Tuska valtais Suvilahden...

Niin se kuukausi vaihtu ihan huomaamatta, ja sääki onneks lämpenee taas pikkuhiljaa. Ehkä sitä kohta uskaltaa mennä uimaanki, ja esitteleen tätä hienoa läskimahaa bikineissä!

Miesolento sai jo "isyyspakkauksensa", jonka mie sille kokosin. Kaikki lähti miesten vauvanhoito-oppaasta, ja lopulta paketti laajeni muun muassa "Äänenvaimennin"-tutilla, tuttipullolla, parilla ihan ite kangasväreillä tuputetulla vaatteella, limulla ja sudokukirjalla. Ite vielä oottelen "omaa" äitiyspakkaustani, jonka epäilen venyvän noitten Itellan juttujen takia...

Blogissa on ollu nyt yhtä hiljasta, ko elämässä muutenki oikeastaan. Vastoin kaikkia suunnitelmiani aloin neulomaan vielä yhtä vauvanvaatetta, villasia pöksyjä, joihin sattu olemaan just sopivasti langatki. Eikös se sillon ole vähän niinku ilmasta, ko ei tarvi ostaa uusia?

Itteäni en ole unohtanu myöskään, vaan eilen rupesin ahkeroimaan rinnanlämmitintä (joka on kyllä typerä nimi, pitänee keksiä parempi...). Noina pirun kylminä päivinä huomasin nimittäin, että tissejä ihan oikeasti palelee ulkona käydessä! Ja meitä tulevia äitejähän on peloteltu kaikenmaailman rintatulehduksilla, joten kai sitä ainaki sitte imetysaikana tarttis jotain lämmikettä pitää. Katotaan, jos tuosta vielä jotain ohjetta sais väsättyä tännekki: koitin ettiä netistä jotain, mutta lopulta päätin, että parhaan (tai sitten ei) lopputuloksen saan, ko suunnittelen itte. Langaksi valkkasin Dropsin Alpacan, joka on niin pehmeää, että varmaan voi käyttää myös vaatteitten alla tuota härpäkettä - päällä tietty vaan sitte, jos se näyttää yhtään järkevältä!

Vauva, jolle on niin pirun vaikea keksiä nimeä, joka läpäsis meän molempien seulan, on nyt eri oppaiden mukaan ruvennu kuulemaan ulkomaailman ääniä (ja tietysti meikäläisen jorinoita) paremmin. Se onki saanu kuunnella Nalle Puhin tarinoita tässä muutamana päivänä, ja aion vielä miesolennonki pakottaa lukemaan sille jotain - vaikka sitte sitä sotahistoriaa, jos ei muuta. Eihän se vielä sitä tekstiä ymmärrä!

Sen sijaan miesolento kovasti haluais, että masuasukille soitettas jotain klassista musiikkia, ilmeisesti siksi, ettei se kasva kuuntelemaan pelkkää listahittipoppia. Huono puoli on vain se, että mie en tiskatessa halua kuulla radiosta mitään viulunvingutusta, vaan nyt pitää olla kunnon metallin ryskettä!! En tiä, mikä mörkö tuola mahassa kasvaa, mutta samala, ko Radio Rock on valikoitunu vakiokanavaksi, niin hinku päästä johonki festareile (esim. tuone Tuskaan) kiljumaan on kasvanu potenssiin x! Eihän sitä sinänsä mikään estäis menemästä sinne riehumaan, vaikka tässä raskaana ollaanki, mutta on ne liput kyllä sen verta kalliita, että voi jäädä kumminki väliin... Johtuuko sitte hormoneista (ainaki testosteronin määrä pitäs olla nyt suurempi, ko poitsu on tulossa), mutta haluttas myös kauheasti grillata jotain isoja lihaköntsiä ja jättää kasvikset pupuille (enhän toki niin ole silti tehny, elkää säikähtäkö!)

Pitkästä aikaa löysin myös ihan uuden bändituttavuuden, joka tooooosi pitkästä aikaa sai minut niin koukkuun, että kävin ostamassa levyn samana päivänä, ko kuulin niiltä yhen biisin radiosta! Kyseessä on ruotsalaisyhtye Sabaton, josta tiän vielä kovin vähän, ja bändin upouusi Heroes-albumi. On ne pari tai muutaman levyn jo julkassu aikasemminki, kai, ja tulee myös keikoille Suomeen - ainaki radiomainosten mukaan. Tämä on muutenki spektaakkelimaista, koska en ole ostanu levyjä varmaan sitte Nightwishin Imaginaerumin jälkeen, ja sitä ennen ehkä joskus vuosi-kaks-kolme aikasemmin. Häpeällistä myöntää, mutta jonku yhen kivan biisin takia ei vittii koko levyä hommata - voihan sitä satunnaisesti latailla jostain ne yhen hitin ihmeet. Tässä oli kuitekki levy, jolta toimi useampi biisi, myös se pakollinen hitaampi esitys oli ihan kuunneltava. Ja se yks hieno biisi, joka tämän hullutuksen aiheutti, oli nimeltään Soldier of 3 armies, joka on ylistys suomalaiselle Lauri Törnille - sotilaalle, joka tosiaan palveli kolmen maan armeijoissa. Suomen lisäksi Saksassa ja USA:ssa, jossa vaihto nimensä sitte Larry Thorneksi. Nämä infot siis biisistä, ja tykästyhän miesolentoki kappaleeseen, ko tuo sotahistoria on sille mielekkäämpää noin muutekki. Kuunnelkaa ihmeessä ainaki tuo biisi, jos vähänkään kiinnostaa tämäntyylinen musiikki.

Muutenpa sitte ei olekaan sen kummempaa asiaa, joten palailen sitte, ko on!

Plug Earring Converter - ehkä paras keksintö!

Tilasin oikein ison lätäkön takaa Ameriiiikoista viimein nämä venytyskorut, joihin saa kiinni ihan tavalliset nappikorvikset, elikkä Plug Earring Converterit. Ilmeisesti Jamie Koala, joka pyörittää tätä Koala Art & Design -nimellä kulkevaa nettikauppaansa, on saanu jalkansa juuri oikean oven väliin, koska näitä ei mistään muualta tietääkseni saa - varmasti siksi, että heppu on saanu patentin vetämään. Go for it!

 Ulkoselta näöltäänhän nuo "muuntajat" on aika tylsännäköset: tavalliset plugit, joissa on pieni reikä - ei keskellä! - vaan muutaman millin päässä reunasta. Näin tuo tavalliselle korvikselle tarkotettu reikä tulee korvalehden alareunaan, jolloin esimerkiksi riippuvat korvakorut näyttää "luonnollisemmilta".

Ite hankin nämä kuitekki lähes pelkästään näitä Kalevala-koruja varten, jotka sain mummon perintönä. Harmitti, ko en voinu niitä oikein aikasemmin käyttää, koska vaikka mulla on "normaalikokosia" reikiä korvat täynnä, niin ei näille olis tehny oikeutta laittaa niitä johonki korvalehen kylkeen killumaan.

Kalevala-korvikset oli siitä hyvät, että niissä tuo varsi ei myöskään ollu korun keskellä, vaan lähempänä yhtä noista kulmista. Siitä syystä sain sen nätisti tällättyä tuohon keskelle. Näyttää aika hyvältä mustalla taustalla! Tuon muuntajan takana ei ole mitään reikiä, vaan tuo korulle tarkotettu reikä on varustettu ilmeisesti juurikin tuon alussa mainitun patentin suojelemalla "sisemmällä vermeellä", jonka on tarkotus pitää koru turvallisesti paikallaan. Mitä lie se tarkottaaki, niin kyllä se tuntuu tiukasti siinä pysyvän!

Ja siinä vähän meikäläisen sotkutukalla kehystettyä korvakuvaa. Vaikea uskoa ittekään, että nuo venytykset on "jo" 14-milliset (joku vois sanoa "vasta"), ko jotenki minun korva näyttää aina siltä, että olis ihan tavalliset korvikset...

Nämä ja paljon kaikkea muuta (koruja, vaatteita, taidetta...) löytyy siis sieltä nettikaupasta, eikä menny kovinkaan kauaa, ko ne kilahti postiluukusta. Maksu hoituu luottokortin lisäksi myös Paypalin kautta, jonne voi (vinkvink) liittää myös Visa Electron-kortin, kunhan sallii nettipankissa sen internet-käytön. Se on turvallista, koska korttinumero jää silloin Paypalin puolelle, ei sille lopulliselle verkkokaupalle.

PS: For those who might wanna know what the hell am I talking about, this is a review of Koala Art & Design's Plug Earring Converters. I truly recommend - with these you can wear regular earrings despite of plug size holes!

Ekotekojuttuja

Tänä aamuna iski oikein kunnon ekologisuuspuuska, ko luin Tiede-lehden lopusta lyhyen jutun roskien maatumisajoista. Tosi valasevaa, ja sopis vaikka jokasen päivälehen sivuille, että loppuis se iän ikunen koirankakkakeskustelu! Se koirankakka nimittäin maatuu näin kesäaikaan parissa viikossa.

Pahempia roskia, mitä luonnosta useinki löytyy, on esimerkiksi kaljapäkkien kartonkikuoret. Kartonkihan toki maatuu, jopa kuudessa viikossa, jos on kosteaa ja lämmintä, mutta nämä sikspäkitpä onki käsitelty päältä siten, että maatumiseen menee tuplasti enemmän aikaa.

Jos olet sarjamurhaaja, niin kannattaa miettiä uudelleen ruumiiden sijotuspaikka! Metsään jätetty vainaja vaatii keskimäärin vuoden maatumisajan, tosin jos näin kuumana ja kosteana kesänä sen uhrin sinne dumppaa, niin se voi muuttua luurangoksi jo kolmessa kuukaudessa. Uhrin tennissukatki muuttuu tunnistamattomiksi talven aikana, ja vuoden sisään neki on kokonaan maatunu.

Ehkä yleisimpiä roskia, mitä tuolla näkee, on tupakantumpit ja purkat. Tumpit maatuu kyllä, mutta se kestää muutaman vuoden. Purukumiki hajoaa hitaasti, koska se on luonnonkumista valmistettu, mutta siihen menee viitisen vuotta.

Pahimpia kaikista on seuraavat kolme:

Muovipussi. Polyteenipussi ei varsinaisesti maadu, mutta auringon uv-säteily ja otsoni hajottaa kassin lopulta siten, että muovihituset häviää jäljettömiin 4-8 vuodessa.

Alumiinitölkki. Se säilyy meidän kauniissa luonnossa 50-200 vuotta!

Lasipullo. Lasi ei maadu. Luontoon heitetyt lasipullot särkyy pieniksiki siruiksi, mutta ei katoa koskaan luonnosta.

Nuo kolme viimisintä on myös ehkä kaikista vaarallisimmat luonnon muille asukeille, eli niille teidän ihanille puudeleille ja kissimirreille, kuin myös kaikille söpöille luonnonvaraisille eläimille. Muovipusseja ei suositella lapsille eikä lemmikeille - miksi sitte luontoon heitettäväksi ja eläinten riesaksi? Tölkeistä ja pulloista ahkera pullonkerääjä on varmasti kerran jos toisenki löytäny vetisiä jyrsijävainaita, mutta on niistä haittaa isommillekki elukoille. Terävistä reunoista tulevat haavat nyt ekana tulee mieleen, ja voihan semmosta tölkkiä joku raukkaparka koittaa purra rikkiki, jos haistaa sisältä jotain.

En tiä, missä tämmöset asiat pitäs ottaa esille, että ne menis ihmisten päähän ja muuttuis toiminnaksi, eli roskien viemiseksi roskakoppaan. Kai näistä meille koulussa puhuttiin, mutta kukas siellä muka kuuntelee??



Toinen ekoasia liittyy sitte naisellisempiin "ongelmiin", eli kuukautisiin. Olen nyt viistoistakesäsestä asti käyttäny kuukautissuojana niin sanottua kuukuppia, joka on paitsi luotettava ja huomaamaton käyttää, myös erittäin ekologinen. Soisin niittenki kyllä lisääntyvän kanssasiskojeni keskuudessa, koska en uskalla edes kuvitella, minkälaisen monisatavuotisen vuoren ne kaikki siteet ja tampoonit kasvattaa kaatopaikoille.

Itte tutustuin tuohon kuppiin siis vuonna 2005. Oltiin menossa edesmenneille Rovaniemi Rock -festareille, ja tottakai mulla piti laskelmien mukaan alkaa kuukautiset just silloin. Onneks olin lukenu just vähän aikaa aiemmin Lapin alueen ilmaislehdestä Roihusta jutun noista kuukupeista. Kaivoin lehden esille, ja saman tien apteekkiin, jonne saatiinki tilattua mulle yks heti seuraavaksi päiväksi. Mulle siis syynä hankinnalle oli sen luotettavuus ja helppous: ei tule ylivuotoja, ja kuppia voi pitää paikoillaan jopa 12 tuntia putkeen.

Lisäksi minua miellytti lopulta myös siitä aiheutuvat säästöt - sekä rahalliset että ekologiset. Yksi kuppi kestää käytössä jopa viis vuotta, jos sitä pesee ja desifioi säännöllisesti ohjeitten mukaan. En nyt enää tiä, mitä tommoset siteet maksaa, tampooneista puhumattakaan, ko en ole niitä koskaan käyttäny. Mutta jos lasketaan, että sidepaketti maksaa vaikka 3 €, ja siinä on 15 sidettä, ja oletetaan, että yks paketti riittää yksille kuukautisille. Vuodessa 12 pakettia, 60 pakettia viidessä vuodessa. Hintaa tulee semmonen 180 euroa.

Kuukautiskuppi maksaa apteekissa muistaakseni noin 30 €. Pieni ero?!

Luulin, että tämä olis enemmänki marginaalijuttu, ja joku aika uus keksintö, mutta nyt ko googlailin, niin huomasin, että väärässä oltiin! Ilmeisesti kuukupeille on olemassa jopa oma sivusto (?!?), ja merkkejäki löytyy paljon enemmän ko tuo Lunette, jota itte käytän. Ja alun perin se kai keksitty jo 1930-luvulla. Ilmeisesti noita saa jopa eri väreissä! Cool, harmi vaan, että seuraavaan kuppiin on vielä muutama vuosi...

Suosittelen henkilökohtasesti juurikin Lunettea. Se on aidosti kotimainen - ei missään kiinalaisessa kalastajakylässä pykätty - ja todella ympäristöystävällinen. Lunette ainaki väittää, että heidän tehtaillaan on ympäristöarvot tärkeitä, ja heidän toimistoissaan käytetään ekosähköä. Ja jotenki tuntuu mukavammalta pistää "sinne" jotain Suomessa valmistettua, ko ties missä kasaan lähmittyä...

Alkuun tuo käyttö saattaa vaikuttaa vastenmieliseltä ja inhottavalta, mutta hei: se on vain sun toosa! Kaikkeen tottuu, ja enää en vaihtais kuppiani muihin ees maksusta!