Alkuviikon olin yksin kotona, koska miesolento teki kamalan pitkiä ylityöpäiviä, ja oli kotipuolessaan yöt. Se kävi tiistaina kattomassa tahollaan leffan, ja mie kävin kans, sen saman leffan. Kyseessä siis World War Z, ja jo ensimmäisen kamalan kohtauksen jälkeen toivoin, että se olis päättyny jo siihen, koska tajusin, että mie olen yksin, ja minua pelotti! Zombit on minun eniten pelkäämä leffamonsteri... Noh, loppuhan se hyvin, vaikka oliki tosi ahdistava välissä, ko kaikki tuntu menevän koko ajan pieleen. Zombit siinä oli suorastaan raivohulluja, jollasista en yleensä ole välittäny. Ne ei ole niin pelottavia, jos ne juoksee nopeampaa kuin sie itte; ethän sie niitä pääse karkuun! Mutta ko ne liikkuu ihan hitaasti ja äänettömästi, niin niitä pitäis päästä karkuun, mutta jotenki ne aina onnistuu yllättään nurkan takaa... Tässä leffassa olevat zombit oli siis täysin päinvastasia: piti kamalaa ääntä ja juoksi pirun lujaa, ja (jos näin voi sanoa elävistä kuolleista) vailla itsesuojeluvaistoa. Silti tykkäsin, ehkä osasyynä se, ettei päähenkilön kaikki (tai mitkään) suunnitelmat menny ollenkaan niinku olis pitäny. Yleensä se ärsyttää joissain leffoissa eniten, ko keksitään joku järjetön suunnitelma, joka meneeki sitte just niinku piti, vastoin kaikkia todennäkösyyksiä...
Tampereen Keskustorin valtasi loppuviikosta tivoli, kuvassa maailmanpyörä vielä ilman vaunuja. Olis kiva poiketa tuossa härvelissä, jos se joku päivä ens viikola olis töitten jälkeen auki. Ilmeisesti sielä on myös ilmassa toimiva ravintola; seki vois olla ihan kiva kokemus.
Muuta erikoista ei ole sitte tapahtunukaan. Eilen käytiin uimassa; minusta vesi oli kylmää, etenki välillä tuli semosia tosi kylmiä kohtia, ja pari pyrähdyksen jälkeen nousinki rantaan kuvaamaan.
Uusimmasta Novita-lehdestä sain viimein tietää, miksei minun toinen kilpailuhuivi tullukaan takas: se oli saanu kunniamaininnan! Palkinto olis kyllä kelavannu mieluummin, mutta olen tyytyväinen, että se edes noteerattiin.
Mulla olis kova hinku neuloa ittelleni taas uudet sukat, mutten ole vielä osannu päättää, millaset. Yhdet on tosin puikolla tulossa jo, mutta ne on semmoset ihan tavalliset... Tahdon jotku erikoiset, joissa ois haastetta! Pitänee taas selata noin seittemänteenkymmenenteenkuudenteen kertaan tuo Novitan sukkalehti, jossa on ihania ideoita... Yks niistä olis mielessäki jo.
Lisäksi minua on ahdistanu se, että mulla on monta tyhjää kirjaa, osa minun itte sitomia, osa ostettuja. Ne on niin hienoja, jotenki vaain tykkään erilaisista kirjoista. Se ahdistus tulee siitä, että tahtoisin kirjottaa niihin jotaki, mutta en millään osaa päättää, mikä olis niin tärkeää, että haluaisin sen noin hienoihin kansiin! Päiväkirja-ajatusta olen pyöritelly mielessä, mutta semmoset on tupannu mulla jäämään aina kesken. Luonnoskirja mulla onki jo käsityöideoita varten... Toisaalta mietin, että jos vain ottas ja kirjottas jossain vimmassa ekalle sivulle jotain, niin ehkä se sitte lähtis siitä omalla painollaan. Mutta kuitekki... Ne on niin hienoja!
 |
| Tämä on ehkä minun lempikirja. Tuplakantisella koptisidoksella sidottu, vuohennahkakantinen. Nahka-ajatuksesta en liiemmin pidä, mutta se on kyllä ihana materiaali työstää. Ja on sen käyttö silti parempi idea, ko turkisten. Ainaki luulis tuon vuohen palvelleen jotain muutaki tarkotusta, ko tätä... |
Nuo oikeanpuoleiset kirjat on minejä. Isommalla on kokoa ehkä 10 x 10 cm, ja pienempi on tulitikkuaskin kokonen. Jälkimmäiseen tuskin kirjotankaan mitään; isompi on jälleen ahdistuksen aihe...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti