Juhannuskuulumiset

Keskikesä muuttu sitte melkein talveksi, eikä vieläkään olla päästy kastamaan turkkeja järvessä (viimeks, ko piti mennä, tuliki kamala ukkonen). Juhannus meni anoppilassa, jossa vietettiin kaks yötä pihamökissä, ja myös Mörkö oli mukana. Se ei tosin erityisesti nauttinu, ko unohettiin ottaa sen valjaat mukaan ja kisu-raukka joutu oleileen pienessä kopperossa koko ajan - ilmeisesti meidän seurakaan ei riittäny pitämään sitä viihdytettynä. Lopulta hiukan ennen kotiin lähtöä huomattiin, että se oli kostoksi pissiny nojatuoliin ja vieläpä oikein kunnolla...

Ohjelmaan kuulu ehdottomasti grillausta, ja sillä tavoin valmistettiin tietysti kaikki ruuat, mitä syötiin. Perjantaina oleiltiin miesolennon kans kahestaan appivanhempien seurana, lauantaina miehen veljen vaimon synttärikahvittelujen jälkeen saatiin seuraks miehen siskon perhe. Päivä suju aika laiskasti ristikoita täytellessä ja syödessä (mistä muistutti illalla karsean turvonnu olo). Neuloskelin taas vauvan haalarihousuja eteenpäin kahden ihailijan tarkkaillessa, ja sain kuulla, että minun mahahan on jo aika iso (3-vuotias, joka selitti kaikille vähänki kiinnostuneille, että noista tulee housut sille vauvalle).

Illalla kävästiin miehen kans juhlimassa toistamiseen niitä synttäreitä, nyt kosteammissa tunnelmissa - joskin mie tyydyin karkkeihin, ruissipseihin ja valkosipulidippiin. Yömyöhälle ei oltu, vaan palattiin ihmisten aikaan, jotta miesolento pääsee saunaan. Loppuilta meni kuitekki sitte pitkään, ko suunniteltiin porukalla anopin syksymmällä tulevia synttärikemuja. MacGyver ei oikein tainnu tykätä unirytmin vaihdoksesta, ko siinä yhden aikaan se pyöri ko väkkärä tuola mahassa, eikä mikään ihme: tähän mennessä olen totuttanu sen siihen, että yheksän-kymmenen maissa nukahan sohvalle ja ryömin loppuyöksi sänkyyn herätäkseni kello 0600, viikonloppuna ehkä tunnin-pari myöhemmin. Muutekki sen liikkeet on alkanu tuntumaan entistä voimakkaammin, ja välillä jopa hiukan kivuliaasti, jos se oikein vääntää tietyssä kohtaa.

Aamulla olis saanu nukkua pitempäänki, mutta nousin "jo" yheksän maissa. Lapset oli tietysti talossa jo heräilleet varhain, ko varhain ne laitettiin nukkumaanki, ja anoppi-raukka niitten kans touhuili. Ilmeisesti sillä oli jääny unet muutekki vähälle, kiitos vieressä nukkuvan kuorsaajan (en tarkota ees koiraa tällä kertaa). Muutki heräili siitä sitte pikkuhiljaa, ja aamupalan jälkeen oli hyvä ruveta taas grillaamaan. Sen jälkeen tosin lähettiin kaikki kotejamme kohti, että appiksetki pääsee vähän lepäilemään juhannuksen jäljiltä.

Kotona päivä jatku vielä lisäoleilulla; erityisesti miesolento halus ottaa viimisestä vapaasta illasta kaiken laiskottelun vielä irti. Mie puolestani teetin ittelleni lisätöitä purkamalla tuota aiemmin mainittua haalaria varmaan kymmenkunta senttiä, ko mielestäni siitä tuli liian kapea. Ohjeen mukaan lahkeiden jälkeen piti vaihtaa puikoista 3,5 puikkoihin 3, mutta aika tiukaksi se minusta muuttu. Tarkistin myös Novitan sivuilta, oisko lehdessä mahollisesti virhe tässä kohtaa, mutta ei ollu - jatkoin siitä huolimatta sitte noilla paksummilla puikoilla. Sen sijaan löysin kyseiseen malliin toisen virheen, jota olin epäillykki alottaessa, mutta en vain ollu viittiny tarkistaa aikasemmin: palmikkokuvion selityksessä oli virhe, jonka takia minun housujen palmikot on vähän erilaiset ko piti. En sentään koko työtä ruvennu sen takia purkamaan, vaikka mielessä kävi seki...

Kuvattomuus johtuu tällä kertaa siitä, että ei vain jaksanu napsia niitä, ko ilma oli kurja ja kylmä, ja nyhjättiin aika paljon sisällä. Arki alko myös sadepäivällä, ja tuntuu, että koko mieliala on jotenki surkea. Tiskattua sain, ja pitänee tässä ruveta muutaki touhuileen vielä, ettei koko päivä mene reisille. Ulos pitäs myös uskaltautua, koska jääkaapissa ammottaa aukkoja, joiden täyttämistä ei voi vältellä...

Onneks parvekkeella oottaa taas uus puhdetyö, jonka alotin loppuviikosta: rupesin virkkaamaan matonkuteistani olkkariin uutta mattoa, ja sen väritys on aika pirteä - ei todellakaan yksvärinen! Onhan tuossa kova homma, mutta pikkuhiljaa se siitä etenee... Viikonlopun aikana ehti käsiki toipua paksun kuteen virkkaamisesta, joka puuduttaa kyllä kummasti. Ehkä ens kerralla tulee tästä, ja jostain muustaki sitte myös kuvia!

Pieniä arjen piristyksiä

Nyt on kyllä pakko myöntää, että olen ihan varmasti hukannu elämästäni ainaki viikon johonki bittiavaruuteen! Ei oikeasti voi olla jo marraskuun loppu menossa! Siis hui kamala, kohta pitäs olla jo joulukalenteriki olemassa, enkä mie ees tiä, minkälaisen joulukalenterin mie voisin hommata, ko ei siinä sais olla herkkujakaan, eikä oikein mitään krääsääkään, ja kuvakalenterit on tylsiä, eikä arvoista ikinä voita mitään... No onneks sentään kissale ostettiin joulukalenteri jo viime vuoden poistomyynnistä!

Aamupala ja aivan ihana halpis-kirjanen, joka on nyt pakko pitää
aina laukussa, jos tulee jotain tosi tärkeää kirjattavaa!
Olenki joutunu viettämään joinain päivinä aikaa tuola lattian tasola,
koska jotenki mahallaan makoilu on toisinaan paras asento tuole
selkähelvetille...

Alkuvuodatusta pahoitellen menen siis sitte kuulumisiini, joihin kuuluu jälleen kerran tätä ihanaa selkähelvettiä... Iskias, tai mikälie hermosärky ei siis vieläkään ole näyttäny laantumisen merkkejä, vaan on viime viikon aikana ollu jopa entistä kipeämpi välilä. Joinain päivinä ei ole ollu mitään asentoa, jossa olis ees hetken aikaa voinu olla, vaan olen joutunu istuun, nouseen, makoileen, polvistuun, kiemurteleen, haahuileen, kiroileen, konttaileen, kyynelehtiin, ja alottaan taas alusta...

Perjantaina kävin työturvallisuuskorttikoulutuksessa (läpi meni - wohoo!), ja sielläki jouduin seisomaan, kuten tähän mennessä myös uravalmennustunneilla suuren osan ajasta. Se korttikouluttaja rupes sitte kahvijonossa kyseleen, että minkälaista selkävaivaa mulla on, ja - yllätys yllätys - hänelläki oli ollu vastaava vaiva joskus parikymmentä vuotta sitte! Ilmeisesti hänelle ei ollu tehonnu oikein minkään maailman kiropraktikot eikä puoskarit, särkylääkkeistä nyt puhumattakaan, vaan lopulta oli kyllästyny ja venytelly niin ankarasti, että särky oli lakannu. Aina sen jälkeen ko hän vain huomaa, että se on taas alkamassa, niin kova venytys pääle, ja siinä se. Aika tuttua tarinaa - monela tämä vaiva on, ja usein ne hoitokeinot täytyy sorkkia yritys-erehdys -taktiikalla esiin. Tuota venyttelyhoitoa kokeilin kotona (on muuten ihan oikeasti sellasta tuskaa, että toivoisin, ettei se auta!), ja heti alkuun tuntu ainaki, että paikat tuli entistä kipeämmäksi. Perjantain ja lauantain aikana venyttelin silloin tällöin, mutta ei se mihinkään ainakaan loppunu. Sunnuntaina päätin olla venyttelemättä sen kummemmin, nousin vain välilä seisomaan ja kävelin vaikka keittiöön ja takas, ja yllättäen särky ei vaivannukaan niin kovasti. Miten tämänki nyt sitte ymmärtäis? Varasin joka tapauksessa viimein ajan sinne fysioterapeutile, jonne olis pitäny mennä jo pari kuukautta sitte, joten toivotaan, että homma valaistuis sielä jotenki.

Olen alottanu taaaaas uudet sukat, jotka tällä kertaa tulee tilauksesta miesolennon siskolle -  raitoina piti olla pinkkiä, beigeä, valkosta ja turkoosia, ja näinhän tehdään! Beige on kylläki cappuchinon ruskeaa, mutta aika sama sävy ne toisaalta on.

Tuota turkoosia saiki metsästää oikein urakalla, ko totesin, että Tokmannissapa ei olekaan sitä! Vilkasu Novitan verkkokauppaan paljasti, että koko sävyn valmistus on saatettu lopettaa - ei ollu nimittäin sielläkään!

Onneksi löysin sitte Sastamalan loistavasta Silmu & Solmusta juuri oikeaa sävyä, ja sattu vielä olemaan yks ainoa keräki jäljellä! Varasin sen ja noudin lauantaina kotiin - onneks oli vielä messuilta alennuskuponki, niin tuli seki käytettyä. Ostin samala sitte nuo puikkosuojatki, jotka näkyy yläkuvassa, ja mukaan tarttu myös minipussillinen nappeja, joihin olen aivan hulluna, vaikken mihinkään niitä oikein osaa ees käyttää!

Lisäksi puikoilla on syntyny tuollasia palmikoita, lankana se kipuapusilkkivilla, jota anopin sukkia varten messuilta ostin. Neulottaessa tämä lanka on ehkä hiukan kova ja karkea; mulla taitaa olla sormessa haavaki, ko neuloin niin kauheata vauhtia eilen!

Heti messujen jälkeen tilasin sitä Rintalan tilan luomusukkalankaa lisää, ja se paketti oli tullu tänään! Ihanat, lampaantuoksuset vyyhdit ootteli, ko tulin kotiin, ja kissaki innostu niistä heti, ehkä vähän liikaaki! Se olis mielellään ottanu vaikka koko vyyhdin leikkiinsä mukaan, mutta oli pakko kieltää... Ehkä mie teen sille jonku hiiren siitä sitte, jos jää.

Mainittakoon nyt vielä messuihin liittyen tämä kaulakoru, jonka sieltä myös ostin, ja unohin sen viime postauksessa mainita. Tämä on siis Lapista kotosin, ihan samasta paikkaa ko mieki, ja tuttua sekä turvallista kotimaista käsityötä. Mulla on jo lapsesta asti ollu kyseisen yrityksen koruja - muun muassa vastaavia sydänkoruja - ja tykkään sen tyylistä tosi paljon. Kannattaa tutustua myös muuhun kuin noihin koruihin, Wood Jewel tekee myös paljon käyttöesineitä!





Sitte lopuksi vielä yksi ilostumisen aihe, jonka bongasin ruokakaupassa: meidän naapuriin S-markettiin oli tullu luomujauhelihaa!! Olenki kaipaillu tuota luomua myös lihapuolelle, vaikka se reilusti kalliimpaa onki, ja jauheliha on tosi hyvä vaihtoehto, koska se on aina hiukan halvempaa ko joku sisäfileepötkö. Kiitos S-market!

Tarkkasilmänen voi bongata kuvasta myös Valkosipulisen jauhelihapadan ohjeen, jota en erikseen viittiny tähän riipustaa!

Kaikenlaista!

Viikko on taas vierähtäny, eikä bloggailua ole varsinaisesti tapahtunu ollenkaan (jos niin voi ees sanoa....)

Eipä tässä paljoa ole ollu raportoitavaakaan, muuta ko töitä ja pari yksinäistä iltaa, ko miesolento on yöpyny kotipaikassaan, josta on siis noin 40 kilsaa lyhyempi matka sen töihin.

Torstaina shoppailin KappAhlin alesta pari paitaa ja kaulakorun, ko sattu olemaan klubiasiakkaille vielä alehinnoistaki puoleen hintaan. En ehtiny sovittaan, mutta olivat oikean kokosia. En tajua, miten mie taas tein sen: jouduin hölkkäämään kauheata vauhtia bussipysäkille, vaikka olin päättäny, että nyt lähen ajoissa. Jossain siinä 13.05 aikaan tajusin, että se yhden jälkeen lähtevä bussi lähteeki 13.10 eikä 13.15! Noh, onneks se oli vähän myöhässä, koska olin pysäkillä just tasan tuohon lähtöaikaan...

Näppäilin oikein kuviaki uusista vaatteista, vaikka tukka ja naama on sen näkösiä, ko työpäivän jälkeen voi ollakki, ja kuvakulmat on hassuja, koska itte on aika vaikea ottaa ittestä kuvia. Housutki on vielä numeroa liian isot! Ei mene hyvin...

Toppi olis voinu olla läpinäkymättömämpi. Se paljasti myös vatsamakkarat ikävästi, joten ehkä pidän tätä leggingsien kanssa, jollon makkarat on "tasasemmat". Tuo väri on oikein ehkä ekassa kuvassa; semmonen persikkainen (mikä ei ole ollenkaan minua, mutta koska sopivampaa väriä ei ollu, päätin heittäytyä hurjaksi!).

Näytän ehkä hiukan mielipuoliselta tuossa ekassa kuvassa! Tämä koru on vanha, ja siitä näkee, kuinka rähjääntyny se jo on. Muistuttaa niistä ajoista, ko vielä harrastelin kitaransoittoa...

Pohjosen kotona siivoilin vaatekkaappiani, ja löysin sieltä erään villapaidan. Olen sen neulonu varmaan lukioaikoina (koska Tiinalla on olemassa tästä neulomisprosessista kuvatodisteita). Se oli oikeinki sopiva minun pääle, ja nappasin sen mukaani, että tulee käyttöön. Joustinneule kauluksessa oli melko tiukasti päätelty, ja mietin, että ehkä sen vois purkaa ja neuloa uudelleen, vaikka eri väristä. Malli on muuten tosi kiva, vaikka teinki sen eri langalla kuin ohjeessa oli mainuttu (lankana siis 7 veljestä). Ohjeenki jopa löysin, olen sen käsin kirjottanu ruutupaperille, enkä muista mistä. Ilmeisesti ei ollu kopsukonetta/tulostinta sillon! Voisin ehkä tehdä jossain vaiheessa uuden, siitä oikeasta (tai saman vahvusesta) langasta.

Mulla oli meininki tehä välikäsityönä lautanauhasta kirjanmerkki semmosista langoista, joita mulle on jääny Peräpohjolan kansallispuvun huivista. Huivin tein koulun kulttuurilähtösen valmistamisen näyttöä varten. Eihän tuosta lautanauhasta mitään sitte tullu. Ensin en meinannu saada loimea luotua, koska langat oli vyyhdeillä ja suunnilleen ompelulangan vahvusina ne takerteli koko ajan. Sitte lopulta sain loimen laudoille, ja vain huomatakseni, että minun puutyökurssilla tekemät laudat oli ihan kakat. En ollu niitä jaksanu vissin hioa tarpeeks, koska langat takerteli vanerin repaleisiin viiluihin, eikä ne oikein kääntynykään sujuvasti. Noh, jos sitä Toikalta tilais sitte kalliilla kunnon laudat...

Nätti huivi, mutta työtä riitti aikoinaan siinäki! Jaiks!

Eilinen meni Vammalassa (jota en miekään voi sanoa Sastamalaksi, vaikka se semmonen nykyään on). Käytiin ensin miesolennon ja anopin kans torilla, jossa oli joku tapahtuma. Sielä oli myös muun muassa Timo Soini ja Ben Zyskowicz (jonka nimen kirjotusasu oli tarkistettava Wikipediasta). Jälkimmäistä en kyllä ees nähny, mutta muut seuralaiseni vakuutti, että kyllä se sielä oli. Ostin herneitä litran, mutta sain varmaan kaks (se myyjä vissin halus eroon niistä). En tiä, jaksano mie syä ne kaikki, ennen ko menee pahaksi!

Sen jälkeen kotiuduttiin anoppilaan, jossa muun muassa saunottiin ja rupateltiin. Rontti-kissalta poistettiin erittäin ammattimaisin ottein punkki, eikä se (kissa) vastustellu yhtään, vaikka se varmaan sattu. Ehkä se on niin fiksu, että tajus, että me vain autetaan sitä. Koira sen sijaan keskitty erilaisten tavaroiden tuhoamiseen...

Kivikissa oli ilmestyny pihalle. En muistanu kysyä, kuka sen on tehny. Tuo kaljatölkin klipsuista tehty koru on Hetalta (kiitti!!). Vanha kissaherra oli tyytyväinen huomiosta, jonka se varasti koiralta. Huomaa kengät pöydällä; syyn löydät edellisestä kuvasarjasta.

Tänään heräsin jo seittemältä, mikä seki alkaa tuntua jo kamalan myöhäseltä, ko viikolla herää neljältä. Näköjään sain tuhlattua tämän blogin kirjottamiseen yli tunnin, eli hienosti käytetty aamu! Ehkä seuraavaksi aamupalaa...

Niin, oli melkein unohtua. Nykyaikaistuin viimein myös ruokarintamalla ettimällä bussimatkalla päivällisreseptin kännykällä. Ei siis millään älypuhelimella, vaan ihan perus kännyllä, jossa on näppäimet ja postimerkin kokonen ruutu. Hyvin onnistu! Se resepti oli karppausfoorumilta, mutta muuttelin siitä omanlaiseni, ja semmosen, että miesolentoki pysty syömään (vaikka edelleen se vihaa noita kasviksia...)

Kasvis-jauhelihalaatikko

400 g             jauhelihaa
140 g             pekonia
200 g             pakaste-keittojuureksia
300-350 g         vihannessekoitusta (otin Amerikan kasviksia, koska herneet on nou nou miesolennolle!)
1                 sipuli
2                 tomaattia
n. 4 dl           kuohukermaa
3                 munaa
mustapippuria, suolaa
voita ja/tai öljyä

Pinnalle:         juustoraastetta maun mukaan

Hienonna sipuli ja kuullota sitä hetki paistinpannulla runsaassa voissa tai öljyssä. Lisää jauheliha. Suikaloi pekoni ja kuutioi tomaatit, ja lisää ne pannulle, kun jauheliha on melkein kokonaan ruskistunut, ja anna ruskistua loppuun. Mausta seos rouhitulla tai hienonnetulla mustapippurilla.

Voitele tai öljyä korkeareunainen uunivuoka (itse tykkään öljytä, koska sen saa levitettyä helposti munasutilla!). Kaada juurekset ja vihannekset kylminä vuokaan ja sekoittele. Lisää jauhelihaseos ja sekoita kunnolla.

Valmista "munakerma": Riko munat erilliseen astiaan ja sekoita niiden rakenne rikki. Lisää kerma ja suola ja sekoita hyvin. Kaada seos vuokaan tasaisesti.

Paista uunissa 225-asteessa noin puoli tuntia, lisää sitten juustoraastetta haluamasi määrä, ja paista vielä 10-15 minuuttia (kunnes juusto on sulanut ja saanut hieman väriä).

On hyvää!