Viimisiä viikkoja viedään

Aika menee niin pirun nopeasti, etten vieläkään voi uskoa, että jo seuraavien viikkojen aikana on ihan mahollista koska vaan päätyä synnyttämään tämä pieni potkupallo! Valmistelut alkaa kyllä olla jo tehtynä, mut silti on sellanen olo, että ne on vaan sitä kaukasta tulevaisuutta varten...

IKEA-reissusta selvitiin lopulta, vaikka aika karseaa sielä minustaki on käydä niiden sokkeloiden takia. Saatiin, mitä lähettiin hakeen, tosin kissa omasi heti miesolennon hyllyn päällisen omaan käyttöönsä...

Viime viikonloppuna vietettiin anopin 50-vuotis-juhlia, joihin tuo yläkuvan viehkeä neitonen opasti. Oli mukavaa, ko minun isä tyttöystävineen pääsi kans käymään, ja vietti muutaman yön täälä päin. Tämä oli nyt eka kerta, ko meidän vanhemmat tapas toisensa, mutta ilmeisesti sain luvan jäädä asuun tänne etelään vielä!

Noita "pakollisia" mahakuvia en ole hirveästi muistanu ottaa, vaikka varmaan tarttis tässä loppuvaiheessa koittaa sitä harrastaa, että jäis sitte muisto siitä ihan viimisestä masusta ennen synnytystä. Tässä on noissa juhlissa napattu peiliselfie kuitekki, aika korkealla tuo "MacGyver" sillon oleili! Nyt tuntuu, että masu on ehkä hiukan laskeutunu tuon kuvan jälkeen, eli ei tässä varmaan enää kauaa mene... Silti varasin vielä hieroja-ajan ens torstaille, katotaan, pääseekö sinne ikinä!

Hieronta tosiaan olis tässä vaiheessa tarpeeseen, koska tuo iskias-vaiva paukahti uudestaan pääle pari viikkoa sitte, oltuaan aikalaila hyvässä kunnossa jo jonku aikaa. Ekan viikon ajan olin ihan tuskanen jo pienen lepäilyn jälkeen, ja edelleen yöllä on hankala löytää sopiva asento nukkua. Nyt pystyn jo kyljellään nukkuun noin 3-4 tuntia, mutta sitte on pakko siirtyä sängystä sohvalle, johon olen tehny "masukolon". Tarkottaa siis, että otan yhen sohvatyynyn pois ja muotoilen pehmeämmistä tyynyistä siihen raon, johon saatan pistää mahan, ko nukun "mahallani".  Tämä on aiheuttanu sen, että niska-hartia seutu on jumittunu, ja sen lisäks myös "takajalat" on kipeät, koska pyrin seisomaan ja kävelemään, ettei selkään sattuis. Hommasin myös jumppapallon, jonka päälä vietän oikeastaan kaiken istuma-ajan kotona. Se auttaa selkään, mutta tuntuu, että takareidet kipeytyy siinä istuessa. Noh, toivottavasti nämä vaivat ainaki vähenis synnytyksen myötä...

 Novitan ja Pirkan karkkineulekisa julkistettiin, mutta en tiä, ehtiikö siihen osallistua, ko koko ajan on väsy. Tällä viikolla olen nimittäin ollu kaiken lisäks kipeänä, ja hemoglobiinin laskemisen takia varmaan entistä väsyneempi. Noh, jotain olen kuitekki suunnitellu; en tosin tiä, pitäskö kisakutsu ottaa ihan kirjaimellisesti, ko siinä haettiin Fazerin karkkipaperien innoittamaa neuletta...

Käsitöissä olen saanu aikaseks tuomosen taskusysteemin kylppäriin, tosin jouduin vaihtamaan sen paikan pois kaapin ovesta, koska ovea ei saanu tarpeeks auki... Nyt se on täyttyny kestositeistä ja kestoliivinsuojista, joita "pääsen" käyttämään tuon jännittävän karmivan synnytysepisodin jälkeen... Jee!

Hoitopöydälle tein ite parit korit, muuten olen hommannu valmiita koreja, lähinnä kestovaippoja varten, koska ne ei mahu kaappiin. Tokmannissa myytiin niinki laadukkaita koreja, että yhessä oli tekstit väärin päin... Noh, ehkä siitä tulee joku nurkkaan heitettävä koppa sitte...

Kirpparilta ostettu Mörkö-kortti oottaa pinnasängyn paikan yläpuolella tulokasta. Pitäähän se muksu opettaa tykkäämään Muumeista heti alkuunsa! Sängyn paikka tosin varmaan vielä muuttuu nyt, ko saatiin se kotiin ja mittailtua: tulee liian ahdas siinä mihin sitä alunperin suunniteltiin. Huomenna ollaan luvattu siivota viimein makkari, ja sen jälkeen kaikki onki ihan valmista.

Kaikki tekemäni kestovaippavillikset. Näitä on kiva väsätä, mutta täytyy himmata vähän, ko en halua tehä huonon mallisia, ja käytännön toimivuudenhan näkee vasta sitte, ko näitä muksulle pääsee kokeileen. Pitäs vielä hiukan noita huovutella varovasti ja käsitellä lanoliinilla, niin ne ois sitte käyttövalmiita.

Vaipat alkaa olla hommattuna - tai olen laskenu, että niitä pitäs olla tarpeeks ainaki päiväkestoiluun. Yöllä se on kuulemma hankalampaa, joten luultavasti tyydytään öisin käyttään kertisvaippoja, ainaki, kunnes päästään tästä hommasta jyvälle. Innostuin ostaan myös "kestovanulappuja" ja pieniä kestopesulappuja, ko Facen kirppisryhmässä oli niin kivoja. Meistä tuleeki kerralla oikein kunnon kestonatsiperhe! On ollu toisaalta ihan kiva viimein innostua tästä asiasta, ko alkuun se vaan ahdisti ja tuntu hankalalta. Aion pitää miesolennollekki "vaippakoulutuksen" lähiaikoina, etten joudu yksin noiden kans pakertaan!

Nyt tarttis kuitekki ruveta valmistautuun kaverille lähtöön - en ole vielä tälle aamule saanu ees puettua!

Lomailua

Kesä tuli, ko tultiin tänne pohjoseen, jossa viime viikolla oli monta paljon lämpimämpää päivää, ko "etelässä". Hiukan ehkä jo tuskasen kuuma on toisinaan, varsinki öisin, mutta eipä parane valittaa noiden tosi kylmien jaksojen jälkeen. Ehkä sitä sinne uimaanki vielä päästään...

Matka meni yllättävän hyvin, vaikka se reilut kymmenen tuntia kesti, ja pystyin itte ajamaan vain pari tuntia ennen ko selkäkipu ylty niin kovaksi, että ärsytti. Harmillisesti saavuttiin juuri ottaan kuvia Suomen keskipisteeseen tuon pahimman selkäsäryn aikoihin, ja näytän juuri niin ärsyyntyneeltä ko olen...

Perille päästiin illalla, jolloin porukat oli vielä synttärijuhlissa, ja me saatiin levähtää hetki niitä ootellessa. Tähän mennessä ollaan saatu aikaseksi kävelyllä käyntiä, lehmien ensiulkoilun seuraamista, kämpällä grillaamista, markkinoilla käyntiä, ja kissan ja koiran tutustumisen yrittämistä.

Elukat tulee melko hyvin jo toimeen, mutta kissa kyllä pitää etäisyyden tarpeeksi suurena. Koira tahtois kovasti leikkiä, mutta eipä tuo Mörkö ole kovin kiinnostunu siitä, paljolti koiran kovan innon takia. Koirale on vaan niin vaikea ymmärtää, että kissa kokee sen hyppimisen aika provosoivana ja pelottavana...

Aurinko saapu lauantaina, ko kävästiin Ruotsin puolella Pajalan markkinoilla, ja on paistellu nyt siitä asti. Noita siivekkäitä kavereitaki on löytyny vähän liianki kanssa, myös sisätiloista mukavasti keskelä yötä...

Tässä vielä katselmusta viime aikojen käsitöihin. Noita koreja virkkailin matonkudejämistä muutamanki, viemisiksi lähinnä, ko en niille itte tarkotusta keksiny. Tämä kori ootti kukkien kastelijaa parin kissakavein kans, jotka varmasti sai hyvän kodin miehen siskon lasten luota.

Matto suureni kerros kerrokselta virkaten aina lähtöpäivään asti. Tämän otoksen jälkeen ehti tulla vielä muutama kerros, mutta kovin hitaasti se tuntuu kasvavan... Homma jatkuu taas lomailun jälkeen, ehkä sitte saan jo pian virkata viimisen pitsisen kerroksen tuon pitkäveteisen mallin sijaan.

Mallina Kauhavan Kangasaitan Juhannusruusu, jonka ohjeeseen löytyy pdf-linkki täältä. Suurennan mattoa jatkamalla samanlaisia levennyksiä, ko ohjeessa, noin joka toinen tai joka kolmas kerros. Aika hyvin vielä on pysyny litteänä.

Yhet tämmöset vaavin tossut meni tuliaisina muutaman kuukauden ikäselle tyttöselle, jota nähtiin vanhempiensa kans Vammalan Vanhan kirjallisuuden päivillä kesäkuun viimisenä perjantaina. Sieltä ostin kolmiosasen Grimmin satukirjasarjan, jossa onki just hyviä satuja meidän pojalle... Eipä turhia pelkäile sitte!

Neuloin valmiiksi ne poitsun haalarihousutki, mutta niistä laitan kuvia myöhemmin, kunhan saan kotopuolessa napitki kiinnitettyä. Sen jälkeen olen virkannu veskiin rullatelineen Novitan ohjeen mukaan. Ohje vain on siitä huono, että siinä ei ole tuon kukkasen ohjetta ollenkaan, vaan se löyty erillisestä patalapun ohjeesta, joka puolestaan ei näy muille kuin Novitan klubijäsenille... Pitääpä laittaa siitä noottia eteenpäin.

Loppulangasta (jonka piti loppua jo tähän) tein vielä patalapun. Nämä menee jollekki onnekkaalle (tai onnettomalle) tuliaisina, koska värit ei todellakaan ole sellaset, joista mie tykkäisin.

Seuraavaksi olis työn alle otettava se uus versio rinnanlämmittimestä, mutta katotaan sitä sitte, jos sää viilenee...

Juhannuskuulumiset

Keskikesä muuttu sitte melkein talveksi, eikä vieläkään olla päästy kastamaan turkkeja järvessä (viimeks, ko piti mennä, tuliki kamala ukkonen). Juhannus meni anoppilassa, jossa vietettiin kaks yötä pihamökissä, ja myös Mörkö oli mukana. Se ei tosin erityisesti nauttinu, ko unohettiin ottaa sen valjaat mukaan ja kisu-raukka joutu oleileen pienessä kopperossa koko ajan - ilmeisesti meidän seurakaan ei riittäny pitämään sitä viihdytettynä. Lopulta hiukan ennen kotiin lähtöä huomattiin, että se oli kostoksi pissiny nojatuoliin ja vieläpä oikein kunnolla...

Ohjelmaan kuulu ehdottomasti grillausta, ja sillä tavoin valmistettiin tietysti kaikki ruuat, mitä syötiin. Perjantaina oleiltiin miesolennon kans kahestaan appivanhempien seurana, lauantaina miehen veljen vaimon synttärikahvittelujen jälkeen saatiin seuraks miehen siskon perhe. Päivä suju aika laiskasti ristikoita täytellessä ja syödessä (mistä muistutti illalla karsean turvonnu olo). Neuloskelin taas vauvan haalarihousuja eteenpäin kahden ihailijan tarkkaillessa, ja sain kuulla, että minun mahahan on jo aika iso (3-vuotias, joka selitti kaikille vähänki kiinnostuneille, että noista tulee housut sille vauvalle).

Illalla kävästiin miehen kans juhlimassa toistamiseen niitä synttäreitä, nyt kosteammissa tunnelmissa - joskin mie tyydyin karkkeihin, ruissipseihin ja valkosipulidippiin. Yömyöhälle ei oltu, vaan palattiin ihmisten aikaan, jotta miesolento pääsee saunaan. Loppuilta meni kuitekki sitte pitkään, ko suunniteltiin porukalla anopin syksymmällä tulevia synttärikemuja. MacGyver ei oikein tainnu tykätä unirytmin vaihdoksesta, ko siinä yhden aikaan se pyöri ko väkkärä tuola mahassa, eikä mikään ihme: tähän mennessä olen totuttanu sen siihen, että yheksän-kymmenen maissa nukahan sohvalle ja ryömin loppuyöksi sänkyyn herätäkseni kello 0600, viikonloppuna ehkä tunnin-pari myöhemmin. Muutekki sen liikkeet on alkanu tuntumaan entistä voimakkaammin, ja välillä jopa hiukan kivuliaasti, jos se oikein vääntää tietyssä kohtaa.

Aamulla olis saanu nukkua pitempäänki, mutta nousin "jo" yheksän maissa. Lapset oli tietysti talossa jo heräilleet varhain, ko varhain ne laitettiin nukkumaanki, ja anoppi-raukka niitten kans touhuili. Ilmeisesti sillä oli jääny unet muutekki vähälle, kiitos vieressä nukkuvan kuorsaajan (en tarkota ees koiraa tällä kertaa). Muutki heräili siitä sitte pikkuhiljaa, ja aamupalan jälkeen oli hyvä ruveta taas grillaamaan. Sen jälkeen tosin lähettiin kaikki kotejamme kohti, että appiksetki pääsee vähän lepäilemään juhannuksen jäljiltä.

Kotona päivä jatku vielä lisäoleilulla; erityisesti miesolento halus ottaa viimisestä vapaasta illasta kaiken laiskottelun vielä irti. Mie puolestani teetin ittelleni lisätöitä purkamalla tuota aiemmin mainittua haalaria varmaan kymmenkunta senttiä, ko mielestäni siitä tuli liian kapea. Ohjeen mukaan lahkeiden jälkeen piti vaihtaa puikoista 3,5 puikkoihin 3, mutta aika tiukaksi se minusta muuttu. Tarkistin myös Novitan sivuilta, oisko lehdessä mahollisesti virhe tässä kohtaa, mutta ei ollu - jatkoin siitä huolimatta sitte noilla paksummilla puikoilla. Sen sijaan löysin kyseiseen malliin toisen virheen, jota olin epäillykki alottaessa, mutta en vain ollu viittiny tarkistaa aikasemmin: palmikkokuvion selityksessä oli virhe, jonka takia minun housujen palmikot on vähän erilaiset ko piti. En sentään koko työtä ruvennu sen takia purkamaan, vaikka mielessä kävi seki...

Kuvattomuus johtuu tällä kertaa siitä, että ei vain jaksanu napsia niitä, ko ilma oli kurja ja kylmä, ja nyhjättiin aika paljon sisällä. Arki alko myös sadepäivällä, ja tuntuu, että koko mieliala on jotenki surkea. Tiskattua sain, ja pitänee tässä ruveta muutaki touhuileen vielä, ettei koko päivä mene reisille. Ulos pitäs myös uskaltautua, koska jääkaapissa ammottaa aukkoja, joiden täyttämistä ei voi vältellä...

Onneks parvekkeella oottaa taas uus puhdetyö, jonka alotin loppuviikosta: rupesin virkkaamaan matonkuteistani olkkariin uutta mattoa, ja sen väritys on aika pirteä - ei todellakaan yksvärinen! Onhan tuossa kova homma, mutta pikkuhiljaa se siitä etenee... Viikonlopun aikana ehti käsiki toipua paksun kuteen virkkaamisesta, joka puuduttaa kyllä kummasti. Ehkä ens kerralla tulee tästä, ja jostain muustaki sitte myös kuvia!

Vauvamasu ja vauvanvaatteita

Kaunista kesäpäivää kaikille! Tänään olis tarkotus mennä kokeileen, miten lämmintä tai kylmää vesi mahtaa olla järvessä. Todennäkösesti liian kylmää mulle, ko mie palellun muutekki, jos ei ole vähintään ruumiinlämpöstä vettä... Mutta pitäähän sitä kesälä uimassa käydä!

Tämmönen on kesälookki tällä kertaa. Alkaa se ehkä jo ihan masulta näyttää!

Olen ollu kauhean aikaansaava viime päivinä; toissapäivänä sain piestyä pari mattoa ulkona ja puunattua pitkästä aikaa lattian luutun kans (pitäs vissin tehä sitä useammin, ko vesi oli niin mustaa). Muutekki olen saanu piettyä kämpän suht siistinä, mitä nyt miesolennon roinanurkka makkarissa ärsyttää, ko sille en oikein voi itte tehä mitään.

Äitiyspakkaus tuli sitte heti edellisen postauksen jälkeen samana päivänä, ja se haettiin söpösti yhessä: mie sutturaisessa ponnarissa ja mies juuri töistä tulleena mustanpuhuvana partasuuna... Tiesin jo suunnilleen, mitä paketti sisältää, ko olin kattonu Kelan sivuilta, mutta olihan ne vaatteet ja muut roinat kiva nähä ihan livenäki. Tähän mennessä olen saanu kaikki tekstiilit jo pestyä ja petiki on laatikkoon tehtynä valmiina (eihän tässä olekaan ko reilu kolme kuukautta aikaa vielä!)

Äippäpakkauksen kansi. Tähän olis ihana saada kaikkien sukulaisten kuvat muistoksi jälkikasvulle...

Kuten oli tarkotuski, niin muutama ihan valkonen body löyty myös laatikosta, ja mie tietysti iskin niihin kangasväreineni. Olen yrittäny tuhlailla noita värejä pois, ennen ko ne menee käyttökelvottomiksi, mutta ne vain tuntuu riittävän...

Tämmöstä jälkeä tuli tällä kertaa, ja yks body jäi vielä mietintään. Samaten ajattelin värillisiin pöksyihin keksiä jotain peittävällä värillä, kunhan saan inspiksen.

Kietasubody edestä...

...ja takaa

Jälki nyt ei ainakaan livenä ole mitään ammattitasoa, ko välineet on enemmän tai vähemmän improvisoituja, mutta kelpaa mulle! Tänään sain nuo siliteltyäki, ko olivat kuivuneet eilisestä.

Lupailin myös jossain vaiheessa kuvaa niistä haalareista, joita olen neulonu. No, siitä ekasta nyt ei vieläkään ole kuvaa, koska jostain syystä joku ei ole saanu siihen vieläkään ommeltua nappeja ja pääteltyä langanpäitä, mutta onneks tämä toinen on jo ihan valmis. Tämä on siis Novitan ohjeella ja 60-senttinen versio.

Rinnanlämmitinki valmistuu varmaan aika pian, mutta en nyt tiä, onko se niin mullistava malli, että kehtaisin siitä ohjetta tehä. Pitää kattoa, ko saan tuon kauluksen neulottua... Jotenki siitä tuli kauhean väljä, vaikka reunusresorit kyllä tasotti sitä hiukan. Pelkäänpä, ettei minusta ole vaatteitten (muitten ko sukkien) suunnittelijaksi. Eiköhän se kuitekki ittelä mene!

Pakko laittaa vielä kuva ihanasta kesäsalaatista, jonka tekasin eilen Pirkka-lehden ohjeella, tietysti jälleen vähän muokkaillen, ko en kaikkea omistanu:

Nyt on kuitekki aika lähteä käväseen pihalla ja kaupassa, ehkä sieltä tarttuu mukaan myös jäätelöä auttamaan tähän tukalaan kuumuuteen...

Kässykuulumiset

Minun piti oikeastaan jo lähteä tuone ulos nauttimaan tästä ihanasta auringonpaisteesta (toivoen, että olis jo vähän lämpimämpi keli), mutta päätinki istua vielä hetken kertomassa muun muassa käsityökuulumisistani. Kuten niin tavallista viime aikoina, kameraa en ole saanu kaivettua ulos pussistaan ollenkaan, ja nytki tein sen hätäpäissäni just äsken: pitäähän sitä nyt jotain olla kuvattuna, ettei tämä menis pelkäksi lässytykseksi!

Niinku pari postausta sitte mainittinki, niin yksi oma vauvaneule on tällä hetkellä puikoilla, ja se on tuollainen raidallinen haalari. Malli on Novitalta, mutta lanka on Dropsin alpakkaa, jota hamstrailin loppuvuodesta Neulojien yössä ja Tampereen Kädentaitomessuilla. Raidotus on mallia "suunnitellaan kun tehdään", ja ainaki pitäs vielä tummanvihreä lanka tuohon soppaan lisätä.

Vauvakuulumisista sen verran, että nyt on edetty ekaan lääkärikäyntiin asti, ja olen kuulemma oikein hyvässä ja pirteässä kunnossa. Mikä on tietysti kiva kuulla. Oli myös kiva, ettei hoitaja tai lääkäri ruvennu saarnaamaan tästä minun ruokavaliosta, joka Finelin laskurin avulla arvioituna on edelleen aika vähähiilarinen - hiilareita tuli laskurin mukaan noin 100 g päivässä, vaikka kuvittelin sen olevan jo paljon enemmän, ja lisäks kaikki vitamiini- ja kivennäisaineluvutki oli hyvällä mallilla.

Toinen vauvaneule on tuollanen konttineuleinen versio, joka tullee lahjaksi eräälle kesällä syntyvälle pikkuselle. Tätä olen nyt eniten tehny viime aikoina, koska tuo konttineule on samalla helppoa, mutta kuitekki ajatusta vaativaa. Lankana on Novitan Pretty Baby, ja tuo kyseinen malli taitaa olla jostain vanhasta Moda-lehdestä, eri langalla toki.

Olen myös virkkaillu - en tosin ihan viime päivinä - ja nyt on semmonen 2,5 metriä tuota pitsiä tehtynä, toista reunaa myöten valmiina! Sehän tulee tietysti siihen pussilakanaan, joka on niin ahkerasti ollu mulla mielessä viime kesästä asti... Noh, tällä hetkellä en tosin vois ees tuota hirveästi tehä, koska taustakangas puuttuu, ja sen pitäs olla tuplaleveää, mustaa lakanakangasta, jota ei tunnu ihan joka kaupasta löytyvän. Kangastukusta löyty, mutta oli tilapäisesti loppu - tähän asti! Tässä samalapa huomasin, että sitä on nyt tullu. Eli tilausta sinne seuraavaks...

Tuon pitsin malli on ihan omasta päästä, enkä tiä, tehdäänkö tuo kuvio oikeasti ihan noin. Mutta tarpeeksi hyvältä se mulle näyttää! Nyt pitäs toivoa, että tuo höskä kutistuis kastellessa tasan 20 senttiä pituudesta, niin ei tarvi sitä sitte ommellessa alkaa leikkeleen...

Kissa on ollu hyvänä seurana - tai joskus jopa pahana - ko touhuilen täälä yksikseni. Se tykkää erityisesti makoilla pöydällä, ko aurinko paistaa sen pyllyyn. Olis tässä toisaalta hinku tehä jotain kämpän ulkopuolellaki, mutta eipä nuita vaihtoehtoja oikein tässä tarpeeks lähellä ole. Sitä lähihoitajahommaa olen miettiny, ja todennu, että ehkä en kumminkaan siihen sovellu. Luin jostain kuvaavan artikkelin kolmesta lähihoitajasta, ja tajusin, että se vaatii aikamoista sitoutumista ja kiinnostusta. Jotenki sain sellasen kuvan, että ainaki näille haastatelluille se on enenmmänki kutsumus ko ammatti, ja vaikkei asia näin oliskaan ihan joka ikisen lähihoitajan kohdalla, niin ei siihen varmastikaan kannata lähteä linjalla "no mie vähän kokeilen, millasta tää on". Muutekki tuntuu, että sille alalle on melkein mahdoton päästä nyt opiskelemaan, joten en kyllä ymmärrä, miksi minua niin kovasti sinne koitettiin saada sielä nuorten uravalmennuksessa...

Laitoin hakemusta yhteen osa-aikaseen kesätyöhön, mutta pitäs varmaan ruveta oikein miettimään, mitä paikkoja tässä kävely/pyörämatkan päässä olis tarjolla. Ja mihin tällä selälä pystyy... Siitäpä puheen ollen, nyt on aika nousta istumasta, koska muuten en varmaan ikinä pääse enää ylös. Aurinkoisia päiviä kaikille!

Pulla on uunissa. Kettu kuittaa.

Vaikka kaikki kolme tämän blogin lukijaa  sen jo varmaan tietääki, niin erittelen nyt hiukan tätä minun pitkän hiljaisuuden syitä.

Suunnitelmissa se on ollu (ehkä enemmän ko kukaan haluaa tietää), ja nyt se viimein onnistu! Jo viikko uuden vuoden jälkeen tikku näytti kahta viivaa, mutta eihän sitä toki heti haluttu kaikille julkistaa. Nyt on kuitekki jo eka ultraki takana ja enimmät sukulaiset ja kaveritki jo tietää. Menossa on 13. viikko, ja jo syyskuussa meilä pitäs olla ihan oma itkevä kakkakone kotona!

Toivon kuitekki, etten rupea hössöttämään tästä ihan liikaa tänne nettiin; onhan noita raskausblogeja jo muutama... Eikä mulla mikään hössötysolo ees ole, vaan päinvastoin olen ottanu tämän tosi rauhallisesti ja jotenki rationaalisesti. Okei, olen raskaana, en voi ryypätä enkä polttaa (mitä en varmaan muutenkaan tekis), väsyttää ja turvottaa, ja jos en syö säännöllisesti, alkaa oksettaa. Näihin pitää vaan tottua, niinku siihenki, että joudun pian väkisin nukkumaan pelkästään kyljelläni, vaikka tuo ainainen hermosärky ei siitä todellakaan tykkää. Joo, jossain vaiheessa joudun synnyttämään, sehän nyt on väistämätöntä, mutta se on myöhemmän ajan murhe. En tosiaankaan leiju pilvissä ja suunnittele pää höttösenä, millasia vaatteita ja millasia rattaita ja ja ja... Oikeastaan tämä on ollu päinvastoin aika kamalaa tähän mennessä. Monet on sanonu, että kolmen ekan kuukauden jälkeen pitäs koittaa jotenki auvoinen aika, mutta näinköhän... Ainaki tuo särky koittaa pitää kaikein auvoisuuden loitolla.

Yks asia alko, toinen tuli päätökseensä. Nimittäin laihdutushan loppu ko seinään; eihän sitä suositella raskaana oleville, enkä varmasti olis pystynykään koko hommaan enää. Olen tammikuun lopulta asti syöny jälleen hiilaripitosta ruokaa, ja vähentäny samalla rasvasen ruuan syömistä. Tarkotus ei ollu ihan näin hurjasti muuttaa tuota vhh-ruokavaliota, mutta en vaan pysty enää syömään monia siihen sopivia ruokia.

Raskautta suunniteltaessa mulla oli tarkotus lisätä vain yksi täysjyväleipäviipale päivässä syömisiini, ja muuten pitää paletin ihan samana. Pian huomasin kuitekki, että rasvasen ruuan ajatteluki ällöttää, ja aloin himoitseen leipää. Aiemmin söin pari-kolme kertaa päivässä, mutta nyt täytyy syödä 3-4 tunnin välein, tai tulee paha olo. Aamupalan olen pitäny samana ko ennenki, mutta muuten ruokavalio on muuttunu oikeastaan täysin. Pari-kolme leipäviipaletta, toki täysrasvaa ja kasviksia päälle, perunaa pääruuan lisukkeena, jonku verran tulee syötyä myös sokeriherkkuja, hedelmiä, ym... Tämä tahti on aiheuttanu painonnousua nelisen kiloa siitä, mihin pääsin, mutta toisaalta painon myös odotetaan nousevan raskauden aikana. Viikottaista nousua on onneks keskimäärin vain 350 g, eli aika rauhallista se vielä on.

Tämä taska saa vielä oottaa aikaansa... 30 kiloa oli vuoden tavote helmikuuhun mennessä; parhaimmillaan pääsin -27 kiloon. Miesolento antanee kuitekki olosuhteet huomioon ottaen luvan leimaan sitte, ko se on mahollista.

Eilen kokeilin tehä kasvis-jauhelihalaatikkoa pitkästä aikaa, ja testata, saisinko jo syötyä tuota vhh-ruokaa. Aika huonosti se meni alas, ja hajuki hiukan ällötti. Palanpainikkeeksi oli pakko napata vielä leipä, koska maha tuntu olevan sekasin jo pienen annoksen jäljiltä. Lähinnä tein kokeilun miesolennon takia, joka seki on huomannu omien kilojen lisääntyneen, ko en enää tee yhteiseksi ruuaksi vähäiilarista. Ei se niistä pöperöistä tykkää, mutta on toki tyytyväinen, ko paino niillä putoaa. Voi kuitekki olla, että se joutuu nyt sijaiskärsimään, koska tuntuu, etten mie pysty palaamaan aiempaan ruokalistaan.

Muuten ei olekaan sitte mitään ihmeempää kerrottavaa, pääasiassa siksi, että oleilen nyt ronskisti ihan vaan kotona. Harjottelua oli tarkotus alottaa tässä kuussa, mutta lopulta päätin jättää sen väliin. Osasyynä oli toki tuo selästä johtuva hermokipu, joka ei varmasti olis ainakaan parantunu harkassa, mutta toisena syynä oli myös turhautuminen työnantajaan, joka ei vastannu hyvissä ajoin puhelimeensa, mistä syystä sopimusta ei sitte saatu aikoinansa kirjotettua. Olenhan mie myös ollu tosi väsyny viime aikoina, mikä tuntuu ihan oudolta: käyn kävelylenkillä puoli tuntia-tunnin, ja tuntuu, ko olisin tehny täyden työpäivän! Mulla jopa hieman hävettää aamusin, ko miesolento lähtee uuteen työhönsä, ja jään lojumaan tänne... Koitan kuitekki reippaasti tehä kaikki kotityöt vastapainoksi; mitä sitte jos siinä välissä nukun jonku tunnin..?

Väsymyksen laadusta kertonee seki, että yhteen väliin en jaksanu tehä ollenkaan käsitöitä, ja nytki huomattavan vähän. Tosin siihenki vaikuttaa se, etten pysty välillä istumaan ollenkaan säryn takia, ja seisaaltaan tekeminen tuntuu paitsi hölmöltä, myös rasittavalta. Alotin yhen vauvaneuleen Teneriffalla; raidallisen haalarin alpakkalangasta. Se oli sen jälkeen pitkään tauolla, koska jotenki yhdistin sen siihen lomalla tosi pahana alkaneeseen raskauspahoinvointiin, ja pelkkä keskeneräsen työn näkeminen sai mahassa kiertämään... Jännästi se psyyke vaikuttaa! Olen virkkaillu jotain kokeeksi, ja jatkanu Siskon mysteerihuivia, johon viimein taas tulee uusia osia. Ehkä tämä blogin päivittelyki taas tihenee tästä...

Ei kurjuutta kummempaa!

Kuulumisten kanssa on ollu taas vähän niin ja näin - kuuluuko mulle oikeastaan mitään? Jalan/selän hermosärky on vieny energiaa, ja lisäksi nyt tuli päälle vielä nuha. Korvat on välillä niin lukossa, että pelkäsin jo korvatulehusta...

Olen tosiaan hoidattanu itteäni nyt siellä osteopaatilla, mikä on ollu kyllä ihan erilaista ko fysioterapia. Neljä kertaa olen käyny, ja nyt on "treenijakso" pari viikkoa, jonka jälkeen katotaan, onko särky ruvennu hellittään.

En ollu aikasemmin kuullukaan koko osteopatiasta, enkä siis oikein tienny oottaa mitään, ko eka kerran sinne menin. Tämä oli mukava, ehkä keski-ikää lähestyvä nainen, joka tuntu tietävän, mitä tekee. Ihan hyvä, koska alun selkähieronnan jälkeen se niksautteli nikamia siihen malliin, että pelkäsin jonku jo menevän sijoiltaan! Se hierontaki tuntu ihan oudolta, ei ollenkaan samalta, ko hierojalla, vaan osteopaatti käytti sormenpäitä ja välillä paino kivuliaita kohtia peukaloilla. Mulla oli varmaan lihakset niin jumissa, että se tuntu eka kerralla melkein kamalalta. Sitte lopuks kinesiteettiteippiä selkään ja kotiin. Samana iltana tuliki yllättäen ihan hyvä olo, ja pystyin jopa istumaan ihan mukavasti. Yösäryt ei kuitenkaan loppunu, eikä ne vieläkään ole hellittäny.

Pari seuraavaa kertaa meni samalla tapaa, kolmannella kerralla kokeiltiin akupunktiota ja sen yhteydessä sähköhoitoa. Kuulostaa kamalalta, mutta todellisuudessa mulle tökättiin 4-5 neulaa kankkuun ja niihin johdettiin pieni määrä sähköä. Koska paikkana oli juurikin alaselän ja takapuolen välimaasto, niin ei sitä paljoa oikeastaan tuntenu. Välitöntä apua en kuitenkaan huomannu tuosta olevan, ja siksipä kävin vielä kerran eilen. Parannusta on kuulemma tapahtunu, ja nyt sain sellasen jumppausohjeen, jota pitäs tehä muutaman kerran päivässä, kolme kertaa puoli minuuttia. Ei mitään hurjaa, mutta toivottavasti siitä olis apua. Alkaa jo pikkuhiljaa pänniä, ko mikään ei meinaa auttaa...

Kuvia olen ottanu tämän kuun aikana ehkä jonku kymmenen, niistäki suurin osa tuosta kissasta. Vois päätellä, että me ollaan muuttamassa, mutta ei... Laatikot on miesolennon roinalaatikoita, joita se kuulemma tarvii, jos se haluaa nostaa tietokoneen näytön ja näppiksen korkeammalle, että se voi käyttää konetta seisoen. Olen kyllä sanonu, ettei noita voi loputtomiin olkkarin lattialla säilyttää, mutta se osaa olla itsepäinen...

Eilen käytiin kattomassa uusi Kummeli-raina miesolennon ja appivanhempien kanssa Vammalan Biossa. Ihan katteltava, mutta ymmärrän kyllä aika hyvin, miksi monet ei ole ihan tajunnu sitä. Olihan se aika sekava, koska se koostu neljästä eri kokonaisuudesta, jotka jotenki liitty toisiinsa, mutta päättelin, ettei siitä kannatakaan mitään erikoisempaa draaman kaarta ruveta ettimään. Naurattihan se, mutta ehkä ei niin paljon, että tahtosin heti nähdä sen uudestaan. Miesolento tykkäs, tämä oli toinen kerta sille, ko se kyseisen leffan näki. Kuulemma parempi, ko ne kaks edellistä.

Tässäpä tämä, toivottavasti tämä elämä tästä helpottais, jotta sais vähän ilosempia tekstejä aikaseksi tännekki!

Please heal me, I can't sleep...

...thought I was unbreakable, but this is killing me. In Flames - Delight and Anger

Tuntuupa taas hankalalta saada jotain aikaseksi! Salainen sukkaprojekti on nyt puserrettu loppuun, mikä on toisaalta kyllä helpotus. Toivottavasti tekijät tykkää työn jäljestä!

Muuten ei sitte kuulukaan melkein muuta ko kurjuutta. Etelänmatkan jälkeen on ollu melkosta matalalentoa; iskiaskipu ei ole todellakaan hellittäny, vaan päin vastoin viime lauantaina se pamahti entistä pahemmaksi. Siksipä onki tuntunu, että viiminen viikko on kestäny ainaki kuukauden. Yöllä särkee ihan pirusti koko vasemman jalan hermoa, ja on pakko kerran tai pariki nousta ylös ja haahuilla ympäriinsä, että se rauhottuis. Olen sortunu ottaan särkylääkkeen yöks, parasetamolia vaan, ettei maha mene sekasin, mutta seki riittää vain juuri ja juuri. Aamut on sitte vielä hirveämpiä, ko menee ainaki puoli tuntia siihen, että saan jalan rauhottuun ja pystyn edes harkitteen aamupalan tekemistä; melkein yhtä paha on, jos satun nukahtaan päikkäreille tai muuten lojumaan liian pitkän aikaa paikallaan.

Nyt tuo särky on yllättävän rauhallinen, ja pystyn oikeasti tällä hetkellä istumaan ilman kipuja, mikä on ollu viimisen viikon aikana vain kaukanen haave! En kuitenkaan vielä uskalla juhlistaa säryn heikkenemistä, koska arvelen kuitekki ens yönä herääväni taas siihen saatanalliseen vihlontaan...

Kuvia ei luonnollisestikaan ole tullu otettua, koska en ole saanu oikeasti mitään muutakaan aikaseksi. Hyvä jos tiskit olen hoitanu kerran, ja pyykit saanu pestyä. Onneks miesolento on ollu ymmärtäväinen, vaikka olenki ollu kyllä aikamoinen ämmä - noin suoraan sanottuna. Siivous on ollu haaveena jo pitemmän aikaa; katotaan, missä vaiheessa sen pystyis hoitamaan...

Ulkona olen yrittäny käydä joka päivä, vaikka nyt jalkaa särkee myös kävellessä (ja maatessa ja istuessa ja seisoessa ja kontatessa...). Lähinnä olen hoitanu kauppa- tai apteekkireissuja, sun muuta. Toissapäivänä käytiin miesolennon kans yhessä, ja todettiin, että tuo yks leipomo on asetettu kyllä juuri meitä houkuttelemaan siihen kylille menevän tien varteen! Niinhän siinä kävi, että säryistä v***uuntuneena menin ja ostin laskiaispullan. Oli muuten ensimmäinen pulla varmaan vuoteen!

Yllättävää kyllä, en saanu mitään makuorgasmia tuosta sokeripommista, vaikka hyväähän se silti oli. Tiän kyllä, että lihoin varmaan samantien kilon, mutta jotenki tuo laihdutusprojekti ei ole jaksanu kiinnostaa ihan yhtä paljon ko ennen tätä kokoaikasta särkyhelvettiä... Olen viimeajat syöny vähän mitä sattuu, ja toivonu vain, ettei hirveästi ainakaan tulis takas. Pudotettu kilomäärä on pysytelly 25 paremmalla puolella, vaikka parhaimmillaan se on ollu pari kiloa enemmänki. Miesolento kyllä sano, että ei sen palkintotatuoinnin ottamisen tarvi haaveeksi jäädä, ko noinki paljon on lähteny, vaikka tavote oliki saada 30 kiloa pois vuodessa...

Noh, pitänee tästä ruveta hoitamaan samalla nuo laskut pois, ko on kerran virtaa ja kone päällä. Valittelemisiin!