Lapsenkasvatusta omin neuvoin

Kun odotin esikoistani, odotukseni tulevaa vauvanhoitoa kohtaan olivat varsin optimistiset: saisinhan tarvittaessa kaiken mahdollisen avun ja neuvot niin neuvolasta kuin kokeneemmilta äideiltäkin.

Karu totuus paljastui kuitenkin jo hyvin pian pienokaisemme synnyttyä: ohjeita, vinkkejä ja käytäntöjä onkin pilvin pimein, ja ne ovat keskenään ristiriitaisia ja jopa täysin päinvastaisia! Imetyksen puolesta liputtajat neuvovat antamaan jatkuvasti nälkäiselle parikuiselle enemmän ja enemmän rintaa, vanha kansa puolestaan perunaa. Kantoliinan ja perhepedin avulla lapsesta sanotaan kasvavan itsenäinen, itsetuntoinen ja vahva persoona - vai oliko se sittenkin päinvastoin? Jos vauvalla on ilmavaivoja, neuvoo yksi antamaan siihen lääkettä, toinen jättämään imettävän äidin ruokavaliosta aineksia pois, ja kolmas unohtamaan koko imetyksen ja siirtymään korvikkeen käyttöön. Neljäs tietää kuitenkin sanoa, että kaikki korvikkeetkaan eivät välttämättä sovi kaikille vauvoille, ja kertoo kaverin kaveristaan, jonka vauva pystyi käyttämään ainoastaan yhtä tiettyä apteekista saatavaa korviketta ravintonaan.

Kaikkia ohjeita on täysin mahdoton noudattaa, joten pian sitä oppiikin luovimaan niiden välimaastossa, valiten sellaiset, jotka parhaiten sopivat omaan ajatus- ja arvomaailmaan. Ja samalla huomaan, että olen itse kehittynyt juuri tuollaiseksi neuvoja ja mielipiteitä jakavaksi konkariäidiksi. Raskaana olevat ja minua myöhemmin synnyttäneet ystävät ja nettikyselijät ovat jo saaneet osansa tästäkin vinkkipankista. Illan pimetessä sitä voi vain miettiä, että toivottavasti ei ole pahoittanut kenenkään mieltä - äitiys ja siinä onnistuminen kun ovat niin kovin arkoja asioita.

Toisaalta mieleen tulee silloin ne hetket, kun on itse saanut oivallisen neuvon, ja kunnon ahaa-elmämyksen omaan lastenhoitoonsa liittyen. Tuollaisissa tilanteissa olen ollut kiitollinen neuvojalle, vaikka oma typeryyteni olisikin paljastunut, ja itsetunto saanut pienen kolhun. Kenties tässä vinkkien jakamisessa onkin kyse juuri siitä. Sitä haluaa estää jotakuta muuta tekemästä samoja erheitä.

Hyviä esimerkkejä tällaisista ahaa-elämyksistä on useia, ja ainakin yksi niistä liittyy minulla imetykseen. Minun kotikuntani neuvolan imetysohjeistus oli mielestäni kohtalaisen hyvällä tasolla. Runsaasti sitä ei ollut, mutta perheneuvonnan "imetystunnilta" jäi mieleen jotain termejä, kuten tiheä imu, etu- ja takamaito sekä rintaraivarit. Myös neuvolan terkkamme oli perillä imetyksestä, ja kannusti siinä kiitettävästi pikkumiehen synnyttyä.

Juuri tämä hoitaja, joka oikeastaan on ammatiltaan sairaanhoitaja, takoi päähäni tuota tiheän imun käsitettä, eli sitä tosiasiaa, että vauva todella voi olla nälkäinen hyvinkin lyhyillä aikaväleillä, eikä se tosiaan johdu siitä, että rintamaito ei riitä. Sen sijaan vauva itse asiassa tilaileekin itselleen lisää maitoa - sanontatapa, joka minua edelleen hiukan huvittaa, kun kuvittelen pienen vastasyntyneen täyttävän tilauskaavaketta - ja tuo tilaaminen tapahtuu yksinkertaisesti rintojen jatkuvalla tyhjentämisellä.

Aivan heti en homman jujua hoksannut, sillä ensimmäiset viikot tuntuivat olevan jatkuvaa tiheää imua. Sitä iloitsi, kun sai merkitä vauvan unipäiväkirjaan yhtäjaksoisen kolmen-neljän tunnin unijakson, ja tätä jatkui varmaankin pari ensimmäistä kuukautta. Kolmen kuukauden ikään mennessä imetysvälit olivat jo aika vakiintuneet, ja vauvan nälkä oli joissain määrin ennustettavissa - ei silti tietenkään aivan täysin. Sitä tiesi, että päiväunien jälkeen imetetyn vauvan kanssa saattoi hyvin lähteä kahvilaan ja ehtiä syömään siellä vaikkapa wrapin ennen seuraavaa nälkää.

Sitten yllättäen, vain yhden päivän ajaksi, kaikki muuttuikin täysin. Huomasin jo aamulla, että jotain oli erilailla kuin ennen, kun en ehtinyt edes aamupalaani syödä, ennen kuin vauva jo vaati saada lisää rintaa. Asiasta oli ollut onneksi puhetta, ja neuvolan hoitaja oli tähdentänyt minulle, että lisämaitoa ei pidä antaa, vaan vain imettää niin usein, kun vauva sitä haluaa.

Ja se päivä olikin yhtä hullunmyllyä! Hyväksi onnekseni sekä minulla että miehelläni oli kotipäivä, ja sain keskittyä vain ja ainoastaan jatkuvaan imettämiseen. Kauhunsekaisin tuntein laskin kellosta imetysvälejä: puoli tuntia, vartti, korkeintaan kolme varttia. Aikaisemmin useita kertoja jopa kolmen tunnin päiväunia nukkunut vauva nukkuikin nyt vain kaksi kertaa koko päivänä, ja todellakin vain puolesta tunnista kolmeen varttiin.

Pelkäsin, että sama meno jatkuisi koko yön, tai vielä pahempaa, useita päiviä - mutta siinäkin minulla taisi käydä hyvä tuuri. Tuo päivää vaille kolmen kuukauden iässä tullut tiheän imun kausi kesti vain tuon yhden ainoan päivän. Noin vuorokausi sen jälkeen tapahtui uusi maidonnousu, ja maitoa tulikin jälleen yli tarpeiden. Kuka olisi uskonut, että tästäkin selvittiin ilman korviketta ja perunaa? Itse en olisi uskonut, ellen olisi saanut noin hyviä ohjeita etukäteen.

Vauvavuoden lähestyessä loppuaan olen katsellut menneisyyteen, ja havainnut kohtia, jotka ovat kehittäneet minua juuri tällaiseksi äidiksi, kuin olen nyt. Pienet asiat ovat vaikuttaneet suuriin linjoihin, ja ilman niitä äitiyteni olisi varmasti hyvin erilaista. Liittyminen tiettyihin neuvontaryhmiin Facebookissa on tuonut valtavasti tietoa paitsi vauvanhoitoon, myös kotiin ja omaan itseen liittyen.

Näin jälkikäteen ajateltuna nämä omiksi ottamani näkemykset taitavat kummuta niin sanotusta kiintymysvanhemmuudesta, vaikka tuota termiä en osaakaan itseäni kuvaillessa käyttää. Kestoilu ja kaikenlainen muu ekoilu ovat minulle tärkeitä asioita, kuten myös ruuan laadukkuus ja eettisyys. Imetystä pidin vain tapana ruokkia vauvaa, ja oletin sen tosiaan olevan vain vauvojen ruokailutapa. Nyttemmin olen oppinut, että imetys ja äidinmaito myös lohduttaa ja rauhoittaa, sen avulla voi nukuttaa ja jopa parantaa. Eikä se ole vain vauvojen etuoikeus, vaan yhä useammat taaperot ja sitäkin vanhemmat lapset nauttivat äidinmaitoa alkuperäispakkauksistaan. Oletin, että vauvaa pitää aina syöttää lusikalla, mutta nyt poikamme syö suurimman osan aterioistaan täysin itsenäisesti omin sormin. Kantovälineiden käyttöä en ollut edes tullut ajatelleeksi ennen kuin näin ystävälläni sellaisen, mutta nyt tiedän jo tasan tarkkaan, mitä eroa on rintarepulla ja kantorepulla, ja miksei lasta saa kantaa kasvot menosuuntaan päin. Alkuun häpeilin kertoa, että vauva otetaan välillä yöllä viereen nukkumaan, ja ettei päiväunia nukuta tiettyihin aikoihin omassa pinnasängyssä. Sittemmin lapsentahtisuus on saanut isomman jalansijan perheemme arjessa, ja olemme antaneet hyvällä omatunnolla pojan itse päättää, milloin on hyvä aika nukkua, syödä ja leikkiä.

Saatan mielipiteineni vaikuttaa jopa fanaattiselta ja turhantärkeältä, mutta en ole aivan niin täydellinen kuin annan ymmärtää. Olen näissäkin asioissa tarpeen tullen ollut valmis joustamaan. Täysimetykseni kesti vajaat viisi kuukautta täyden puolen vuoden sijaan, korviketta poikani sai ensimmäisen kerran tutustuessaan puuroihin seitsenkuisena. Kestovaippailu on 99-prosenttisesti täyskestoilua, mutta hoitoon ja pitkille reissuille löytyy myös kertakäyttöisiä. Ruokaa olisi kiva ostaa aina luomuna, mutta rahatilanteen vuoksi pitää välillä miettiä, onko varaa ostaa edes kotimaista. Rattaat ovat meillä myös käytössä, ja kotosalla ollessa kantoliinat lojuvat nätisti hyllyä somistamassa. En vain ole oppinut niiden kanssa tekemään kotitöitä, vaikka siten saattaisikin säästää vähäisiä hermojaan. Vauva nukutetaan ilman rintaa suoraan omaan sänkyynsä, joka kuitenkin vielä on samassa makuuhuoneessa. Ensimmäisestä kunnon itkusta tuo yksitoista kuukautta täyttävä pääsee kuitenkin vielä rinnalle, ja jää sitten nukkumaan perhepetiin ainakin osaksi yötä.

Tämä on meille sopiva elämäntyyli, jota en ole kopioinut suoraan oppaista tai joltain muulta perheeltä. Kai tämän kirjoituksen tarkoitus on kertoa, että jokainen saa olla omassa vanhemmuudessaan sellainen kuin itse parhaaksi näkee, ja tehdä lapsensa puolesta omat valintansa. Neuvomista en kiellä, sillä vauvavuoden aikana niitä huomioitavia asioita on vain niin paljon, ettei nuutunut vanhempi ehdi kaikesta ottaa itse selvää. Silloin ovat hyvät neuvot kohdillaan, kunhan niitä ei väkisin tuputeta käytettäviksi.

Lopuksi haluan mainita näitä Facebook-ryhmiä, joista on ollut minulle suurta apua vauva-arjessa:

• Oma "mammaryhmäni", joka koostuu samaan aikaan synnyttäneistä äideistä
• Kestovaipat ja kantovälineet kiertoon (eli OMV), jossa käydään ostamisen ja myymisen lisäksi parhaat keskustelut niin vaipoista ja kantamisesta kuin vaikkapa ruuanlaitosta,vaatteiden ompelusta tai ekologisesta kodinhoidosta
• Kantoliinat ja kantoreput - kysy ja keskustele
• Imetyksen tuki ry, johon tutustuin valitettavan myöhään, vasta puolisen vuotta esikoisen syntymän jälkeen
• Sormiruokailijat, josta sain ja saan edelleen loistavaa opastusta ja vertaistukea lapsen omatahtiseen ruokailuun

Kestokuulumiset

Mulla on ollu tarkotus kirjotella tästä kestovaippa-arjesta meillä, ja nyt pistän tekstiä tulemaan!

Alotetaan ihan alusta, eli siitä, kun poika tuli kotiin. Osastolla käyttelin sieltä saatavia kertisvaippoja, koska kaikki oli muutekki niin uutta ja ihmeellistä, mutta heti kotiin tullessa vaihdettiin eka kestovaippa päälle! Ja sehän oli Imse Vimsen ehkä legendaarinen flanellette - hyvin sai taiteltua päälle, vaikka poika oliki tosi pienikokonen. Kuvasta nämä löytyy vasemmalta.

Kyseessä on sisävaippa, jossa riittää imuteho ilman lisäimuja yhdelle vaipanvaihtovälille, ehkä kahdellekin, jos tulee pienemmät pissat. Nämä on ulkonäöstään ja minun ennakkoluuloista huolimatta todellakin luottovaipat, joitten avulla pärjättiin aluksi, kun ei ollu niin pieniä taskuvaippoja. Lisäksi käytin taiteltua harsoa sisävaippana, ja taitteluna origami maitokakkastoppareilla. Molemmat tietysti tarvii kuorivaipat päälleen, ja alkuun ainoa kuori, joka meni pojan kapean masun ympäri oli tuo yläkulman tähtikuvioinen Bambino Mio -kuori 2-5 kiloselle. Lisäksi käytin itte tekemiäni hahtuvahousuja kuorena, ja myöhemmin meni tuo alanurkan Imse Vimse-kuori (3-6 kg), joka sekin on ulkonäkönsä tylsyydestä huolimatta ihan paras: hyvien kuminauhojen takia se muotoutuu hyvin päälle.

Yöllä käytettiin alkuun kertisvaippoja, siksikin, että vaippaa piti vaihtaa öisinkin tiheän kakkimisen vuoksi. Sittemmin rupesin kokeilemaan yövaippailua osittaisesti (vaihdoin aamuyöllä kertikseen), mutta parin kertisvaipan vuodon jälkeen päätin kokeilla kestoa ihan koko yöksi. Nyt menee yöt hyvin tämmösellä vaippasysteemillä:

Hyvä, tiheäkudoksinen harso (esim. Pippi, Ikea, Mam) taitellaan origamiksi. Takapuolelle, kolmion sisälle laitetaan leveämpi lisäimu, ei kuitenkaan ihan kolmion taitereunoihin yltävä. Imse Vimsen flanellitiima taitettuna tai pieni (frotee)taittoimu kolmion malliseksi taiteltuna menee hyvin.

 

Ennen harsopötkön taittelua lisätään iso, ohut taittoimu, tässä tapauksessa taitaa olla Disanan puuvillataitto, joka on vielä taitettu etupainotteisesti (pojat pissii vaipan etuosaan). Sitten harso ja taittoimu taitellaan yhdessä.

Päälle lisätään vielä kuivaliinapussiin laitettu lisäimu, joka on sopivan pituinen. Kuivaliinapussi tekee vaipan sisäpinnasta kuivan tuntuisen, vaikka se onkin märkä.

Aivan sisimmäksi tulee pala biohajoavaa riisipaperia, jonka tarkoitus on kerätä kakat ja helpottaa niiden poistamista - paperin kakkoineen voi huuhtoa vessasta. Käytän riisipaperia kaikissa vaipoissa, tosin en ihan noin isoja paloja päivällä. Eihän tämä ihan sataprosenttisesti kestoilun periaatteita tue, mutta en halua heittää kakkaisia vaippoja huuhtomatta pyykkikoriin, joten paperin takia käytän vähemmän vettä.

Harson puen päälle taitellen maitokakkastopparit reisiin ja kiinnitän paketin näpsyllä. Päälle laitan PUL-kuoren. Kuvassa Tots Botsin 0-kokoinen kuori, isomman harson kanssa käytän Hiliviksis-kuorta M-koossa.

Pojan kasvettua jo yli viiden kilon ollaan voitu siirtyä käyttämään enemmän taskuvaippoja - myös miesolennon iloksi. Sisävaippojen taittelu ei aina ihan onnistu vauvan potkiessa ja väännellessä... Hyväksi on havaittu äitiyspakkauksista tutut Muksut -taskuvaipat (vihreät) sekä TotsBots -taskut (oranssit). Hyvin menettelee myös Babycity/Babyland-tyyppiset one size-vaipat (muut kelta-vihreä-sininen), joskaan eivät ole ihan täydellisiä.

Imuista parhaiksi olen huomannu erilaiset itse tehdyt imut, joita olen sekä ostanu että ommellu. Vasemmalla on puuvillakankaisia imuja ja keskellä froteepyyhkeestä tehty. Valkoset kuuluu tuohon Tots Botsin taskuvaippaan, yleensä käytän niitä jonku ohuemman lisäimun kanssa (esim. nuo nallekuvioiset). Ja vielä sellainen kuivaliinatasku oikealla. Näiden lisäksi käteviä on erilaiset taittoimut, joita niitäki löytyy vanhoista puuvillakankaista ja pyyhkeistä ommeltuna sekä ihan oikeita mm. Imse Vimsen ja Muksujen taittoimuja. Ne on hyviä, koska kuivuvat pesun jälkeen nopeasti, varsinki jos on ohuita. Rainbow:n lisäimut on myös tosi hyviä.

Tämä ensimmäinen ihan oikea yösisävaippa kotiutui Tuttimaakarilta, mutta ei ole vielä ollut käytössä, koska se on M-kokoa (7-10 kg). Maltan tuskin oottaa, että pääsen tätä kokeileen, ja hommaamaan lisää yövaippoja; noiden isojen harsopakettien taittelu illalla on aika hankala homma, koska poika usein on silloin tosi kiukkunen. Tässä vaipassa on tasku, jossa on ulos vedettävä kiinteä imu, itte vaipasta löytyy imua, ja päällä on vielä kiinteänä yksi imu. Otin vaipan coolmax-sisustalla, koska ajattelin, että vauvan on kivempi viettää yö kuivapintaisessa vaipassa.

Tämä on muuten ainoa vaippa, jonka olen ostanu ihan uutena kaupasta. Muuten olen mettästäny kaikki vaipat netistä (huuto.net, Facebookin kestoiluryhmät ja Tori.fi), ja suurin osa on käytettyjä. Muutama on löytyny edullisesti myös käyttämättöminä, lähinnä nuo äitiyspakkauksen vaipat, joille ei monella ole käyttöä eikä halua kokeilla.

Yövaipan lisäksi tuolta Tuttimaakarilta meille tuli pari tuttinauhaa, bodyn jatkopaloja (jotta body menee kiinni kestovaipan ympäri) ja kuivaliioja kosteudenlevittäjillä. Nämä ovat siis lärpäkkeitä, joissa toisella puolella on coolmax-kangasta ja toisella (ilmeisesti) puuvillakangasta, ja se tekee märkäpintaisesta vaipasta kuivapintaisen, kun coolmax on vauvan ihoa vasten. Olen ruvennu noita käyttämään niiden flanellettien kanssa, jotka edelleen ovat kotikäytössä (harsoja käytän enää öisin ja taskuvaipassa imuna).

Ja yksi ihanuus, joka on vielä myös kokematta, on tämä unipussi, jonka löysin tarjouksesta senkin samaisesta verkkokaupasta. Tämä on varmasti kätevä tulevalla Lapin reissulla, jonne matkustetaan junalla ja jossa vauvaa odottaa ihan oikea kehto. Unipussin kanssa ei tarvita lisäksi peittoa, koska se on fleecekankainen, ja sinne mahtuu sisälle isompiki yövaippapaketti. Body vaan alle ja unten maille!

Vaippojen pesuun käytän tällä hetkellä Erisan-jauhetta kirjopyykille. Siinä ei ole zeoliittia, joka kuormittaa ympäristöä, ja se sisältää alle 5 % saippuaa, joka voi huonontaa kestovaippojen imutehoa. Huuhteluainetta en käytä ollenkaan (sekin huonontaa imua), mutta olen ajatellu, että vois seuraavilla pesukerroilla käyttää sen sijaan etikkaa, joka pehmentää kangasta. Varsinki puuvillakankaiset vaipanosat on ihan koppuraisia pesun jälkeen. Yleensä pesen kaikki vaipat 60 asteessa, mutta sillon tällön myös "keittopesussa", eli 90-95 asteessa. Linkoan ne useimmiten 800 kierroksella, jotta vaipat kestäis pitempään - tosin silloin niiden kuivuminen kestää kauemmin, joten välillä käytän 1000 kierrosta, jos on kiire saada kuivaksi.

Vaippapyykki menee suoraan pyykkikoriin. Olen ommellu IKEAn pyykkivaunuun sopivan PUL-kankaisen pussin, joka siis on sisältä polyuretaanilaminoitu (muovipintanen), mutta hengittää silti. En huuhtele vaippoja ollenkaan ennen pyykkipussiin laittamista - ne voi sieltä kaataa helposti koneeseen koskematta niihin, eikä parissa päivässä ainakaan vielä ole syntyny pahoja hajuhaittoja. Toki vaippapyykkikori haisee, jos sinne nokkansa työntää, mutta miks niin pitäs tehä? Pyykkikassin saa helposti myös pestyä sillon tällön, jopa 90 asteessa tarvittaessa.

Ja vaippapyykille paras kuivauspaikkahan on ulkona. Meillä on parvekkeella oma teline niille, ja mustekalassa menee pikkupyykki. Näillä kosteilla säillä kuivuminen tosin kestää pirun kauan, joten yleensä nostan telineen sisälle edellisiltana seuraavasta vaippapyykin pesusta, että ehtivät kuivua. Pakkasellakin aion pistää vaipat pihalle, että raikastuvat! Lisäksi tuo ulkona kuivattaminen olis hyvä kaikelle pyykille, etenki ilmastoidussa asunnossa, koska ulkona kosteus haihtuu energiaa käyttämättä; sisällä ilmastoinnin on tehtävä töitä kosteuden poistamiseksi. Myönnän kyllä, että en jaksa viedä kaikkia pyykkejä kerrostalon pihaan narulle täältä kolmannesta kerroksesta, mutta ainaki vaipat on ekologisia!

Muita kestotuotteita meillä on nämä kankaiset pesulaput sekä "vanulaput". Pesulappuja käytetään lähinnä vauvan putsaukseen aamulla ja kylvyssä, ja vanulappuja sen silmien puhdistukseen aamusin. Lisäksi käytän pepun pesulappuja, joita olen ommellu harsosta: tiheä pepun peseminen juoksevan veden alla voi edistää vaippaihottumaa, ja koska pojalla sitä on ollu enemmän ja vähemmän, taputtelen pepun useimmiten lämpimään veteen kastetulla pesulapulla ja kuivaan kuivalla lapulla hyvin. Näin vaipanvaihto on myös helpompaa: pidän hoitopöydällä lämmintä vettä termospullossa, eikä siitä tarvi lähteä juoksemaan vessaan pesua varten.

Äidillä on käytössä kestoliivinsuojat, jotka kerran kokeiltuihin kertissuojiin verrattuna on kyllä paljon kivemmat pitää, ja kuukautisia varten kuukuppi (jota olen käyttäny viimeks vuosi sitten, sormet ristiin, ettei tarvi ihan pian ruveta käyttäänkään!). Jälkivuodon aikaan pidin jonku verran kestositeitä, mutta niitä mulla ei ollu tarpeeks, joten kertikset oli käytössä myös. Siteitä en muuten käyttäs, joten siks en viittiny ostaa niitä ihan hirveästi tuota muutaman viikon vuotoa varten.

Kotihommissa on käytössä siivousliinat ja keittiössä pöytärätti, joita en oikeastaan ees ole ajatellu kestotuotteiksi: meillä niitä on käytetty aina, eikä tulis mieleenkään ruveta pyyhkimään talouspaperilla pöytiä ja pölyjä.

Näin meillä! Hiukan jännittää kyllä, miten vaippailu jatkuu, mutta toivottavasti seuraviin kokoihin siirryttäessä ei tulis ongelmia. Sormet ristiin.

Valmiit työt vadille ja kestostressi

Vihdosta viimein tulee taas kuvia valmiista töistä, jos joku on niitä jo kaipaillu!

Ekana on tämä haalari, joka on Novitan ohjeella (yllätys) tehty. Ohjetta ei ollu vapaassa jaossa, joten siksi ei ole linkkiä! Lankana oli Nalle, mutta koska mulla oli jotain tuollasta samanvahvusta epämäärästä harmaata varastossa, niin tein siitä - vain huomatakseni jossain haaran yläpuolella, että ne kaks kerää oliki aika lailla erityyppisiä lankoja; toinen ilmeisesti enemmän tekokuitua sisältävä ko toinen. Noh, en antanu sen sitte häiritä, puolet on nyt erisävystä...

Tykkään yksityiskohdista, ja näihin tuli kivat lahkeensuut, jotka voi kääntää (ja varmaan kannattaaki, jos on alkuun isot). Nappikätköstä löysin isot turkoosi-vihreät napit - olen jonku sortin nappihifistelijä, ja minusta käsin tehdyissä tuotteissa nappien pitää olla viimisen pääle hienot ja erikoiset. Onpa yks minun villatakkiki tunnistettu käsityöksi vain sen perusteella, että siinä oli raidalliset sydännapit...

Ensin oli kiekko Novitan Hahtuvaista...

...josta tuli jotain epämääräsesti hiuksia muistuttavaa...

...mutta lopulta pääty puikoille ja ihan neuleeksi tunnistettavaan muotoon.

Näin siis synty hahtuvaiset vaippahousut, jotka puetaan kankaisen tai harsosta taitellun kestovaipan päälle - on kuulemma tosi imukykynen ja toimii hyvin päällimmäisenä vaippakerroksena, vaikka en sitä meinaa vieläkään uskoa. Jotenki sellanen muovipintanen kuorivaippa vaan tuntuu automaattisesti paremmalta... Pianhan se testataan! Näihin pöksyihin on ohje täällä, joskin tuota Hahtuvaista on enää vain joissain harvoissa paikoissa myynnissä. Löytyy hahtuvalankaa tosin muualtaki, ko Novitalta. Ajattelin vielä neulasta pienet lahkeet näihin, koska Facen kestoryhmässä näin suositeltiin - pysäyttää (ehkä) ohivuodot hyvin... Toisetki (isommat) housut on tulossa eri ohjeella, mutta helteen takia ne edistyy tosi hitaasti: nihkeillä käsillä on hankala neuloa ja siinä kastuu hiestä märäksi jo ko ottaa työn esille!

Olen taas painanu kangasväreillä, eikä ne tunnu silti millään kuluvan! Tekis mieli vain kaataa kohta kaikki purkit jonku rievun pääle, ja kattoa, mitä tulee... Joka tapauksessa: Noissa yläkuvissa on myytäviä bodeja - löysin edullisesti kirpparilta varmaan johonki äippäpakkaukseen kuuluneita valkosia, ja väripurkki heilahti. Pöllöbodyt olen vieny kirpparipöytään (aika kalliilla kirpparihintoihin nähden, joten katotaan, meneekö) ja krakabodyt oli tilaustyö Face-ryhmäläiselle, joka ihastu siihen minun aiemmin tekemään vastaavaan. Tässä siis kaks eri kokoa hänelle - isompi on Anton&Ninan uuteen bodyyn tehty.

Itteäni en toki unohtanu, vaan värjäilin potkuhousuihin pöllön ja bodyyn toisen. Tän jälkimmäisen silmistä tuli aavistuksen kellertävät, koska käytän sapluunana kontaktimuovia, ja siitä jää välillä liimaa etenki noihin pieniin yksityiskohtiin. Siitä ko sitte silitysraudalla vetää päältä, niin on juoppohulluus valmis! Muuten kyllä suosin sitä juuri siksi, että nuo pienetki raot onnistuu - tarttumattomassa sapluunassa pitäs esimerksiks noissa silmänkohdissa olla pienet "sillat", joilla ne yhdistyy kokonaisuuteen ja näyttää typeriltä. Mieluummin otan pissanväriset!

Viime päivät on nyt kulunu hermoillessa näitten kestovaippahommien kans. Olen nyt viimein alkanu panostaan niihin enemmän tai vähemmän kunnolla, ja ostanukki jo aika ison määrän. Ittelle on myös jälkivuotositeitä ja liivinsuojia kestoina hommattuna. Kalliita on olleet, mutta uskon ja toivon, että niitten kans vielä päästään omillemme kertakäyttösiin verrattuna.

Kyllähän ne vaan kivoilta näyttää näin kirjavana pyykkikorillisena... Käyttöönottopesua oottamassa tässä!

Mulla vaihtuu päivittäin mieliala sen suhteen, tuleeko tuosta kestoilusta mitään vai ei. Joku päivä olen ihan fiiliksissä ja mietin täyspäivästä kestoilua, joku toinen päivä taas ahdistun ja pohdin, onko minusta sittenkään siihen, ko se vaatii oman harjottelunsa ja totuttelua. Tänään on taas jälkimmäinen päivä, ko menin lueskelemaan fiksuna noissa Face-ryhmissä käytyjä keskusteluja tyyliin "mitä tehdä, ko lapsi pissii niin, ettei mitkään vaippakerrokset riitä". Tosin voi ne kaupan vaipatki kuulemma vuotaa yli. Olen ostanu nyt kaikki vauvan vaipat käytettynä, ja vielä tarttis hamstrailla lisäimuja - ehkäpä koitan tekastakki sellasia vanhoista froteepyyhkeistä, jos vain ilman saumuria onnistuu.

Ressin helpottamiseksi tein vieressä näkyvät hoito- ja pesuohjeet kestoille, ettei sitte tarvi siinä vaiheessa ihmetellä, ko on paskaset vaipat menossa pyykkiin. Vielä pitäs ostaa sopiva pesuaine - pesupähkinöitä ajattelin koklata, ko löysin kirpparilta, mutta kuulemma ne ei ole niin hyviä tahranpoistoon. Eikä muutenkaan ois varaa niitä täyspäiväsesti käyttää...

Katotaan, millä fiiliksillä sitä sitte seuraavalla kertaa ollaan! Ainaki nyt on taas muutama huutokauppa ja muuki kauppa netissä vetämässä lisävaipoista... Voihan niitä sitte myydä pois, jos ei olekaan hyviä käyttää tai väärän kokosia tai jotain.

Ootan innolla huomista päivää, ko olen saanu miesolennon houkuteltua minun seuraksi IKEA-reissulle. Tiän, että se vihaa jopa ruokakaupassa ostoksilla käyntiä, mutta olen nyt vähän itsekäs: minusta on kiva käydä yhessä, vaikka vain sitte ruokaostoksilla! Lupasin, että voidaan syödä sitte lihapullat sielä, ja menin kehumaanki niitä, vaikken ole koskaan maistanu...

Ekotekojuttuja

Tänä aamuna iski oikein kunnon ekologisuuspuuska, ko luin Tiede-lehden lopusta lyhyen jutun roskien maatumisajoista. Tosi valasevaa, ja sopis vaikka jokasen päivälehen sivuille, että loppuis se iän ikunen koirankakkakeskustelu! Se koirankakka nimittäin maatuu näin kesäaikaan parissa viikossa.

Pahempia roskia, mitä luonnosta useinki löytyy, on esimerkiksi kaljapäkkien kartonkikuoret. Kartonkihan toki maatuu, jopa kuudessa viikossa, jos on kosteaa ja lämmintä, mutta nämä sikspäkitpä onki käsitelty päältä siten, että maatumiseen menee tuplasti enemmän aikaa.

Jos olet sarjamurhaaja, niin kannattaa miettiä uudelleen ruumiiden sijotuspaikka! Metsään jätetty vainaja vaatii keskimäärin vuoden maatumisajan, tosin jos näin kuumana ja kosteana kesänä sen uhrin sinne dumppaa, niin se voi muuttua luurangoksi jo kolmessa kuukaudessa. Uhrin tennissukatki muuttuu tunnistamattomiksi talven aikana, ja vuoden sisään neki on kokonaan maatunu.

Ehkä yleisimpiä roskia, mitä tuolla näkee, on tupakantumpit ja purkat. Tumpit maatuu kyllä, mutta se kestää muutaman vuoden. Purukumiki hajoaa hitaasti, koska se on luonnonkumista valmistettu, mutta siihen menee viitisen vuotta.

Pahimpia kaikista on seuraavat kolme:

Muovipussi. Polyteenipussi ei varsinaisesti maadu, mutta auringon uv-säteily ja otsoni hajottaa kassin lopulta siten, että muovihituset häviää jäljettömiin 4-8 vuodessa.

Alumiinitölkki. Se säilyy meidän kauniissa luonnossa 50-200 vuotta!

Lasipullo. Lasi ei maadu. Luontoon heitetyt lasipullot särkyy pieniksiki siruiksi, mutta ei katoa koskaan luonnosta.

Nuo kolme viimisintä on myös ehkä kaikista vaarallisimmat luonnon muille asukeille, eli niille teidän ihanille puudeleille ja kissimirreille, kuin myös kaikille söpöille luonnonvaraisille eläimille. Muovipusseja ei suositella lapsille eikä lemmikeille - miksi sitte luontoon heitettäväksi ja eläinten riesaksi? Tölkeistä ja pulloista ahkera pullonkerääjä on varmasti kerran jos toisenki löytäny vetisiä jyrsijävainaita, mutta on niistä haittaa isommillekki elukoille. Terävistä reunoista tulevat haavat nyt ekana tulee mieleen, ja voihan semmosta tölkkiä joku raukkaparka koittaa purra rikkiki, jos haistaa sisältä jotain.

En tiä, missä tämmöset asiat pitäs ottaa esille, että ne menis ihmisten päähän ja muuttuis toiminnaksi, eli roskien viemiseksi roskakoppaan. Kai näistä meille koulussa puhuttiin, mutta kukas siellä muka kuuntelee??



Toinen ekoasia liittyy sitte naisellisempiin "ongelmiin", eli kuukautisiin. Olen nyt viistoistakesäsestä asti käyttäny kuukautissuojana niin sanottua kuukuppia, joka on paitsi luotettava ja huomaamaton käyttää, myös erittäin ekologinen. Soisin niittenki kyllä lisääntyvän kanssasiskojeni keskuudessa, koska en uskalla edes kuvitella, minkälaisen monisatavuotisen vuoren ne kaikki siteet ja tampoonit kasvattaa kaatopaikoille.

Itte tutustuin tuohon kuppiin siis vuonna 2005. Oltiin menossa edesmenneille Rovaniemi Rock -festareille, ja tottakai mulla piti laskelmien mukaan alkaa kuukautiset just silloin. Onneks olin lukenu just vähän aikaa aiemmin Lapin alueen ilmaislehdestä Roihusta jutun noista kuukupeista. Kaivoin lehden esille, ja saman tien apteekkiin, jonne saatiinki tilattua mulle yks heti seuraavaksi päiväksi. Mulle siis syynä hankinnalle oli sen luotettavuus ja helppous: ei tule ylivuotoja, ja kuppia voi pitää paikoillaan jopa 12 tuntia putkeen.

Lisäksi minua miellytti lopulta myös siitä aiheutuvat säästöt - sekä rahalliset että ekologiset. Yksi kuppi kestää käytössä jopa viis vuotta, jos sitä pesee ja desifioi säännöllisesti ohjeitten mukaan. En nyt enää tiä, mitä tommoset siteet maksaa, tampooneista puhumattakaan, ko en ole niitä koskaan käyttäny. Mutta jos lasketaan, että sidepaketti maksaa vaikka 3 €, ja siinä on 15 sidettä, ja oletetaan, että yks paketti riittää yksille kuukautisille. Vuodessa 12 pakettia, 60 pakettia viidessä vuodessa. Hintaa tulee semmonen 180 euroa.

Kuukautiskuppi maksaa apteekissa muistaakseni noin 30 €. Pieni ero?!

Luulin, että tämä olis enemmänki marginaalijuttu, ja joku aika uus keksintö, mutta nyt ko googlailin, niin huomasin, että väärässä oltiin! Ilmeisesti kuukupeille on olemassa jopa oma sivusto (?!?), ja merkkejäki löytyy paljon enemmän ko tuo Lunette, jota itte käytän. Ja alun perin se kai keksitty jo 1930-luvulla. Ilmeisesti noita saa jopa eri väreissä! Cool, harmi vaan, että seuraavaan kuppiin on vielä muutama vuosi...

Suosittelen henkilökohtasesti juurikin Lunettea. Se on aidosti kotimainen - ei missään kiinalaisessa kalastajakylässä pykätty - ja todella ympäristöystävällinen. Lunette ainaki väittää, että heidän tehtaillaan on ympäristöarvot tärkeitä, ja heidän toimistoissaan käytetään ekosähköä. Ja jotenki tuntuu mukavammalta pistää "sinne" jotain Suomessa valmistettua, ko ties missä kasaan lähmittyä...

Alkuun tuo käyttö saattaa vaikuttaa vastenmieliseltä ja inhottavalta, mutta hei: se on vain sun toosa! Kaikkeen tottuu, ja enää en vaihtais kuppiani muihin ees maksusta!