinappia
1 rkl              viinietikkaa
1-2 tl             sokeria
½ tl               musta- tai valkopippuria
hienonnettua tilliä
(½ tl              valkosipulisuolaa)

 
Sulata herneet siivilässä kuumassa vedessä. Paloittele juusto ja maustekurkut, hienonna sipulit. Lohko munat ja tomaatit. Valuta tonnikalasta vesi. Sekoita ainekset keskenään. Sekoita kastikkeen ainekset erikseen hyvin. Yhdistä kastike ja salaattiainekset ja anna maustua jääkaapissa noin 1 tunti.

Enemmän rasvaa sisältävään salaattiin käytin nimenomaan kermajuustoa. Tomaattia laitoin 2 ja sipulia yhen, koska oli aika isoja. Kastikkeesta vaihdoin kaiken muun paitsi pippurin ja tillin pariin desiin Felixin Kruunu-majoneesia, valkosipulisuolaa mulla ei ollu. Tätä söis vaikka pääruuaksi...

 Ostaessani noita salaattiaineksia muuan pikkutyttö kiinnostu kovasti minun maustekurkkujen hankinnasta. Kalastelin ne siis semmosesta saavista, ja tottakai sain sotkettua sen ekan pussin, ja piti laittaa se toiseen pussiin... Sen likan kattellessa meinas ruveta naurattaan, ja harmittaa, etten ole kovin spontaani lasten kanssa. Mielessä kävi, että olisin sanonu sille, että ne on taikakurkkuja, tai jotain muuta soopaa, mutta tajusin heti, että näyttäisin kuitekki ihan pälliltä, koska ei tuommonen sovi minun suuhun. Sitäpaitsi, nykyajan muksu olis kuitekki sanonu takas, että "uskooko täti joulupukkiinki?" Ei voi tietää; jos oikein kuulin, niin se likka kysy kuitekki äitiltään, voisko ne ostaa myös "tommosia". No ei voinu.

Oli pakko tulla kirjotteleen tätä parvekkeelle, vaikkei täällä mikään kuumin kesäsää olekaan. Kissaki hylkäs minut jo aikaa sitte, ja lojuu ilmeisesti makkarissa korissaan (ainaki siellä sen havaitsin viimeksi, ko kävin hakemassa villasukat). Nyt on kuitekki pakko vaihtaa sisälle, tai mie saan jonku nuhan, joten näihin kuviin, ja niin edelleen...

 


maanantai 15. heinäkuuta 2013

Mansikoita...

Lapin reissusta on selvitty hengissä. Eilen aamulla parkkeerattiin auto ruutuun vähää vaille viideltä, 10 tunnin ajon jälkeen. Aiemmin mainostamani iskias ei ollenkaan tykänny moisesta istumisesta, ja joka pysähdyksellä oli vaikea päästä autosta ylös. Mulla oli tarkotus napsia kovastikki kuvia matkalta, mutta niin se vaan jäi Ouluntullin jälkeen, ko rupes väsyttään ja haluttaan äkkiä omaan sänkyyn... Nämä kuvat on Pellosta (jossa oli jo eka stoppi miesolennon vessareissun takia) ja tosiaan Oulusta, jossa matkaa avittaan ostin ison mukin kahvia.




Sunnuntaipäivä ei sitte sujunukkaan ihan niin mallikkasti, varmaanki väsymyksen takia ja siksi, että molemmat tajus, että työt alkaa taas seuraavana päivänä. Piti kauppareissulla hakea tuosta viereisen kaupan pihasta mansikoita laatikollinen, mutta eipä sielä enää mitään myyjää ollu, vaikka ennen Lappiin lähtöä olin selvittäny, että pitäs olla 14.7 asti! Ei sitte muuta ko autoon, ja vain huomataksemme, että valot oli jääny päälle ja akku tyhjä... Onneks naapuri sattu just olemaan pihalla, ja anto virtaa omasta kiesistään.

Mansikoita ei sitte löydetty (tietenkään), koska oli sunnuntai, ja siitä tuli kamala kiukuttelu, koska viime kesänäkään ei ehditty niitä ostaa. Noh, lopulta saatiin sopu aikaseksi ja ilta meni mallikkaasti löhöillessä. Löysin sohvalta jopa sellasen asennon, jossa iskias ei kivistäny kovin pahasti.

Töissä suju myös hyvin, eikä tuo iskias kovin vaivannu. Kumartuessa ja istuessa se aina vihlasee, mutta onneks noita ei tarvi työpäivän aikana kovin paljoa tehä! Sain äitiltä magnesiumlisää, jonka tarkotus olis kans helpottaa iskiaksen paranemista (tai ainaki lievittää sitä), ja on se nyt helpottanukki, tiä sitte, mistä syystä. Tulehduskipulääkettä uskalsin myös ottaa, vaikka yleensä välttelen noitten lääkkeitten turhaa käyttöä.

Töiden jälkeen halusin tuhlata aikaa, että pääsen mahollisimman vähällä kävelyllä kotiin - eli sellasella bussilla, joka kiertää lähimpää. Otin bussin Tampereen linja-autoasemalta keskustorille ja piipahdin Sokokselle, koska mulla oli S-etukortin myötä sinne alennuskuponki. En tarvinnu mitään, mutta menin vilkaseen kirjaosastoa, koska sieltä voi aina tehä löytöjä.

Löysinki sitte tuon Fifty Shades of Grey-sarjan ensimmäisen osan, jonka olen meinannu lukea jo jonku aikaa (joo, onhan se niin kohuttu, että pitää vilkasta, onko se mistään kotosin). Se sattu vielä oleen tuomonen uudenlainen Miki-kirja, joka muistuttaa vähän pokkaria, mutta vaikutti kestävämmältä. Teksti on painettu vaakatasoon, eli kirjaa luetaan vähän niinku seinäkalenteria luettais. Kokoluokka ja sivujen paksuus oli mallia "Uusi testamentti ja psalmit", ja lähempi tarkastelu osotti, että kirja on kuin onkin sidottu, eli pitäis kestää paremmin ko nuo liimatut pokkarit. Kansi on kätevästi kiinni vain takimmaisessa sivussa, eli avatessa kirjan selkä paljastuu. Tämä tekee kirjasta helposti avattavan, ja se varmasti pysyy hyvin auki vaikka pöydälläki. Ehkäpä mie ostan tuon koko kirjasarjan tämmösinä "Mikeinä", jos se koukuttaa!

Tällä hetkellä menossa Stephen Kingin massiivinen Musta Torni, josta osa 3 / 7... Ehkä luen tuon uutuuden kuitekki välissä, etenki ko Mustan Tornin viiminen osa puuttuu meiltä vielä!

PS: Miesolento löysi niitä mansikoita tänään. Ne tuoksuu tuossa vieressä niin hyvälle, että on pakko ruveta karsimaan niitä pakasterasioihin, etten mie syö kaikkia!

lauantai 13. heinäkuuta 2013

Home sweet Lappi

Ohjeita olen kyllä ehtiny päivitellä, mutta kuulumiset on jääny vähemmälle!


Löhöilly olen mieki samala laila ko tuo kissa, ja ilmeisesti siitä seurauksena olen saanu iskiaksen vasemmalle puolelle alaselkään/reiteen. Aamulla on täyttä tuskaa nousta sängystä, eikä meinaa ees hampaitten pesuun taipua, mutta onneks se siitä vertyy aika pian. Istuminen ja kyykistyminen tekee huonoa, ja pelkäänki vähän mennä maanantaina töihin, jossa ei oikein kyykistelemättä pärjää... Noh, nettitarkastelun perusteella pitäs vaan jatkaa normaaleja arkitoimia, eikä jäädä lepäileen, ja oireitten pitäs helpottaa kuukaudessa tai muutamassa. Eli kipulääkekuurille!


Tapasin mummolavierailulla tämmösen lutusen Hilma-terrierin, joka oli pikkusen pelokas alkuun. Ilmeisesti sillä olli huonoja kokemuksia ihmisistä, vaikka se oli vasta nelivuotias. Miesolennon syömä kalapala kuitekki houkutteli sen sohvalle meän viekkuun!


Lapin luontoa käytiin ihastelemassa luontopolulla, jossa olen viimeksi käyny ehkä lukioaikoina... Tai sitte yläasteella. Nyt vasta huomasin, kuinka kaunista sielä on, ja samalta näyttäviä kuvia tuli otettuaki aika monta. Laavulla oli tulet valmiina, ja kahvit kulki repussa mukana. Tämän takia sitä joskus kaipaa tosissaan kotia!






























Päivä sattu olemaan tuolloin aurinkoinen. Kuuma tuli ja itikat söi, mutta olisin voinu jäädä asumaan sinne laavulle...





Nostalgisoin itteäni myös mummolassa kuvaamalla koneita, joita olen lapsena aina pelänny. Tavallaan neki on ihan kauniita. En kyllä tuon Kontu-nimisen mettäkoneen lähele menis nykyäänkään, jos se käynnistettäis... (Huom. Kontu ei liity tässä mitenkään Taru sormuten herrasta-saagaan!)




Kävin vierailulla myös navetassa, jossa tosin asusti vain vasikoita, hiehoja ja nuorempia lehmiä - muut oli ulkoilemassa. Pienin vasikoista tykkäsi leuan alta rapsutuksesta, ja sainpa siltä muutaman kuolasen nuolasunki kiitokseksi!



Huomenna olis tarkotus lähteä yötä vasten ajamaan takas kohti arkea ja Nokiaa, ja tänään on ollu tosi haikea olo. Äitiä käytiin vielä kerran kattomassa ja tarkastettiinpa samala reissula veljen ja tämän tyttökaverin väliaikanen kämppäki. Sitte grillattiin porukalla, ja naurettiin Miuku-kissaa, joka sähisi mulle ja miesolennolle, ilmeisesti koska meissä haisi Mörkö!

Kunpa vois lopettaa työt ja jäädä tänne iäksi!


torstai 11. heinäkuuta 2013

Pitsisukat varpaista varteen


Ohje on kirjoitettu yhdelle sukalle kerrallaan, mutta samalla tavalla voit neuloa kaksi sukkaa yhtä aikaa pyöröpuikolla. Täältä löydät tarkemman ohjeen.

Ohjeessa annetut mitat ovat suuntaa antavia, ja parhaan tuloksen saat selvittämällä oman käsialasi mukaiset mitat. Katso edellä mainitusta ohjeesta kohta "Näin määrität sukan kärki-pohjaosan pituuden ennen kiilalevennyksiä".


Pitsisukat


Koko: 34(36)38(40)

Tarvikkeet: Novita 7 veljestä -lankaa 1 kerä (tai 2; voit neuloa sukat yhtä aikaa omilta keriltään)
                    pyöröpuikko 80-100 cm nro 3,5
                    (2 silmukkamerkkiä)

Mallineuleet: Sileä oikea pyöröneuleena: Neulo kaikki s:t oikein.

Pitsineule ruutupiirroksen mukaan. Toista sukan etupuolella tummennetulla pohjalla olevia kerroksia. Toista varren takapuolella piirroksen kaikkia krs:ia.

Vahvistettu neule: 1.krs (op): *Nosta 1 s neulomatta, neulo 1 s oikein*, toista *-* krs loppuun.
2.krs: Nosta 1 s nurin neulomatta, neulo krs nurin loppuun.
3. krs: Nosta 1 s neulomatta, neulo 2 s oikein, *nosta 1 s neulomatta, neulo 1 s*. Toista *-* ja neulo viimeinen s oikein.
4 krs: Neulo kuten 2. krs.
Toista kerroksia 1-4.

Pitsineuleen ruutupiirros




Ennen aloitusta: Jos neulot yksivärisellä langalla yhdeltä kerältä, jaa kerä kahteen tai aloita se sekä sisä- että ulkopuolelta. Jos neulot yhdeltä kerältä raitalangalla, keri puolet kerästä omalle kerälle, ja keri se uudestaan, jotta raidat asettuvat samansuuntaisiksi. Varmista, että sukat alkavat kummatkin samanlaisista raidoista. Suosittelen kuitenkin ostamaan raitalankaa kaksi kerää; on helpompaa.

Aloitus


Luo silmukat Judy's Magic Cast On -tekniikalla. Kirjoitetun ohjeen löydät täältä, ja tässä on oiva video, josta voit ottaa mallia.


Luo yhtä sukkaa varten yhteensä 15 s siten, että ylemmällä puikolla on luodessa 8 s ja alemmalla 7 s. Huomaa, että neulomisen aloitus ei mene tällöin samoin kuin ohjeessa! Varmista, etteivät silmukat putoa puikoilta neulomista aloittaessa. Huomaa myös, että videossa käytetään kahta pyöröpuikkoa, mutta tässä ohjeessa yhtä.

Ota puikot vasempaan käteen, kärjet oikealle ja luontireunan sileä puoli itseesi päin. Vedä alemman puikon s:t pyöröpuikon langalle odottamaan.


1 krs: Neulo sileää oikeaa. Neulo puolelta 1 ensimmäinen silmukka ja kiinnitä siihen tarvittaessa silmukkamerkki (esim. erivärinen langanpätkä), josta tunnistat aloituskohdan. Merkki jää tähän, eli sitä ei kuljeteta mukana. Neulo puoli 1 loppuun; yht. 7 s. Tämä puoli on pohja.

Vedä juuri neulotut s:t langalle ja neulomattomat puikolle, neuleen sileä puoli itseesi päin. Neulo puolen 2 s:t oikein.

1. krs valmis. Kuvaan on merkitty punaisella silmukkamerkkien paikat.

2.krs: Lisäyskrs. Neulo puolen 1 ensimmäinen s, lisää 1 s neulomalla silmukoiden välinen lankalenkki kiertäen oikein, neulo, kunnes jäljellä on 1 s, tee lisäys kuten edellä, neulo 1 s.

Aloita puolella 2 kärki-pohjaosan pitsineule 2. krs:lta ja tee lisäykset reunasilmukan sisällä kuten puolella 1. Pitsineuleen 2. krs:lla tehdään ylimääräinen lisäys, jolloin s-luku muuttuu parittomaksi.

Jatka lisäyksiä samaan tapaa joka 2.krs ja seuraa pitsineuleen ruutupiirrosta puolella 2. Kun silmukoita on yhteensä 44(46)48(50), jatka neulomista ilman lisäyksiä.


Kiilalevennykset


Kun työn korkeus on 12,3(13,8)15(16,5) cm TAI sen verran kuin olet käsialasi mukaan mitannut kärki-pohjaosan korkeudeksi, aloita kiilalevennykset puolella 1 eli pohjan puolella.

Neulo puolelta 1 ensimmäinen s, lisää 1 s neulomalla s:iden välinen lankalenkki kiertäen oikein, neulo, kunnes jäljellä on 1 s, lisää 1 s, neulo viimeinen s. *Neulo 3 krs ilman lisäyksiä, lisäyskrs*, toista *-* vielä kerran, neulo 2 krs ilman lisäyksiä, lisäyskrs, 1 krs ilman lisäyksiä, lisäyskrs. Neulo vielä 1 krs siten, että teen yhden lisäyksen krs:n puolivälissä.

Pohjapuolella on nyt 32(34)34(36) silmukkaa.


Kantapää


Kantapohja: Neulo kantapää puolen 1 (pohja) keskimmäisillä silmukoilla tasona. Muut s:t jäävät odottamaan.

Neulo puolen 1 alusta 20(21)21(22) s. Käännä työ, nosta 1 s nurin neulomatta, neulo 7 s nurin. Käännä työ ja aloita vahvistettu neule näillä keskimmäisillä 8 s:lla. Neulo yhteensä 14(14)16(16) krs. Neulo viimeisenä op:n krs.


Kantalappu: Poimi kantapohjan reunasta 7(7)8(8) s. Neulo s:t kiertäen oikein. Neulo viimeinen poimittu s etureunoistaan oikein yhteen ensimmäisen odottamaan jätetyn s:n kanssa. Käännä työ, nosta 1 s nurin neulomatta, neulo nurjaa kantapohjan toiseen reunaan. Poimi reunasta sama määrä silmukoita ja neulo ne kiertäen nurin. Neulo viimeinen poimittu s nurin yhteen ensimmäisen odottamaan jätetyn s:n kanssa.

Käännä työ ja aloita jälleen vahvistettu neule siltä krs:lta, jolle jäit. Neulo aina oikean puolen krs:n lopussa viimeinen kantalapun s etureunoistaan oikein yhteen ensimmäisen odottavan s:n kanssa, ja nurjalla vastaavat s:t nurin yhteen. Jatka näin, kunnes puolella 1 ovat jäljellä vain kantalapun s:t, eli 22(24)24(26).

Neulo vielä 1 oikean puolen krs kantalapun s:illa sileää oikeaa siten, että krs:n alussa poimi puolen 1 ja 2 väliltä 1 s kiertäen vasemmalle puikolle, neulo poimittu s oikein yhteen ensimmäisen s:n kanssa. Krs:n puolivälissä kavenna 1 s neulomalla 2 o yhteen. Nosta viimeinen s neulomatta, poimi puolten 1 ja 2 väliltä 1 s kiertäen vasemmalle puikolle, siirrä nostettu s takaisin ja neulo se etureunastaan oikein yhteen poimitun kanssa.


Varsi


Jatka puolen 2 s:illa pitsineuletta samalla tavoin kuin aiemmin. Aloita puolen 1 s:illa varren takaosan pitsikuvio samalta krs:lta, jossa etuosan reunakuviot ovat menossa. Neulo varresta haluamasi pituinen ja päättele neulomalla oikeat oikein, nurjat nurin. Päättele s:t löyhästi. Jos löyhä päättely on vaikeaa, neulo päättelykrs paria numeroa suuremmilla puikoilla.

Mallin sukat on neulottu 7 veljestä Polkka -langasta.
Tältä pitsimalli näyttää yksivärisellä langalla. Pahoittelen vajavaisia kuvia; yksiväristä lankaa ei ollut enempää kuin kärjen kokeiluun!


Ohjetta saa käyttää vain ei-kaupallisiin tarkoituksiin!