Liikunnasta

Koska edellinen kirjotus käsitteli ravitsemusta, niin käsitellään tällä kertaa sitte liikkumista!

Järkyttävää kyllä, se iskiaskipu jaksaa edelleen vaivata minua, eikä tunnu katoavan millään. Vaikka siihen on jo tottunu (tietää suunnilleen, missä asennoissa olla, yms), niin silti se on toisinaan ajaa minut hulluksi. Se on jotenki tosi ennalta-arvaamaton: luulet tietäväs, mikä asento on hyvä/huono, ja sitte yhtäkkiä se onki päinvastoin!

Parhaiten huomasin tämän, ko ollaan nyt pitkästä aikaa käyty pari kertaa salilla ja uimassa (uimahallissa). Salilla oletin heti, että soutulaite on tuole hermosäryle nou nou, ja eka kerrala tyydyinki lämmitteleen kuntopyörällä. Mutta se oliki ihan kamalaa! Jalka meinas koko ajan puutua ja alaselkä alko kramppaamaan sen oletetun tulehduksen kohalta: ei hyvä!

Seuraavalla kerrala meninki sitte soutulaitteeseen eka, ja - yllätys yllätys - se oliki parempi tuota särkyä ajatellen, ko pyörä! Tätä ihmettelen siksi, että soutulaitteessa kuitekki ollaan aika kippurassa asennossa, ja se särkevä hermo (joka yltää varpaista päähän) joutuu venymään, mikä aiheuttaa yleensä säryn. Ergo: Ärsyttävän arvaamaton vaiva!

Muuten olen salilla keskittyny keski- ja ylävartaloon. Me käydään sielä kerran viikossa, joten muu liikunta saa luvan huolehtia muista paikoista... Olen ruvennu nostelemaan painomääriä, koska haluaisin vahvemmat hartiaseudun lihakset, sekä tietysti selkä ja vatsa sais olla kans paremmin tukevat. Lisäksi toivoisin, että jos mulle jää laihdutuksesta kamalat allit käsivarsiin, niin ehkä kunnon hauikset täyttäis ne!

Uimassa käydään aina salin jälkeen, koska jälkimmäinen on uimahallilla. Harmittaa vain se, etten osaa mitään oikeaa uintitekniikkaa, vaan uin sillä perinteisellä, niskan tuhoavalla tyylillä, jonka olen lapsena oppinu. Olis kiva tehä seki oikein, mutta lieneekö olemassa uimakouluja aikuisille?

Tällä viikolla olen erityisesti tehostanu liikkumista. Päätin, että jos kerran joidenki lähteiden mukaan liikunnan pitäs auttaa iskiasvaivoihin, niin koitan sitte joka päivä tehä ees jotain, ja kattoa, onko se totta.

Tiistaina kävin minun mittapuulla tosi varhain aamulenkillä (lähin siinä 7 aikaan). Oli tarkotus lähteä jo ennen kuutta (heräsin, ko miesolento lähti harjotteluunsa), mutta jumituin lataamaan musiikkia ämpeekolmoseen - pitäähän sitä nyt lenkkimusaa olla! Harmittavasti soittimesta loppuki akku muutaman biisin jälkeen, vaikka laturi oliki näyttäny täyttä. Onneks puhelimessaki oli musaa mukana! Aamukävely oli kiva, koska liikkeellä ei ollu paljoakaan porukkaa. Toistuu!

Eilen vedin Tapout XT-harjoitusohjelmaan kuuluvan Competition Core-harjotuksen. Nimensä mukaan siis keskivartalon lihaksia reenattiin taistelukuntoon! ...just. Hampaitten kiristystä, valitusta, eikä itkukaan ollu kaukana, ko koitin epätoivon vimmalla pyrkiä asentoihin, joihin vielä kesälä pystyin mainiosti. Nyt monessa paikkaa tuli vastaan tuo iän ikunen särky. Koitin kuitekki niin pitkälle ko pystyin, ja ehkä sitä särki hiukan vähemmän treenin jälkeen...

En ole tehny tuota Tapouttia todellakaan sen ohjelman mukasesti (noin tunti per päivä, 6 päivää viikossa), vaan ihan sillon tällön vaan. Uskottelen ittelleni, ettei minusta ole orjallisesti seuraamaan rutiinia, josta en pahemmin pidä. Vois tosin koittaa tehä tästä lähin harjotuksen vaikka joka toinen päivä, tai silleen...

Tänään kävin taas vuorostaan kävelyllä, tuossa aamupäivällä. Oli tosi nostalgista kuunnella vanhoja tuttuja biisejä (minun musamaku on jämähtäny jonnekki lukion lopulle), ja eksyä paikkoihin, joita ei tunne.

Yhtäkkiä korviin tulvi Sentencedin Killing me, killing you-biisin pianointro Ville Laihialan äänen kera, ja samalla huomasin, että jotain outoa tapahtuu nyt... Taivaalta tipahteli jotain valkosta, kevyttä hiutaletta - lunta! Yhdistettynä tuohon biisiin, ja etenki sen surulliseen videoon, tuli miljoonia muistoja mieleen. Samalla päädyin vielä jollekki metsätielle, joka muistutti minua kotikylän Pahikosta, jonne mentiin aina retkille. Oli pakko kiivetä kallion päälle ja nostalgisoida - mikä loppu tosin lyhyeen, ko tajusin, miten paljon porukkaa siinä metsätiellä oikeastaan liikkukaan. Kaipaus tuli Lappiin, ja sen rauhaan, jossa oikeasti ensilumiki saa sataa ihan rauhassa maahan...

Kävelin sitte vielä jonkin aikaa löytäen uusia reittejä, joista kaikkia en ehtiny tutkia ees. Jääpähän jotain ens kertaan... Totesin kuitekki, että ehkä sellanen kunnon korpi olis kuitekki paras paikka asua. Täälä on ehkä hiukan liian monta taloa liian pienellä alueella, eikä tämäkään mikään suurkaupunki ole.

Kameraa ei tuola reissula tietenkään ollu mukana, joten saatte tyytyä kännykän surkean huonoon kuvanlaatuun!

Lunta noissa kuvissa ei pahemmin näy, koska sitä tuli alkuun tosi vähän. Nyt tupruttelee jo kunnolla, ja puut näyttää oikeinki talvisilta. Sitä en tosin ymmärrä, miks aina pitää tuulla niin kylmästi tuolla! Pakkasetki kestäis paljon paremmin, jos olis tyyntä...

Review of the week

Nyt on ollu kyllä niin meneväinen viikko, etten ole ehtiny tänne ko haaveilla kirjottavani. Tänäänkään ei välttämättä aikaa ois, mutta ei olis kyllä myöhemminkään...

Maanantaina pistin tosiaan uhkaukseni täytäntöön, ja treenasin kunnolla. Ensin Tapout XT:tä, jossa oli vuorossa Sprawl & Brawl. Erilaisia isku-potkuharjotuksia, punnerruksia ja vähän vatsalihaksiaki. Yllätyin toden teolla, ko vatsalihasliikkeet onnistu tosi helposti. En ole niitä erityisen paljoa treenannu vielä, mutta aikasemmin se on ollu aina tuskaa nousta lattiasta ylös, ihan oikeasti työlästä. Nyt se suju ko vesi, ja piti hetki miettiä, että teenkö jotain väärin, ko ei tunnu hankalalta. No en, ne on vain kehittyny huimasti! Sitte lähin vielä reippaalle kävelylle, jonka jälkeen oliki jalat väsähtäneet.

Tekasin muuten treenipäivän kunniaksi oikein kunnon proteiinipitosen päivällisen, osittain sen liikunnan vuoksi, ja osittain, koska en jaksanu tehä muutakaan. Eli tonnikalamunakasta ja salaattia.

Tonnikalamunakas

3             munaa
½ prk    tonnikalaa vedessä
pala       paprikaa
½ tl       suolaa
mustapippuria
paistamiseen voita

Sulata nokare voita pannulla ja kuumenna tonnikalaa ja paloiteltua paprikaa hetki, ei kuitenkaan siten, että ottavat väriä. Mausta seos mustapippurilla. Siirrä seos lautaselle. Riko kananmunat kuppiin, sekoita hyvin haarukalla ja mausta suolalla. Lisää tarvittaessa pannulle voita, sitä saa olla reilusti. Lisää munaseos. Siirtele munakasmassaa puuhaarukalla pannun reunoilta keskelle päin, kunnes se alkaa olla hyytynyt. Kun pinta on vielä hiukan raaka, kaada tonnikala-paprkaseos munakkaan toiselle puolelle ja käännä toinen puoli seoksen päälle.

Paprikan lisäksi voit laittaa myös sipulia ja muita mieluisia kasviksia sekaan.

Valmista munakkaan lisäksi salaatti. Salaattiin laitoin kurkkua, tomaattia, jäävuorisalaattia ja punaista paprikaa, ja päälle raejuustoa ja hasselpähkinärouhetta. Kasikkeeksi Hesen valkosipulikastike, tai vaihtoehtoisesti oliiviöljy, jos haluaa aitoja makuja.

Tiistaina kaveri kävi pilkkomassa minun tukkaa, otti kuutisen senttiä latvoista kuivunutta hiusta pois. Sitte käytiin vielä kävelyllä siihen pääle. Rupesin suunnitteleen tuleviin häihin jotain kenkäasustetta, joka yhdistyis tuohon puvun värimaailmaan. Löysin sitte tämmösen virkatun kukan ohjeen, ja rupesin semmosia kokeileen. Kuvia tullee, kunhan saan valmiiksi!

Keskiviikkona oli ihanaa käydä uimassa ja saunassa kaveripariskunnan kans invalidiyhdistyksen saunalla. Se makso kyllä ihan tarpeeks paljon ollakseen vain rantasauna ja laituri, mutta hikisen päivän jälkeen kyllä kannatti.

Torstain tunnelmia löytyy näistä kuvista, joita ei ehkä olis saanu ottaa. Paikkana Tampereen Plevna, jossa pyörähti viimisen kerran Jurassic Park 3D:nä. Oli hieno kokemus nähdä dinot kolmiulotteisina.

Ehkä se oli muihin minun kattomiin 3D-leffoihin verrattuna just hyvä, ko sitä ei ole alun perin tehty kolmiulotteiseksi, ja siksi siinä ei ollu niitä väkipakolla tehtyjä "iik, joku lentelee mua päin!" -juttuja.


Hienoa oli myös se, että koko salissa oli meidän lisäks varmaan kuus ihmistä, eli rennosti saatiin ottaa! Kyllä tuomoset elokuvateatteripenkit kelpais meile kotiakki...

Kotiin ei Tampereelta leffan jälkeen vielä päästy, vaan nähtiin toista kaveripariskuntaa sielä. Käytiin kahvilassa, Fidalla ja Anttilassa. Fidasta tarttu mukaan toppi muutamalla eurolla, ja Anttilasta pari kerää lankaa talven varalle. Vettä sateli tasasesti koko iltapäivän, ja Nokialle päin lähtiessä (hui, mie ajoin!) puhkes oikein kaatosade.

Tuntuu, että vaikka mulla on suunnilleen yhtä paljon vapaa-aikaa käytössä, ko edellisessä työssä, niin silti ei saa yhtä paljon aikaseksi. Onhan tämä kyllä raskaampi homma, ja olen tosi väsyny aina ko kotia pääsen (pari kertaa olen nukahtanu keittiön pöydän ääreenki...) Nyt tämä viikko on varsinki ollu normaalia hurjempi, ko olen tehny suuren osan alueestani yksin, vain aamulla on ollu kaveri toimistoilla.

Tänään oliki sitte kaiken huippu -päivä. Aika lailla työpäivän loppupuolella työkaveri soitti, ja kerto, että meitä on pyydetty tekeen semmonen muuttosiivous eräälle toimistolle. Käytännössä paikka oli tyhjennetty (ehkä noin 50 neliön tila) ja sieltä piti pestä ikkunat ja pyyhkiä lattiat, yms. Noh, huonekorkeuttahan ei ollu ko noin 3 metriä, ja ikkunat patterin korkeudelta kattoon... Aikaa siinä meni ja jalat tuli kipeäksi, mutta kävipähän liikunnasta!

Siitä tuli muuten mieleen, että en ole sitte tuon alkuviikon jälkeen mitään treeniä oikein ehtiny tehä. Sen sijaan, vaikken kaloreita syynäilekään, laskin nettilaskurin avulla, paljonko mie kulutan normaalin työpäivän aikana kaloreita. Jos oletetaan, että kohtalaista rasitusta tulee noin 5 tuntia päivässä, niin kalorinkulutus on huimat 1300 kaloria! Eli juu, ei tarvi kyllä välttämättä tehä mitään sen jälkeen...

Huomenna sitte häitä juhlimaan, ja pitäähän sitä tietysti laihiksesta huolimatta ottaa vähän, tai vähän enemmän. Ehtii sitä sitte laihtua... Alkoholihan ei sinänsä ole kielletty vhh-ruokavaliolla, mutta se muuttuu ruuansulatuksessa glukoosiksi, mikä taas on samaa tavaraa, jota hiilareista tulee. Ite ajattelin tällä kertaa mennä pelkällä kossuvissy-linjalla, koska viime kerralla join punaviiniä, ja oksensin loppuillasta. Party on!

Tämmösiä päiviä vois olla enemmänki...

 

 

Tämmönen päivä Nokialla tänään. Lämmintä, mutta ei mitenkään kuuma, koska tuuleskeli aika lailla.


Käytiin miesolennon kanssa Melon vedenpuhdistulaitoksella pyöräilemässä. Ei ehkä kuulosta mitenkään romanttiselta, mutta siellä on tosi kauniit maisemat! Pyöräily tosin oli aikamoista lonnimista, koska toinen ei tahtonu hikoilla ollenkaan...

Matkalla ylitettiin junarata. Pari minuuttia sen jälkeen siitä kiisi veturi varmaan kuuttakymppiä ohi!

Vanha lato piti tietysti pysähtyä kuvaamaan!

Kaikkiaan ihan hieno reissu, enkä tajunnu aikasemmin, että tuo vedenpuhdistamo oliki noin lähellä, vain 5,5 kilsan päässä. Ehkä sinne palataan vielä!

Miesolento pelasteli pieniä kastematoparkoja paahtumasta asvaltilta. Yhen yli taisin tosin porhaltaa pyörällä...

Lazy Sunday...

Laiska sunnuntai tosiaan... Koko päivän olen ollu uusimman neuletyön parissa, vaikka välillä on pitäny seki jättää tämän hiostavan kuumuuden takia. En tosin valita; pitäs vaan saada ittensä vietyä tuone ulos nauttimaan tästä ilmasta! Tällä hetkellä puikoilla valmistuu tämän näköstä juttua Novita Puro Batikista:

Jonkulainen toppi kai tämä sitte tulee olemaan, uusimman Suuri Käsityö-lehden ohjeella (jossa sama paita oli eri langalla, mutta miehän menin heti sen vaihtamaan!).

Käytiin myös pienellä kävelyllä ja kaupassa. Parvekkeen ovi on saanu olla auki koko ajan. Mörkö sentään on ollu innoissaan, ko on päässy kyttäämään lintuja/ötököitä/naapureita. Ällötin tuota miehenpuolta näyttämällä sille inhottavan kystanpuhkomisvideon netistä. Tosin taisin ällöttyä itte ihan yhtä paljon! Hyi ----- !




Kävelyllä aloin pohtimaan tätä minun laihdutusinnostusta. Aikasemmin olin aina sitä mieltä, että en osaa laihduttaa, ja että koska olen aina ollu ylipainonen, niin olis tosi hankalaa lähteä sitä painoa pudottamaan. Enkä halunnu kokeilla mitään ihme dieettejä, joilla "voit laihduttaa jopa x kiloa x ajassa", vaan halusin tehdä sitte kunnon muutoksen, jos olin tehdäkseni. Nyt ihmettelenki, miksen ole lähteny tekemään tätä aikasemmin.

Syy lienee melko selvä. Tästä voi tulla paasausta, joten lopeta tähän, jos et jaksa semmosta! Syy on tietysti valtion ravitsemussuositukset. Luulin syöväni oikein, ko koitin niitä noudattaa (enemmän tai vähemmän), mutta mitään muutosta ei tuntunu tapahtuvan. Edes pienen liikunnan määrän lisääminen aiemman liikkumattomuuden jälkeen ei tuono sanottavia tuloksia. Koitin myös alkaa liikkua säännöllisesti useammin, mutta ainahan se kaatu. Ei vain jaksanu. Edes lähteä ulos.

Laskeskelin sitte alkuvuodesta, paljonko sain kaloreita päivässä, ja huomasin, ettei se oikeastaan ollu edes paljoa. 75-kiloselle naiselle suositeltua on saada noin 2000 kaloria päivässä, ja netin pikatestin mukaan minun kokosen ja "aktiivisuuden" omaavan kalorisuositus oli noin 2350. Todellisuudessa söin about tuon 2000 kaloria päivässä, ja paino pysy paikoillaan.

Johtopäätös: Jos pystyn syömään noin vähän, niin miksen sitte vähemmänki? Alotin vähäkalorisen dieetin, ja päivittäiseksi kaloriannokseksi muodostu 1300-1500 kaloria. Samalla työmatkan kävelyn lisäks kävin kerran viikossa salilla ja uimassa. Paino lähti ko lähtiki putoamaan, mutta hitaasti. Puolisen kiloa viikossa, jos sitäkään.

Jaksoin kuukauden päivät. Olin tutkiskellu tätä karppausjuttua jo aikasemmin, mutta tuon kuukauden aikana ostin kirjan. Ja luin sen. Olin kaikkien muitten valtavirtalaisten tapaan pitäny tuota vähähiilihydraattista dieettiä jonkulaisena muotilaihiksena, jolla laihdutetaan äkkiä muutama kilo, ja palataan sitte takas. Tuon kirjan myötä tajusin, että kyse on paljon muusta, paljon vanhemmasta ja paljon fiksummasta jutusta, ko olin osannu edes ajatella.

Vai onko siinä jotain perää, että ihminen on pitkän evoluutionsa aikana syöny juuri sitä samaa ruokaa, mitä nämä "karppaajat"? Lihaa, kanaa, kalaa, kasviksia, marjoja, ehkä pähkinöitä, ym. Vähärasvasia ruokia tuskin oli tarjolla muinaiselle metsästäjä-keräilijälle. Miljoonia vuosia tätä ruokaa, sitte ihminen asettu aloilleen ja kehitti maanviljelyn. Tästä on vain tuhansia vuosia aikaa. Kaikista pahin tapahtu kuitenki vasta parisataa vuotta sitte, ko ihmiskunta alko luottaa teollisuuteen. Yhtäkkiä liukuhihnat alko puskea puhdasta valkosta jauhoa ja sokeria taukoamatta. Eikö se ole aika epäilyttävää, että nämä tuotteet säily ällistyttävän pitkiä aikoja, koska tuholaishyönteisetkään ei pystyny niitä käyttämään ravintonaan?

Noista ajoista lähtien ihmiskunta on lihonu lihomistaan. Samoin on käyny kaikille alkuasukasheimoille, joita tämän parinsadan vuoden aikana on löydetty: alkuun hyvähampaisia, hyväkuntoisia ja vailla sydän- ja verisuonitauteja, diabetestä, ym... Ja tärkkelyspitosten ruokien myötä tämä kaikki on kääntyny päälaelleen.

Kaiken päällä on vielä kirsikka nimeltä rasvakammo. Se alko USA:sta noin 80-luvulla, ja on jatkunu tähän päivään asti. Siellä tuotetaanki eniten vähärasvasia tuotteita koko maailmassa. Ai niin, ja usa:laiset on muuten edelleen lihavin kansa koko maapallolla. Tuosta 80-luvusta asti ihmiskunta on edelleen vain lihonu, vaikka rasva julistettiin pahikseksi ja tyydyttyny rasva sai kamalimman leiman päällensä.

Harmittava juttu. Onneksi suunta on alkanu muuttua nyt, ja mie olen ilonen, että olen löytäny viimein "sen oikean" ruokavalion. Olen pärjänny hyvin. Olen saanu selitettyä tutuille, miksi en syö heidän herkkujaan kahvilla. Jotku voi loukkaantua, mutta se ei ole minun ongelma. Mie päätän, mitä syön, valitettavasti! Moni voi ajatella, ettei tämä kauaa kestä, mutta minusta tuntuu, että tätä mie jatkan lopun elämääni. Mie en kaipaa riisiä, pastaa enkä sokeriherkkuja. En edes leipää. Rasvan lisääminen oli yllättävän helppoa, ja nyt rasvakammo on tiessään. Mie toivoisin, että sanoma tästä leviäis, ja pikkuhiljaa ravitsemussuositukset seurais perässä. Siihen menee aikaa, mutta onneks muutoksen voi tehä ihan itte.

Niin, ja niille, jotka haluaa tietää, miltä nyt (vajaan parin kuukauden jälkeen) tuntuu, niin voin sanoa, ettei paljon paremmin voi fyysisesti jaksaa! Olo on loistava, paino putoaa melkein ittestään, ja liikkuminen on kivaa. Todettakoon, että olen vihannu kaikkea liikkumista ennen. Laihtua siis voi ilman nälkää, ja ruoka voi olla juuri niin herkullista, ko tykkää. Eikä se liikuntakaan ole se juttu: Minun ei tarvis liikkua ollenkaan, koska keho osaa nyt polttaa sen omaa rasvavarastoaan. Nyt mie vain jaksan ja haluan liikkua - yllättäen! - ja se johtunee siitä, että keho tykkää polttaa tätä ylimäärästä massaa pois liikunnan avulla.

Jos kiinnostuit, niin lue se kirja. Andreas Eenfeldt on ruotsalainen lääkäri, joka ei vain puhu, vaan myös noudattaa tätä samaa ruokavaliota. Kirjan nimi on Ruokavallankumous.

Jos et viitti ostaa kirjaa, niin vieraile Eenfeldtin englanninkielisillä nettisivuilla. Sieltä löytyy pähkinänkuoressa oleva ohje myös meille suomalaisille. Aloittelijalle on myös laajempi ohje enkuksi.

Mutta nyt syömään kotitekosta ihanaa ja vähähiilarista jäätelöä mansikoiden kera! Ette muuten usko, miten makeita mansikat voi olla, ko ei ole tupannu lisättyä sokeria naamaan viime aikoina!

Vähähiilihydraattisen vanilijakermajäätelön resepti:

3              munaa
3 dl          kuohukermaa
noin 10 g vanilijasokeria
mausteeksi vanilijatanko

Erottele munasta keltuaiset suureen kulhoon, valkuaiset toiseen. Vatkaa valkuaiset kovaksi vaahdoksi (niin, että pysyy kulhossa vaikka sen kääntää ympäri). Vatkaa keltuaiset ja sokeri keskenään hyvin. Vatkaa kerma löysähköksi vaahdoksi maustaen samalla vanilijatangon siemenillä. Lisää keltuaiseen ensin kermavaahto nostellen, sitten valkuaisvaahto edelleen varovasti nostellen, jotta rakenne pysyy kuohkeana. Kaada vaikkapa jäätelörasiaan, ja laita pakkaseen. Sekoittele noin tunnin välein.

Valmiissa jäätelössä on noin 4,5 g hiilihydraattia 100 grammassa.

Resepti on otettu jostain netistä, sokerin määrää tosin vähensin ja vaihdoin tuohon vanilijasokeriin. Mausteeksi käy vanilijan sijaan myös tumma kaakao, pähkinät, marjat, ym.