Iltaherkkuja

Viikonloppuna pidettiin meillä "sivistynyt lautapeli-ilta", jonne kutsuttiin kavereita lähempää ja kauempaa. Sorruin syömään ihan liikaa sipsejä ja muita herkkuja, juomaan simaa sekä (omg, olen huono äiti!) maistamaan boolia ennen sen tarjoilua.

Tekasin jälleen suolasia ja makeita naposteltavia, kuten olen tykänny ennenki tehä. Ja jälleenhän niitä jäi vähän yli, olen tosi huono arvioimaan menekkiä... Mut ei se haittaa, saadaanpa syä itte loput.

Tämä piirakkaohje on tosi hyvä, varmaan yks parhaista minun hiilariajoilta (no okei, söin sitä lauantaina pari palaa!). Se meniki sitte kokonaan seuraavaan aamuun mennessä, eikä mikään ihme, vaikka teinki koko uunipannullisen.

En yhtään muista, mistä tämä resepti on tarttunu mukaan, varmaanki jostain netistä. Perusohjeen sanotaan olevan "pienelle uunipannulle". Pyöreään piirakkavuokaan (halkaisija noin 24 cm) olen tehny tämän mukaan puolitettuna, ja nyt tein omalle uunipannulle 1,5 kertaa isompana (koko noin 33 x 36 cm). Ja tosiaan olen aina tehny tonnikala-tomaattiversion, olen vieroksunu säilykelohen käyttöä.

Kalastaja-Eemelin piirakka

3 dl vehnäjauhoja
3 dl kaurahiutaleita
1 tl suolaa
3 tl leivinjauhetta
3/4 dl öljyä
3 dl maitoa

Päälle:
2 tlk tonnikalaa (tai säilykelohta)
6-8 tomaattia (tai keitettyä munaa) ->käytin isoon pannulliseen sen 8 tomaattia
1-2 tl sitruunapippuria (tai aromisuolaa, yms)
½-1 dl tilliä (tai kuivattua tilliä, vähemmän)
200 g juustoraastetta

Sekoita kuivat aineet keskenään. Lisää öljy ja maito ja sekoita hyvin. Levitä taikina leivinpaperille uunipannulle: taikinan kuuluu olla löysää ja tahmeaa.

Ripota päälle hienonnettu kala sekä tomaatit tai munat kuutioituina/viipaloituina, lisää mausteet sekä juustoraaste ja paista uunissa 225 asteessa noin 20 minuuttia.

Tottahan toki tein myös karppaajalle sopivan suolasen ruuan, eli leivättömän voileipäkakun (voiko sitä sanoa ees "voileipä"kakuksi?). Reseptin olen ottanu karppaus.info-sivustolta, ja tein nyt kinkkuversion, koska arvelin sen tulevan huokeammaksi, ja siltä varalta, ettei joku pidä kalasta (olihan sitä jo piirakassaki).

Tässä hiukan selventävämmin kirjotettuna tuo ohje:

Hyydytetty "voileipäkakku"

          Kalaversio:                   Lihaversio:
Päälle:
300 g     kylmäsavu- tai graavilohta    ilmakuivattua kinkkua
Täytemassa:
300-400 g lämminsavulohta               kinkkukuutioita
200 g     katkarapuja                   meetwurstia
200 g     maustamatonta tuorejuustoa    maustamatonta tuorejuustoa
200 g     katkaraputuorejuustoa         aurinkokuivatut tomaatit-
                                        tuorejuustoa
200 g     ranskankermaa                 ranskankermaa
3 rkl     sitruunamehua                 (sitruunamehua)
10 cm     tuorekurkkua                  1 maustekurkku
1 dl      tuoretta tillisilppua         ½ dl tuoretta persiljasilppua
                                        ½ vihreä tai punainen paprika
                                        (raakaa sipulisilppua)
4-5 liivatelehteä                       liivatelehtä
mustapippurirouhetta                    mustapippurirouhetta

Vuoraa  vuoka tai lasikulho (tilavuus vähintään 1,5 litraa) tuorekelmulla. Asettele limittäin kylmäsavu-/graavilohiviipaleet tai ilmakuivattu kinkku niin, että kulho peittyy. Ei haittaa, vaikka menisi reunoilta hieman kulhon reunan yli.

Valmista täyte. Laita liivatteet kylmään veteen likoamaan. Hienonna savulohi ja katkaravut tai lihakakussa meetwursti. Lisää kalaan ja rapuihin tai kinkkukuutioihin ja meetwurstiin tuorejuustot, ranskankerma, pieneksi kuutoitu kurkku ja mausteet, sekä lihakakkuun pieniksi kuutioitu paprika ja halutessasi sipulisilppu. Sekoita hyvin.

Keitä 2 rkl vettä pienessä kattilassa ja lisää siihen liivatteet. Kun liivate on sulanut, sekoita se nopeasti ja hyvin täytemassan joukkoon. Lusikoi täyte vuokaan mahdollismman tiiviisti ja tasoita pinta. Käännä ylimenevät kala- tai lihasiivut täytteen päälle (itse lisäsin vielä ylimääräiset viipaleet pohjan päälle). Laita päälle kelmu, painele vielä massaa tiiviimmäksi varovasti käsin. Hyydytä kylmässä 6-8 tuntia.

Hyytymisen jälkeen ota sopiva tarjoiluastia ja poista kelmu kakun päältä. Kumoa kulho tarjoiluastialle ja tarvittaessa kopauttele kakku irti. Koristele haluamallasi tavalla, kuten tillin tai persiljan varsilla, kasviksilla, rullatuilla lohi- tai kinkkuviipaleilla, tms.

Hyydytetty kinkkukakku - ei ehkä enää niin hehkeänä, mutta "poikkileikkauksessa" näkyy selkeimmin, millanen kakusta tulee. En sitäpaitsi ehtiny ja muistanu ottaa kuvaa ennen leikkaamista! Ja maistuu ihan täsmälleen samalta ko voileipäkakku, eihän se leipä siinä lopulta makua pahemmin tee.

Makeaa osastoa edustivat maailman herkullisimmat kaurakeksit, joitten lisäksi tein myös kääretortun perusohjeen mukaan (siitä ei enempää, koska se tuntuu aina jäävän semmoseksi löysäksi vetkulaksi). Keksiohjeen olen saattanu napata jonku lehden reseptiosastosta, tai sitte jostain reseptikirjasta. Ainaki se on kirjotettu Tarmo Lähikauppias-ostoslistaan. Teen aina tästä reseptistä kolminkertasen satsin, että riittää, ja nytkään niitä ei jääny ko kourallinen!

Herkulliset kaurakeksit

125 g sulatettua voita
1 ½ dl sokeria
(1 dl rusinoita - en ole ikinä käyttäny)
1 dl vehnäjauhoja
4 ½ dl kaurahiutaleita
1 tl soodaa
½ dl kermaa (kuohua tietty)

Sekoita kuivat aineet sulatettuun rasvaan ohjeen järjestyksessä. Sekoita sooda kermaan ja lisää seos taikinaan. Ota taikinasta lusikalla pieniä nokareita uunipellille ja painele ne tasaiseksi. Nokareet saa tosissaan olla aika pieniä, etenki, jos haluaa pieniä keksejä. Ite käytin ruokalusikkaa, jonka otin hiukan kukkuralleen, ja keksit on halkasijaltaan sellasta 7 sentin luokkaa (leviää uunissa sitte). Kannattaa myös jättää rakoa keksien väliin, muuten tarttuu kiinni eikä saa pyöreitä.

Paista 200-asteessa noin 10 minuuttia (maksimissaan, jos uuni on valmiiksi lämmin). Siirrä leivinpaperi pöydälle ja anna keksien hetken aikaa kovettua, koska ovat hiukan löysiä heti uunista tultuaan.

Näin käy, ko on laiska ja tekee liian isoja nokareita...

Mutta näin hyviä ne on! Kulho on melkein tyhjä, vaikka kolme pellillistä tuli...

Herkuttelemisiin!

Nami-reseptejä!

Olen taas kunnostautunu ruokapuolella, koska olen vakaasti päättäny ruveta taas vähentään tuota hiilarien mussutusta, kun massu sen taas sallii. Ehkä siten saatas mieheltäki ne "raskauskilot" pois, ko se on niistä niin kovasti valittanu...

Viime viikolla tein Yhteishyvä-lehden ohjeella kasvis-munalaatikkoa, johon lisäsin kuitekki vielä jauhelihaa, koska eihän miehet nyt mitään kasvisruokia vetele... Tein laatikon noin puolitoistakertasena, koska tuossa ohjeessa oli ilmeisesti käytetty tosi pientä vuokaa. Tähän tapaan se tais mennä:

Jauheliha-kasvis-munalaatikko

450 g pakastekasviksia
400 g jauhelihaa
6 kananmunaa
4,5 dl maitoa
suolaa
voita/öljyä voiteluun

Paahda pakastekasviksia kuivalla pannulla, kunnes niistä irtoava neste haihtuu ja kasvikset saavat hiukan väriä - melko miedolla lämmöllä, ettei pala. Sekoita kulhossa munat, maito ja suola, ja kaada seos voideltuun uunivuokaan. Lisää päälle kasvikset. Ruskista pannulla jauheliha ja sekoita kasvis-munaseoksen joukkoon. Kypsennä 175-asteisessa uunissa 25-30 minuuttia.

Ei ehkä niin mairittelevan näköstä, mutta maistu!

Ettin sitte yhtenä päivänä lisää karppausreseptejä vihkooni, ettei tarvis koko ajan samoja ruokia vetää, ja erityisesti koitin löytää semmosia kivoja välipaloja, joita nyt on pakko syödä aina, ko nälkä tulee. Löysin sitte nämä "möttöset", joita tituleerattiin aamiaiseksi, mutta paremmin minusta kyllä sopii just välipalaks tai iltanaposteltavaks. Ohje oli melko suuntaa-antava, mutta mie tein näin:

Möttöset

4 munaa
n. 1 dl kuohukermaa
150 g emmentaljuustoraastetta
200-300 g kinkkukuutioita
½-1 punainen paprika
1 rkl soijajauhoa (käytin ihan vaan ohrajauhoa)
mustapippuria
sipulimaustetta
paprikajauhetta

Sekoita munien rakenne rikki haarukalla. Sekoita hyvin joukkoon muut ainekset, mutta hätä halutessasi osa kinkkukuutioista ja juustoraasteesta möttösten päälle laitettavaksi. Jaa taikina muffinssivuokiin - jos käytät paperisia, laita 2 päällekkäin ja pellille vieriviereen, etteivät kaadu. Ripota päälle ensin loput kinkut, sitten raasteet. Paista 200-asteisessa uunissa, kunnes saavat väriä pintaan (noin 15 min).

Idioottina tein satsin alumiinivuokiin, jotta on helppo lusikoida siitä naamariin... Kunnes tajusin, että eihän näitä voi mikrossa tämmösinä lämmittää, vaan pitää kaivaa ne pois. Noh, seuraavalla kerralla muistan!

Tämmösiä on siis tullu kokeiltua tällä kertaa. Lisäks tekasin broilerikiusausta myöskin karppaus.info-sivuston ohjeella, ja tällä kertaa noudatin ohjetta ihan täsmälleen! Paitsi taisin lisätä kyllä päälle myös vähän Aura-juustoa... Se oli hyvää!

Jauheliha-juustokastike ja juures-perunasose

Viime aikoina ruuanlaitossa on lisääntyny hiilihydraattien käyttö, ja siksipä en ole aikoihin lisäilly reseptejä. Oikeastaan osasyynä on seki, ettei ole tullu vastaan mitään uutta ja oikeasti hyvää, mitä kehtais mainostaa.

Tätä kastiketta olen kuitekki tehny ennenki, ja se on hyväksi todettu. En muista, mistä olen alun perin löytäny reseptin, mutta ite en ole siis keksiny.

Se menee näin:

Jauheliha-juustokastike

400 g jauhelihaa
1 purjo
2-3 rkl vehnäjauhoja
4-5 dl vettä
1-2 rkl tomaattisosetta
1 pss pakasteporkkanoita
250 g sulatejuustoa (Koskenlaskijaa, tietty!)
suolaa
mustapippuria

Ruskista jauheliha. Ripottele jauhot lihan päälle ja sekoita hyvin. Kun jauhot ovat hetken ruskistuneet, lisää vesi, hienonnettu purjo ja porkkanat, sekä tomaattisose. Anna kastikkeen kypsyä noin 5 min. Lisää sulatejuusto paloiteltuna ja keitä kastiketta hiljalleen sekoitellen, kunnes juusto on sulanut. Mausta ja anna hautua vielä hetki.

Aiemmin olen yleensä tehny ilman purjoa, koska miesolento ei oikein pidä kasviksista, mutta nyt päätin laittaa senki mukaan.

Lisukkeena tein tällä kertaa (ja niin monta kertaa tämän vuoden puolella tehtyä) juuresperunasosetta, jossa siis juuresten olis tarkotus vähentää koko satsin tärkkelysmäärää edes hiukan.

Näin ikään:

Juures-perunasose

5-6 perunaa
2-3 porkkanaa
pala lanttua
voita
maitoa (mieluiten punaista)
(suolaa)

Kuori lanttu ja porkkanat, ja paloittele pieniksi paloiksi. Keitä vajaa puoli kattilallista vettä kiehuvaksi ja lisää sitten juurekset. Anna kiehua kannen alla. Kuori perunat ja tarvittaessa halkaise ne, jos ovat isoja. Lisää perunat kattilaan, kun juurekset ovat kypsyneet n. 10-15 minuutin ajan. Keitä vielä noin 20 minuuttia, tai kunnes perunat ovat haarukalla kokeiltuina pehmeähköjä. Kaada kattilasta pois vesi, murskaa juureksia ja perunoita pienemmiksi ja lisää voita makusi mukaan. Vatkaa tehosekoittimella ja lisäile maitoa pikkuhiljaa, kunnes sose on notkeaa, muttei liian löysää. Voit myös maustaa soseen suolalla sekoittaessa.

Pieniä arjen piristyksiä

Nyt on kyllä pakko myöntää, että olen ihan varmasti hukannu elämästäni ainaki viikon johonki bittiavaruuteen! Ei oikeasti voi olla jo marraskuun loppu menossa! Siis hui kamala, kohta pitäs olla jo joulukalenteriki olemassa, enkä mie ees tiä, minkälaisen joulukalenterin mie voisin hommata, ko ei siinä sais olla herkkujakaan, eikä oikein mitään krääsääkään, ja kuvakalenterit on tylsiä, eikä arvoista ikinä voita mitään... No onneks sentään kissale ostettiin joulukalenteri jo viime vuoden poistomyynnistä!

Aamupala ja aivan ihana halpis-kirjanen, joka on nyt pakko pitää
aina laukussa, jos tulee jotain tosi tärkeää kirjattavaa!
Olenki joutunu viettämään joinain päivinä aikaa tuola lattian tasola,
koska jotenki mahallaan makoilu on toisinaan paras asento tuole
selkähelvetille...

Alkuvuodatusta pahoitellen menen siis sitte kuulumisiini, joihin kuuluu jälleen kerran tätä ihanaa selkähelvettiä... Iskias, tai mikälie hermosärky ei siis vieläkään ole näyttäny laantumisen merkkejä, vaan on viime viikon aikana ollu jopa entistä kipeämpi välilä. Joinain päivinä ei ole ollu mitään asentoa, jossa olis ees hetken aikaa voinu olla, vaan olen joutunu istuun, nouseen, makoileen, polvistuun, kiemurteleen, haahuileen, kiroileen, konttaileen, kyynelehtiin, ja alottaan taas alusta...

Perjantaina kävin työturvallisuuskorttikoulutuksessa (läpi meni - wohoo!), ja sielläki jouduin seisomaan, kuten tähän mennessä myös uravalmennustunneilla suuren osan ajasta. Se korttikouluttaja rupes sitte kahvijonossa kyseleen, että minkälaista selkävaivaa mulla on, ja - yllätys yllätys - hänelläki oli ollu vastaava vaiva joskus parikymmentä vuotta sitte! Ilmeisesti hänelle ei ollu tehonnu oikein minkään maailman kiropraktikot eikä puoskarit, särkylääkkeistä nyt puhumattakaan, vaan lopulta oli kyllästyny ja venytelly niin ankarasti, että särky oli lakannu. Aina sen jälkeen ko hän vain huomaa, että se on taas alkamassa, niin kova venytys pääle, ja siinä se. Aika tuttua tarinaa - monela tämä vaiva on, ja usein ne hoitokeinot täytyy sorkkia yritys-erehdys -taktiikalla esiin. Tuota venyttelyhoitoa kokeilin kotona (on muuten ihan oikeasti sellasta tuskaa, että toivoisin, ettei se auta!), ja heti alkuun tuntu ainaki, että paikat tuli entistä kipeämmäksi. Perjantain ja lauantain aikana venyttelin silloin tällöin, mutta ei se mihinkään ainakaan loppunu. Sunnuntaina päätin olla venyttelemättä sen kummemmin, nousin vain välilä seisomaan ja kävelin vaikka keittiöön ja takas, ja yllättäen särky ei vaivannukaan niin kovasti. Miten tämänki nyt sitte ymmärtäis? Varasin joka tapauksessa viimein ajan sinne fysioterapeutile, jonne olis pitäny mennä jo pari kuukautta sitte, joten toivotaan, että homma valaistuis sielä jotenki.

Olen alottanu taaaaas uudet sukat, jotka tällä kertaa tulee tilauksesta miesolennon siskolle -  raitoina piti olla pinkkiä, beigeä, valkosta ja turkoosia, ja näinhän tehdään! Beige on kylläki cappuchinon ruskeaa, mutta aika sama sävy ne toisaalta on.

Tuota turkoosia saiki metsästää oikein urakalla, ko totesin, että Tokmannissapa ei olekaan sitä! Vilkasu Novitan verkkokauppaan paljasti, että koko sävyn valmistus on saatettu lopettaa - ei ollu nimittäin sielläkään!

Onneksi löysin sitte Sastamalan loistavasta Silmu & Solmusta juuri oikeaa sävyä, ja sattu vielä olemaan yks ainoa keräki jäljellä! Varasin sen ja noudin lauantaina kotiin - onneks oli vielä messuilta alennuskuponki, niin tuli seki käytettyä. Ostin samala sitte nuo puikkosuojatki, jotka näkyy yläkuvassa, ja mukaan tarttu myös minipussillinen nappeja, joihin olen aivan hulluna, vaikken mihinkään niitä oikein osaa ees käyttää!

Lisäksi puikoilla on syntyny tuollasia palmikoita, lankana se kipuapusilkkivilla, jota anopin sukkia varten messuilta ostin. Neulottaessa tämä lanka on ehkä hiukan kova ja karkea; mulla taitaa olla sormessa haavaki, ko neuloin niin kauheata vauhtia eilen!

Heti messujen jälkeen tilasin sitä Rintalan tilan luomusukkalankaa lisää, ja se paketti oli tullu tänään! Ihanat, lampaantuoksuset vyyhdit ootteli, ko tulin kotiin, ja kissaki innostu niistä heti, ehkä vähän liikaaki! Se olis mielellään ottanu vaikka koko vyyhdin leikkiinsä mukaan, mutta oli pakko kieltää... Ehkä mie teen sille jonku hiiren siitä sitte, jos jää.

Mainittakoon nyt vielä messuihin liittyen tämä kaulakoru, jonka sieltä myös ostin, ja unohin sen viime postauksessa mainita. Tämä on siis Lapista kotosin, ihan samasta paikkaa ko mieki, ja tuttua sekä turvallista kotimaista käsityötä. Mulla on jo lapsesta asti ollu kyseisen yrityksen koruja - muun muassa vastaavia sydänkoruja - ja tykkään sen tyylistä tosi paljon. Kannattaa tutustua myös muuhun kuin noihin koruihin, Wood Jewel tekee myös paljon käyttöesineitä!





Sitte lopuksi vielä yksi ilostumisen aihe, jonka bongasin ruokakaupassa: meidän naapuriin S-markettiin oli tullu luomujauhelihaa!! Olenki kaipaillu tuota luomua myös lihapuolelle, vaikka se reilusti kalliimpaa onki, ja jauheliha on tosi hyvä vaihtoehto, koska se on aina hiukan halvempaa ko joku sisäfileepötkö. Kiitos S-market!

Tarkkasilmänen voi bongata kuvasta myös Valkosipulisen jauhelihapadan ohjeen, jota en erikseen viittiny tähän riipustaa!

Kahden tähden päivällinen

Tehdäänpä tästä nyt sitte oikein ruokakirjotus, ettei mene taas vellit ja jotku muut sekasin, niinku yleensä!

Näin vailla vakituista työtä ollessa olen satsannu sekä käsitöihin että ruokaan, ja tänään tein oikein kunnon pöperöt alusta loppuun ihte.

Alotetaan mulle tarkotetusta lisukkeesta (jonka aineksista suurin osa miesolennolle inhotus). Sen ohje on Ratula-ohjelmasta, jota olen kattonu nyt boksilta, varmaan neljä vuotta sen jälkeen, ko ne jaksot alun perin tuli. Olen myöhäisherännäinen! Onneksi resepti sentään löyty vielä Subin nettisivuilta, eihän siinä kattellessa sitä voinu kirjottaa ylös, ko puikot kilisi... Netissä ei lukenu kaikkien ainesten määriä, joten lisäilin ne itte sen mukaan, miten tänään tein.

Punajuurivuoka

n. 1 kg     punajuuria
1           iso sipuli
(2          valkosipulin kynttä) <- unohin nämä!
170 g       Valio Aura-juustoa
150 g       creme fraichea
            öljyä ja/tai voita
            (yrttejä)
            merisuolaa
            mustapippuria
            juustoraastetta 

Lohko punajuuret ja sipulit uunivuokaan. Lorauta päälle öljyä.

Mie lorautin oliiviöljyä, ko sitä sattu olemaan.

Paloittele homejuusto ja leikkaa voista lastuja, ja levitä juuresten pinnalle. Rouhi päälle mustapippuria ja merisuolaa.

Käytin muuten eka kertaa tuomosta rouhimisvehjettä, jonka olen saanu anopilta. Siinä on nyt merisuolaa, ko pippuria oli jo valmiina rouheena. 

 

 

Levitä päälle ranskankerma ja juustoraastetta maun mukaan. Paista 200-asteessa uunin keskitasolla reilu tunti. Peitä tarvittaessa foliolla.

Peitin vartin paiston jälkeen foliolla, ko juusto alko mennä tummaks, ja annoin olla varmaan tunnin ja vartin uunissa. Loppuaika oli tosin jälkilämmöllä.

Lopputulos oli punajuurimainen, mutta kivasti maistu tuo Aura-juusto ja voi sieltä seasta. En tiä, oisko voinu muhia vielä kauemminki, että punajuurista ois tullu pehmeämpiä, mutta maistu näinki!

Sitten tekasin meille molemmille sopivia pihvejä, joiden ohjeella syntyvät myös lihapullat. Nämä on karppaajaystävällisiä, eli eivät sisällä korppujauhoja! Kuvittelin tekeväni tämän ohjeen mukaan, mutta jotain tuli taas lisäiltyä...

Lihapullat tai pihvit

750-800 g      jauhelihaa

2              munaa

loraus         kermaa

1/2 - 1        sipuli

4              valkosipulin kynttä

               juustoraastetta

               mustapippuria

               merisuolaa 

Sekoita jauhelihaan munat.

Hienonna sekaan sipulit. Valkosipulin olen viimein oppinu hienontamaan murskaamalla sen ensin veitsen kyljellä ja hienontamalla sitte kuten sipulin.

Loraus kermaa... Huomaa oikea, rasvainen kuohukerma (ei mitään ruokakermoja!). Mukaan menee juustoraaste, rouhittu meriuola sekä mustapippuri, ja sitte sekotetaan ankarasti.

Taikinasta tuli yllättävän taikinamaista korppujauhojen puuttumisesta huolimatta. Muotoile joko lihapulliksi tai pihveiksi käsin.

Ja paistetaan joko pannulla voissa tai uunissa noin 225-asteessa 10-15 minuuttia.

Tein tällä kertaa tämmösiä yhden käden pihvejä. Uskokaa tai älkää, mutta taiteilin nuo piffit siis yhdellä kädellä, koska en tykkää yhtään minkäänmoisten taikinoiden tunnusta (kylmä ja ällö), enkä halunnu sotata molempia käsiä. Aika hienosti onnistu!







Itse siis selvisin näillä eväillä, mutta miesolento taiteili ittellensä perussalaatin, ja pitihän sillekki vähän kostuketta siihen annokseen tulla. Joten tein sille vielä bearnaise-kastikkeen. Tässä on alkuperänen ohje, tekasin nyt puolitetun version. Näin ikään!

Bearnaise-kastike

4          kananmunan keltuaista
1 dl       vettä
1/2        sipulia
2 rkl      valkoviinietikkaa
5          valkopippuria (tai ihan vaan jauhettua valkopippuria ripaus)  
200 g      voita
           rakuunaa

 













 Valmista ensin mausteliemi vedestä, etikasta, pippurista ja sipulista. Kiehauta seosta minuutti-pari.

Tarvitset vielä kaksi kattilaa (toinen voi olla myös lasikulho). Toisen kattilan on oltava niin iso, että pieni kattila tai lasikulho mahtuu siihen vesihauteeseen. Laita isoon kattilaan vettä kuumenemaan vesihaudetta varten, mutta älä anna kiehua, kun alat valmistaa kastiketta.

 














Erottele munista keltuaiset joko pienempään kattilaan tai lasikulhoon. Siivilöi keltuaisten joukkoon keittämäsi mausteliemi (sipulit ja mahdolliset pippurit siis jää pois).

Laita pienempi astia vesihauteeseen ja vatkaile vimmatusti, kunnes kastike on kypsää. Älä anna keltuaisten paakkuuntua.

Kun munat on kypsyneet (ilmeisesti kun kastike on kauniin keltasta), vatkaa joukkoon reilu kimpale voita.

Sekaan vielä maun mukaan rakuunaa, ja kun voi on sulaa, on kastike valmis.

Kastike säilyy kyllä jääkaapissa muutaman päivän, mutta menee oudon näköseksi voin jähmettyessä. Jos siis haluaa joka päivä hienon kastikkeen, niin pitää se joka päivä uudestaan valmistaa! Me ei tehä niin!

Sain jopa pöydänki siistittyä ja jonkulaiset rätitki siihen... Ostin nuo tabletit kirppikseltä aikomuksena tehä työn alla olevaan tablettilaukkuun sellasesta tasku, mutta ehkä säästän pari. Ei ne tosin kauaa siistinä pysy, ko Mörkö makailee ne ihan karvasiksi...

Jatketaan vielä reilusti ruoka-aiheella, ehkäpä tässä olis jälkkärivinkki, jos tämä olis oikein neljän tähden illallinen... Tein yks ilta iltapalaksi kookoslettuja eka kertaa, ja tottakai sitä niin ihanaa karppaajan vanilijakermajäätelöä (linkissä jutun lopussa), jota en enää vaihtais pois.

Nämä molemmat reseptit (jäde ja letut) on jotain blogista, mutten nyt löytäny sitä. Lettuja tein vain puolikkaan annoksen, koska en ollu varma, tykätäänkö me niistä.

Kookosletut

4         munaa
50 g      voita
2 tl      hedelmäsokeria (laitoin vaniljasokeria)
1/2 tl    suolaa
4 rkl     kookosjauhoa
2 dl      maitoa (punasta!)

Kaikki ainekset sekotetaan kulhossa, viimisenä lisätään kookosjauho siivilöiden. Paistetaan pannulla voissa.

Lettuja syötiin tuon jätskin sekä mansikoiden kera. Miesolento sano, että letut oli hyviä (ei niin hyviä, ko oikeat), ja olin tosi yllättyny. Minusta nämä kookosversiot oli hiukan jauhosen tuntusia, eikä ne oikein maistunu miltään. Lisukkeiden kanssa kyllä meni, mutta en tiä, tulenko tekemään näitä lisää (mihin hittoon mie sitte käytän sen kilon pussin kookosjauhoa, jonka ostin???)

Noin. Seuraavalla kerrala sitte jotain muuta, nyt olen kirjaimellisesti täynnä ruokaa!

Kaikenlaista!

Viikko on taas vierähtäny, eikä bloggailua ole varsinaisesti tapahtunu ollenkaan (jos niin voi ees sanoa....)

Eipä tässä paljoa ole ollu raportoitavaakaan, muuta ko töitä ja pari yksinäistä iltaa, ko miesolento on yöpyny kotipaikassaan, josta on siis noin 40 kilsaa lyhyempi matka sen töihin.

Torstaina shoppailin KappAhlin alesta pari paitaa ja kaulakorun, ko sattu olemaan klubiasiakkaille vielä alehinnoistaki puoleen hintaan. En ehtiny sovittaan, mutta olivat oikean kokosia. En tajua, miten mie taas tein sen: jouduin hölkkäämään kauheata vauhtia bussipysäkille, vaikka olin päättäny, että nyt lähen ajoissa. Jossain siinä 13.05 aikaan tajusin, että se yhden jälkeen lähtevä bussi lähteeki 13.10 eikä 13.15! Noh, onneks se oli vähän myöhässä, koska olin pysäkillä just tasan tuohon lähtöaikaan...

Näppäilin oikein kuviaki uusista vaatteista, vaikka tukka ja naama on sen näkösiä, ko työpäivän jälkeen voi ollakki, ja kuvakulmat on hassuja, koska itte on aika vaikea ottaa ittestä kuvia. Housutki on vielä numeroa liian isot! Ei mene hyvin...

Toppi olis voinu olla läpinäkymättömämpi. Se paljasti myös vatsamakkarat ikävästi, joten ehkä pidän tätä leggingsien kanssa, jollon makkarat on "tasasemmat". Tuo väri on oikein ehkä ekassa kuvassa; semmonen persikkainen (mikä ei ole ollenkaan minua, mutta koska sopivampaa väriä ei ollu, päätin heittäytyä hurjaksi!).

Näytän ehkä hiukan mielipuoliselta tuossa ekassa kuvassa! Tämä koru on vanha, ja siitä näkee, kuinka rähjääntyny se jo on. Muistuttaa niistä ajoista, ko vielä harrastelin kitaransoittoa...

Pohjosen kotona siivoilin vaatekkaappiani, ja löysin sieltä erään villapaidan. Olen sen neulonu varmaan lukioaikoina (koska Tiinalla on olemassa tästä neulomisprosessista kuvatodisteita). Se oli oikeinki sopiva minun pääle, ja nappasin sen mukaani, että tulee käyttöön. Joustinneule kauluksessa oli melko tiukasti päätelty, ja mietin, että ehkä sen vois purkaa ja neuloa uudelleen, vaikka eri väristä. Malli on muuten tosi kiva, vaikka teinki sen eri langalla kuin ohjeessa oli mainuttu (lankana siis 7 veljestä). Ohjeenki jopa löysin, olen sen käsin kirjottanu ruutupaperille, enkä muista mistä. Ilmeisesti ei ollu kopsukonetta/tulostinta sillon! Voisin ehkä tehdä jossain vaiheessa uuden, siitä oikeasta (tai saman vahvusesta) langasta.

Mulla oli meininki tehä välikäsityönä lautanauhasta kirjanmerkki semmosista langoista, joita mulle on jääny Peräpohjolan kansallispuvun huivista. Huivin tein koulun kulttuurilähtösen valmistamisen näyttöä varten. Eihän tuosta lautanauhasta mitään sitte tullu. Ensin en meinannu saada loimea luotua, koska langat oli vyyhdeillä ja suunnilleen ompelulangan vahvusina ne takerteli koko ajan. Sitte lopulta sain loimen laudoille, ja vain huomatakseni, että minun puutyökurssilla tekemät laudat oli ihan kakat. En ollu niitä jaksanu vissin hioa tarpeeks, koska langat takerteli vanerin repaleisiin viiluihin, eikä ne oikein kääntynykään sujuvasti. Noh, jos sitä Toikalta tilais sitte kalliilla kunnon laudat...

Nätti huivi, mutta työtä riitti aikoinaan siinäki! Jaiks!

Eilinen meni Vammalassa (jota en miekään voi sanoa Sastamalaksi, vaikka se semmonen nykyään on). Käytiin ensin miesolennon ja anopin kans torilla, jossa oli joku tapahtuma. Sielä oli myös muun muassa Timo Soini ja Ben Zyskowicz (jonka nimen kirjotusasu oli tarkistettava Wikipediasta). Jälkimmäistä en kyllä ees nähny, mutta muut seuralaiseni vakuutti, että kyllä se sielä oli. Ostin herneitä litran, mutta sain varmaan kaks (se myyjä vissin halus eroon niistä). En tiä, jaksano mie syä ne kaikki, ennen ko menee pahaksi!

Sen jälkeen kotiuduttiin anoppilaan, jossa muun muassa saunottiin ja rupateltiin. Rontti-kissalta poistettiin erittäin ammattimaisin ottein punkki, eikä se (kissa) vastustellu yhtään, vaikka se varmaan sattu. Ehkä se on niin fiksu, että tajus, että me vain autetaan sitä. Koira sen sijaan keskitty erilaisten tavaroiden tuhoamiseen...

Kivikissa oli ilmestyny pihalle. En muistanu kysyä, kuka sen on tehny. Tuo kaljatölkin klipsuista tehty koru on Hetalta (kiitti!!). Vanha kissaherra oli tyytyväinen huomiosta, jonka se varasti koiralta. Huomaa kengät pöydällä; syyn löydät edellisestä kuvasarjasta.

Tänään heräsin jo seittemältä, mikä seki alkaa tuntua jo kamalan myöhäseltä, ko viikolla herää neljältä. Näköjään sain tuhlattua tämän blogin kirjottamiseen yli tunnin, eli hienosti käytetty aamu! Ehkä seuraavaksi aamupalaa...

Niin, oli melkein unohtua. Nykyaikaistuin viimein myös ruokarintamalla ettimällä bussimatkalla päivällisreseptin kännykällä. Ei siis millään älypuhelimella, vaan ihan perus kännyllä, jossa on näppäimet ja postimerkin kokonen ruutu. Hyvin onnistu! Se resepti oli karppausfoorumilta, mutta muuttelin siitä omanlaiseni, ja semmosen, että miesolentoki pysty syömään (vaikka edelleen se vihaa noita kasviksia...)

Kasvis-jauhelihalaatikko

400 g             jauhelihaa
140 g             pekonia
200 g             pakaste-keittojuureksia
300-350 g         vihannessekoitusta (otin Amerikan kasviksia, koska herneet on nou nou miesolennolle!)
1                 sipuli
2                 tomaattia
n. 4 dl           kuohukermaa
3                 munaa
mustapippuria, suolaa
voita ja/tai öljyä

Pinnalle:         juustoraastetta maun mukaan

Hienonna sipuli ja kuullota sitä hetki paistinpannulla runsaassa voissa tai öljyssä. Lisää jauheliha. Suikaloi pekoni ja kuutioi tomaatit, ja lisää ne pannulle, kun jauheliha on melkein kokonaan ruskistunut, ja anna ruskistua loppuun. Mausta seos rouhitulla tai hienonnetulla mustapippurilla.

Voitele tai öljyä korkeareunainen uunivuoka (itse tykkään öljytä, koska sen saa levitettyä helposti munasutilla!). Kaada juurekset ja vihannekset kylminä vuokaan ja sekoittele. Lisää jauhelihaseos ja sekoita kunnolla.

Valmista "munakerma": Riko munat erilliseen astiaan ja sekoita niiden rakenne rikki. Lisää kerma ja suola ja sekoita hyvin. Kaada seos vuokaan tasaisesti.

Paista uunissa 225-asteessa noin puoli tuntia, lisää sitten juustoraastetta haluamasi määrä, ja paista vielä 10-15 minuuttia (kunnes juusto on sulanut ja saanut hieman väriä).

On hyvää!

Such a lonely day

Tulipa tänään reissattua ympäriinsä bussilla mansikkametsällä! Eilen saatiin tosiaan yks laatikko, mutta olin raivannu niin hyvin tilaa pakkaseen, että todettiin sinne mahtuvan vielä toinen mokoma, jos sellanen saatais käsiimme. Noh, miesolennolla on ylitöitä tänään ja se jää kotipaikkaansa yöksi, joten se ei niitä vois käydä ostaan niinku eilen. Siispä mie autottomana kaivoin vanhan kunnon kaljakärryn naftaliinista, ja nappasin sen mukaan seikkailulle, joka käsitti bussimatkan ja kävelyn Tampereella töihin!

Niin, luit oikein: kaljakärrystä oli puhe! Siis juuri semmonen, mitä ruotsin- tai vironlaivoilta tuodaan, johon köytetään "mustekaloilla" muutama koppa olutta... Juu, mie käytän semmosta kaikenlaisen muun roinan roudaamiseen! Kouluaikoina siinä kulki matkalaukku, harrastuspaikalle matonkuteet, ja kuljetimpa mie yhen hyllynki siinä osissa pintakäsiteltäväksi!

Mutta aiheeseen, eli mansikoihin. Niitä löyty lopulta Nokian sittarilta, kalliiseen hintaan, mutta minkäs teet, ko ollaan jälleen mattimyöhäsinä liikkeellä. Boksi pussiin ja kiinni kärryyn, ja à vot: piilojuoppo on valmis! Niin sitä varmaan moni ajatteli, ko kuljetin sittarin pussiin verhottua laatikkoa julkisella paikalla... Yksiki perheen kanssa liikkuva isä katto vähän pitkään (ja huomasinko ehkä jotain säälin ja pahastuksen sekasta sen ilmeessä?). Hetken mietin, pitäskö tarjota sen läpeille mansikoita, että lakkais epäilemästä, mutta sitte muistin taas, mitä ne oli maksanu.

Mansikoista tuli tällä kertaa myös jonkulaista survosta (pikahilloa, niin sanoakseni), jollasta anoppi on tehny myös, ja jota miesolento tykkää laittaa aamupuuroon. Se on helppo tehä: mansikat tehosekottimeen, maun mukaan sokeria (mie laitoin aika vähän, ehkä 1-2 rkl / 0,5 l) ja sekotin päälle. Valmis! Voi tehä myös sauvasekottimella.

Löysin Tiimarista tuomosia ihania minipakasterasioita, joissa oli kivan väriset kannet. Purkkiin mahtuu 1 dl, eli ne on niiiin söpöjä. Miesolento saa niihin mansikka-annoksensa maitorahkan kanssa syötäväksi töihin... Harmi vain, ettei ostaessa voinu mitenkään huomata näistä vakuumipakatuista bokseista, ettei ne kannet napsahakaan kiinni, vaan on irrallisia! Jes! No, mitäpä ei maalarinteippi korjais... Onneks olivat alessa ja halpoja!

Mansikkashow:ta ennen tein ihanaa salaattia, ja tässä on sen resepti. Alkuperänen on muistaakseni jostain keittokirjasta, mutta en kuollakseni tiä, mistä, koska kaikki minun lempireseptit on kopsattu omaan kirjaansa. Muunsin sitä hiukan vhh-ruokavaliolle sopivammaksi.

Tonnikala-juustosalaatti

1 pss (200 g)      pakasteherneitä
200 g              emmental- tai kermajuustoa
2                  maustekurkkua
2                  sipulia
3                  kovaksi keitettyä munaa
3                  tomaattia
1 tlk              tonnikalaa vedessä

Kastike:
1 tlk              kermaviiliä
2 tl               sinappia
1 rkl              viinietikkaa
1-2 tl             sokeria
½ tl               musta- tai valkopippuria
hienonnettua tilliä
(½ tl              valkosipulisuolaa)

 
Sulata herneet siivilässä kuumassa vedessä. Paloittele juusto ja maustekurkut, hienonna sipulit. Lohko munat ja tomaatit. Valuta tonnikalasta vesi. Sekoita ainekset keskenään. Sekoita kastikkeen ainekset erikseen hyvin. Yhdistä kastike ja salaattiainekset ja anna maustua jääkaapissa noin 1 tunti.

Enemmän rasvaa sisältävään salaattiin käytin nimenomaan kermajuustoa. Tomaattia laitoin 2 ja sipulia yhen, koska oli aika isoja. Kastikkeesta vaihdoin kaiken muun paitsi pippurin ja tillin pariin desiin Felixin Kruunu-majoneesia, valkosipulisuolaa mulla ei ollu. Tätä söis vaikka pääruuaksi...

 Ostaessani noita salaattiaineksia muuan pikkutyttö kiinnostu kovasti minun maustekurkkujen hankinnasta. Kalastelin ne siis semmosesta saavista, ja tottakai sain sotkettua sen ekan pussin, ja piti laittaa se toiseen pussiin... Sen likan kattellessa meinas ruveta naurattaan, ja harmittaa, etten ole kovin spontaani lasten kanssa. Mielessä kävi, että olisin sanonu sille, että ne on taikakurkkuja, tai jotain muuta soopaa, mutta tajusin heti, että näyttäisin kuitekki ihan pälliltä, koska ei tuommonen sovi minun suuhun. Sitäpaitsi, nykyajan muksu olis kuitekki sanonu takas, että "uskooko täti joulupukkiinki?" Ei voi tietää; jos oikein kuulin, niin se likka kysy kuitekki äitiltään, voisko ne ostaa myös "tommosia". No ei voinu.

Oli pakko tulla kirjotteleen tätä parvekkeelle, vaikkei täällä mikään kuumin kesäsää olekaan. Kissaki hylkäs minut jo aikaa sitte, ja lojuu ilmeisesti makkarissa korissaan (ainaki siellä sen havaitsin viimeksi, ko kävin hakemassa villasukat). Nyt on kuitekki pakko vaihtaa sisälle, tai mie saan jonku nuhan, joten näihin kuviin, ja niin edelleen...

 

 

Review of the week

Nyt on ollu kyllä niin meneväinen viikko, etten ole ehtiny tänne ko haaveilla kirjottavani. Tänäänkään ei välttämättä aikaa ois, mutta ei olis kyllä myöhemminkään...

Maanantaina pistin tosiaan uhkaukseni täytäntöön, ja treenasin kunnolla. Ensin Tapout XT:tä, jossa oli vuorossa Sprawl & Brawl. Erilaisia isku-potkuharjotuksia, punnerruksia ja vähän vatsalihaksiaki. Yllätyin toden teolla, ko vatsalihasliikkeet onnistu tosi helposti. En ole niitä erityisen paljoa treenannu vielä, mutta aikasemmin se on ollu aina tuskaa nousta lattiasta ylös, ihan oikeasti työlästä. Nyt se suju ko vesi, ja piti hetki miettiä, että teenkö jotain väärin, ko ei tunnu hankalalta. No en, ne on vain kehittyny huimasti! Sitte lähin vielä reippaalle kävelylle, jonka jälkeen oliki jalat väsähtäneet.

Tekasin muuten treenipäivän kunniaksi oikein kunnon proteiinipitosen päivällisen, osittain sen liikunnan vuoksi, ja osittain, koska en jaksanu tehä muutakaan. Eli tonnikalamunakasta ja salaattia.

Tonnikalamunakas

3             munaa
½ prk    tonnikalaa vedessä
pala       paprikaa
½ tl       suolaa
mustapippuria
paistamiseen voita

Sulata nokare voita pannulla ja kuumenna tonnikalaa ja paloiteltua paprikaa hetki, ei kuitenkaan siten, että ottavat väriä. Mausta seos mustapippurilla. Siirrä seos lautaselle. Riko kananmunat kuppiin, sekoita hyvin haarukalla ja mausta suolalla. Lisää tarvittaessa pannulle voita, sitä saa olla reilusti. Lisää munaseos. Siirtele munakasmassaa puuhaarukalla pannun reunoilta keskelle päin, kunnes se alkaa olla hyytynyt. Kun pinta on vielä hiukan raaka, kaada tonnikala-paprkaseos munakkaan toiselle puolelle ja käännä toinen puoli seoksen päälle.

Paprikan lisäksi voit laittaa myös sipulia ja muita mieluisia kasviksia sekaan.

Valmista munakkaan lisäksi salaatti. Salaattiin laitoin kurkkua, tomaattia, jäävuorisalaattia ja punaista paprikaa, ja päälle raejuustoa ja hasselpähkinärouhetta. Kasikkeeksi Hesen valkosipulikastike, tai vaihtoehtoisesti oliiviöljy, jos haluaa aitoja makuja.

Tiistaina kaveri kävi pilkkomassa minun tukkaa, otti kuutisen senttiä latvoista kuivunutta hiusta pois. Sitte käytiin vielä kävelyllä siihen pääle. Rupesin suunnitteleen tuleviin häihin jotain kenkäasustetta, joka yhdistyis tuohon puvun värimaailmaan. Löysin sitte tämmösen virkatun kukan ohjeen, ja rupesin semmosia kokeileen. Kuvia tullee, kunhan saan valmiiksi!

Keskiviikkona oli ihanaa käydä uimassa ja saunassa kaveripariskunnan kans invalidiyhdistyksen saunalla. Se makso kyllä ihan tarpeeks paljon ollakseen vain rantasauna ja laituri, mutta hikisen päivän jälkeen kyllä kannatti.

Torstain tunnelmia löytyy näistä kuvista, joita ei ehkä olis saanu ottaa. Paikkana Tampereen Plevna, jossa pyörähti viimisen kerran Jurassic Park 3D:nä. Oli hieno kokemus nähdä dinot kolmiulotteisina.

Ehkä se oli muihin minun kattomiin 3D-leffoihin verrattuna just hyvä, ko sitä ei ole alun perin tehty kolmiulotteiseksi, ja siksi siinä ei ollu niitä väkipakolla tehtyjä "iik, joku lentelee mua päin!" -juttuja.


Hienoa oli myös se, että koko salissa oli meidän lisäks varmaan kuus ihmistä, eli rennosti saatiin ottaa! Kyllä tuomoset elokuvateatteripenkit kelpais meile kotiakki...

Kotiin ei Tampereelta leffan jälkeen vielä päästy, vaan nähtiin toista kaveripariskuntaa sielä. Käytiin kahvilassa, Fidalla ja Anttilassa. Fidasta tarttu mukaan toppi muutamalla eurolla, ja Anttilasta pari kerää lankaa talven varalle. Vettä sateli tasasesti koko iltapäivän, ja Nokialle päin lähtiessä (hui, mie ajoin!) puhkes oikein kaatosade.

Tuntuu, että vaikka mulla on suunnilleen yhtä paljon vapaa-aikaa käytössä, ko edellisessä työssä, niin silti ei saa yhtä paljon aikaseksi. Onhan tämä kyllä raskaampi homma, ja olen tosi väsyny aina ko kotia pääsen (pari kertaa olen nukahtanu keittiön pöydän ääreenki...) Nyt tämä viikko on varsinki ollu normaalia hurjempi, ko olen tehny suuren osan alueestani yksin, vain aamulla on ollu kaveri toimistoilla.

Tänään oliki sitte kaiken huippu -päivä. Aika lailla työpäivän loppupuolella työkaveri soitti, ja kerto, että meitä on pyydetty tekeen semmonen muuttosiivous eräälle toimistolle. Käytännössä paikka oli tyhjennetty (ehkä noin 50 neliön tila) ja sieltä piti pestä ikkunat ja pyyhkiä lattiat, yms. Noh, huonekorkeuttahan ei ollu ko noin 3 metriä, ja ikkunat patterin korkeudelta kattoon... Aikaa siinä meni ja jalat tuli kipeäksi, mutta kävipähän liikunnasta!

Siitä tuli muuten mieleen, että en ole sitte tuon alkuviikon jälkeen mitään treeniä oikein ehtiny tehä. Sen sijaan, vaikken kaloreita syynäilekään, laskin nettilaskurin avulla, paljonko mie kulutan normaalin työpäivän aikana kaloreita. Jos oletetaan, että kohtalaista rasitusta tulee noin 5 tuntia päivässä, niin kalorinkulutus on huimat 1300 kaloria! Eli juu, ei tarvi kyllä välttämättä tehä mitään sen jälkeen...

Huomenna sitte häitä juhlimaan, ja pitäähän sitä tietysti laihiksesta huolimatta ottaa vähän, tai vähän enemmän. Ehtii sitä sitte laihtua... Alkoholihan ei sinänsä ole kielletty vhh-ruokavaliolla, mutta se muuttuu ruuansulatuksessa glukoosiksi, mikä taas on samaa tavaraa, jota hiilareista tulee. Ite ajattelin tällä kertaa mennä pelkällä kossuvissy-linjalla, koska viime kerralla join punaviiniä, ja oksensin loppuillasta. Party on!