Vauvamasu ja vauvanvaatteita

Kaunista kesäpäivää kaikille! Tänään olis tarkotus mennä kokeileen, miten lämmintä tai kylmää vesi mahtaa olla järvessä. Todennäkösesti liian kylmää mulle, ko mie palellun muutekki, jos ei ole vähintään ruumiinlämpöstä vettä... Mutta pitäähän sitä kesälä uimassa käydä!

Tämmönen on kesälookki tällä kertaa. Alkaa se ehkä jo ihan masulta näyttää!

Olen ollu kauhean aikaansaava viime päivinä; toissapäivänä sain piestyä pari mattoa ulkona ja puunattua pitkästä aikaa lattian luutun kans (pitäs vissin tehä sitä useammin, ko vesi oli niin mustaa). Muutekki olen saanu piettyä kämpän suht siistinä, mitä nyt miesolennon roinanurkka makkarissa ärsyttää, ko sille en oikein voi itte tehä mitään.

Äitiyspakkaus tuli sitte heti edellisen postauksen jälkeen samana päivänä, ja se haettiin söpösti yhessä: mie sutturaisessa ponnarissa ja mies juuri töistä tulleena mustanpuhuvana partasuuna... Tiesin jo suunnilleen, mitä paketti sisältää, ko olin kattonu Kelan sivuilta, mutta olihan ne vaatteet ja muut roinat kiva nähä ihan livenäki. Tähän mennessä olen saanu kaikki tekstiilit jo pestyä ja petiki on laatikkoon tehtynä valmiina (eihän tässä olekaan ko reilu kolme kuukautta aikaa vielä!)

Äippäpakkauksen kansi. Tähän olis ihana saada kaikkien sukulaisten kuvat muistoksi jälkikasvulle...

Kuten oli tarkotuski, niin muutama ihan valkonen body löyty myös laatikosta, ja mie tietysti iskin niihin kangasväreineni. Olen yrittäny tuhlailla noita värejä pois, ennen ko ne menee käyttökelvottomiksi, mutta ne vain tuntuu riittävän...

Tämmöstä jälkeä tuli tällä kertaa, ja yks body jäi vielä mietintään. Samaten ajattelin värillisiin pöksyihin keksiä jotain peittävällä värillä, kunhan saan inspiksen.

Kietasubody edestä...

...ja takaa

Jälki nyt ei ainakaan livenä ole mitään ammattitasoa, ko välineet on enemmän tai vähemmän improvisoituja, mutta kelpaa mulle! Tänään sain nuo siliteltyäki, ko olivat kuivuneet eilisestä.

Lupailin myös jossain vaiheessa kuvaa niistä haalareista, joita olen neulonu. No, siitä ekasta nyt ei vieläkään ole kuvaa, koska jostain syystä joku ei ole saanu siihen vieläkään ommeltua nappeja ja pääteltyä langanpäitä, mutta onneks tämä toinen on jo ihan valmis. Tämä on siis Novitan ohjeella ja 60-senttinen versio.

Rinnanlämmitinki valmistuu varmaan aika pian, mutta en nyt tiä, onko se niin mullistava malli, että kehtaisin siitä ohjetta tehä. Pitää kattoa, ko saan tuon kauluksen neulottua... Jotenki siitä tuli kauhean väljä, vaikka reunusresorit kyllä tasotti sitä hiukan. Pelkäänpä, ettei minusta ole vaatteitten (muitten ko sukkien) suunnittelijaksi. Eiköhän se kuitekki ittelä mene!

Pakko laittaa vielä kuva ihanasta kesäsalaatista, jonka tekasin eilen Pirkka-lehden ohjeella, tietysti jälleen vähän muokkaillen, ko en kaikkea omistanu:

Nyt on kuitekki aika lähteä käväseen pihalla ja kaupassa, ehkä sieltä tarttuu mukaan myös jäätelöä auttamaan tähän tukalaan kuumuuteen...

Iltaherkkuja

Viikonloppuna pidettiin meillä "sivistynyt lautapeli-ilta", jonne kutsuttiin kavereita lähempää ja kauempaa. Sorruin syömään ihan liikaa sipsejä ja muita herkkuja, juomaan simaa sekä (omg, olen huono äiti!) maistamaan boolia ennen sen tarjoilua.

Tekasin jälleen suolasia ja makeita naposteltavia, kuten olen tykänny ennenki tehä. Ja jälleenhän niitä jäi vähän yli, olen tosi huono arvioimaan menekkiä... Mut ei se haittaa, saadaanpa syä itte loput.

Tämä piirakkaohje on tosi hyvä, varmaan yks parhaista minun hiilariajoilta (no okei, söin sitä lauantaina pari palaa!). Se meniki sitte kokonaan seuraavaan aamuun mennessä, eikä mikään ihme, vaikka teinki koko uunipannullisen.

En yhtään muista, mistä tämä resepti on tarttunu mukaan, varmaanki jostain netistä. Perusohjeen sanotaan olevan "pienelle uunipannulle". Pyöreään piirakkavuokaan (halkaisija noin 24 cm) olen tehny tämän mukaan puolitettuna, ja nyt tein omalle uunipannulle 1,5 kertaa isompana (koko noin 33 x 36 cm). Ja tosiaan olen aina tehny tonnikala-tomaattiversion, olen vieroksunu säilykelohen käyttöä.

Kalastaja-Eemelin piirakka

3 dl vehnäjauhoja
3 dl kaurahiutaleita
1 tl suolaa
3 tl leivinjauhetta
3/4 dl öljyä
3 dl maitoa

Päälle:
2 tlk tonnikalaa (tai säilykelohta)
6-8 tomaattia (tai keitettyä munaa) ->käytin isoon pannulliseen sen 8 tomaattia
1-2 tl sitruunapippuria (tai aromisuolaa, yms)
½-1 dl tilliä (tai kuivattua tilliä, vähemmän)
200 g juustoraastetta

Sekoita kuivat aineet keskenään. Lisää öljy ja maito ja sekoita hyvin. Levitä taikina leivinpaperille uunipannulle: taikinan kuuluu olla löysää ja tahmeaa.

Ripota päälle hienonnettu kala sekä tomaatit tai munat kuutioituina/viipaloituina, lisää mausteet sekä juustoraaste ja paista uunissa 225 asteessa noin 20 minuuttia.

Tottahan toki tein myös karppaajalle sopivan suolasen ruuan, eli leivättömän voileipäkakun (voiko sitä sanoa ees "voileipä"kakuksi?). Reseptin olen ottanu karppaus.info-sivustolta, ja tein nyt kinkkuversion, koska arvelin sen tulevan huokeammaksi, ja siltä varalta, ettei joku pidä kalasta (olihan sitä jo piirakassaki).

Tässä hiukan selventävämmin kirjotettuna tuo ohje:

Hyydytetty "voileipäkakku"

          Kalaversio:                   Lihaversio:
Päälle:
300 g     kylmäsavu- tai graavilohta    ilmakuivattua kinkkua
Täytemassa:
300-400 g lämminsavulohta               kinkkukuutioita
200 g     katkarapuja                   meetwurstia
200 g     maustamatonta tuorejuustoa    maustamatonta tuorejuustoa
200 g     katkaraputuorejuustoa         aurinkokuivatut tomaatit-
                                        tuorejuustoa
200 g     ranskankermaa                 ranskankermaa
3 rkl     sitruunamehua                 (sitruunamehua)
10 cm     tuorekurkkua                  1 maustekurkku
1 dl      tuoretta tillisilppua         ½ dl tuoretta persiljasilppua
                                        ½ vihreä tai punainen paprika
                                        (raakaa sipulisilppua)
4-5 liivatelehteä                       liivatelehtä
mustapippurirouhetta                    mustapippurirouhetta

Vuoraa  vuoka tai lasikulho (tilavuus vähintään 1,5 litraa) tuorekelmulla. Asettele limittäin kylmäsavu-/graavilohiviipaleet tai ilmakuivattu kinkku niin, että kulho peittyy. Ei haittaa, vaikka menisi reunoilta hieman kulhon reunan yli.

Valmista täyte. Laita liivatteet kylmään veteen likoamaan. Hienonna savulohi ja katkaravut tai lihakakussa meetwursti. Lisää kalaan ja rapuihin tai kinkkukuutioihin ja meetwurstiin tuorejuustot, ranskankerma, pieneksi kuutoitu kurkku ja mausteet, sekä lihakakkuun pieniksi kuutioitu paprika ja halutessasi sipulisilppu. Sekoita hyvin.

Keitä 2 rkl vettä pienessä kattilassa ja lisää siihen liivatteet. Kun liivate on sulanut, sekoita se nopeasti ja hyvin täytemassan joukkoon. Lusikoi täyte vuokaan mahdollismman tiiviisti ja tasoita pinta. Käännä ylimenevät kala- tai lihasiivut täytteen päälle (itse lisäsin vielä ylimääräiset viipaleet pohjan päälle). Laita päälle kelmu, painele vielä massaa tiiviimmäksi varovasti käsin. Hyydytä kylmässä 6-8 tuntia.

Hyytymisen jälkeen ota sopiva tarjoiluastia ja poista kelmu kakun päältä. Kumoa kulho tarjoiluastialle ja tarvittaessa kopauttele kakku irti. Koristele haluamallasi tavalla, kuten tillin tai persiljan varsilla, kasviksilla, rullatuilla lohi- tai kinkkuviipaleilla, tms.

Hyydytetty kinkkukakku - ei ehkä enää niin hehkeänä, mutta "poikkileikkauksessa" näkyy selkeimmin, millanen kakusta tulee. En sitäpaitsi ehtiny ja muistanu ottaa kuvaa ennen leikkaamista! Ja maistuu ihan täsmälleen samalta ko voileipäkakku, eihän se leipä siinä lopulta makua pahemmin tee.

Makeaa osastoa edustivat maailman herkullisimmat kaurakeksit, joitten lisäksi tein myös kääretortun perusohjeen mukaan (siitä ei enempää, koska se tuntuu aina jäävän semmoseksi löysäksi vetkulaksi). Keksiohjeen olen saattanu napata jonku lehden reseptiosastosta, tai sitte jostain reseptikirjasta. Ainaki se on kirjotettu Tarmo Lähikauppias-ostoslistaan. Teen aina tästä reseptistä kolminkertasen satsin, että riittää, ja nytkään niitä ei jääny ko kourallinen!

Herkulliset kaurakeksit

125 g sulatettua voita
1 ½ dl sokeria
(1 dl rusinoita - en ole ikinä käyttäny)
1 dl vehnäjauhoja
4 ½ dl kaurahiutaleita
1 tl soodaa
½ dl kermaa (kuohua tietty)

Sekoita kuivat aineet sulatettuun rasvaan ohjeen järjestyksessä. Sekoita sooda kermaan ja lisää seos taikinaan. Ota taikinasta lusikalla pieniä nokareita uunipellille ja painele ne tasaiseksi. Nokareet saa tosissaan olla aika pieniä, etenki, jos haluaa pieniä keksejä. Ite käytin ruokalusikkaa, jonka otin hiukan kukkuralleen, ja keksit on halkasijaltaan sellasta 7 sentin luokkaa (leviää uunissa sitte). Kannattaa myös jättää rakoa keksien väliin, muuten tarttuu kiinni eikä saa pyöreitä.

Paista 200-asteessa noin 10 minuuttia (maksimissaan, jos uuni on valmiiksi lämmin). Siirrä leivinpaperi pöydälle ja anna keksien hetken aikaa kovettua, koska ovat hiukan löysiä heti uunista tultuaan.

Näin käy, ko on laiska ja tekee liian isoja nokareita...

Mutta näin hyviä ne on! Kulho on melkein tyhjä, vaikka kolme pellillistä tuli...

Herkuttelemisiin!

Nami-reseptejä!

Olen taas kunnostautunu ruokapuolella, koska olen vakaasti päättäny ruveta taas vähentään tuota hiilarien mussutusta, kun massu sen taas sallii. Ehkä siten saatas mieheltäki ne "raskauskilot" pois, ko se on niistä niin kovasti valittanu...

Viime viikolla tein Yhteishyvä-lehden ohjeella kasvis-munalaatikkoa, johon lisäsin kuitekki vielä jauhelihaa, koska eihän miehet nyt mitään kasvisruokia vetele... Tein laatikon noin puolitoistakertasena, koska tuossa ohjeessa oli ilmeisesti käytetty tosi pientä vuokaa. Tähän tapaan se tais mennä:

Jauheliha-kasvis-munalaatikko

450 g pakastekasviksia
400 g jauhelihaa
6 kananmunaa
4,5 dl maitoa
suolaa
voita/öljyä voiteluun

Paahda pakastekasviksia kuivalla pannulla, kunnes niistä irtoava neste haihtuu ja kasvikset saavat hiukan väriä - melko miedolla lämmöllä, ettei pala. Sekoita kulhossa munat, maito ja suola, ja kaada seos voideltuun uunivuokaan. Lisää päälle kasvikset. Ruskista pannulla jauheliha ja sekoita kasvis-munaseoksen joukkoon. Kypsennä 175-asteisessa uunissa 25-30 minuuttia.

Ei ehkä niin mairittelevan näköstä, mutta maistu!

Ettin sitte yhtenä päivänä lisää karppausreseptejä vihkooni, ettei tarvis koko ajan samoja ruokia vetää, ja erityisesti koitin löytää semmosia kivoja välipaloja, joita nyt on pakko syödä aina, ko nälkä tulee. Löysin sitte nämä "möttöset", joita tituleerattiin aamiaiseksi, mutta paremmin minusta kyllä sopii just välipalaks tai iltanaposteltavaks. Ohje oli melko suuntaa-antava, mutta mie tein näin:

Möttöset

4 munaa
n. 1 dl kuohukermaa
150 g emmentaljuustoraastetta
200-300 g kinkkukuutioita
½-1 punainen paprika
1 rkl soijajauhoa (käytin ihan vaan ohrajauhoa)
mustapippuria
sipulimaustetta
paprikajauhetta

Sekoita munien rakenne rikki haarukalla. Sekoita hyvin joukkoon muut ainekset, mutta hätä halutessasi osa kinkkukuutioista ja juustoraasteesta möttösten päälle laitettavaksi. Jaa taikina muffinssivuokiin - jos käytät paperisia, laita 2 päällekkäin ja pellille vieriviereen, etteivät kaadu. Ripota päälle ensin loput kinkut, sitten raasteet. Paista 200-asteisessa uunissa, kunnes saavat väriä pintaan (noin 15 min).

Idioottina tein satsin alumiinivuokiin, jotta on helppo lusikoida siitä naamariin... Kunnes tajusin, että eihän näitä voi mikrossa tämmösinä lämmittää, vaan pitää kaivaa ne pois. Noh, seuraavalla kerralla muistan!

Tämmösiä on siis tullu kokeiltua tällä kertaa. Lisäks tekasin broilerikiusausta myöskin karppaus.info-sivuston ohjeella, ja tällä kertaa noudatin ohjetta ihan täsmälleen! Paitsi taisin lisätä kyllä päälle myös vähän Aura-juustoa... Se oli hyvää!

Jauheliha-juustokastike ja juures-perunasose

Viime aikoina ruuanlaitossa on lisääntyny hiilihydraattien käyttö, ja siksipä en ole aikoihin lisäilly reseptejä. Oikeastaan osasyynä on seki, ettei ole tullu vastaan mitään uutta ja oikeasti hyvää, mitä kehtais mainostaa.

Tätä kastiketta olen kuitekki tehny ennenki, ja se on hyväksi todettu. En muista, mistä olen alun perin löytäny reseptin, mutta ite en ole siis keksiny.

Se menee näin:

Jauheliha-juustokastike

400 g jauhelihaa
1 purjo
2-3 rkl vehnäjauhoja
4-5 dl vettä
1-2 rkl tomaattisosetta
1 pss pakasteporkkanoita
250 g sulatejuustoa (Koskenlaskijaa, tietty!)
suolaa
mustapippuria

Ruskista jauheliha. Ripottele jauhot lihan päälle ja sekoita hyvin. Kun jauhot ovat hetken ruskistuneet, lisää vesi, hienonnettu purjo ja porkkanat, sekä tomaattisose. Anna kastikkeen kypsyä noin 5 min. Lisää sulatejuusto paloiteltuna ja keitä kastiketta hiljalleen sekoitellen, kunnes juusto on sulanut. Mausta ja anna hautua vielä hetki.

Aiemmin olen yleensä tehny ilman purjoa, koska miesolento ei oikein pidä kasviksista, mutta nyt päätin laittaa senki mukaan.

Lisukkeena tein tällä kertaa (ja niin monta kertaa tämän vuoden puolella tehtyä) juuresperunasosetta, jossa siis juuresten olis tarkotus vähentää koko satsin tärkkelysmäärää edes hiukan.

Näin ikään:

Juures-perunasose

5-6 perunaa
2-3 porkkanaa
pala lanttua
voita
maitoa (mieluiten punaista)
(suolaa)

Kuori lanttu ja porkkanat, ja paloittele pieniksi paloiksi. Keitä vajaa puoli kattilallista vettä kiehuvaksi ja lisää sitten juurekset. Anna kiehua kannen alla. Kuori perunat ja tarvittaessa halkaise ne, jos ovat isoja. Lisää perunat kattilaan, kun juurekset ovat kypsyneet n. 10-15 minuutin ajan. Keitä vielä noin 20 minuuttia, tai kunnes perunat ovat haarukalla kokeiltuina pehmeähköjä. Kaada kattilasta pois vesi, murskaa juureksia ja perunoita pienemmiksi ja lisää voita makusi mukaan. Vatkaa tehosekoittimella ja lisäile maitoa pikkuhiljaa, kunnes sose on notkeaa, muttei liian löysää. Voit myös maustaa soseen suolalla sekoittaessa.

Pulla on uunissa. Kettu kuittaa.

Vaikka kaikki kolme tämän blogin lukijaa  sen jo varmaan tietääki, niin erittelen nyt hiukan tätä minun pitkän hiljaisuuden syitä.

Suunnitelmissa se on ollu (ehkä enemmän ko kukaan haluaa tietää), ja nyt se viimein onnistu! Jo viikko uuden vuoden jälkeen tikku näytti kahta viivaa, mutta eihän sitä toki heti haluttu kaikille julkistaa. Nyt on kuitekki jo eka ultraki takana ja enimmät sukulaiset ja kaveritki jo tietää. Menossa on 13. viikko, ja jo syyskuussa meilä pitäs olla ihan oma itkevä kakkakone kotona!

Toivon kuitekki, etten rupea hössöttämään tästä ihan liikaa tänne nettiin; onhan noita raskausblogeja jo muutama... Eikä mulla mikään hössötysolo ees ole, vaan päinvastoin olen ottanu tämän tosi rauhallisesti ja jotenki rationaalisesti. Okei, olen raskaana, en voi ryypätä enkä polttaa (mitä en varmaan muutenkaan tekis), väsyttää ja turvottaa, ja jos en syö säännöllisesti, alkaa oksettaa. Näihin pitää vaan tottua, niinku siihenki, että joudun pian väkisin nukkumaan pelkästään kyljelläni, vaikka tuo ainainen hermosärky ei siitä todellakaan tykkää. Joo, jossain vaiheessa joudun synnyttämään, sehän nyt on väistämätöntä, mutta se on myöhemmän ajan murhe. En tosiaankaan leiju pilvissä ja suunnittele pää höttösenä, millasia vaatteita ja millasia rattaita ja ja ja... Oikeastaan tämä on ollu päinvastoin aika kamalaa tähän mennessä. Monet on sanonu, että kolmen ekan kuukauden jälkeen pitäs koittaa jotenki auvoinen aika, mutta näinköhän... Ainaki tuo särky koittaa pitää kaikein auvoisuuden loitolla.

Yks asia alko, toinen tuli päätökseensä. Nimittäin laihdutushan loppu ko seinään; eihän sitä suositella raskaana oleville, enkä varmasti olis pystynykään koko hommaan enää. Olen tammikuun lopulta asti syöny jälleen hiilaripitosta ruokaa, ja vähentäny samalla rasvasen ruuan syömistä. Tarkotus ei ollu ihan näin hurjasti muuttaa tuota vhh-ruokavaliota, mutta en vaan pysty enää syömään monia siihen sopivia ruokia.

Raskautta suunniteltaessa mulla oli tarkotus lisätä vain yksi täysjyväleipäviipale päivässä syömisiini, ja muuten pitää paletin ihan samana. Pian huomasin kuitekki, että rasvasen ruuan ajatteluki ällöttää, ja aloin himoitseen leipää. Aiemmin söin pari-kolme kertaa päivässä, mutta nyt täytyy syödä 3-4 tunnin välein, tai tulee paha olo. Aamupalan olen pitäny samana ko ennenki, mutta muuten ruokavalio on muuttunu oikeastaan täysin. Pari-kolme leipäviipaletta, toki täysrasvaa ja kasviksia päälle, perunaa pääruuan lisukkeena, jonku verran tulee syötyä myös sokeriherkkuja, hedelmiä, ym... Tämä tahti on aiheuttanu painonnousua nelisen kiloa siitä, mihin pääsin, mutta toisaalta painon myös odotetaan nousevan raskauden aikana. Viikottaista nousua on onneks keskimäärin vain 350 g, eli aika rauhallista se vielä on.

Tämä taska saa vielä oottaa aikaansa... 30 kiloa oli vuoden tavote helmikuuhun mennessä; parhaimmillaan pääsin -27 kiloon. Miesolento antanee kuitekki olosuhteet huomioon ottaen luvan leimaan sitte, ko se on mahollista.

Eilen kokeilin tehä kasvis-jauhelihalaatikkoa pitkästä aikaa, ja testata, saisinko jo syötyä tuota vhh-ruokaa. Aika huonosti se meni alas, ja hajuki hiukan ällötti. Palanpainikkeeksi oli pakko napata vielä leipä, koska maha tuntu olevan sekasin jo pienen annoksen jäljiltä. Lähinnä tein kokeilun miesolennon takia, joka seki on huomannu omien kilojen lisääntyneen, ko en enää tee yhteiseksi ruuaksi vähäiilarista. Ei se niistä pöperöistä tykkää, mutta on toki tyytyväinen, ko paino niillä putoaa. Voi kuitekki olla, että se joutuu nyt sijaiskärsimään, koska tuntuu, etten mie pysty palaamaan aiempaan ruokalistaan.

Muuten ei olekaan sitte mitään ihmeempää kerrottavaa, pääasiassa siksi, että oleilen nyt ronskisti ihan vaan kotona. Harjottelua oli tarkotus alottaa tässä kuussa, mutta lopulta päätin jättää sen väliin. Osasyynä oli toki tuo selästä johtuva hermokipu, joka ei varmasti olis ainakaan parantunu harkassa, mutta toisena syynä oli myös turhautuminen työnantajaan, joka ei vastannu hyvissä ajoin puhelimeensa, mistä syystä sopimusta ei sitte saatu aikoinansa kirjotettua. Olenhan mie myös ollu tosi väsyny viime aikoina, mikä tuntuu ihan oudolta: käyn kävelylenkillä puoli tuntia-tunnin, ja tuntuu, ko olisin tehny täyden työpäivän! Mulla jopa hieman hävettää aamusin, ko miesolento lähtee uuteen työhönsä, ja jään lojumaan tänne... Koitan kuitekki reippaasti tehä kaikki kotityöt vastapainoksi; mitä sitte jos siinä välissä nukun jonku tunnin..?

Väsymyksen laadusta kertonee seki, että yhteen väliin en jaksanu tehä ollenkaan käsitöitä, ja nytki huomattavan vähän. Tosin siihenki vaikuttaa se, etten pysty välillä istumaan ollenkaan säryn takia, ja seisaaltaan tekeminen tuntuu paitsi hölmöltä, myös rasittavalta. Alotin yhen vauvaneuleen Teneriffalla; raidallisen haalarin alpakkalangasta. Se oli sen jälkeen pitkään tauolla, koska jotenki yhdistin sen siihen lomalla tosi pahana alkaneeseen raskauspahoinvointiin, ja pelkkä keskeneräsen työn näkeminen sai mahassa kiertämään... Jännästi se psyyke vaikuttaa! Olen virkkaillu jotain kokeeksi, ja jatkanu Siskon mysteerihuivia, johon viimein taas tulee uusia osia. Ehkä tämä blogin päivittelyki taas tihenee tästä...

Pikkujoulusta isoon jouluun

Tämän näkönen herra otti ovella vastaan...

Ruokahan se on taas mielessä, koska käytiin pikkujoulutunnelmissa syömässä "koko suku" Lielahden American Dinerissa tuossa lauantaina. Vatsansa sai tuttuun tapaan täyteen, ja paikka oli jo oikein joulusesti koristeltu.

Ikävästi kyllä jouduttiin vähän hajaantuun eri pöytiin, eikä oikein pystytty "yli pöytärajojen" juttelemaan, mutta ehkä se on tärkeintä, että oltiin ees samassa paikassa!

Pihvi ja salaatit meni alas niin nopsaan, ettei ehtiny ees kuvaa napata; miesolento söi sentään hitaammin...

Miesolento söi myös kaksi jälkiruokaa: sekä pirtelön ETTÄ jäätelöä (3 palloa), kun taas meikäläinen sai sokerittomalla kuurillani tyytyä kahviin (jälkiruokakermalla, tietysti!).

 

Eilen elikkä sunnuntaina kävästiin miesolennon mummon synttärikahveilla ottamassa vähän videokuvaa, ja täyteen tuli huikeat 95 vuotta! Harmi vain, että mummon muisti ei enää pelaa niinku entivanhaan, mikä ei kyllä ole ihme tuossa iässä.

Siitä piipahdettiin kahville miesolennon siskon luo, ja meidät haastettiin hurjaan Super Mario 3 -kisaan (joka hävittiin häpeällisesti, koska mie kuolin heti kentän alussa aina...). Siitä onki hetki aikaa, ko olen Nintendokapulaa pitäny käessä, ja sen huomasi! Miesolento sitte hoiti lopulta meän vuoron, ko minun touhusta ei tullu mitään...

Sai käsityötki jäädä hetkeksi, ko tablettiin löyty Mario!

Sen verta tuosta Mariosta sitte innostuin, että latasin tablettiin sekä ykkösen että kolmosen, ja olen nyt niitä koittanu hakata läpi. Melko huonosti tuo kosketusnäytöllä pelaaminen tosin onnistuu, ko tuntuu, ettei äijä millään meinais liikkua eteen eikä taakse, ko napit on niin pienet!

En sentään käsitöitä kokonaan hyljänny, sillä ystäväni Heta tilaili jälleen koiran leluluita, joita olen virkkaillu jo ainaki tusinan. Onneks sattu löytymään vielä kerä sitä tiettyä lankaa, eli Novitan Hankoa, joka on puoleksi kierrätettyä puuvillaa. Täytteeksi olen käyttäny matonkudejämiä, mutta ne oli päässy loppuun. Tai onhan niitä pikkukeriä ja pätkiä, mutta ko ei raaskis niitä pilkkoa... Ei siis muu auttanu, ko ruveta punomaan toisenlaisia koiranleluja, elikkä tuomosia patukoita! Niistä jää hyvin leikkuujätettä, joka ei enää muuhun kelpaa ko täytteeksi. Nuo patukat lahjotan Pirkanmaan eläinsuojeluyhdistyksen joulumyyjäispöytään, eli tulee neki hyvään käyttöön!

Oikealla ylhäällä on kasa patukoita, jotka on tehty kiinalaiseksi kierrenyöriksi. Valmiita luitakin ehti jo viikonlopun aikana syntyä...

Ja ihan ko äkkiarvaamatta vaihtu kuukausiki jo joulukuuhun, mitä on onneks muutki päivitelly täälä (en ole ainoa, jonka elämä tuntuu valuvan käsistä turhan nopeasti).

Lunta tuli maahan aina lauantai-iltapäivästä lähtien, eikä ainakaan vielä ole sulanu pois. Tänään kävelin fysioterapiaan, ja ihan pirtsakka pikku pakkanen tais olla (en luota lasitetulla parvekkeella lollivaan mittariin).

Joulukalenteriksi päädyin sitte valkkaamaan kumminki ne arvat. Herkkukalenterin olisin joutunu itte vääntämään (ja mitä ihmettä mie sinne olisin ees laittanu, jäätelöä ja marjoja??), eikä ollu sitte enää aikaa eikä innostusta ruveta tekeen. Ja voihan tuosta arpakalenterista tulla vaikka pesämuna tulevaan taloon, kuka tietää...

Kissalleppa oli herkkukalenteri jo hommattuna, se ostettiin viime joulun jälkeen alesta! Muistin sentään kaivaa sen esiin, ja kyllähän siitä tykättiin! Mörkö meinas puskea koko kalenterin puhki jo ennen ko ehdin luukkua avata, ja sitä on pakko nyt säilyttää kaapissa, ettei kissa tuhoa koko höskää ennen joulua...

Meikäläinen sen sijaan iloitsi, ko ekassa luukussa oli poron kuva; jos saan toisen, niin voitan 5 euroa! Miesolento sano, ettei sitä kannattas tosin juhlia, ko arpa makso 10... Iloja ne on pienetki ilot!

Huomenna alkaa työharjottelujakso, ja hiukan jo jännittää, että mihin menin itteni lupaamaan... Siihen varmaan palataan myöhemmin!

Pieniä arjen piristyksiä

Nyt on kyllä pakko myöntää, että olen ihan varmasti hukannu elämästäni ainaki viikon johonki bittiavaruuteen! Ei oikeasti voi olla jo marraskuun loppu menossa! Siis hui kamala, kohta pitäs olla jo joulukalenteriki olemassa, enkä mie ees tiä, minkälaisen joulukalenterin mie voisin hommata, ko ei siinä sais olla herkkujakaan, eikä oikein mitään krääsääkään, ja kuvakalenterit on tylsiä, eikä arvoista ikinä voita mitään... No onneks sentään kissale ostettiin joulukalenteri jo viime vuoden poistomyynnistä!

Aamupala ja aivan ihana halpis-kirjanen, joka on nyt pakko pitää
aina laukussa, jos tulee jotain tosi tärkeää kirjattavaa!
Olenki joutunu viettämään joinain päivinä aikaa tuola lattian tasola,
koska jotenki mahallaan makoilu on toisinaan paras asento tuole
selkähelvetille...

Alkuvuodatusta pahoitellen menen siis sitte kuulumisiini, joihin kuuluu jälleen kerran tätä ihanaa selkähelvettiä... Iskias, tai mikälie hermosärky ei siis vieläkään ole näyttäny laantumisen merkkejä, vaan on viime viikon aikana ollu jopa entistä kipeämpi välilä. Joinain päivinä ei ole ollu mitään asentoa, jossa olis ees hetken aikaa voinu olla, vaan olen joutunu istuun, nouseen, makoileen, polvistuun, kiemurteleen, haahuileen, kiroileen, konttaileen, kyynelehtiin, ja alottaan taas alusta...

Perjantaina kävin työturvallisuuskorttikoulutuksessa (läpi meni - wohoo!), ja sielläki jouduin seisomaan, kuten tähän mennessä myös uravalmennustunneilla suuren osan ajasta. Se korttikouluttaja rupes sitte kahvijonossa kyseleen, että minkälaista selkävaivaa mulla on, ja - yllätys yllätys - hänelläki oli ollu vastaava vaiva joskus parikymmentä vuotta sitte! Ilmeisesti hänelle ei ollu tehonnu oikein minkään maailman kiropraktikot eikä puoskarit, särkylääkkeistä nyt puhumattakaan, vaan lopulta oli kyllästyny ja venytelly niin ankarasti, että särky oli lakannu. Aina sen jälkeen ko hän vain huomaa, että se on taas alkamassa, niin kova venytys pääle, ja siinä se. Aika tuttua tarinaa - monela tämä vaiva on, ja usein ne hoitokeinot täytyy sorkkia yritys-erehdys -taktiikalla esiin. Tuota venyttelyhoitoa kokeilin kotona (on muuten ihan oikeasti sellasta tuskaa, että toivoisin, ettei se auta!), ja heti alkuun tuntu ainaki, että paikat tuli entistä kipeämmäksi. Perjantain ja lauantain aikana venyttelin silloin tällöin, mutta ei se mihinkään ainakaan loppunu. Sunnuntaina päätin olla venyttelemättä sen kummemmin, nousin vain välilä seisomaan ja kävelin vaikka keittiöön ja takas, ja yllättäen särky ei vaivannukaan niin kovasti. Miten tämänki nyt sitte ymmärtäis? Varasin joka tapauksessa viimein ajan sinne fysioterapeutile, jonne olis pitäny mennä jo pari kuukautta sitte, joten toivotaan, että homma valaistuis sielä jotenki.

Olen alottanu taaaaas uudet sukat, jotka tällä kertaa tulee tilauksesta miesolennon siskolle -  raitoina piti olla pinkkiä, beigeä, valkosta ja turkoosia, ja näinhän tehdään! Beige on kylläki cappuchinon ruskeaa, mutta aika sama sävy ne toisaalta on.

Tuota turkoosia saiki metsästää oikein urakalla, ko totesin, että Tokmannissapa ei olekaan sitä! Vilkasu Novitan verkkokauppaan paljasti, että koko sävyn valmistus on saatettu lopettaa - ei ollu nimittäin sielläkään!

Onneksi löysin sitte Sastamalan loistavasta Silmu & Solmusta juuri oikeaa sävyä, ja sattu vielä olemaan yks ainoa keräki jäljellä! Varasin sen ja noudin lauantaina kotiin - onneks oli vielä messuilta alennuskuponki, niin tuli seki käytettyä. Ostin samala sitte nuo puikkosuojatki, jotka näkyy yläkuvassa, ja mukaan tarttu myös minipussillinen nappeja, joihin olen aivan hulluna, vaikken mihinkään niitä oikein osaa ees käyttää!

Lisäksi puikoilla on syntyny tuollasia palmikoita, lankana se kipuapusilkkivilla, jota anopin sukkia varten messuilta ostin. Neulottaessa tämä lanka on ehkä hiukan kova ja karkea; mulla taitaa olla sormessa haavaki, ko neuloin niin kauheata vauhtia eilen!

Heti messujen jälkeen tilasin sitä Rintalan tilan luomusukkalankaa lisää, ja se paketti oli tullu tänään! Ihanat, lampaantuoksuset vyyhdit ootteli, ko tulin kotiin, ja kissaki innostu niistä heti, ehkä vähän liikaaki! Se olis mielellään ottanu vaikka koko vyyhdin leikkiinsä mukaan, mutta oli pakko kieltää... Ehkä mie teen sille jonku hiiren siitä sitte, jos jää.

Mainittakoon nyt vielä messuihin liittyen tämä kaulakoru, jonka sieltä myös ostin, ja unohin sen viime postauksessa mainita. Tämä on siis Lapista kotosin, ihan samasta paikkaa ko mieki, ja tuttua sekä turvallista kotimaista käsityötä. Mulla on jo lapsesta asti ollu kyseisen yrityksen koruja - muun muassa vastaavia sydänkoruja - ja tykkään sen tyylistä tosi paljon. Kannattaa tutustua myös muuhun kuin noihin koruihin, Wood Jewel tekee myös paljon käyttöesineitä!





Sitte lopuksi vielä yksi ilostumisen aihe, jonka bongasin ruokakaupassa: meidän naapuriin S-markettiin oli tullu luomujauhelihaa!! Olenki kaipaillu tuota luomua myös lihapuolelle, vaikka se reilusti kalliimpaa onki, ja jauheliha on tosi hyvä vaihtoehto, koska se on aina hiukan halvempaa ko joku sisäfileepötkö. Kiitos S-market!

Tarkkasilmänen voi bongata kuvasta myös Valkosipulisen jauhelihapadan ohjeen, jota en erikseen viittiny tähän riipustaa!

Kahden tähden päivällinen

Tehdäänpä tästä nyt sitte oikein ruokakirjotus, ettei mene taas vellit ja jotku muut sekasin, niinku yleensä!

Näin vailla vakituista työtä ollessa olen satsannu sekä käsitöihin että ruokaan, ja tänään tein oikein kunnon pöperöt alusta loppuun ihte.

Alotetaan mulle tarkotetusta lisukkeesta (jonka aineksista suurin osa miesolennolle inhotus). Sen ohje on Ratula-ohjelmasta, jota olen kattonu nyt boksilta, varmaan neljä vuotta sen jälkeen, ko ne jaksot alun perin tuli. Olen myöhäisherännäinen! Onneksi resepti sentään löyty vielä Subin nettisivuilta, eihän siinä kattellessa sitä voinu kirjottaa ylös, ko puikot kilisi... Netissä ei lukenu kaikkien ainesten määriä, joten lisäilin ne itte sen mukaan, miten tänään tein.

Punajuurivuoka

n. 1 kg     punajuuria
1           iso sipuli
(2          valkosipulin kynttä) <- unohin nämä!
170 g       Valio Aura-juustoa
150 g       creme fraichea
            öljyä ja/tai voita
            (yrttejä)
            merisuolaa
            mustapippuria
            juustoraastetta 

Lohko punajuuret ja sipulit uunivuokaan. Lorauta päälle öljyä.

Mie lorautin oliiviöljyä, ko sitä sattu olemaan.

Paloittele homejuusto ja leikkaa voista lastuja, ja levitä juuresten pinnalle. Rouhi päälle mustapippuria ja merisuolaa.

Käytin muuten eka kertaa tuomosta rouhimisvehjettä, jonka olen saanu anopilta. Siinä on nyt merisuolaa, ko pippuria oli jo valmiina rouheena. 

 

 

Levitä päälle ranskankerma ja juustoraastetta maun mukaan. Paista 200-asteessa uunin keskitasolla reilu tunti. Peitä tarvittaessa foliolla.

Peitin vartin paiston jälkeen foliolla, ko juusto alko mennä tummaks, ja annoin olla varmaan tunnin ja vartin uunissa. Loppuaika oli tosin jälkilämmöllä.

Lopputulos oli punajuurimainen, mutta kivasti maistu tuo Aura-juusto ja voi sieltä seasta. En tiä, oisko voinu muhia vielä kauemminki, että punajuurista ois tullu pehmeämpiä, mutta maistu näinki!

Sitten tekasin meille molemmille sopivia pihvejä, joiden ohjeella syntyvät myös lihapullat. Nämä on karppaajaystävällisiä, eli eivät sisällä korppujauhoja! Kuvittelin tekeväni tämän ohjeen mukaan, mutta jotain tuli taas lisäiltyä...

Lihapullat tai pihvit

750-800 g      jauhelihaa

2              munaa

loraus         kermaa

1/2 - 1        sipuli

4              valkosipulin kynttä

               juustoraastetta

               mustapippuria

               merisuolaa 

Sekoita jauhelihaan munat.

Hienonna sekaan sipulit. Valkosipulin olen viimein oppinu hienontamaan murskaamalla sen ensin veitsen kyljellä ja hienontamalla sitte kuten sipulin.

Loraus kermaa... Huomaa oikea, rasvainen kuohukerma (ei mitään ruokakermoja!). Mukaan menee juustoraaste, rouhittu meriuola sekä mustapippuri, ja sitte sekotetaan ankarasti.

Taikinasta tuli yllättävän taikinamaista korppujauhojen puuttumisesta huolimatta. Muotoile joko lihapulliksi tai pihveiksi käsin.

Ja paistetaan joko pannulla voissa tai uunissa noin 225-asteessa 10-15 minuuttia.

Tein tällä kertaa tämmösiä yhden käden pihvejä. Uskokaa tai älkää, mutta taiteilin nuo piffit siis yhdellä kädellä, koska en tykkää yhtään minkäänmoisten taikinoiden tunnusta (kylmä ja ällö), enkä halunnu sotata molempia käsiä. Aika hienosti onnistu!







Itse siis selvisin näillä eväillä, mutta miesolento taiteili ittellensä perussalaatin, ja pitihän sillekki vähän kostuketta siihen annokseen tulla. Joten tein sille vielä bearnaise-kastikkeen. Tässä on alkuperänen ohje, tekasin nyt puolitetun version. Näin ikään!

Bearnaise-kastike

4          kananmunan keltuaista
1 dl       vettä
1/2        sipulia
2 rkl      valkoviinietikkaa
5          valkopippuria (tai ihan vaan jauhettua valkopippuria ripaus)  
200 g      voita
           rakuunaa

 













 Valmista ensin mausteliemi vedestä, etikasta, pippurista ja sipulista. Kiehauta seosta minuutti-pari.

Tarvitset vielä kaksi kattilaa (toinen voi olla myös lasikulho). Toisen kattilan on oltava niin iso, että pieni kattila tai lasikulho mahtuu siihen vesihauteeseen. Laita isoon kattilaan vettä kuumenemaan vesihaudetta varten, mutta älä anna kiehua, kun alat valmistaa kastiketta.

 














Erottele munista keltuaiset joko pienempään kattilaan tai lasikulhoon. Siivilöi keltuaisten joukkoon keittämäsi mausteliemi (sipulit ja mahdolliset pippurit siis jää pois).

Laita pienempi astia vesihauteeseen ja vatkaile vimmatusti, kunnes kastike on kypsää. Älä anna keltuaisten paakkuuntua.

Kun munat on kypsyneet (ilmeisesti kun kastike on kauniin keltasta), vatkaa joukkoon reilu kimpale voita.

Sekaan vielä maun mukaan rakuunaa, ja kun voi on sulaa, on kastike valmis.

Kastike säilyy kyllä jääkaapissa muutaman päivän, mutta menee oudon näköseksi voin jähmettyessä. Jos siis haluaa joka päivä hienon kastikkeen, niin pitää se joka päivä uudestaan valmistaa! Me ei tehä niin!

Sain jopa pöydänki siistittyä ja jonkulaiset rätitki siihen... Ostin nuo tabletit kirppikseltä aikomuksena tehä työn alla olevaan tablettilaukkuun sellasesta tasku, mutta ehkä säästän pari. Ei ne tosin kauaa siistinä pysy, ko Mörkö makailee ne ihan karvasiksi...

Jatketaan vielä reilusti ruoka-aiheella, ehkäpä tässä olis jälkkärivinkki, jos tämä olis oikein neljän tähden illallinen... Tein yks ilta iltapalaksi kookoslettuja eka kertaa, ja tottakai sitä niin ihanaa karppaajan vanilijakermajäätelöä (linkissä jutun lopussa), jota en enää vaihtais pois.

Nämä molemmat reseptit (jäde ja letut) on jotain blogista, mutten nyt löytäny sitä. Lettuja tein vain puolikkaan annoksen, koska en ollu varma, tykätäänkö me niistä.

Kookosletut

4         munaa
50 g      voita
2 tl      hedelmäsokeria (laitoin vaniljasokeria)
1/2 tl    suolaa
4 rkl     kookosjauhoa
2 dl      maitoa (punasta!)

Kaikki ainekset sekotetaan kulhossa, viimisenä lisätään kookosjauho siivilöiden. Paistetaan pannulla voissa.

Lettuja syötiin tuon jätskin sekä mansikoiden kera. Miesolento sano, että letut oli hyviä (ei niin hyviä, ko oikeat), ja olin tosi yllättyny. Minusta nämä kookosversiot oli hiukan jauhosen tuntusia, eikä ne oikein maistunu miltään. Lisukkeiden kanssa kyllä meni, mutta en tiä, tulenko tekemään näitä lisää (mihin hittoon mie sitte käytän sen kilon pussin kookosjauhoa, jonka ostin???)

Noin. Seuraavalla kerrala sitte jotain muuta, nyt olen kirjaimellisesti täynnä ruokaa!