maanantai 21. heinäkuuta 2014

Lomailua osa 2

Lomakuulumisten toinen osa, vain viikkoa myöhässä!

Toinen lomaviikko kulu kieliä opetellessa, ko isän avopuolison veli puolisoineen tuli viikon ajaksi Tukholmasta asti vierailulle meän Lapin kotiin. Tämä puoliso ei ymmärtäny eikä puhunu sanaakaan suomea, joten ruottin ja enkun taidoille tuli siis käyttöä. Ei sillä, että olisin kummallakaan sujuvasti saanu sanottavani sanotuksi... Oli myös kiva kuunnella ja huomata pysyvänsä perässä siitä, mitä puhutaan.


Käytiin viimein kastamassa ne talviturkit omassa kotijärvessä, ja olihan se virkistävää Lapin parhaimmillaan lähes 30 asteen helteessä. Masuasukki ei pahemmin reagoinu järviveden viileyteen, päin vastoin se tais uinua koko episodin ajan...


Rannalla meidän seurueseen liitty yllättäen erittäin ihmisrakas kissa, jonka turkki oli niin pehmeä, että sitä olis voinu silitellä koko päivän. Se puski kaikkea, mikä liikku ja ei liikkunu, ja silittelyn loputtua meni terassin alle uinumaan. Tästä otuksesta oli tosi hankala ottaa lähikuvaa, koska se tuli niin lähelle heti ko huomas pienenki rapsutuksen mahdollisuuden.


Seuraava uintireissu tehtiin sedän mettämökille, jossa lähin naapuri on varmaan 10 kilsan päässä. Vieressä virtaa joki, johon en kuitenkaan itte uskaltanu mennä - jos järvivesiki oli vilposaa, niin mitenhän ois ollu joen laita? Muitten uidessa ja saunoessa napsin kuvia ja koitin pitää silmällä Pipsa-koiraa, joka myös kävi uimassa - tosin ei ihan täysin omasta vapaasta tahdostaan, vaan isän viemänä. Hyvin se kuitekki polski, ja tykkäs juosta pitkin mettiä vapaana.



Grillikoppi oli uusi tulokas, kuulemma viime kesänä rakennettu, ja sielä istuttiin sitte makkaroiden ja lihapullien kera tiiviissä kimpassa kaikki kuus. Koira sentään jätettiin ulos...



Olishan ne eväät voinu tässäki paistella - idyllisesti joen soljuessa taustalla... Mutta onko kelhään muula ko lappilaisela käsitystä siitä, miten paljon tuola korvessa on itikoita, mäkäräisiä ja paarmoja?!?! Ulkona ei todellakaan tehny mieli olla yhtään sen kauempaa, ko oli ihan pakko... Kotona oliki sitte nilkat ja pää ihan purtuna, mutta pakkohan se on myöntää, että kivaa silti oli.


Kolmas uintireissu tehtiin lauttaillen. Meän kylälä on talkoovoimin rakennettu, ponttoonien päälä kelluva lautta, jota saa käyttää kaikki, kunhan oma perämoottori löytyy. Mentiin sillä keskelle järveä (jossa tuuleskeli kyllä aika tavalla) ja sieltä rohkeammat hyppi uimaan. Mulla paleli jo vähän muutenki, joten jätin (taas) kastumisen väliin. Maisemat oli silti komeat, ja taivas ihan pilvetön.

 

Käytiin myös toiseen kertaan grillaamassa samalla viljelyskämpällä, jossa edellisviikollaki kävästiin, ja tällä kertaa kamera sai tallennettua poroemän ja vasan juoksun pois hämärien ihmisten lähettyviltä. Nähtiin enemmänki poroja, mikä nyt ei sinänsä ihmeellistä ole, mutta onhan se kiva vaihteeksi nähä näitä otuksia tuulilasin ulkopuoleltaki.


Tuolta palatessa pysähyttiin vielä sillan lähettyville, koska isä ja veli halus käydä pulahtamassa joessa. Enpä olis taaskaan menny sinne mistään hinnasta - sääskien määrä ynnättynä kylmään ja mutaseen veteen ei ole minun pala kakkua - mutta sainpa jälleen hienoja kuvia.


Viikkoon kuulu myös vanhan ystävän valmistujaisten juhliminen sekä yökyläily äitin luona, jossa katteltiin porukalla elokuva ja seuraavana päivänä syötiin hyvin. Hyvin tuli tietysti syötyä koko ajan muutenki, varmasi jo liianki hyvin. Äitin ihanasta koirasta en tietenkään tajunnu ottaa kuvia, mutta se oli sellanen jämtlanninpystykorva, joka oli niiiiin rauhallinen ja sulonen, että olisin ottanu sen kotia vaikka heti. Aamulla käytin sitä kävelylläki, eikä se kiskonu melkein ollenkaan, toisin ko isän Pipsa, joka muistuttaa lähinnä isoa jänistä, ko sen kans yrittää käydä lenkillä...


Aivan liian pian nämä kaks viikkoa kuitekki loppu, ja sunnuntain-maanantain välisenä yönä hurautettiin se reilu 800 kilsaa takasi kotiin. Ennen lähtöä moikattiin vielä pappaa, joka pitää mummolaa pystyssä reippaasti, sekä mummoa, joka on ollu kotikylän hautuumaalla jo pian vuoden. Ikävä jäi kotiin, mutta toivottavasti sinne päästään uudestaan jo pian, uuden matkalaisen kans!


Auringonlasku matkalla värjäsi taivaanrannan jopa minun makuun kauniin vaaleanpunaseksi, ja melkein täysi kuu valaisi sen jälkeen matkantekoa.


Kotona arki astu takas kuvioihin lepopäivän jälkeen tiistaina, ko miesolento lähti uusiin töihin. Mie olen ahkerasti virkkaillu mattoa, vaikka tämä helteinen keli onki väsyttäny ja ahistanu ihan liikaa. Nyt se on kuitekki viimein valmis, ja täytyy sanoa, että olen tyytyväinen!


Virheitä siitä löytyy, ja vaikkei niitä muut huomais, niin ittehän ne näkee aina. Purin kuitekki tuota jo niin monta kertaa muutekki, että noiden vähäpätösempien virheiden korjaamisen jälkeen olisin varmasti virkannu tämän jo kahteen kertaan. Purkamista tuli esimerkiksi epäsopivien raitavärien takia ja loppupuolella kupruun vetämisen takia.


Pelkäsin, että tästä tulis liian levoton näin monenkirjavana, mutta hyvin nuo värit pysyy kuosissa. En sentään mitään punasta ees yrittäny sotkea mukaan. Musta reunus tuntuu sitovan kirjavuuden hyvin samaan pakettiin, ja antaa jotenki viimeistellyn ilmeen tälle.


Tämä malli oli siitä hyvä, että noiden pylväsryhmien väliin tuli aina pari ketjusilmukkaa. Nämä "reikärivit" tasottaa ihmeen hyvin pientä kupruamista, mitä varmasti ei olis voinu estää, jos koko matto olis ollu pelkillä pylväillä virkattava. Kuteenahan mulla on ihan tavallista trikoomatonkudetta, eikä tuota onteloa, niinku ohjeessa on käytetty (linkki pdf-ohjeeseen tästä). Halkasijaks tälle tuli hulppeat 220 cm - mikä tosin saattaa pesussa kutistua jonku verran.

maanantai 7. heinäkuuta 2014

Lomailua


Kesä tuli, ko tultiin tänne pohjoseen, jossa viime viikolla oli monta paljon lämpimämpää päivää, ko "etelässä". Hiukan ehkä jo tuskasen kuuma on toisinaan, varsinki öisin, mutta eipä parane valittaa noiden tosi kylmien jaksojen jälkeen. Ehkä sitä sinne uimaanki vielä päästään...


Matka meni yllättävän hyvin, vaikka se reilut kymmenen tuntia kesti, ja pystyin itte ajamaan vain pari tuntia ennen ko selkäkipu ylty niin kovaksi, että ärsytti. Harmillisesti saavuttiin juuri ottaan kuvia Suomen keskipisteeseen tuon pahimman selkäsäryn aikoihin, ja näytän juuri niin ärsyyntyneeltä ko olen...


Perille päästiin illalla, jolloin porukat oli vielä synttärijuhlissa, ja me saatiin levähtää hetki niitä ootellessa. Tähän mennessä ollaan saatu aikaseksi kävelyllä käyntiä, lehmien ensiulkoilun seuraamista, kämpällä grillaamista, markkinoilla käyntiä, ja kissan ja koiran tutustumisen yrittämistä.









Elukat tulee melko hyvin jo toimeen, mutta kissa kyllä pitää etäisyyden tarpeeksi suurena. Koira tahtois kovasti leikkiä, mutta eipä tuo Mörkö ole kovin kiinnostunu siitä, paljolti koiran kovan innon takia. Koirale on vaan niin vaikea ymmärtää, että kissa kokee sen hyppimisen aika provosoivana ja pelottavana...


Aurinko saapu lauantaina, ko kävästiin Ruotsin puolella Pajalan markkinoilla, ja on paistellu nyt siitä asti. Noita siivekkäitä kavereitaki on löytyny vähän liianki kanssa, myös sisätiloista mukavasti keskelä yötä...


Tässä vielä katselmusta viime aikojen käsitöihin. Noita koreja virkkailin matonkudejämistä muutamanki, viemisiksi lähinnä, ko en niille itte tarkotusta keksiny. Tämä kori ootti kukkien kastelijaa parin kissakavein kans, jotka varmasti sai hyvän kodin miehen siskon lasten luota.


Matto suureni kerros kerrokselta virkaten aina lähtöpäivään asti. Tämän otoksen jälkeen ehti tulla vielä muutama kerros, mutta kovin hitaasti se tuntuu kasvavan... Homma jatkuu taas lomailun jälkeen, ehkä sitte saan jo pian virkata viimisen pitsisen kerroksen tuon pitkäveteisen mallin sijaan.

Mallina Kauhavan Kangasaitan Juhannusruusu, jonka ohjeeseen löytyy pdf-linkki täältä. Suurennan mattoa jatkamalla samanlaisia levennyksiä, ko ohjeessa, noin joka toinen tai joka kolmas kerros. Aika hyvin vielä on pysyny litteänä.

Yhet tämmöset vaavin tossut meni tuliaisina muutaman kuukauden ikäselle tyttöselle, jota nähtiin vanhempiensa kans Vammalan Vanhan kirjallisuuden päivillä kesäkuun viimisenä perjantaina. Sieltä ostin kolmiosasen Grimmin satukirjasarjan, jossa onki just hyviä satuja meidän pojalle... Eipä turhia pelkäile sitte!


Neuloin valmiiksi ne poitsun haalarihousutki, mutta niistä laitan kuvia myöhemmin, kunhan saan kotopuolessa napitki kiinnitettyä. Sen jälkeen olen virkannu veskiin rullatelineen Novitan ohjeen mukaan. Ohje vain on siitä huono, että siinä ei ole tuon kukkasen ohjetta ollenkaan, vaan se löyty erillisestä patalapun ohjeesta, joka puolestaan ei näy muille kuin Novitan klubijäsenille... Pitääpä laittaa siitä noottia eteenpäin.



Loppulangasta (jonka piti loppua jo tähän) tein vielä patalapun. Nämä menee jollekki onnekkaalle (tai onnettomalle) tuliaisina, koska värit ei todellakaan ole sellaset, joista mie tykkäisin.

Seuraavaksi olis työn alle otettava se uus versio rinnanlämmittimestä, mutta katotaan sitä sitte, jos sää viilenee...