Erään kissan kuolema

Viimisin viikko on ollu kyllä ristiriitanen, toisaalta täynnä kivoja juttuja, mutta enimmäkseen ehkä surkeampia tapahtumia.

Surullisinta on tietysti se, että miesolennon kotona jo melkein 15 vuotta asustellu Rontti tuli niin huonokuntoseksi, että se täyty lopettaa keskiviikkona. Ehdin tuntea tuon kissan viitisen vuotta, ja siitä tuli rakas - vaikka koko miehen perhe piti sitä hyvällä tavalla kusipäänä.

Rontti oli rakas myös koko miesolennon perheelle, vaikkei sitä ehkä ääneen sanottu. Se oli oman tiensä kulkija, eikä varmasti välittäny, mitä mieltä siitä oltiin. Se tuli ja meni miten halus, eikä sitä haitannu ollenkaan, että sen takia jouduttiin heräämään keskellä yötä antamaan ruokaa, ko se tuli reissuiltansa.

Ilmeisesti Rontti oli myös aikamoinen kovis, mistä kertoo halkeama korvassa. Nuorempana se tuli usein kotiin verissäpäin, ja tottakai se toi myös lahjoja - yhtenä yönä jopa kolme erilaista jyrsijää kuulemma löyty sängyn vierestä! Haisevia yllätyksiä löyty myös, useimmiten sängystä. Liekö kostoa vai laiskuutta - eihän sitä aina jaksa ulos mennä tarpeilleen! Sen sai myös miesolennon sisko sekä veli kokea, ettei kannata mennä sänkyyn ennen ko tarkistaa, mitä on peiton alla...

Kaikkiaan Rontti oli hieno kissa, joka anto minun toisinaan ottaa ittensä syliin, vaikka se vihas yleisesti ottaen sylissä oloa tai kanniskelua paikasta toiseen. Se halus olla just siellä, mihin sitä ei haluttu oleilemaan. Meilä oli myös yhteisymmärrys sen takkujen leikkaamisen suhteen, ja usein sain leikattua pois takut, joitten kans anoppiki oli jo menettäny toivonsa.

Mörköstä ja Rontista ei löytyny yhtään yhteiskuvaa, vaikka Mörkö vierailiki joitain kertoja miesolennon kotipaikassa. Ehkäpä kuvia ei ole siksi, ettei vanha herra ja nuori bööna oikein viihtyny toistensa seurassa - vanhempi olis halunnu vain oleilla ja nukkua, nuorempi ois ollu kiinnostuneenpi leikkimään (tai tappelemaan, ehkä: en tiä, mitä se on, ko puolet pienempi narttu hyökkäilee isompansa päälle ja saa turpaansa...)

Tämmösen muodostelman Mörkö kuitekki teki pari päivää Rontin poismenon jälkeen, vaikkaki sitte ihan vahingossa:

 

Rontti sai arvosensa hautajaiset perheen kesken, ja vuodatettiin siinä kyynel jos toinenki. Kuten kunnon peijaisissa, käytiin kattomassa vainajaa, ja ehkä sanottiin mielissä ne viimiset sanat. Hautaanpanon jälkeen muisteltiin edesmennyttä ja maljat juotiin myös - hienostuneesti kossua kolalla (vai oliko se sittekki pepsiä?), vaikka ite en siihen voinu osallistuakaan

Hienot maahanpanijaiset siis kissa sai, vaikkei se sitä varmaan olis osannu oottaakaan. Ehkä joku pitää tällasta hössötystä jo liiallisena, mutta selvästi sillä oli koko perheelle paljonki merkitystä. Mulle tämä oli myös hieno kokemus, koska meidän perheessä menetetyt lemmikit ei ole sitte lapsuusaikojen saanu yhtä hienoa kohtelua.

Ehkä tämä riittää tällä kertaa. Ansaitsee Rontti nyt sentään oman kirjotuksensa.

Nappeja & palmikoita

No nyt on se ultra sitte takana päin, ja oikein terveen näkönen asukki sielä möyri; ei kuulemma ollu mitään vikaa rakenteissa. Ja tosiaan saatiin nyt se varma poikalupaus, minkä takia miesolentoki on omaan tapaansa leijunu pari viime päivää - se loisti ko Naantalin aurinko, ko lähettiin tutkimushuoneesta. Kaikki on siis sen suhteen oikein hyvin!

"Jouduin" alottaan nyt uuden vauvan neulehaalarin, koska siitä ekasta tein sen verta reilun, että menee varmaan vasta sitte kevään puolella käyttöön. Nyt teen sitte erilaista, pitää siitä ekastaki koittaa jossain vaiheessa kuvaa saada, kunhan saan siihen napit vielä ommeltua.

Palmikkohaalari on ruvennu valmistuun MacGyverille, ja Novitan ohjeella. Olen jotenki varmaan outo, ko tykkään kirjottaa ja piirtää nuo ohjeet lyikkärillä ruutupaperille; oishan se siis tosi paljon helpompi tulostaa ne! Mut joku siinä kirjottamisessa vaan on paljon kivempaa - ainaki tulee käytyä koko ohje kunnolla läpi ennen alottamista.

Vaikka olen kieltäny muita ostelemasta hirveästi vauvanvaatteita tai tarvikkeita meile, niin itte sorruin tässä lastentarvikekirppikselle, ja tarttuhan sieltä vaatetta mukaan... Sain myös viikonloppuna anoppilassa käydessä (pihakuvat on sieltä) muutaman kassillisen vaatteita, jotka on osa miesolennon siskontyttöjen äitiyspakkauksista ja osa miesolennolla käytössä olleita - todella retroja siis! Synttärilahjakseni viime keskiviikkona ostin Nomination-koruun "Mom"-palan, vaikken ole vielä ihan täysin sisäistäny ajatusta, että minusta tulee jonku äiti.



Olen tuota kasvokuvaa tässä kattellu, mutta en ole vielä(kään) kokenu mitään suurta tunneryöppyä sen suhteen - myöskään vauvojen näkeminen ei aiheuta sen kummempaa reaktiota, muuta kun tiedostamisen, että tuollanen meilläki kohta on. Edelleen, jos pitäs valita, kattelisinko netissä mieluummin vauvakuvia vai kuvia vaikka kissanpennuista, niin valittisin jälkimmäisen. Saa nähdä, muuttuuko se mieli sitte, ko se nyytti viimein sieltä ilmaantuu. Voihan se olla myös ruma vauva - on sellasiaki olemassa! Miesolento ainaki harmitteli jo, että sillä on meikäläisen huulet... En sitte tiä, mikä minun huulista tekee niin kamalat!



Muuten on menny ihan mukavasti - tylsästi, ehkä, mutta enpä viitti ruveta valittaan siitä, että ei ole mitään ylimäärästä tekemistä. En nyt ole hakenu mihinkään, koska jotenki on tullu sellanen olo, että sitte ettin vaan väkisin stressinaiheita tähän tilanteeseen. Voi olla vaikea jollekki työntantajalle selittää, että tahtosin tehä vaan sen verta hommia ko jaksan, ja vielä sen jälkeen saada joku työ. Nämä mammaryhmäläiset, jotka normaalisti töissä käy tuntuu olevan aika väsyneitä ja stressaantuneita, joten miks mie turhaan aiheuttaisin ittelleni saman? Se äitiyspäivärahaki kumminki määräytyy kahden vuoden takasten tulojen mukaan, joten lähinnä joku työ olis tässä vaiheessa vain sitä varten, että sais jotain sisältöä päiviin.

Ehkä anopin ja lasten piirroksesta sais sopivan päiväohjelman - on siinä ainaki aika kattavasti tekemistä. En tosin tiä, kuka jaksaa samana päivänä pelata koripalloa, hoitaa lasta, tanssia, juosta ja nostella painoja...

Iltaherkkuja

Viikonloppuna pidettiin meillä "sivistynyt lautapeli-ilta", jonne kutsuttiin kavereita lähempää ja kauempaa. Sorruin syömään ihan liikaa sipsejä ja muita herkkuja, juomaan simaa sekä (omg, olen huono äiti!) maistamaan boolia ennen sen tarjoilua.

Tekasin jälleen suolasia ja makeita naposteltavia, kuten olen tykänny ennenki tehä. Ja jälleenhän niitä jäi vähän yli, olen tosi huono arvioimaan menekkiä... Mut ei se haittaa, saadaanpa syä itte loput.

Tämä piirakkaohje on tosi hyvä, varmaan yks parhaista minun hiilariajoilta (no okei, söin sitä lauantaina pari palaa!). Se meniki sitte kokonaan seuraavaan aamuun mennessä, eikä mikään ihme, vaikka teinki koko uunipannullisen.

En yhtään muista, mistä tämä resepti on tarttunu mukaan, varmaanki jostain netistä. Perusohjeen sanotaan olevan "pienelle uunipannulle". Pyöreään piirakkavuokaan (halkaisija noin 24 cm) olen tehny tämän mukaan puolitettuna, ja nyt tein omalle uunipannulle 1,5 kertaa isompana (koko noin 33 x 36 cm). Ja tosiaan olen aina tehny tonnikala-tomaattiversion, olen vieroksunu säilykelohen käyttöä.

Kalastaja-Eemelin piirakka

3 dl vehnäjauhoja
3 dl kaurahiutaleita
1 tl suolaa
3 tl leivinjauhetta
3/4 dl öljyä
3 dl maitoa

Päälle:
2 tlk tonnikalaa (tai säilykelohta)
6-8 tomaattia (tai keitettyä munaa) ->käytin isoon pannulliseen sen 8 tomaattia
1-2 tl sitruunapippuria (tai aromisuolaa, yms)
½-1 dl tilliä (tai kuivattua tilliä, vähemmän)
200 g juustoraastetta

Sekoita kuivat aineet keskenään. Lisää öljy ja maito ja sekoita hyvin. Levitä taikina leivinpaperille uunipannulle: taikinan kuuluu olla löysää ja tahmeaa.

Ripota päälle hienonnettu kala sekä tomaatit tai munat kuutioituina/viipaloituina, lisää mausteet sekä juustoraaste ja paista uunissa 225 asteessa noin 20 minuuttia.

Tottahan toki tein myös karppaajalle sopivan suolasen ruuan, eli leivättömän voileipäkakun (voiko sitä sanoa ees "voileipä"kakuksi?). Reseptin olen ottanu karppaus.info-sivustolta, ja tein nyt kinkkuversion, koska arvelin sen tulevan huokeammaksi, ja siltä varalta, ettei joku pidä kalasta (olihan sitä jo piirakassaki).

Tässä hiukan selventävämmin kirjotettuna tuo ohje:

Hyydytetty "voileipäkakku"

          Kalaversio:                   Lihaversio:
Päälle:
300 g     kylmäsavu- tai graavilohta    ilmakuivattua kinkkua
Täytemassa:
300-400 g lämminsavulohta               kinkkukuutioita
200 g     katkarapuja                   meetwurstia
200 g     maustamatonta tuorejuustoa    maustamatonta tuorejuustoa
200 g     katkaraputuorejuustoa         aurinkokuivatut tomaatit-
                                        tuorejuustoa
200 g     ranskankermaa                 ranskankermaa
3 rkl     sitruunamehua                 (sitruunamehua)
10 cm     tuorekurkkua                  1 maustekurkku
1 dl      tuoretta tillisilppua         ½ dl tuoretta persiljasilppua
                                        ½ vihreä tai punainen paprika
                                        (raakaa sipulisilppua)
4-5 liivatelehteä                       liivatelehtä
mustapippurirouhetta                    mustapippurirouhetta

Vuoraa  vuoka tai lasikulho (tilavuus vähintään 1,5 litraa) tuorekelmulla. Asettele limittäin kylmäsavu-/graavilohiviipaleet tai ilmakuivattu kinkku niin, että kulho peittyy. Ei haittaa, vaikka menisi reunoilta hieman kulhon reunan yli.

Valmista täyte. Laita liivatteet kylmään veteen likoamaan. Hienonna savulohi ja katkaravut tai lihakakussa meetwursti. Lisää kalaan ja rapuihin tai kinkkukuutioihin ja meetwurstiin tuorejuustot, ranskankerma, pieneksi kuutoitu kurkku ja mausteet, sekä lihakakkuun pieniksi kuutioitu paprika ja halutessasi sipulisilppu. Sekoita hyvin.

Keitä 2 rkl vettä pienessä kattilassa ja lisää siihen liivatteet. Kun liivate on sulanut, sekoita se nopeasti ja hyvin täytemassan joukkoon. Lusikoi täyte vuokaan mahdollismman tiiviisti ja tasoita pinta. Käännä ylimenevät kala- tai lihasiivut täytteen päälle (itse lisäsin vielä ylimääräiset viipaleet pohjan päälle). Laita päälle kelmu, painele vielä massaa tiiviimmäksi varovasti käsin. Hyydytä kylmässä 6-8 tuntia.

Hyytymisen jälkeen ota sopiva tarjoiluastia ja poista kelmu kakun päältä. Kumoa kulho tarjoiluastialle ja tarvittaessa kopauttele kakku irti. Koristele haluamallasi tavalla, kuten tillin tai persiljan varsilla, kasviksilla, rullatuilla lohi- tai kinkkuviipaleilla, tms.

Hyydytetty kinkkukakku - ei ehkä enää niin hehkeänä, mutta "poikkileikkauksessa" näkyy selkeimmin, millanen kakusta tulee. En sitäpaitsi ehtiny ja muistanu ottaa kuvaa ennen leikkaamista! Ja maistuu ihan täsmälleen samalta ko voileipäkakku, eihän se leipä siinä lopulta makua pahemmin tee.

Makeaa osastoa edustivat maailman herkullisimmat kaurakeksit, joitten lisäksi tein myös kääretortun perusohjeen mukaan (siitä ei enempää, koska se tuntuu aina jäävän semmoseksi löysäksi vetkulaksi). Keksiohjeen olen saattanu napata jonku lehden reseptiosastosta, tai sitte jostain reseptikirjasta. Ainaki se on kirjotettu Tarmo Lähikauppias-ostoslistaan. Teen aina tästä reseptistä kolminkertasen satsin, että riittää, ja nytkään niitä ei jääny ko kourallinen!

Herkulliset kaurakeksit

125 g sulatettua voita
1 ½ dl sokeria
(1 dl rusinoita - en ole ikinä käyttäny)
1 dl vehnäjauhoja
4 ½ dl kaurahiutaleita
1 tl soodaa
½ dl kermaa (kuohua tietty)

Sekoita kuivat aineet sulatettuun rasvaan ohjeen järjestyksessä. Sekoita sooda kermaan ja lisää seos taikinaan. Ota taikinasta lusikalla pieniä nokareita uunipellille ja painele ne tasaiseksi. Nokareet saa tosissaan olla aika pieniä, etenki, jos haluaa pieniä keksejä. Ite käytin ruokalusikkaa, jonka otin hiukan kukkuralleen, ja keksit on halkasijaltaan sellasta 7 sentin luokkaa (leviää uunissa sitte). Kannattaa myös jättää rakoa keksien väliin, muuten tarttuu kiinni eikä saa pyöreitä.

Paista 200-asteessa noin 10 minuuttia (maksimissaan, jos uuni on valmiiksi lämmin). Siirrä leivinpaperi pöydälle ja anna keksien hetken aikaa kovettua, koska ovat hiukan löysiä heti uunista tultuaan.

Näin käy, ko on laiska ja tekee liian isoja nokareita...

Mutta näin hyviä ne on! Kulho on melkein tyhjä, vaikka kolme pellillistä tuli...

Herkuttelemisiin!

Tyttö vai poika?

Nyt se alkaa pikkuhiljaa jännittää jo: rakenneultra on tasan viikon päästä, ja sielä saadaan mahdollisesti sitte tietää, ootetaanko tässä sitä poikaa vai tyttöä. Ajattelin, että ei se varmaankaan jännitä yhtään, ja menen vaan sinne toteamaan tilanteen, mutta toisin taitaa käydä. Olis nyt jo se!

Tässä ootellessa olenki sitte duunaillu erilaisia nettitestejä, joitten pitäs paljastaa, mitä on odotettavissa. Ja vain teidän kiusaksi julkasen ne vielä täälä!

Vau.fi-sivuston testi meinaa poikaa.

Kiinalainen syntymäkalenteri viittaa poikaan. On ärsyttävä tehä, ko pitää laskea eka oma kiinalainen ikä, mutta ihan mielenkiintonen.

Sitte on erilaisia raskauteen liittyviä uskomuksia, varmaan osa perusteltuja, osa huuhaata, mutta teinpä silti! Omat "oikeat väittämät" siis lihavoituna.

TYTTÖ

• Vatsasi on levinnyt sivulle.
• Mielesi tekee makeita ja herkkuja ja hedelmiä.
• Olit yhdynnässä muutamaa päivää ennen ovulaatiopäivää
• Viiva vatsassasi päättyy napaan.
• Vauva potkii hillitysti.
• Edellinenkin lapsesi on tyttö.
• Voit pahoin raskauden alussa ja näytät nuutuneelta.
• Olitte stressaantuneita lasta tehdessänne.
• Säärikarvasi kasvavat samaa vauhtia kuin ennenkin.
• Kätesi on aiempaa pehmeämmät.
• Vauvasi sydämen syke on yli 140.
• Olet normaalia kiukkuisempi.
• Vauvasi hikottelee usein.
• Ikenet verestävät odotusaikanasi

POIKA

• Vatsasi on pystyssä, eikä se näy takaapäin.
• Himoitset suolaista ruokaa, lihaa ja juustoa.
• Olit yhdynnässä ovulaatioaikaan.
• Viiva vatsassasi jatkuu aina rintojen korkeudelle. (Navan yläpuolelle mutta ei noin korkealle.)
• Vauvan potkut ovat voimakkaita.
• Odotat esikoistasi tai edellinenkin lapsesi on poika.
• Et kärsi pahoinvoinnista ja hehkut kauniina.
• Elitte leppoisaa elämänvaihetta lasta siittäessä.
• Säärikarvasi kasvu on kiihtynyt.
• Kätesi kuivuvat helposti.
• Vauvasi sydämen syke on alle 140.
• Olet rauhallinen ja hyväntuulinen.
• Vauvan isä lihoo odotusaikanasi.
• Jalkasi ovat aiempaa kylmemmät.

Tämän perusteella poika voittais ainaki 3 - 8. Kaikista kohdista en ole varma, esimerkiksi mahan muoto ei oikein vielä erotu. Myöskään noista potkujen voimakkuudesta en osaa sanoa tarkkaan, mutta ainaki äsken se potki minua eka kertaa niin tehokkaasti rakkoon, että oli pakko juosta vessaan! Ja miten isän lihominen vaikuttaa koko asiaan?

Vastaavanlaisen englanninkielisen testin perusteella se on 66 % todennäkösyydellä poika.

Ja toisen enkkutestin mukaan on 75 % todennäköisyys poikaan.

Jotkut testeistä ei toiminu, ja toiset oli huonoja vaihtoehtojen vähyyden puolesta; ei ollu mahollisuutta "en tiedä"-vastaukseen. Näitten perusteella nyt kuitekki poika olis tulossa, niinku "tilattiin". Toivotaan, että pitäs paikkansa. Soodatestiä (kato googlesta) en ole vielä sortunu tekemään, mutta eihän sitä tiä, miten epätoivoseks tässä viikon aikana vielä tulee...

Muokkaus: Poikaahan sielä ultrassa luvattiin eilen!