maanantai 23. joulukuuta 2013

Terveisiä Koiramäestä!


Piipahdettiin eilen kattomassa Koiramäen joulua Särkänniemessä miesolennon kanssa, ja olihan sielä ihanaa! Kaikki oli laitettu jouluseksi ja oli puuhapajaa ja Tiernapojat ja joululauluja... Viileäki oli, mutta mitäpä tuosta! On muuten myös aika outoa näin Lapin tytöle, että näin lähelä joulua sataa vettä...



Eläimiä ei tällä kertaa ollu niin paljon ko kesällä, ja neki kaikki oleili sisällä tallissa. Myös vanhat tutut Koiramäen eläinhahmot tuli bongattua, ja lisäksi uusiaki. Kesällä ei kyllä käyty navetassa eikä heppatallissa! Tais jäädä Drakkulan linnan ympäryski kiertämättä...





Löydettiin myös Joulupolku, joka koostu kuudesta eri paikkoihin sijotetuista kysymyksestä, ja niihin vastaamalla voi voittaa liput Särkkään ensi kesäksi neljälle. Peukut pystyyn siis! Yksi kysymys koski Koiramäen jouluruokaperinnettä, mutta tämä Äkkiväärä guggelisoppa ei tainnu siihen kuulua...


Tropin ja Nekun apteekista löyty tuttuun tapaan ihanan näkösiä makeisia, joita melkein rupes tekeen mieli! Lopulta päädyin kuitekki vain ostamaan yhden viimisen joululahjan; kirjatki sai jäädä hyllyyn ko pikasella nettihaulla todettiin, että ne on halvempia Suomalaisessa kirjakaupassa. Kahvilla käytiin tietysti Von Guggelböön kahvilassa.







Alkuun ujostelin ihmispaljoutta, ja melkein päätin, että saa puuhapajat jäädä. Sitte ajattelin kuitekki, että kerran täälä nyt tänä jouluna ollaan, eli ei muuta ko sekaan vaan! Tein villaenkelin aidosta lampaanvillasta saman pöydän ääressä ala-asteikästen lasten kans, onneks sentään huopasydänpajassa oli aikusiaki mukana, eikä niin täyttä!




Pimeässähän tuo Koiramäki oli oikein idyllisen näkönen, ja valaistusta Näsinneulastaki tais tulla otettua enemmän kuvia ko tarvii...




Hieno paikka, vaikka tietysti enemmän lapsiperheille suunnattua aktiviteettia sielä oli. Saatiin kuitekki hyvin kaks ja puoli tuntia kulutettua, ja samala huomamaatta oltua ulkonaki. Ilta olis ollu melkein täydellinen, mutta kotipihassa ko nousin kuskin puolelta autoa, huomasin jotain tahmasta takapuolessa. Miesolento oli jättäny menomatkalla syömänsä purkan penkille, että se muistais heittää sen roskiin, ko päästään kotiin! Arvatkaa vaan, muistiko se sanoa siitä mulle...

Toim. huom. Kuvassa housut ei ole enää mulla jalassa, eli ette kattele minun persettä!

Joulu"loma" on alkanu löhöillessä, tänään vasta kunnostauduttiin siivoilemalla ja pakkaamalla Lapin reissua varten. Huominen menee joulun vietossa anoppilassa, ja ylihuomena startataan auto kohti pohjosta. Toivottavasti päästään tällä kertaa ajoissa matkaan!

PS. Joulukalenteriarvasta löyty viidenkympin voitto, joten ei ne ihan turha ostos ollu! Sitä toista poroa ei tosin vielä ole tullu, josko sitte huomena...

sunnuntai 15. joulukuuta 2013

Harjoittelija ilmoittautuu!


Lupailin kertoilla tuosta työharjottelujaksosta, ja tarkotus oli tehä se jo viikko sitte, mutta jotenki se on vain jääny. Ehkä syynä on se, että en jaksa jyräyttää tätä kannettavaa pääle ihan joka päivä, ko käynnistys kestää aina oman aikansa, ja tabletilla saa kätevästi hoidettua kaikki juoksevat asiat (mutta tietenkään Bloggerin tekstinkirjotus ei siinä toimi).

Kuvia en ole ehtiny nappailla pahemmin edellisen postauksen jälkeen, joten kuvituksena toimii Mörkön oudoimmat otokset.


Kaks viimestä viikkoa on ollu siis uusia kokemuksia täynnä. Viime viikolla olin viitenä päivänä harjottelussa Sofiakylässä, kehitysvammasten hoivakodissa, ja tämä viikko on menny ihan erilaisessa maailmassa Tokmannin sekatavarakaupassa.


Sofiakylä oli alkuun pelottava, mutta loppujen lopuks hieno kokemus. Ensin tuntu, että tämä ei todellakaan olis minun hommaa - vaihdella nyt vaippoja jopa aikusille ihmisille! - mutta jotenki siinä viikon aikana huomas, että ei se niin kamalaa olekaan. Olin eniten lasten tilapäishoitopuolella, ja se ehkä kolati eniten, vaikka olisin halunnu jotain ohjaustoimintaaki nähdä. Toki oli hiukan vaikea suhtautua lapsiin, ja aikusiinki, ko en ole pahemmin edes tavallisten lasten kanssa oleillu. Joittenki kans tuli heti toimeen, joihinki oli hankalampi ottaa kontaktia. Oli myös outoa toimia "ohjaajana" itteään vanhemmille ihmisille, ja käskeä istumaan tai odottamaan tai jotain...


Sofiakylä on saanu alkunsa äidin unelmasta. Sen perustajalle, Riitalle synty 12 vuotta sitten kehitysvammanen tytär, Sofia, joka vaatii kokoaikasta hoitoa. Noin kolmisen vuotta sitte tämä paikka perustettiin, ja viime vuonna se sai ihan omat, uudet tilat Nokian Pitkäniemestä.


Tutustuin myös Sofiaan parina päivänä, ja hän oli aivan ihana tyttö! Jostain syystä Sofia tykästy minuun kauheasti, ja tykkäs tulla pusuteltavaksi ja halittavaksi. Oli se alkuun hiukan outoa, ko olin kuullu, että ne halit voi äkkiä vaihtua lyönniksi naamaan, mutta ei kyllä minun kohdalla; toki ymmärrän, että jos hoitajan on pakko saada toinen tekemään jotain (esim. syömään tai nukkumaan), niin silloin voi tyttöä kiukuttaakki niin, että huitasee.

Vietin Sofiakylässä myös itsenäisyyspäivän illan, ja olin jälleen lasten puolella (aikuisilla oli omat juhlat, joihin olis pitäny pukeutua tosi hienosti). Tanssittiin ja herkuteltiin, ja käytiin myös ulkoilemassa. Ihan kiva tapa viettää juhlapäivää tuoki!

Kaikkiaan tuo Sofiakylä oli hieno kokemus, ja kun nyt sitä puntaroi, niin ehkä tuo lähihoitajakoulutuski olis ihan varteenotettava polku lähteä kulkemaan. Ehkä kysyn tuolta vielä jatkoharjottelua, jotta saisin jalan ovenrakoon ja voisin jonain päivänä mennä oppisopimuskoulutuksen kautta sinne... Haaveilua tuo tosin tällä hetkellä on, koska mulle sanottiin jo ennen harjottelua, että oppisopimuspaikat on tällä hetkellä täynnä. Mutta eihän sitä tiä, mitä tapahtuu, voihan tuo toiminta laajentua tuosta vielä...



Tämä viikko onki sitte ollu tosi erilainen. Maanantaista perjantaihin olen purkanu, hyllyttäny ja tehny etuvetoja (siis siirrelly tuotteita hyllyn takaosasta eteen), enkä oikeastaan mitään muuta. Toki asiakkaat on kovasti kyselly kaikkea ja kaikenlaista, ja olen parhaani mukaan koittanu olla avuksi, vaikken ittekkään tiä, missä mitäki on...


Totesin, ettei se myymälässä työskentelykään hullumpaa ole (ainaki sitä tekis mieluummin ko siivousta!), mutta ehkei se nyt ihan minun ykkös-uratoive ole. Toki sitä vois tarvittaessa kesätyönä tai väliaikatyönä tehäkki, ja ehkä sitte siitä tulis myös mielekkäämpää, ko oppis käyttämään kassaa.


Ens viikko onki sitte vielä uravalmennusta, ja olis aika pohtia, mitä tästä kaikesta jäi käteen ja mitä mie teen ens vuonna. Sen olen jo vankasti päättäny, että tammikuu menee lomaillessa! Haluan viettää aikaa pohjosessa kotona ainaki kolme viikkoa, jonka jälkeen alkaaki olla melkein aika lähteä etelän lämpöön, jonne anoppi meidät lennättää viettämään (aikasessa) synttäreitään. Helmikuulle sitte vois jotain koittaa jo kehitellä...
























Joululahjat on onneksi nyt hommattu, tosin veljen lahja on vielä hiukan kesken; siitä tulee kaikista työläin ja kaikista hienoin lahja tänä jouluna! Kovin monelle en tosin lahjoja hommannu, koska miesolennon sisarusten kanssa sovittiin, että ei anneta keskenämme lahjoja ollenkaan. Ihan hyvä sinänsä, koska aina tulee sitte kumminki hommattua jotain, mitä toinen ei ollenkaan tarvis. Miesolennollekaan en ole hommannu mitään, koska se aikoo hommata jonkulaisen piirrustuslaudan tietokoneeseen, ja kuulemma se riittää lahjaksi... Lupasin sitte ittekki, ettei mulle tarvi ostaa mitään, ko olen hommaillu niin paljon lankaa viime aikoina!


Joulukalenterista ei ole vielä löytyny toista poroa, eikä oikeastaan mitään voittoa. Vähänkö ärsyttää, jos miesolento saa jotain... Mörkön kalenteri on ollu tykätty; tosin se idiootti kissa tykkäis syödä ne herkkunappinsa pöydältä yhestä kasasta, eikä koske niihin, jos koittaa heitellä lattialle metsästettäväksi. Niitä nappeja on nyt joka puolela, ko ei muka kelpaa lattianapit!


Tässäpä ne tärkeimmät kuulumiset tais tällä kertaa olla. Oikein mitään muuta en ole nyt saanu aikaseksi, eikä joululahjoistakaan viitti oikein laittaa kuvia tänne vielä. En tosin tainnu ees muistaa ottaa kuvia niistä valmiina! Noh, kohta on jouluaatto, ja sitte voi ottaa kuvat saajien kera!


maanantai 2. joulukuuta 2013

Pikkujoulusta isoon jouluun

Tämän näkönen herra otti ovella vastaan...
Ruokahan se on taas mielessä, koska käytiin pikkujoulutunnelmissa syömässä "koko suku" Lielahden American Dinerissa tuossa lauantaina. Vatsansa sai tuttuun tapaan täyteen, ja paikka oli jo oikein joulusesti koristeltu.

Ikävästi kyllä jouduttiin vähän hajaantuun eri pöytiin, eikä oikein pystytty "yli pöytärajojen" juttelemaan, mutta ehkä se on tärkeintä, että oltiin ees samassa paikassa!

Pihvi ja salaatit meni alas niin nopsaan, ettei ehtiny ees kuvaa napata; miesolento söi sentään hitaammin...

Miesolento söi myös kaksi jälkiruokaa: sekä pirtelön ETTÄ jäätelöä (3 palloa), kun taas meikäläinen sai sokerittomalla kuurillani tyytyä kahviin (jälkiruokakermalla, tietysti!).



Eilen elikkä sunnuntaina kävästiin miesolennon mummon synttärikahveilla ottamassa vähän videokuvaa, ja täyteen tuli huikeat 95 vuotta! Harmi vain, että mummon muisti ei enää pelaa niinku entivanhaan, mikä ei kyllä ole ihme tuossa iässä.

Siitä piipahdettiin kahville miesolennon siskon luo, ja meidät haastettiin hurjaan Super Mario 3 -kisaan (joka hävittiin häpeällisesti, koska mie kuolin heti kentän alussa aina...). Siitä onki hetki aikaa, ko olen Nintendokapulaa pitäny käessä, ja sen huomasi! Miesolento sitte hoiti lopulta meän vuoron, ko minun touhusta ei tullu mitään...

Sai käsityötki jäädä hetkeksi, ko tablettiin löyty Mario!

Sen verta tuosta Mariosta sitte innostuin, että latasin tablettiin sekä ykkösen että kolmosen, ja olen nyt niitä koittanu hakata läpi. Melko huonosti tuo kosketusnäytöllä pelaaminen tosin onnistuu, ko tuntuu, ettei äijä millään meinais liikkua eteen eikä taakse, ko napit on niin pienet!

En sentään käsitöitä kokonaan hyljänny, sillä ystäväni Heta tilaili jälleen koiran leluluita, joita olen virkkaillu jo ainaki tusinan. Onneks sattu löytymään vielä kerä sitä tiettyä lankaa, eli Novitan Hankoa, joka on puoleksi kierrätettyä puuvillaa. Täytteeksi olen käyttäny matonkudejämiä, mutta ne oli päässy loppuun. Tai onhan niitä pikkukeriä ja pätkiä, mutta ko ei raaskis niitä pilkkoa... Ei siis muu auttanu, ko ruveta punomaan toisenlaisia koiranleluja, elikkä tuomosia patukoita! Niistä jää hyvin leikkuujätettä, joka ei enää muuhun kelpaa ko täytteeksi. Nuo patukat lahjotan Pirkanmaan eläinsuojeluyhdistyksen joulumyyjäispöytään, eli tulee neki hyvään käyttöön!

Oikealla ylhäällä on kasa patukoita, jotka on tehty kiinalaiseksi kierrenyöriksi. Valmiita luitakin ehti jo viikonlopun aikana syntyä...



Ja ihan ko äkkiarvaamatta vaihtu kuukausiki jo joulukuuhun, mitä on onneks muutki päivitelly täälä (en ole ainoa, jonka elämä tuntuu valuvan käsistä turhan nopeasti).

Lunta tuli maahan aina lauantai-iltapäivästä lähtien, eikä ainakaan vielä ole sulanu pois. Tänään kävelin fysioterapiaan, ja ihan pirtsakka pikku pakkanen tais olla (en luota lasitetulla parvekkeella lollivaan mittariin).

Joulukalenteriksi päädyin sitte valkkaamaan kumminki ne arvat. Herkkukalenterin olisin joutunu itte vääntämään (ja mitä ihmettä mie sinne olisin ees laittanu, jäätelöä ja marjoja??), eikä ollu sitte enää aikaa eikä innostusta ruveta tekeen. Ja voihan tuosta arpakalenterista tulla vaikka pesämuna tulevaan taloon, kuka tietää...

Kissalleppa oli herkkukalenteri jo hommattuna, se ostettiin viime joulun jälkeen alesta! Muistin sentään kaivaa sen esiin, ja kyllähän siitä tykättiin! Mörkö meinas puskea koko kalenterin puhki jo ennen ko ehdin luukkua avata, ja sitä on pakko nyt säilyttää kaapissa, ettei kissa tuhoa koko höskää ennen joulua...


Meikäläinen sen sijaan iloitsi, ko ekassa luukussa oli poron kuva; jos saan toisen, niin voitan 5 euroa! Miesolento sano, ettei sitä kannattas tosin juhlia, ko arpa makso 10... Iloja ne on pienetki ilot!

Huomenna alkaa työharjottelujakso, ja hiukan jo jännittää, että mihin menin itteni lupaamaan... Siihen varmaan palataan myöhemmin!