sunnuntai 8. maaliskuuta 2015

Kantamisesta

Mielessä on ollu kirjottaa tänne omia kokemuksia vauvan kantamisesta, ja nyt ehdin sen viimein tekemään. Lisää ajatuksia tulee varmaan Aarnon kasvaessa, nyt on puoli vuotta kantokokemusta takana!


Tästä se kaikki lähti. Aarno oli kuvanottohetkellä kolmisen viikkoa vanha, ja katosi kokonaan trikoisen liinan alle. Alotin ummikkona Tricot Slen-trikooliinalla, jolla mittaa on 5,5 m, ja sidontana on kietaisuristi II. Näitä molempia suositeltiin alottejille, ja hyvin onnistu!


Trikoista liinaa suositellaan sidottavaksi niin, että lapsen päällä on kolme kerrosta liinaa tukemassa. Siksipä en muita sidontoja edes kokeillu tällä. Kannoin melko vähän muutaman ensimmäisen kuukauden aikana, lähinnä sillon tällön kävelyllä ja kahvilareissuilla. Sillon en vielä tienny asiasta nimeltä ergonominen kantaminen, ja siksipä joululomalle junalla lähtiessä Aarno olikin asemalla odotellessa kasvot menosuuntaan liinassa - asento, jota ei suositella oikeastaan millään kantovälineellä. Kauaa tuossa ei kuitenkaan raukka joutunu roikkumaan, ja nyt äiti on astetta viisaampi.


Seuraava hankinta oli vuorossa, ko trikooliina alko löystyä käytössä, ja tämä tuli eteen Aarnon painaessa noin 7 kiloa. Halusin kudotun liinan, koska haen aina ja kaikessa mahollisimman monipuolisia ratkaisuja. Pitkä, tukeva kudottu liina mahollistaa kantamisen niin vauvan kuin taaperon kanssa, ja käytettävissä on lukuisia eri sidontoja. Yhellä liinalla siis pärjää teoriassa, eikä tarvitse lisäosia, kuten joissain kantorepuissa. Tällä kuvan liinalla on pituutta 4,6 metriä (koko 6) ja se on Little Frog-merkkinen puuvillaliina.


Kudotulla liinalla käytän paljon kietaisuristi I-sidontaa, joka on kaikista tukevin kävelyillä tai jos Aarno nukkuu päikkärit kyläillessä liinakyydissä. Se on myös ergonomisin, koska se antaa lapselle sivuttaista tukea, mikä on tärkeää, ko selkä ei vielä kestä omillaan. Olen myös kokeillu tuplaristiä, joka on kätevä siitä, että sen voi sitoa valmiiksi ja nostaa lapsen kyytiin vaikka autosta. Siitä ei ole kummemmin vielä kantokokemusta, koska kokeilu oli lähinnä sidonnan opettelua.


Kantaahan ne isätkin! Meillä miesolento on kantanu Aarnoa joitain kertoja kävelylenkeillä, niin trikoisella kuin tällä kudotullakin. Liina riittää juuri sopivasti, koska ollaan samaa kokoluokkaa, tosin miehellä on ehkä enemmän ympärysmittaa. Hankalaa miesolennon kantamisesta tekee se, ettei se pysty sitomaan itte, vaan mie teen sen. Silloin on vaikea arvioida, onko liina tarpeeksi kireällä, ja minkä takia vaikkapa hartiat väsyy. Ehkä siksi miesolento kantaaki vähemmän.



Kudottu liina mahdollisti myös lonkalla kantamisen, mikä on oiva vaihtoehto kasvot menosuuntaan kantamiselle, koska lonkalta lapsi näkee ympärilleen. Käytän lonkalla kantamiseen lonkkaristi-sidontaa, mutta siihen tuo 6-koon liina on hiukan liian pitkä. Niinpä hankin vielä toisen kudotun liinan, Haikarankehdon Inka-värityksellä 3,2 metriä pitkän, eli 3-koon puuvillaliinan. Minun kokoselle se sopii juuri hyvin lonkkaristisidontaan.


Lonkalle sitasen pojan silloin, ko on sen hereilläoloaika ja pitäs saada jotain tehtyä. Saatan syödä itte, juoda teetä tai vaikka tiskata. Kovin helppoa kodinhoito ei minusta vauvan kanssa ole, joten koitan kyllä useimmiten tehä hommat ilman liinakyytiläistä. Joskus se vaan ei ole mahollista, jos Aarno ei suostu muualla olemaan ko sylissä. Ja liinakyydissä tietysti viihdyttää liinailukoru, jollasen olen värkänny itte.


Koska tällä lyhyellä liinalla eli lyhärillä ei voi tehä kietaisuristisidontaa, niin opettelin sitte tällasen lenkkiristisidonnan. Siinä käytetään apuna irtonaista kantoliinarengasta, jollaset tilasin netistä. Edestä näyttää hyvin paljon kietaisuristiltä, mutta takakuva hahmottaa parhaiten, mistä on kyse.


Tässä sidonnassa ei siis käytetä solmuja, vaan liinan hännät vedetään selkäpuolella renkaasta läpi. Tätä käytän oikeastaan vain silloin, ko ei ole pitempää liinaa mukana vaikkapa ostoskeskusreissulla. Sidonta on tukeva, mutta kaupassa käveleskellessä sitä sai kyllä välillä kiristellä. Myöskään sivuttaistukea ei ole niin hyvin, joten varsinkaan tässä vaiheessa en käytä tätä pitkiä aikoja.


Onnistuu se soseen syöttäminenki liinassa, jos tarvii! Kätevä tapa syöttää kahvilassa tai kylästellessä, varsinki vielä, ko vauvaa ei saa istuttaa syöttötuoliin. Tarkotus olis kyllä opetella sormiruokailua pian, joten sitte liinasyönti ei enää onnistu...

Kaikkiaan olen tykänny tästä kantamisesta, vaikka selkävaivoja onki ollu taustalla. Ergonominen kantaminen ei kuitenkaan kuormita selkää samalla tavalla ko kanniskelu käsissä. Liinailu on tällä hetkellä helpoin tapa lähteä kävelylle ja lähikauppaan, koska vaunuvarasto on niin monen oven takana, enkä millään jaksais kantaa sieltä sekä vauvaa että ostoksia kämppään. Senpä takia käytän useimmiten liinaa kävelyillä, ja Aarno tykkää myös nukkua siinä.