Suunnitelmissa se on ollu (ehkä enemmän ko kukaan haluaa tietää), ja nyt se viimein onnistu! Jo viikko uuden vuoden jälkeen tikku näytti kahta viivaa, mutta eihän sitä toki heti haluttu kaikille julkistaa. Nyt on kuitekki jo eka ultraki takana ja enimmät sukulaiset ja kaveritki jo tietää. Menossa on 13. viikko, ja jo syyskuussa meilä pitäs olla ihan oma itkevä kakkakone kotona!
Toivon kuitekki, etten rupea hössöttämään tästä ihan liikaa tänne nettiin; onhan noita raskausblogeja jo muutama... Eikä mulla mikään hössötysolo ees ole, vaan päinvastoin olen ottanu tämän tosi rauhallisesti ja jotenki rationaalisesti. Okei, olen raskaana, en voi ryypätä enkä polttaa (mitä en varmaan muutenkaan tekis), väsyttää ja turvottaa, ja jos en syö säännöllisesti, alkaa oksettaa. Näihin pitää vaan tottua, niinku siihenki, että joudun pian väkisin nukkumaan pelkästään kyljelläni, vaikka tuo ainainen hermosärky ei siitä todellakaan tykkää. Joo, jossain vaiheessa joudun synnyttämään, sehän nyt on väistämätöntä, mutta se on myöhemmän ajan murhe. En tosiaankaan leiju pilvissä ja suunnittele pää höttösenä, millasia vaatteita ja millasia rattaita ja ja ja... Oikeastaan tämä on ollu päinvastoin aika kamalaa tähän mennessä. Monet on sanonu, että kolmen ekan kuukauden jälkeen pitäs koittaa jotenki auvoinen aika, mutta näinköhän... Ainaki tuo särky koittaa pitää kaikein auvoisuuden loitolla.
Yks asia alko, toinen tuli päätökseensä. Nimittäin laihdutushan loppu ko seinään; eihän sitä suositella raskaana oleville, enkä varmasti olis pystynykään koko hommaan enää. Olen tammikuun lopulta asti syöny jälleen hiilaripitosta ruokaa, ja vähentäny samalla rasvasen ruuan syömistä. Tarkotus ei ollu ihan näin hurjasti muuttaa tuota vhh-ruokavaliota, mutta en vaan pysty enää syömään monia siihen sopivia ruokia.
Raskautta suunniteltaessa mulla oli tarkotus lisätä vain yksi täysjyväleipäviipale päivässä syömisiini, ja muuten pitää paletin ihan samana. Pian huomasin kuitekki, että rasvasen ruuan ajatteluki ällöttää, ja aloin himoitseen leipää. Aiemmin söin pari-kolme kertaa päivässä, mutta nyt täytyy syödä 3-4 tunnin välein, tai tulee paha olo. Aamupalan olen pitäny samana ko ennenki, mutta muuten ruokavalio on muuttunu oikeastaan täysin. Pari-kolme leipäviipaletta, toki täysrasvaa ja kasviksia päälle, perunaa pääruuan lisukkeena, jonku verran tulee syötyä myös sokeriherkkuja, hedelmiä, ym... Tämä tahti on aiheuttanu painonnousua nelisen kiloa siitä, mihin pääsin, mutta toisaalta painon myös odotetaan nousevan raskauden aikana. Viikottaista nousua on onneks keskimäärin vain 350 g, eli aika rauhallista se vielä on.
 |
| Tämä taska saa vielä oottaa aikaansa... 30 kiloa oli vuoden tavote helmikuuhun mennessä; parhaimmillaan pääsin -27 kiloon. Miesolento antanee kuitekki olosuhteet huomioon ottaen luvan leimaan sitte, ko se on mahollista. |
Eilen kokeilin tehä kasvis-jauhelihalaatikkoa pitkästä aikaa, ja testata, saisinko jo syötyä tuota vhh-ruokaa. Aika huonosti se meni alas, ja hajuki hiukan ällötti. Palanpainikkeeksi oli pakko napata vielä leipä, koska maha tuntu olevan sekasin jo pienen annoksen jäljiltä. Lähinnä tein kokeilun miesolennon takia, joka seki on huomannu omien kilojen lisääntyneen, ko en enää tee yhteiseksi ruuaksi vähäiilarista. Ei se niistä pöperöistä tykkää, mutta on toki tyytyväinen, ko paino niillä putoaa. Voi kuitekki olla, että se joutuu nyt sijaiskärsimään, koska tuntuu, etten mie pysty palaamaan aiempaan ruokalistaan.
Muuten ei olekaan sitte mitään ihmeempää kerrottavaa, pääasiassa siksi, että oleilen nyt ronskisti ihan vaan kotona. Harjottelua oli tarkotus alottaa tässä kuussa, mutta lopulta päätin jättää sen väliin. Osasyynä oli toki tuo selästä johtuva hermokipu, joka ei varmasti olis ainakaan parantunu harkassa, mutta toisena syynä oli myös turhautuminen työnantajaan, joka ei vastannu hyvissä ajoin puhelimeensa, mistä syystä sopimusta ei sitte saatu aikoinansa kirjotettua. Olenhan mie myös ollu tosi väsyny viime aikoina, mikä tuntuu ihan oudolta: käyn kävelylenkillä puoli tuntia-tunnin, ja tuntuu, ko olisin tehny täyden työpäivän! Mulla jopa hieman hävettää aamusin, ko miesolento lähtee uuteen työhönsä, ja jään lojumaan tänne... Koitan kuitekki reippaasti tehä kaikki kotityöt vastapainoksi; mitä sitte jos siinä välissä nukun jonku tunnin..?
Väsymyksen laadusta kertonee seki, että yhteen väliin en jaksanu tehä ollenkaan käsitöitä, ja nytki huomattavan vähän. Tosin siihenki vaikuttaa se, etten pysty välillä istumaan ollenkaan säryn takia, ja seisaaltaan tekeminen tuntuu paitsi hölmöltä, myös rasittavalta. Alotin yhen vauvaneuleen Teneriffalla; raidallisen haalarin alpakkalangasta. Se oli sen jälkeen pitkään tauolla, koska jotenki yhdistin sen siihen lomalla tosi pahana alkaneeseen raskauspahoinvointiin, ja pelkkä keskeneräsen työn näkeminen sai mahassa kiertämään... Jännästi se psyyke vaikuttaa! Olen virkkaillu jotain kokeeksi, ja jatkanu Siskon mysteerihuivia, johon viimein taas tulee uusia osia. Ehkä tämä blogin päivittelyki taas tihenee tästä...
