tiistai 16. heinäkuuta 2013

Such a lonely day

Tulipa tänään reissattua ympäriinsä bussilla mansikkametsällä! Eilen saatiin tosiaan yks laatikko, mutta olin raivannu niin hyvin tilaa pakkaseen, että todettiin sinne mahtuvan vielä toinen mokoma, jos sellanen saatais käsiimme. Noh, miesolennolla on ylitöitä tänään ja se jää kotipaikkaansa yöksi, joten se ei niitä vois käydä ostaan niinku eilen. Siispä mie autottomana kaivoin vanhan kunnon kaljakärryn naftaliinista, ja nappasin sen mukaan seikkailulle, joka käsitti bussimatkan ja kävelyn Tampereella töihin!

Niin, luit oikein: kaljakärrystä oli puhe! Siis juuri semmonen, mitä ruotsin- tai vironlaivoilta tuodaan, johon köytetään "mustekaloilla" muutama koppa olutta... Juu, mie käytän semmosta kaikenlaisen muun roinan roudaamiseen! Kouluaikoina siinä kulki matkalaukku, harrastuspaikalle matonkuteet, ja kuljetimpa mie yhen hyllynki siinä osissa pintakäsiteltäväksi!

Mutta aiheeseen, eli mansikoihin. Niitä löyty lopulta Nokian sittarilta, kalliiseen hintaan, mutta minkäs teet, ko ollaan jälleen mattimyöhäsinä liikkeellä. Boksi pussiin ja kiinni kärryyn, ja à vot: piilojuoppo on valmis! Niin sitä varmaan moni ajatteli, ko kuljetin sittarin pussiin verhottua laatikkoa julkisella paikalla... Yksiki perheen kanssa liikkuva isä katto vähän pitkään (ja huomasinko ehkä jotain säälin ja pahastuksen sekasta sen ilmeessä?). Hetken mietin, pitäskö tarjota sen läpeille mansikoita, että lakkais epäilemästä, mutta sitte muistin taas, mitä ne oli maksanu.

Mansikoista tuli tällä kertaa myös jonkulaista survosta (pikahilloa, niin sanoakseni), jollasta anoppi on tehny myös, ja jota miesolento tykkää laittaa aamupuuroon. Se on helppo tehä: mansikat tehosekottimeen, maun mukaan sokeria (mie laitoin aika vähän, ehkä 1-2 rkl / 0,5 l) ja sekotin päälle. Valmis! Voi tehä myös sauvasekottimella.


Löysin Tiimarista tuomosia ihania minipakasterasioita, joissa oli kivan väriset kannet. Purkkiin mahtuu 1 dl, eli ne on niiiin söpöjä. Miesolento saa niihin mansikka-annoksensa maitorahkan kanssa syötäväksi töihin... Harmi vain, ettei ostaessa voinu mitenkään huomata näistä vakuumipakatuista bokseista, ettei ne kannet napsahakaan kiinni, vaan on irrallisia! Jes! No, mitäpä ei maalarinteippi korjais... Onneks olivat alessa ja halpoja!

Mansikkashow:ta ennen tein ihanaa salaattia, ja tässä on sen resepti. Alkuperänen on muistaakseni jostain keittokirjasta, mutta en kuollakseni tiä, mistä, koska kaikki minun lempireseptit on kopsattu omaan kirjaansa. Muunsin sitä hiukan vhh-ruokavaliolle sopivammaksi.


Tonnikala-juustosalaatti


1 pss (200 g)      pakasteherneitä
200 g              emmental- tai kermajuustoa
2                  maustekurkkua
2                  sipulia
3                  kovaksi keitettyä munaa
3                  tomaattia
1 tlk              tonnikalaa vedessä

Kastike:
1 tlk              kermaviiliä
2 tl               sinappia
1 rkl              viinietikkaa
1-2 tl             sokeria
½ tl               musta- tai valkopippuria
hienonnettua tilliä
(½ tl              valkosipulisuolaa)

 
Sulata herneet siivilässä kuumassa vedessä. Paloittele juusto ja maustekurkut, hienonna sipulit. Lohko munat ja tomaatit. Valuta tonnikalasta vesi. Sekoita ainekset keskenään. Sekoita kastikkeen ainekset erikseen hyvin. Yhdistä kastike ja salaattiainekset ja anna maustua jääkaapissa noin 1 tunti.

Enemmän rasvaa sisältävään salaattiin käytin nimenomaan kermajuustoa. Tomaattia laitoin 2 ja sipulia yhen, koska oli aika isoja. Kastikkeesta vaihdoin kaiken muun paitsi pippurin ja tillin pariin desiin Felixin Kruunu-majoneesia, valkosipulisuolaa mulla ei ollu. Tätä söis vaikka pääruuaksi...

 Ostaessani noita salaattiaineksia muuan pikkutyttö kiinnostu kovasti minun maustekurkkujen hankinnasta. Kalastelin ne siis semmosesta saavista, ja tottakai sain sotkettua sen ekan pussin, ja piti laittaa se toiseen pussiin... Sen likan kattellessa meinas ruveta naurattaan, ja harmittaa, etten ole kovin spontaani lasten kanssa. Mielessä kävi, että olisin sanonu sille, että ne on taikakurkkuja, tai jotain muuta soopaa, mutta tajusin heti, että näyttäisin kuitekki ihan pälliltä, koska ei tuommonen sovi minun suuhun. Sitäpaitsi, nykyajan muksu olis kuitekki sanonu takas, että "uskooko täti joulupukkiinki?" Ei voi tietää; jos oikein kuulin, niin se likka kysy kuitekki äitiltään, voisko ne ostaa myös "tommosia". No ei voinu.

Oli pakko tulla kirjotteleen tätä parvekkeelle, vaikkei täällä mikään kuumin kesäsää olekaan. Kissaki hylkäs minut jo aikaa sitte, ja lojuu ilmeisesti makkarissa korissaan (ainaki siellä sen havaitsin viimeksi, ko kävin hakemassa villasukat). Nyt on kuitekki pakko vaihtaa sisälle, tai mie saan jonku nuhan, joten näihin kuviin, ja niin edelleen...

 


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti