Lomailua

Kesä tuli, ko tultiin tänne pohjoseen, jossa viime viikolla oli monta paljon lämpimämpää päivää, ko "etelässä". Hiukan ehkä jo tuskasen kuuma on toisinaan, varsinki öisin, mutta eipä parane valittaa noiden tosi kylmien jaksojen jälkeen. Ehkä sitä sinne uimaanki vielä päästään...

Matka meni yllättävän hyvin, vaikka se reilut kymmenen tuntia kesti, ja pystyin itte ajamaan vain pari tuntia ennen ko selkäkipu ylty niin kovaksi, että ärsytti. Harmillisesti saavuttiin juuri ottaan kuvia Suomen keskipisteeseen tuon pahimman selkäsäryn aikoihin, ja näytän juuri niin ärsyyntyneeltä ko olen...

Perille päästiin illalla, jolloin porukat oli vielä synttärijuhlissa, ja me saatiin levähtää hetki niitä ootellessa. Tähän mennessä ollaan saatu aikaseksi kävelyllä käyntiä, lehmien ensiulkoilun seuraamista, kämpällä grillaamista, markkinoilla käyntiä, ja kissan ja koiran tutustumisen yrittämistä.

Elukat tulee melko hyvin jo toimeen, mutta kissa kyllä pitää etäisyyden tarpeeksi suurena. Koira tahtois kovasti leikkiä, mutta eipä tuo Mörkö ole kovin kiinnostunu siitä, paljolti koiran kovan innon takia. Koirale on vaan niin vaikea ymmärtää, että kissa kokee sen hyppimisen aika provosoivana ja pelottavana...

Aurinko saapu lauantaina, ko kävästiin Ruotsin puolella Pajalan markkinoilla, ja on paistellu nyt siitä asti. Noita siivekkäitä kavereitaki on löytyny vähän liianki kanssa, myös sisätiloista mukavasti keskelä yötä...

Tässä vielä katselmusta viime aikojen käsitöihin. Noita koreja virkkailin matonkudejämistä muutamanki, viemisiksi lähinnä, ko en niille itte tarkotusta keksiny. Tämä kori ootti kukkien kastelijaa parin kissakavein kans, jotka varmasti sai hyvän kodin miehen siskon lasten luota.

Matto suureni kerros kerrokselta virkaten aina lähtöpäivään asti. Tämän otoksen jälkeen ehti tulla vielä muutama kerros, mutta kovin hitaasti se tuntuu kasvavan... Homma jatkuu taas lomailun jälkeen, ehkä sitte saan jo pian virkata viimisen pitsisen kerroksen tuon pitkäveteisen mallin sijaan.

Mallina Kauhavan Kangasaitan Juhannusruusu, jonka ohjeeseen löytyy pdf-linkki täältä. Suurennan mattoa jatkamalla samanlaisia levennyksiä, ko ohjeessa, noin joka toinen tai joka kolmas kerros. Aika hyvin vielä on pysyny litteänä.

Yhet tämmöset vaavin tossut meni tuliaisina muutaman kuukauden ikäselle tyttöselle, jota nähtiin vanhempiensa kans Vammalan Vanhan kirjallisuuden päivillä kesäkuun viimisenä perjantaina. Sieltä ostin kolmiosasen Grimmin satukirjasarjan, jossa onki just hyviä satuja meidän pojalle... Eipä turhia pelkäile sitte!

Neuloin valmiiksi ne poitsun haalarihousutki, mutta niistä laitan kuvia myöhemmin, kunhan saan kotopuolessa napitki kiinnitettyä. Sen jälkeen olen virkannu veskiin rullatelineen Novitan ohjeen mukaan. Ohje vain on siitä huono, että siinä ei ole tuon kukkasen ohjetta ollenkaan, vaan se löyty erillisestä patalapun ohjeesta, joka puolestaan ei näy muille kuin Novitan klubijäsenille... Pitääpä laittaa siitä noottia eteenpäin.

Loppulangasta (jonka piti loppua jo tähän) tein vielä patalapun. Nämä menee jollekki onnekkaalle (tai onnettomalle) tuliaisina, koska värit ei todellakaan ole sellaset, joista mie tykkäisin.

Seuraavaksi olis työn alle otettava se uus versio rinnanlämmittimestä, mutta katotaan sitä sitte, jos sää viilenee...

Juhannuskuulumiset

Keskikesä muuttu sitte melkein talveksi, eikä vieläkään olla päästy kastamaan turkkeja järvessä (viimeks, ko piti mennä, tuliki kamala ukkonen). Juhannus meni anoppilassa, jossa vietettiin kaks yötä pihamökissä, ja myös Mörkö oli mukana. Se ei tosin erityisesti nauttinu, ko unohettiin ottaa sen valjaat mukaan ja kisu-raukka joutu oleileen pienessä kopperossa koko ajan - ilmeisesti meidän seurakaan ei riittäny pitämään sitä viihdytettynä. Lopulta hiukan ennen kotiin lähtöä huomattiin, että se oli kostoksi pissiny nojatuoliin ja vieläpä oikein kunnolla...

Ohjelmaan kuulu ehdottomasti grillausta, ja sillä tavoin valmistettiin tietysti kaikki ruuat, mitä syötiin. Perjantaina oleiltiin miesolennon kans kahestaan appivanhempien seurana, lauantaina miehen veljen vaimon synttärikahvittelujen jälkeen saatiin seuraks miehen siskon perhe. Päivä suju aika laiskasti ristikoita täytellessä ja syödessä (mistä muistutti illalla karsean turvonnu olo). Neuloskelin taas vauvan haalarihousuja eteenpäin kahden ihailijan tarkkaillessa, ja sain kuulla, että minun mahahan on jo aika iso (3-vuotias, joka selitti kaikille vähänki kiinnostuneille, että noista tulee housut sille vauvalle).

Illalla kävästiin miehen kans juhlimassa toistamiseen niitä synttäreitä, nyt kosteammissa tunnelmissa - joskin mie tyydyin karkkeihin, ruissipseihin ja valkosipulidippiin. Yömyöhälle ei oltu, vaan palattiin ihmisten aikaan, jotta miesolento pääsee saunaan. Loppuilta meni kuitekki sitte pitkään, ko suunniteltiin porukalla anopin syksymmällä tulevia synttärikemuja. MacGyver ei oikein tainnu tykätä unirytmin vaihdoksesta, ko siinä yhden aikaan se pyöri ko väkkärä tuola mahassa, eikä mikään ihme: tähän mennessä olen totuttanu sen siihen, että yheksän-kymmenen maissa nukahan sohvalle ja ryömin loppuyöksi sänkyyn herätäkseni kello 0600, viikonloppuna ehkä tunnin-pari myöhemmin. Muutekki sen liikkeet on alkanu tuntumaan entistä voimakkaammin, ja välillä jopa hiukan kivuliaasti, jos se oikein vääntää tietyssä kohtaa.

Aamulla olis saanu nukkua pitempäänki, mutta nousin "jo" yheksän maissa. Lapset oli tietysti talossa jo heräilleet varhain, ko varhain ne laitettiin nukkumaanki, ja anoppi-raukka niitten kans touhuili. Ilmeisesti sillä oli jääny unet muutekki vähälle, kiitos vieressä nukkuvan kuorsaajan (en tarkota ees koiraa tällä kertaa). Muutki heräili siitä sitte pikkuhiljaa, ja aamupalan jälkeen oli hyvä ruveta taas grillaamaan. Sen jälkeen tosin lähettiin kaikki kotejamme kohti, että appiksetki pääsee vähän lepäilemään juhannuksen jäljiltä.

Kotona päivä jatku vielä lisäoleilulla; erityisesti miesolento halus ottaa viimisestä vapaasta illasta kaiken laiskottelun vielä irti. Mie puolestani teetin ittelleni lisätöitä purkamalla tuota aiemmin mainittua haalaria varmaan kymmenkunta senttiä, ko mielestäni siitä tuli liian kapea. Ohjeen mukaan lahkeiden jälkeen piti vaihtaa puikoista 3,5 puikkoihin 3, mutta aika tiukaksi se minusta muuttu. Tarkistin myös Novitan sivuilta, oisko lehdessä mahollisesti virhe tässä kohtaa, mutta ei ollu - jatkoin siitä huolimatta sitte noilla paksummilla puikoilla. Sen sijaan löysin kyseiseen malliin toisen virheen, jota olin epäillykki alottaessa, mutta en vain ollu viittiny tarkistaa aikasemmin: palmikkokuvion selityksessä oli virhe, jonka takia minun housujen palmikot on vähän erilaiset ko piti. En sentään koko työtä ruvennu sen takia purkamaan, vaikka mielessä kävi seki...

Kuvattomuus johtuu tällä kertaa siitä, että ei vain jaksanu napsia niitä, ko ilma oli kurja ja kylmä, ja nyhjättiin aika paljon sisällä. Arki alko myös sadepäivällä, ja tuntuu, että koko mieliala on jotenki surkea. Tiskattua sain, ja pitänee tässä ruveta muutaki touhuileen vielä, ettei koko päivä mene reisille. Ulos pitäs myös uskaltautua, koska jääkaapissa ammottaa aukkoja, joiden täyttämistä ei voi vältellä...

Onneks parvekkeella oottaa taas uus puhdetyö, jonka alotin loppuviikosta: rupesin virkkaamaan matonkuteistani olkkariin uutta mattoa, ja sen väritys on aika pirteä - ei todellakaan yksvärinen! Onhan tuossa kova homma, mutta pikkuhiljaa se siitä etenee... Viikonlopun aikana ehti käsiki toipua paksun kuteen virkkaamisesta, joka puuduttaa kyllä kummasti. Ehkä ens kerralla tulee tästä, ja jostain muustaki sitte myös kuvia!

Kässykuulumiset

Minun piti oikeastaan jo lähteä tuone ulos nauttimaan tästä ihanasta auringonpaisteesta (toivoen, että olis jo vähän lämpimämpi keli), mutta päätinki istua vielä hetken kertomassa muun muassa käsityökuulumisistani. Kuten niin tavallista viime aikoina, kameraa en ole saanu kaivettua ulos pussistaan ollenkaan, ja nytki tein sen hätäpäissäni just äsken: pitäähän sitä nyt jotain olla kuvattuna, ettei tämä menis pelkäksi lässytykseksi!

Niinku pari postausta sitte mainittinki, niin yksi oma vauvaneule on tällä hetkellä puikoilla, ja se on tuollainen raidallinen haalari. Malli on Novitalta, mutta lanka on Dropsin alpakkaa, jota hamstrailin loppuvuodesta Neulojien yössä ja Tampereen Kädentaitomessuilla. Raidotus on mallia "suunnitellaan kun tehdään", ja ainaki pitäs vielä tummanvihreä lanka tuohon soppaan lisätä.

Vauvakuulumisista sen verran, että nyt on edetty ekaan lääkärikäyntiin asti, ja olen kuulemma oikein hyvässä ja pirteässä kunnossa. Mikä on tietysti kiva kuulla. Oli myös kiva, ettei hoitaja tai lääkäri ruvennu saarnaamaan tästä minun ruokavaliosta, joka Finelin laskurin avulla arvioituna on edelleen aika vähähiilarinen - hiilareita tuli laskurin mukaan noin 100 g päivässä, vaikka kuvittelin sen olevan jo paljon enemmän, ja lisäks kaikki vitamiini- ja kivennäisaineluvutki oli hyvällä mallilla.

Toinen vauvaneule on tuollanen konttineuleinen versio, joka tullee lahjaksi eräälle kesällä syntyvälle pikkuselle. Tätä olen nyt eniten tehny viime aikoina, koska tuo konttineule on samalla helppoa, mutta kuitekki ajatusta vaativaa. Lankana on Novitan Pretty Baby, ja tuo kyseinen malli taitaa olla jostain vanhasta Moda-lehdestä, eri langalla toki.

Olen myös virkkaillu - en tosin ihan viime päivinä - ja nyt on semmonen 2,5 metriä tuota pitsiä tehtynä, toista reunaa myöten valmiina! Sehän tulee tietysti siihen pussilakanaan, joka on niin ahkerasti ollu mulla mielessä viime kesästä asti... Noh, tällä hetkellä en tosin vois ees tuota hirveästi tehä, koska taustakangas puuttuu, ja sen pitäs olla tuplaleveää, mustaa lakanakangasta, jota ei tunnu ihan joka kaupasta löytyvän. Kangastukusta löyty, mutta oli tilapäisesti loppu - tähän asti! Tässä samalapa huomasin, että sitä on nyt tullu. Eli tilausta sinne seuraavaks...

Tuon pitsin malli on ihan omasta päästä, enkä tiä, tehdäänkö tuo kuvio oikeasti ihan noin. Mutta tarpeeksi hyvältä se mulle näyttää! Nyt pitäs toivoa, että tuo höskä kutistuis kastellessa tasan 20 senttiä pituudesta, niin ei tarvi sitä sitte ommellessa alkaa leikkeleen...

Kissa on ollu hyvänä seurana - tai joskus jopa pahana - ko touhuilen täälä yksikseni. Se tykkää erityisesti makoilla pöydällä, ko aurinko paistaa sen pyllyyn. Olis tässä toisaalta hinku tehä jotain kämpän ulkopuolellaki, mutta eipä nuita vaihtoehtoja oikein tässä tarpeeks lähellä ole. Sitä lähihoitajahommaa olen miettiny, ja todennu, että ehkä en kumminkaan siihen sovellu. Luin jostain kuvaavan artikkelin kolmesta lähihoitajasta, ja tajusin, että se vaatii aikamoista sitoutumista ja kiinnostusta. Jotenki sain sellasen kuvan, että ainaki näille haastatelluille se on enenmmänki kutsumus ko ammatti, ja vaikkei asia näin oliskaan ihan joka ikisen lähihoitajan kohdalla, niin ei siihen varmastikaan kannata lähteä linjalla "no mie vähän kokeilen, millasta tää on". Muutekki tuntuu, että sille alalle on melkein mahdoton päästä nyt opiskelemaan, joten en kyllä ymmärrä, miksi minua niin kovasti sinne koitettiin saada sielä nuorten uravalmennuksessa...

Laitoin hakemusta yhteen osa-aikaseen kesätyöhön, mutta pitäs varmaan ruveta oikein miettimään, mitä paikkoja tässä kävely/pyörämatkan päässä olis tarjolla. Ja mihin tällä selälä pystyy... Siitäpä puheen ollen, nyt on aika nousta istumasta, koska muuten en varmaan ikinä pääse enää ylös. Aurinkoisia päiviä kaikille!

Ei kurjuutta kummempaa!

Kuulumisten kanssa on ollu taas vähän niin ja näin - kuuluuko mulle oikeastaan mitään? Jalan/selän hermosärky on vieny energiaa, ja lisäksi nyt tuli päälle vielä nuha. Korvat on välillä niin lukossa, että pelkäsin jo korvatulehusta...

Olen tosiaan hoidattanu itteäni nyt siellä osteopaatilla, mikä on ollu kyllä ihan erilaista ko fysioterapia. Neljä kertaa olen käyny, ja nyt on "treenijakso" pari viikkoa, jonka jälkeen katotaan, onko särky ruvennu hellittään.

En ollu aikasemmin kuullukaan koko osteopatiasta, enkä siis oikein tienny oottaa mitään, ko eka kerran sinne menin. Tämä oli mukava, ehkä keski-ikää lähestyvä nainen, joka tuntu tietävän, mitä tekee. Ihan hyvä, koska alun selkähieronnan jälkeen se niksautteli nikamia siihen malliin, että pelkäsin jonku jo menevän sijoiltaan! Se hierontaki tuntu ihan oudolta, ei ollenkaan samalta, ko hierojalla, vaan osteopaatti käytti sormenpäitä ja välillä paino kivuliaita kohtia peukaloilla. Mulla oli varmaan lihakset niin jumissa, että se tuntu eka kerralla melkein kamalalta. Sitte lopuks kinesiteettiteippiä selkään ja kotiin. Samana iltana tuliki yllättäen ihan hyvä olo, ja pystyin jopa istumaan ihan mukavasti. Yösäryt ei kuitenkaan loppunu, eikä ne vieläkään ole hellittäny.

Pari seuraavaa kertaa meni samalla tapaa, kolmannella kerralla kokeiltiin akupunktiota ja sen yhteydessä sähköhoitoa. Kuulostaa kamalalta, mutta todellisuudessa mulle tökättiin 4-5 neulaa kankkuun ja niihin johdettiin pieni määrä sähköä. Koska paikkana oli juurikin alaselän ja takapuolen välimaasto, niin ei sitä paljoa oikeastaan tuntenu. Välitöntä apua en kuitenkaan huomannu tuosta olevan, ja siksipä kävin vielä kerran eilen. Parannusta on kuulemma tapahtunu, ja nyt sain sellasen jumppausohjeen, jota pitäs tehä muutaman kerran päivässä, kolme kertaa puoli minuuttia. Ei mitään hurjaa, mutta toivottavasti siitä olis apua. Alkaa jo pikkuhiljaa pänniä, ko mikään ei meinaa auttaa...

Kuvia olen ottanu tämän kuun aikana ehkä jonku kymmenen, niistäki suurin osa tuosta kissasta. Vois päätellä, että me ollaan muuttamassa, mutta ei... Laatikot on miesolennon roinalaatikoita, joita se kuulemma tarvii, jos se haluaa nostaa tietokoneen näytön ja näppiksen korkeammalle, että se voi käyttää konetta seisoen. Olen kyllä sanonu, ettei noita voi loputtomiin olkkarin lattialla säilyttää, mutta se osaa olla itsepäinen...

Eilen käytiin kattomassa uusi Kummeli-raina miesolennon ja appivanhempien kanssa Vammalan Biossa. Ihan katteltava, mutta ymmärrän kyllä aika hyvin, miksi monet ei ole ihan tajunnu sitä. Olihan se aika sekava, koska se koostu neljästä eri kokonaisuudesta, jotka jotenki liitty toisiinsa, mutta päättelin, ettei siitä kannatakaan mitään erikoisempaa draaman kaarta ruveta ettimään. Naurattihan se, mutta ehkä ei niin paljon, että tahtosin heti nähdä sen uudestaan. Miesolento tykkäs, tämä oli toinen kerta sille, ko se kyseisen leffan näki. Kuulemma parempi, ko ne kaks edellistä.

Tässäpä tämä, toivottavasti tämä elämä tästä helpottais, jotta sais vähän ilosempia tekstejä aikaseksi tännekki!

Langantuoksuinen loma

 Puolitoista viikkoa sitten Nokialla näytti tältä, eikä matkan varrellakaan ollu paljoa lunta. Ainakin 26 kunnan alueella matkan aikana vierailtiin, ja nähtiin kyllä kelien ääripäät täysin sulasta kaljaman kautta normaaliin talvikeliin.

Perille kotiin päästiin ehjänä ja kissakin oli tapansa mukaan ihan hiljaa koko pitkän ajan autossa. Kotona sitä odottikin yllätys, kun meille oli viime vierailun jälkeen ilmestynyt koira! Pipsa-koiruli olisikin innoissaan mennyt heti leikkimään uuden kaverin kanssa, mutta ihan niin innoissaan ei ollut Mörkö...

Aluksi kamalan arka koira on nyt parhaita kavereita meikäläisten kanssa, kissalla on vielä totuttelemista. Lahjaksi koiralle tuotiin jättikokoinen luu, josta se olikin aivan innoissaan. Tämä koiruus se tykkääkiin jyrsiä kaikkea, mihin hampaansa saa kiinni, mutta ymmärtää kyllä nykyään, mikä on lelu ja mikä ei.

Lisäksi ollaan kyläilty vähän, käyty papan luona saunomassa sekä kaverin kanssa kahvilla. Neulomista en tietenkään ole unohtanut, sillä Salaiset sukat tein valmiiksi välipäivinä, ja kirjoittelin myös melkein kaikki ohjeen osat jo valmiiksi. Projekti onkin jo saanut ison joukon seuraajia, ja lupaan, että kauaa ei enää tarvitse jatkoa odotella!

Uuden vuoden aattona aloitetut luomulankasukat tulivat tänään valmiiksi. Mallia otin Kardemumman suunnittelemista sukista, kuvasta katsomalla, kun ohjetta ei ollut.

Lankana on tietysti Rintalan luomutilan sukkalanka Ilo & Suru, joka on aivan ihanaa, pesemätöntä ja lampaantuoksuista lankaa. Värikkäät langat on Novitan Nallea, joista yhdistelin eri värejä samanpituisista pätkistä keräksi. Yhdistelyyn käytin jostain nettivideosta oppimaani solmutekniikkaa, jonka piti olla todella kestävä, mutta harmikseni olen jo joutunut korjailemaan pari auennutta solmua... Ehkä jossain vaiheessa on pakko neuloa värilliset kohdat uudestaan yhdellä langalla, mutta toistaiseksi ainakin ovat pysyneet kasassa.

Joustinreunuksessa on Nallen lisäksi ohutta kumilankaa, joka tekee reunuksesta joustavamman. Se on lisäksi neulottu puolta numeroa pienemmillä puikoilla, ja hyvin pysyvät jalassa!

Piirsin nuo mallikuviot myös ruutupiirrokseksi, jos joku on kiinnostunut. Väleihin tuli oikeaa ja laidoille 1-2 nurjaa silmukkaa, oman mielen ja sukan silmukkamäärän mukaan. Pohkeen levennykset ja kavennukset tein takakeskikuvion molemmin puolin. Näköjään ohjekuva muuttui hieman tänne lisätessä, mutta eiköhän siitä selvän saa!

Harjoittelija ilmoittautuu!

Lupailin kertoilla tuosta työharjottelujaksosta, ja tarkotus oli tehä se jo viikko sitte, mutta jotenki se on vain jääny. Ehkä syynä on se, että en jaksa jyräyttää tätä kannettavaa pääle ihan joka päivä, ko käynnistys kestää aina oman aikansa, ja tabletilla saa kätevästi hoidettua kaikki juoksevat asiat (mutta tietenkään Bloggerin tekstinkirjotus ei siinä toimi).

Kuvia en ole ehtiny nappailla pahemmin edellisen postauksen jälkeen, joten kuvituksena toimii Mörkön oudoimmat otokset.

Kaks viimestä viikkoa on ollu siis uusia kokemuksia täynnä. Viime viikolla olin viitenä päivänä harjottelussa Sofiakylässä, kehitysvammasten hoivakodissa, ja tämä viikko on menny ihan erilaisessa maailmassa Tokmannin sekatavarakaupassa.

Sofiakylä oli alkuun pelottava, mutta loppujen lopuks hieno kokemus. Ensin tuntu, että tämä ei todellakaan olis minun hommaa - vaihdella nyt vaippoja jopa aikusille ihmisille! - mutta jotenki siinä viikon aikana huomas, että ei se niin kamalaa olekaan. Olin eniten lasten tilapäishoitopuolella, ja se ehkä kolati eniten, vaikka olisin halunnu jotain ohjaustoimintaaki nähdä. Toki oli hiukan vaikea suhtautua lapsiin, ja aikusiinki, ko en ole pahemmin edes tavallisten lasten kanssa oleillu. Joittenki kans tuli heti toimeen, joihinki oli hankalampi ottaa kontaktia. Oli myös outoa toimia "ohjaajana" itteään vanhemmille ihmisille, ja käskeä istumaan tai odottamaan tai jotain...

Sofiakylä on saanu alkunsa äidin unelmasta. Sen perustajalle, Riitalle synty 12 vuotta sitten kehitysvammanen tytär, Sofia, joka vaatii kokoaikasta hoitoa. Noin kolmisen vuotta sitte tämä paikka perustettiin, ja viime vuonna se sai ihan omat, uudet tilat Nokian Pitkäniemestä.


Tutustuin myös Sofiaan parina päivänä, ja hän oli aivan ihana tyttö! Jostain syystä Sofia tykästy minuun kauheasti, ja tykkäs tulla pusuteltavaksi ja halittavaksi. Oli se alkuun hiukan outoa, ko olin kuullu, että ne halit voi äkkiä vaihtua lyönniksi naamaan, mutta ei kyllä minun kohdalla; toki ymmärrän, että jos hoitajan on pakko saada toinen tekemään jotain (esim. syömään tai nukkumaan), niin silloin voi tyttöä kiukuttaakki niin, että huitasee.

Vietin Sofiakylässä myös itsenäisyyspäivän illan, ja olin jälleen lasten puolella (aikuisilla oli omat juhlat, joihin olis pitäny pukeutua tosi hienosti). Tanssittiin ja herkuteltiin, ja käytiin myös ulkoilemassa. Ihan kiva tapa viettää juhlapäivää tuoki!

Kaikkiaan tuo Sofiakylä oli hieno kokemus, ja kun nyt sitä puntaroi, niin ehkä tuo lähihoitajakoulutuski olis ihan varteenotettava polku lähteä kulkemaan. Ehkä kysyn tuolta vielä jatkoharjottelua, jotta saisin jalan ovenrakoon ja voisin jonain päivänä mennä oppisopimuskoulutuksen kautta sinne... Haaveilua tuo tosin tällä hetkellä on, koska mulle sanottiin jo ennen harjottelua, että oppisopimuspaikat on tällä hetkellä täynnä. Mutta eihän sitä tiä, mitä tapahtuu, voihan tuo toiminta laajentua tuosta vielä...

Tämä viikko onki sitte ollu tosi erilainen. Maanantaista perjantaihin olen purkanu, hyllyttäny ja tehny etuvetoja (siis siirrelly tuotteita hyllyn takaosasta eteen), enkä oikeastaan mitään muuta. Toki asiakkaat on kovasti kyselly kaikkea ja kaikenlaista, ja olen parhaani mukaan koittanu olla avuksi, vaikken ittekkään tiä, missä mitäki on...

Totesin, ettei se myymälässä työskentelykään hullumpaa ole (ainaki sitä tekis mieluummin ko siivousta!), mutta ehkei se nyt ihan minun ykkös-uratoive ole. Toki sitä vois tarvittaessa kesätyönä tai väliaikatyönä tehäkki, ja ehkä sitte siitä tulis myös mielekkäämpää, ko oppis käyttämään kassaa.

Ens viikko onki sitte vielä uravalmennusta, ja olis aika pohtia, mitä tästä kaikesta jäi käteen ja mitä mie teen ens vuonna. Sen olen jo vankasti päättäny, että tammikuu menee lomaillessa! Haluan viettää aikaa pohjosessa kotona ainaki kolme viikkoa, jonka jälkeen alkaaki olla melkein aika lähteä etelän lämpöön, jonne anoppi meidät lennättää viettämään (aikasessa) synttäreitään. Helmikuulle sitte vois jotain koittaa jo kehitellä...

Joululahjat on onneksi nyt hommattu, tosin veljen lahja on vielä hiukan kesken; siitä tulee kaikista työläin ja kaikista hienoin lahja tänä jouluna! Kovin monelle en tosin lahjoja hommannu, koska miesolennon sisarusten kanssa sovittiin, että ei anneta keskenämme lahjoja ollenkaan. Ihan hyvä sinänsä, koska aina tulee sitte kumminki hommattua jotain, mitä toinen ei ollenkaan tarvis. Miesolennollekaan en ole hommannu mitään, koska se aikoo hommata jonkulaisen piirrustuslaudan tietokoneeseen, ja kuulemma se riittää lahjaksi... Lupasin sitte ittekki, ettei mulle tarvi ostaa mitään, ko olen hommaillu niin paljon lankaa viime aikoina!

Joulukalenterista ei ole vielä löytyny toista poroa, eikä oikeastaan mitään voittoa. Vähänkö ärsyttää, jos miesolento saa jotain... Mörkön kalenteri on ollu tykätty; tosin se idiootti kissa tykkäis syödä ne herkkunappinsa pöydältä yhestä kasasta, eikä koske niihin, jos koittaa heitellä lattialle metsästettäväksi. Niitä nappeja on nyt joka puolela, ko ei muka kelpaa lattianapit!

Tässäpä ne tärkeimmät kuulumiset tais tällä kertaa olla. Oikein mitään muuta en ole nyt saanu aikaseksi, eikä joululahjoistakaan viitti oikein laittaa kuvia tänne vielä. En tosin tainnu ees muistaa ottaa kuvia niistä valmiina! Noh, kohta on jouluaatto, ja sitte voi ottaa kuvat saajien kera!