torstai 24. huhtikuuta 2014

Helpotusta selkäkipuihin?

Otanpa nyt taas kerran tämän selkäkivun esille, vaikka se varmasi jo kyllästyttääki kaikkia (believe me: kyllästyttää täälläki, mutta sen kanssa on pakko elää).

Onhan tämä siis jo helpottanu jonku verran, ihan oikeasti. Ehkä osteopaatin koulimisesta on apua, ehkä ne sen antamat jumppa- ja venyttelyneuvot puree. Mutta nyt löysin vielä uuden näkökulman katottuani Yle Fem-kanavalta ihan lyhyen dokkarin nimeltä Selkävaivat. Ihme, että edes hoksasin sellasen ohjelmalistalta. Tästä päivästä laskettuna sen voi kattoa vielä 26 päivää Yle Areenasta - tästä näin - ja suosittelen kaikille, jotka jonkulaisista selkäkivuista joskus kärsii.

Ohjelmassa otettiin koehenkilöiksi seitsemän selkävaivaista ihmistä, joille lääkärit oli ainaki useimmalle antanu selkähoito-ohjeeksi, ettei sitä sais rasittaa eikä kuormittaa lainkaan. Paria henkilöä haastateltiin lähemmin, ja ne kerto, ettei työnteko ole sujunu entiseen tapaan kipujen alettua, ja ainaki toinen oli pitkällä sairaslomalla. Toisella näistä oli myös todettu välilevytyrä, eli pullistuma. Kaikki nämä henkilöt käytti jonkulaisia "vippaskonsteja", joitten avulla selän kuormitus (ja siten kipu) pysy aisoissa. Näistä esimerkkejä mullekki niin tuttu polvien taivutus nostettaessa jotain matalalta, koiran opettaminen hyppäämään käsivartta vasten, että saa hihnan kiinnitettyä ja kipeän puolen jalan nostaminen käsin autoon.

Näitä koehenkilöitä kiellettiin kokeilun ajan (en muista, miten pitkä aika se oli, mutta pitkähkö) käyttämästä mitään näitä vippaskonsteja. Eli vaikka selkään kuinka sattuis, sitä pitää käyttää, koska käyttämättömänä selän lihakset vain jumiutuu entistä enemmän. Haastatellun lääkärin mukaan useimmat selkäkivut (lukuunottamatta nyt vaikka onnettomuuden aiheuttamia) johtuu nimenomaan lihaksiston heikkoudesta, jota vain pahentaa selän varominen.

Toki tämä lekuri totes, että "liian raskaiden" taakkojen nostaminen kannattaa tehdä polvia koukistamalla ja jaloilla nostamalla, mutta esimerkiksi kynän poimiminen lattialta hoituu suorilta jaloilta taivuttamalla. Selkävaivasen täytys tehdä asioita, joita se ei usko pystyvänsä tekemään, kuten harrastamaan normaalia liikuntaa.

Mietin tätä omaa vaivaani, joka siis alko sillon, ko olin siivoojana viime kesänä. Tajusin, että kuvittelin töissä, että nimenomaan ergonomista on kumartua polvia koukistaen aina kun vaan on mahdollista, ja ainaki tuon dokkarin mukaan olisin siis itte pikkuhiljaa tuhonnu selkäni olemalla käyttämättä sitä tarpeeksi. Kyyristyin kyykkyyn aina, kun vaihdoin lastaan pesurättiä, vaihdoin roskikseen pussia, poimin roskia lattialta, yms. Vaivan alettua aloin varoa selän kuormitusta entistä enemmän, ja nytpä olenki jäykkä ko lankku: ennen sain suorilta jaloilta kevyesti sormet varpaisiin, nyt saa haaveilla, että ne ulottuis edes pohkeen puolelle.

Päätin siis, että kokeilen nyt tuota dokkarin neuvoa. Eilisestä asti olen sitä pyrkiny noudattamaan, mutta voi olla, että tuloksia näkyy vasta aikojen päästä. Sen ainaki huomasin, että myös reisi- ja pohjelihakset on ihan jumissa, ja vaikken ihan suorilta jaloilta voikaan mitään poimia lattialta, niin aikamoinen venytys siitä aiheutu, vaikka pikkusen polvia joutuki taivuttamaan. Nyt sidon kengännauhat ilman tukea, puen sukat kumarassa enkä ihmeellisesti yhellä kädellä selkä suorana, nousen sängystä tai tuolilta ilman käsivoimaa, koitan nousta autosta ilman tukea (en tiä vielä, miten hyvin se tulee onnistumaan), ja niin edelleen.

Entäs ne koehenkilöt sitte? Kokeilujakson loputtua viis seitsemästä totes selkävaivojen helpottaneen tai loppuneen. Niistä kahdesta muusta ainaki toinen oli käyttäny joitain vippaskonsteja edelleen, eli ei ollu sitoutunu tarpeeksi noudattamaan ohjeita. Tämä välilevytyrän omaava nainen oli ottanu kokeilun ihan tosissaan, ja kerto pystyvänsä pian palaamaan töihin. Se pysty pitkän ajan jälkeen käymään metsäretkellä kummpipojan kanssa, ja pikkupoika totes kummitädin olevan paljon lepposampi ko aikasemmin.

Tajusin myös, että tätähän ne lääkärit oli mullekki koittanu sanoa, ne kaks, joitten luona selän takia kävin. Mutta ei se riitä, että sanotaan, että jatka normaaleja arkirutiineja ja normaalia liikuntaa. Pitäis nimenomaan sanoa, että älä varo käyttämästä sitä selkää, äläkä käytä mitään ihme konsteja kivun välttämiseksi. Myöskään fysioterapeutti ei neuvonu missään vaiheessa olemaan välittämättä kivusta, vaan aina, ko valitin jonku liikkeen sattuvan, se pyrki kehittämään jotain muuta. Katotaan, mihin tässä näillä vinkeillä joutuu. Ainakaan eilinen kokeilu ei ole vielä tuntunu entistä pahemmalta - hyvä suunta!

tiistai 22. huhtikuuta 2014

Vihdoin valmista sekä kuulumisia

Käsitöihin kuuluu jälleen (viimein) valmista, ko Siskon mysteerihuivi tuli tiensä päähän, ja sain mieki sen puikoteltua pikavauhtia valmiiksi pääsiäisen aikaan. Ohjeen mukaan olis pitäny tulla noin puolitoistametrinen huivi, mutta mulla on ilmeisesti aika tiukka käsiala, ko mittaa tuli varmaan vaan 120 cm. Muutekki tykkään pitemmästä huivista, joten tekasin sitten jokusen raidan lisää oman pääni mukaan.


Väritkään ei ole ohjeen mukaset. Vaihdoin keltasen grafiitinharmaaseen, ja vihreästä ja sinisestä otin sävyiksi vaalean ja turkoosin. Ajattelin, että ohjeen väreillä ja sävyillä ois tullu ehkä liian kirjava minun makuun. Lisäsin myös hapsut, koska tuntu, että jotain tästä vielä puuttu, ja ne on todellaki eri mittaset - valkoset lyhyemmät ko mustat. Sainpa hyvin käytettyä sen valkosen langanki ihan loppuun näin!


Huivi oli pakko kiinnittää vielä alustaan ja kostuttaa, koska nuo sileät neuleet pyrki niin pahasti rullautumaan, ja muutekki se näytti vähän hassulta, ko joustinneule veti tiukalle ja ainaoikeat levittäyty laajemmalle. Harkittin myös jonku reunuksen virkkaamista siihen, mutta ehkä se menee ilmanki. Käyttöä tälle tosin tulee varmaan vasta ens talvena - sen verran lämmin keli on jo täälä päässä Suomea. Mutta onpahan kerranki uusi talvivaate valmiina, ko se talvi yllättää!

Muuten tämä arki etenee tasasen tappavaan tahtiin, vaikka kuinka pyristelis vastaan. Masu on kuulemma ainaki anopin mukaan jo kasvanu, vaikka ittestä vielä näyttää vain läskimakkaroilta. Noh, ehkä se makkaroiden väli on vähän "kiristyny", mutta ei tämä kyllä raskausmahalta silti näytä... Olen ruvennu myös tuntemaan pikkusen liikkeet, lähinnä mahallani makoillessa. Se tuntuu vähän samalta ko elohiiren aiheuttama lihassupistus, mutta paljon satunnaisemmalta. Päällepäin ei ole vielä tuntunu, vaikka miesolentoki olis innoissaan halunnu kokeilla.

Pääsiäisloman kunniaksi käytiin sunnuntaina Tampereella leffassa ja syömässä. Teatterissa pyörähti Huikopeli, joka on parodia superhypersuositusta Nälkäpelistä, ja oli ihan hauska. Tuosta leffasta on tosin helppo tehä parodiaa, koska se on aika naurettava jo ittessään...

Tampereella oli hiljasta ennen puoltapäivää...

Syömään mentiin tietysti American Dineriin, jossa vetäsin pitkästä aikaa hampurilaisen (ne vaan on sielä niin parhaita). Otin vieläpä ranskalaiset - en salaattia - lisukkeeksi, vaikken jaksanukaan syödä niitä loppuun. Jälkkärit syötiin miesolennon kans puoliksi - vaniljapirtelöä ja jäätelöä - koska tuntu, etten olis jaksanu yksin syödä mitään. Ja miesolento olis ottanu molemmat joka tapauksessa... Olihan se jätski jo aikamoinen makeapommi, ko siinä oli toffeeta ja pikkuleipätaikina-vaniljaa, kuten toinen halus! Jo ravintolasta lähtiessä tajusin tosin, että tuollanen ylensyöminen oli kyllä järkyttävä virhe, koska niin huono olo siitä tuli. Makasin kotona sohvalla varmaan viis tuntia, ennen ko rupes helpottaan. Ennen raskautta olisin kyllä kevyesti pystyny samaan, ja jo samana iltana olis tullu nälkä, mutta tällä kertaa söin oikeasti vasta seuraavana aamuna! Ei välttämättä sillonkaan vielä olis ollu nälkä, mutta en nyt voinu ruveta paastoamaan pitemmäks aikaa...

Vaikka kuinka olen siis uhannu jättää hiilarit taas mäkeen, niin kyllä niitä silti tulee jonku verran enemmän käytettyä nyt. Lähinnä olen koittanu pitää aamupalan, välipalat, päivälliset ja iltapalan karppilinjalla, mutta herkutteluun kyllä olen sitte sortunu niiten lisäks. Nytki kutkuttais mielessä, että piipahtaisin kaupasta jotku jätskipuikot juuri sopivasti ennen ko miesolento tulee kotiin, niin voitas syödä ne tuossa pihalla auringonpaisteessa... Ehkä vain tänään, ko ei välttämättä ole yhtä hieno ilma enää huomenna!

Nami-reseptejä!

Olen taas kunnostautunu ruokapuolella, koska olen vakaasti päättäny ruveta taas vähentään tuota hiilarien mussutusta, kun massu sen taas sallii. Ehkä siten saatas mieheltäki ne "raskauskilot" pois, ko se on niistä niin kovasti valittanu...

Viime viikolla tein Yhteishyvä-lehden ohjeella kasvis-munalaatikkoa, johon lisäsin kuitekki vielä jauhelihaa, koska eihän miehet nyt mitään kasvisruokia vetele... Tein laatikon noin puolitoistakertasena, koska tuossa ohjeessa oli ilmeisesti käytetty tosi pientä vuokaa. Tähän tapaan se tais mennä:



Jauheliha-kasvis-munalaatikko

450 g pakastekasviksia
400 g jauhelihaa
6 kananmunaa
4,5 dl maitoa
suolaa
voita/öljyä voiteluun
Paahda pakastekasviksia kuivalla pannulla, kunnes niistä irtoava neste haihtuu ja kasvikset saavat hiukan väriä - melko miedolla lämmöllä, ettei pala. Sekoita kulhossa munat, maito ja suola, ja kaada seos voideltuun uunivuokaan. Lisää päälle kasvikset. Ruskista pannulla jauheliha ja sekoita kasvis-munaseoksen joukkoon. Kypsennä 175-asteisessa uunissa 25-30 minuuttia.
Ei ehkä niin mairittelevan näköstä, mutta maistu!

Ettin sitte yhtenä päivänä lisää karppausreseptejä vihkooni, ettei tarvis koko ajan samoja ruokia vetää, ja erityisesti koitin löytää semmosia kivoja välipaloja, joita nyt on pakko syödä aina, ko nälkä tulee. Löysin sitte nämä "möttöset", joita tituleerattiin aamiaiseksi, mutta paremmin minusta kyllä sopii just välipalaks tai iltanaposteltavaks. Ohje oli melko suuntaa-antava, mutta mie tein näin:

Möttöset


4 munaa
n. 1 dl kuohukermaa
150 g emmentaljuustoraastetta
200-300 g kinkkukuutioita
½-1 punainen paprika
1 rkl soijajauhoa (käytin ihan vaan ohrajauhoa)
mustapippuria
sipulimaustetta
paprikajauhetta

Sekoita munien rakenne rikki haarukalla. Sekoita hyvin joukkoon muut ainekset, mutta hätä halutessasi osa kinkkukuutioista ja juustoraasteesta möttösten päälle laitettavaksi. Jaa taikina muffinssivuokiin - jos käytät paperisia, laita 2 päällekkäin ja pellille vieriviereen, etteivät kaadu. Ripota päälle ensin loput kinkut, sitten raasteet. Paista 200-asteisessa uunissa, kunnes saavat väriä pintaan (noin 15 min).
Idioottina tein satsin alumiinivuokiin, jotta on helppo lusikoida siitä naamariin... Kunnes tajusin, että eihän näitä voi mikrossa tämmösinä lämmittää, vaan pitää kaivaa ne pois. Noh, seuraavalla kerralla muistan!


Tämmösiä on siis tullu kokeiltua tällä kertaa. Lisäks tekasin broilerikiusausta myöskin karppaus.info-sivuston ohjeella, ja tällä kertaa noudatin ohjetta ihan täsmälleen! Paitsi taisin lisätä kyllä päälle myös vähän Aura-juustoa... Se oli hyvää!

maanantai 7. huhtikuuta 2014

Vauvan tossut - ohje


Ihastuin näihin vauvantossuihin Facebookin neuleryhmissä, ja ohjeena käytin Puikkojen polut-blogista löytyvää, joltain toiselta sivulta ilmeisesti käännettyä ohjetta. Lisäsin kuitenkin muutamien "konkarien" vinkkien mukaan tossuihin erilliset pohjat, jolloin kärjistä tuli pyöreämmät. Tuon alkuperäisen ohjeen avulla kun kärki jäi helposti pitkulaiseksi, ja epäilin myös tossun sopivuutta (sitä kun ei vielä voi testata).

Rustailen nyt selkeämmän ohjeen noiden pohjien kanssa tehtynä, niin kuin itse olen parhaaksi kokenut.


Tarvikkeet: Novita Wool-lankaa pohjaväriä noin 25 g, raitaväriä noin 10 g
Puikot: sukkapuikot (2 kpl) kokoa 3,5, tai käsialan mukaan
Virkkuukoukku 3-3,5
Esim. nappeja tai helmiä koristeeksi

Tee näin:


Luo 20 silmukkaa pohjavärillä ja neulo ainaoikeaa 12 cm. Päättele sitten reunasta alkaen 8 s. Päättelin itse seuraavalla tavalla: Neulo 1 s oikein löysähköksi silmukaksi, siirrä silmukka takaisin vasemmalle puikolle, neulo 2 s oikein yhteen, jälleen löysähköksi s:ksi, siirrä s vasemmalle puikolle, 2 s oikein yhteen, siirrä s vasemmalle, jne. Päättelystä tulee minusta nätimpi kuin ketjupäättelystä. Neulo krs loppuun.


Vaihda raitaväriin ja jatka neulomista 12 silmukalla.

Neulo raitavärillä: 1 krs oikein, 1 krs nurin, 1 krs oikein, 1 krs nurin.
Neulo pohjavärillä: 2 krs oikein, 1 krs nurin, 1 krs oikein

Toista nämä kaksi raitaa yhteensä 7 kertaa ja neulo vielä raitavärillä yksi raita, päättele työ sen viimeisellä krs:lla nurin ketjupäättelyllä.


Käännä raidoitettu osuus ainaoikean osuuden päälle alemman kuvan mukaisesti nurjat puolet vastakkain, ja ompele lyhyt sauma reunasta piilopistoin. Voit ommella myös oikeat puolet vastakkain muulla tavoin, jos haluat.


Neulo sitten pohjakappale. Luo pohjavärillä 6 s ja neulo 2 krs ainaoikeaa. Seuraavalla krs:lla lisää molemmissa reunoissa 1 s neulomalla s:iden välinen lankalenkki kiertäen oikein. Neulo 1 välikrs ja toista lisäykset. Jatka näillä 10 silmukalla, kunnes kappaleen korkeus on 7 cm. Kavenna sitten molemmissa reunoissa 1 silmukan päässä reunasta 1 s, alussa ylivetokavennuksella, lopussa 2 oikein yhteen. Neulo välikrs, toista kavennukset, neulo välikrs, päättele kappale.

Merkkaa pohjakappaleeseen kärjen ja kantapään rajakohta pujottamalla lanka tai lisäämällä jokin muu merkki 3 sentin päähän kärjestä (ei ole väliä, kumpi pää).


Käännä reunakappale nurinpäin ja ompele pohja kiinni oikeat puolet vastakkain (hox: kuvassa tossu oikeinpäin). Itse ompelin tikkipistoin n. 1 silmukan "saumavaralla", jotta tossu pyöristyy nätisti pohjasta. Ompele ensin kantapään puoli, alkaen reunakappaleessa raidoituksen päättymiskohdasta ja pohjassa merkkaamastasi kohdasta (kantapää on leveämpi puolisko).

Kärjessä raitaosuus on pitempi kuin pohjakappaleen reuna. Kiinnitä keskimmäinen raita pohjan kärjen keskelle nuppineulalla, jotta raidoitus tulee tasaisesti. Ompele edelleen tikkipistoin, mutta seuraavasti: Raitavärin raidan kohdalla laskosta raita reunasta neulalle ja pistä pohjassa lyhyen tikkipiston päähän edellisestä pistosta. Pohjavärin raidan kohdalla neulo pari tikkipistoa normaalisti. Näin raitavärin raidat menevät "sumpumpaan", ja kärki pyöristyy nätisti.





















Käännä tossu oikein päin. Ota erillinen pohjavärin langanpätkä, ja kiinnitä sen pää raidoituksen alkamiskohtaan tossun päällipuolella. Kerää neulalle kaikki pohjavärin raidat reunoistaan ja kiristä sekä kiinnitä tiukalle.


Koristeeksi keskikohtaan voit laittaa napin tai helmiä, tai virkata kukkasen. Tähän pariin tein seuraavanlaiset kukkaset:

Kiedo lankaa sormen ympäri renkaaksi ja virkkaa siihen:
1. krs: 1 kjs, *1 ks renkaaseen, 4 kjs*, toista *-* yhteensä 6 krt, ps 1. ks:aan.
2. krs: ps 1:seen kjs-kaareen, 1 kjs, *1 ks, 1 pp, 2 kjs, 1 pp, 1 ks*, toista *-* jokaiseen kjs-kaareen, ps 1. ks:aan. Päättele.


Kiinnitä kukkaset vaikkapa napin tai helmen avulla tossuun.

Alkuperäisessä ohjeessa oli erilaiset kukkaset:

Kiedo lankaa sormen ympäri renkaaksi ja virkkaa siihen 10 ks. Kiinnitä krs lopussa ps:lla. Virkkaa 1 kjs, *1 ks ensimmäiseen ks:aan, (1 p, 1 kaksoisp, 1 p) seuraavaan ks:aan*, toista *-* yhteensä 5 kertaa, ps ensimmäiseen ks:aan. Päättele.

Kuvista ensimmäisessä on yksi tällainen kukkanen, toisessa kaksi kukaa päällekäin.


Ja näin söpöjä niistä tulee!




Jauheliha-juustokastike ja juures-perunasose

Viime aikoina ruuanlaitossa on lisääntyny hiilihydraattien käyttö, ja siksipä en ole aikoihin lisäilly reseptejä. Oikeastaan osasyynä on seki, ettei ole tullu vastaan mitään uutta ja oikeasti hyvää, mitä kehtais mainostaa.

Tätä kastiketta olen kuitekki tehny ennenki, ja se on hyväksi todettu. En muista, mistä olen alun perin löytäny reseptin, mutta ite en ole siis keksiny.


Se menee näin:

Jauheliha-juustokastike


400 g jauhelihaa
1 purjo
2-3 rkl vehnäjauhoja
4-5 dl vettä
1-2 rkl tomaattisosetta
1 pss pakasteporkkanoita
250 g sulatejuustoa (Koskenlaskijaa, tietty!)
suolaa
mustapippuria

Ruskista jauheliha. Ripottele jauhot lihan päälle ja sekoita hyvin. Kun jauhot ovat hetken ruskistuneet, lisää vesi, hienonnettu purjo ja porkkanat, sekä tomaattisose. Anna kastikkeen kypsyä noin 5 min. Lisää sulatejuusto paloiteltuna ja keitä kastiketta hiljalleen sekoitellen, kunnes juusto on sulanut. Mausta ja anna hautua vielä hetki.

Aiemmin olen yleensä tehny ilman purjoa, koska miesolento ei oikein pidä kasviksista, mutta nyt päätin laittaa senki mukaan.

Lisukkeena tein tällä kertaa (ja niin monta kertaa tämän vuoden puolella tehtyä) juuresperunasosetta, jossa siis juuresten olis tarkotus vähentää koko satsin tärkkelysmäärää edes hiukan.


Näin ikään:

Juures-perunasose

5-6 perunaa
2-3 porkkanaa
pala lanttua
voita
maitoa (mieluiten punaista)
(suolaa)

Kuori lanttu ja porkkanat, ja paloittele pieniksi paloiksi. Keitä vajaa puoli kattilallista vettä kiehuvaksi ja lisää sitten juurekset. Anna kiehua kannen alla. Kuori perunat ja tarvittaessa halkaise ne, jos ovat isoja. Lisää perunat kattilaan, kun juurekset ovat kypsyneet n. 10-15 minuutin ajan. Keitä vielä noin 20 minuuttia, tai kunnes perunat ovat haarukalla kokeiltuina pehmeähköjä. Kaada kattilasta pois vesi, murskaa juureksia ja perunoita pienemmiksi ja lisää voita makusi mukaan. Vatkaa tehosekoittimella ja lisäile maitoa pikkuhiljaa, kunnes sose on notkeaa, muttei liian löysää. Voit myös maustaa soseen suolalla sekoittaessa.

keskiviikko 2. huhtikuuta 2014

Plug Earring Converter - ehkä paras keksintö!

Tilasin oikein ison lätäkön takaa Ameriiiikoista viimein nämä venytyskorut, joihin saa kiinni ihan tavalliset nappikorvikset, elikkä Plug Earring Converterit. Ilmeisesti Jamie Koala, joka pyörittää tätä Koala Art & Design -nimellä kulkevaa nettikauppaansa, on saanu jalkansa juuri oikean oven väliin, koska näitä ei mistään muualta tietääkseni saa - varmasti siksi, että heppu on saanu patentin vetämään. Go for it!


 Ulkoselta näöltäänhän nuo "muuntajat" on aika tylsännäköset: tavalliset plugit, joissa on pieni reikä - ei keskellä! - vaan muutaman millin päässä reunasta. Näin tuo tavalliselle korvikselle tarkotettu reikä tulee korvalehden alareunaan, jolloin esimerkiksi riippuvat korvakorut näyttää "luonnollisemmilta".


Ite hankin nämä kuitekki lähes pelkästään näitä Kalevala-koruja varten, jotka sain mummon perintönä. Harmitti, ko en voinu niitä oikein aikasemmin käyttää, koska vaikka mulla on "normaalikokosia" reikiä korvat täynnä, niin ei näille olis tehny oikeutta laittaa niitä johonki korvalehen kylkeen killumaan.


Kalevala-korvikset oli siitä hyvät, että niissä tuo varsi ei myöskään ollu korun keskellä, vaan lähempänä yhtä noista kulmista. Siitä syystä sain sen nätisti tällättyä tuohon keskelle. Näyttää aika hyvältä mustalla taustalla! Tuon muuntajan takana ei ole mitään reikiä, vaan tuo korulle tarkotettu reikä on varustettu ilmeisesti juurikin tuon alussa mainitun patentin suojelemalla "sisemmällä vermeellä", jonka on tarkotus pitää koru turvallisesti paikallaan. Mitä lie se tarkottaaki, niin kyllä se tuntuu tiukasti siinä pysyvän!


Ja siinä vähän meikäläisen sotkutukalla kehystettyä korvakuvaa. Vaikea uskoa ittekään, että nuo venytykset on "jo" 14-milliset (joku vois sanoa "vasta"), ko jotenki minun korva näyttää aina siltä, että olis ihan tavalliset korvikset...

Nämä ja paljon kaikkea muuta (koruja, vaatteita, taidetta...) löytyy siis sieltä nettikaupasta, eikä menny kovinkaan kauaa, ko ne kilahti postiluukusta. Maksu hoituu luottokortin lisäksi myös Paypalin kautta, jonne voi (vinkvink) liittää myös Visa Electron-kortin, kunhan sallii nettipankissa sen internet-käytön. Se on turvallista, koska korttinumero jää silloin Paypalin puolelle, ei sille lopulliselle verkkokaupalle.

PS: For those who might wanna know what the hell am I talking about, this is a review of Koala Art & Design's Plug Earring Converters. I truly recommend - with these you can wear regular earrings despite of plug size holes!