You're gonna hear me yawn!

Nyt onki tapahtunu kaikenlaista tässä viikon aikana, ja ittekki vasta nyt olen tajunnu, mitä kaikkea!

Alotetaan vaikka alusta. Sain toissa viikonloppuna puhelun eräältä ihmiseltä, jolle olen tehny käsityötuotteita, ja se tartti ns. kalja-Karhu-maton. No lupauduin sen tekeen, koska kuteetki löyty häneltä (sitä oikeaa keltasta on vaan niin vaikea löytää...), ja ajan varasin tämän viikon maanantaille tuonne vanhalle tutulle Väliasemalle. Matto käytiin tekemässä, ja tässä on siitä todistusaineistoa.
 

Tältä Karhulta puuttuu vielä kieli, joka täytyy pujotella punasella kuteella jälkikäteen, eikä hapsujakaan ole vielä solmittu (dead-line huomiseksi). Tämän tekniikan on kehittäny Peter Collingwood, ja kangaspuihin tarvitaan tuommoset poimintalaudat (2 kpl), jotka kiinnitetään niisivarsien yläpuolele. Kuulostaa kamalan monimutkaselta, mutta varsinki, jos poimintalaudat on valmiiksi laitettu, niin on aika helppo kutoa, etenki yksinkertasia malleja. Lyhyesti tällä tekniikalla voi muuttaa tiettyjen loimilankojen niisintää kesken työn, mitä ei normaalisti pysty tekemään. Noissa Väliaseman poimintalautapuissa on sidoksena täyskuvikas, jolla saa siis tuollasia kaksipuoleisia töitä (lähinnä mattoja) tehtyä. Toinen puoli on aina vastaväreissä.

Tässä vielä aikasempia Karhuja, joita olen tehny. On niitä iso liuta muitaki malleja, mutta jääköön nyt toiseen kertaan...

Hypätään vielä viime viikonloppuun sen verran, että lupauduin tälle samalle ihmiselle tekemään vielä pääkallolapaset lapsenlapselle, ja ne kilisytin valmiiksi jo sillon viikonloppuna. Ne on tosin edelleen päättelyä vaille, ja seki pitäs tänään vielä saada hoidetuksi...

 

Ei niin käsitöisillä aiheilla jatkuu: Tiistaina olin pakotettu käymään työkkärissä jonkulaisessa nuorisotapahtumassa (joka koostu reilusta kymmenestä myöhäisteinistä). Oli ihan hyödyllistä infoa työnhakuun ja koulutukseen liittyen, ja sain sieltä kuulla tällasesta nuorten uravalmennuskoulutuksesta, joka oli alkanu edeltävänä päivänä. Koulutuksessa oli kuitekki vielä tilaa parille ihmiselle, joten ilmoittauduin mukaan. Keskiviikosta eteenpäin aina jouluaatonaattoon asti istun siis samanlaisten myöhäisteinien kans valmennustunneilla. Se on ollu toisaalta ihan mielenkiintosta ja antosaa, mutta toisaalta vähän liian leikkimielistä yläastetason juttua. Henkilökohtanen keskustelu valmentajan kans on ollu tähän asti parasta, ja toivottavasti sellasta tulis lisääki...

Tuon takia on menny suunnitelmat vähän sekasin, ja käsityöt on seisonu (tosin tauoilla teen sielä äitille sukkia). Esimerkiksi meidän pitäs hommata miesolennon kans passit tammikuun lopulle sijoittuvaa anopin synttärimatkaa varten, mutta ei tullu vielä laitettua sitä vireille. Kuvat tosin käytiin jo ottamassa keskiviikkona, että onhan seki askel...

Torstaina uravalmennuksessa oli luvassa Tampereen reissu, johon sisälty info oppisopimuskeskuksella sekä vierailu erään suuren rekrytointifirman tiloihin. Ensimmäinen oli kiinnostava, koska toivoisin pääseväni opiskelemaan oppisopimuksella jonku uuden ja hyödyllisen ammatin. Toka puolestaan oli hiukan tylsempi; konsultti puhua pölötti koko ajan ja kehu, kuinka hyvä järjestelmä tuo vuokratyöhomma on. My ass! Mut ei siitä sen enempää.

Ruokatauolla kävin Seppälässä, josta tarttu mukaan uuden malliston farkut. Edelleen osastona oli Great Girls, mutta koko on pudonnu jo 44:seen! Ja kerranki Seppälän mallistosta löyty oikeasti sopivat housut mulle: vyötärö ei ulotu tisseihin ja lahkeet on tiukat. Olihan niilä hintaa, mutta edelliset farkut alkaa olla joko liian isot tai rikki.

Heti tuon Tampere-episodin jälkeen ehdin just ja just syödä kotona, ko oliki aika hypätä miesolennon siskon kyytiin ja suunnata IKEAan. Tarkotushan oli olla vain seurana ja mahdollisena kantoapuna, mutta hitto: niinhän siinä kävi, että rahaa meni sinnekki! Mukaan tarttu sellanen lasten muovijakkara, jollasta olen kaivannu ihan omaan käyttöön (esimerkiksi säärien vahaaminen onnistuu kivemmin sellasella ko lattialla virumalla), pari uutta laatikkoa Expedit-hyllyyn sekä pitkä jalkalamppu, jollasta olen myös kaipaillu jo jonku aikaa.

Olen aiemmin puhunu siitä minun keinutuoliprojektista hieman, ja opehan lupasi, että saisin sen pian valmiiksi. Noh, sehän tarkotti ankaraa uudelleenjärjestelyä olohuoneessa, että tulokas saadaan pian mukaan sisustukseen. Perjantaina sitte otin ja tyhjentelin pari hyllyä, joista eka siirty makkariin ja toka ekan paikalle. Näin sain nurkan vapaaksi, ja sinnehän se eilispäivänä valmiiksi tullu keinutuoli tupsahti ko valettu.

Mörkö oli aluksi hyvin ihmeissään tästä siirtelyprosessista, ja eniten sitä ihmetytti, että yks sen pesäpaikoista (IKEAn Expedit-hyllyyn mitotettu kahvipusseista tehty kori) oli siirtyny toiselle puolelle olkkaria. Aika pian se kuitekki hyväksy tämän järjestelyn, vaikka korin paikka siirtyki kolmannesta kerroksesta toiseen... Ps: nuo kaks vihreää laatikkoa on täynnä lankaa, ja yks mustista on täynnä keskeneräsiä töitä!

Eilinen meni siis verhoillessa, ja pieni kiire suoraan sieltä oli miesolennon vanhempien luo, jossa isänpäivää vietettiin päivää etuajassa. Lahjaksi appiukko sai minun tekemät sukat ja kortin. Nyt varmaan uskaltaa laittaa kuviaki noista isänpäiväkorteista, ko ne on jo jaettu (omalle isälle ja papalle postin kautta).

Ylin on omalle isälleni (mulla on 2 veljeä). Toinen karhukortti on appiukolle, siihen tein vain isäkarhun ja esikoiskarhunpennun, vaikka miesolennollaki on pari sisarusta. Vika on tietysti minun papalle. Vinkkiä näihin kortteihin, ja kaavat sain Suuri Käsityö-lehdestä 10/2013.

Tästä kaikesta tuliki mieleen, että pitääpä kilauttaa iskälle ja papallekki!

Tilulilulaa!

Kamalaa, mie en tajunnu, että nyt on jo lokakuu!! Siis vastahan oli kesä eikä tarvinnu ottaa takkia mukaan, ko lähti ulos, ja nyt ei pärjää ilman pipoa ja hanskoja! Miten??

Kuten näkyy, mie en pahemmin kattele kalenteria. Sen verran olen kattonu, että siivoustyöt päätty viime perjantaina, ja tämän viikkoa olen ollu vailla vakituista työtä. Ei se haittaa, ehtiipä tehä taas niitä keskeneräsiä käsitöitä, ja kirjottaa tänne. Eilen kävin tosin yhessä työhaastattelussa, sellasessa brodeerausfirmassa. Kivan olonen paikka, pieni perheyritys, jossa tuntu olevan hyvä ilmapiiri, ja työkin vaikutti mielenkiintoselta. En tiä, toinko sitä haastattelussa tarpeeksi hyvin esille, mutta kotona ajattelin, että voisin kyllä sopia sinne työntekijäksi... Se olis tosin vain vuodenvaihteeseen asti kestävä homma, eikä palkkakaan päätä huimaa, mutta mielelläni silti lähtisin kokeilemaan! Olis edes hiukan tätä omaa alaa sivuavaa työtä...

Käytiin miesolennon kans kävelyllä maanantaina aamupäivällä. Kävely kahestaan on jo sinänsä hiukan harvinaista (mie tykkään power walkata, miesolennon juttu on taas leisurely stroll - jonka lausuminen on muuten ehkä kamalinta ko ko englannin kielessä!), mutta tuo ajankohta yllätti minutki. Oli se tosin mukava herätys päivään, eikä tosiaankaan ollu ruuhkaa!

Löydettiin tommosia kivikasoja. Lieneekö nämä jotain Suomen muinaisjäänteitä, vaiko vain rakennustöistä unohtunutta jätettä? Kuka tietää...

Miesolento pelasti joskus kesällä leluhämähäkin autotieltä, ja asetti sen tuossa seuraavassa kuvassa olevan kiven lähistölle. Koitettiin ettiä sitä, mutta ilmeisesti joku lapsi on jo ottanu sen parempaan talteen, ja hyvä niin. Mie tosin olin sitä mieltä, että se on muuttanu asumaan tuohon kivenkoloon ja perustanu perheen jonku kivan tyttöhämähäkin kans, mutta kuulemma se on kaukaa haettu ajatus!

Muuten olen siis saanu aikaseksi käsitöitä. Tai no... En ole saanu mitään valmiiksi, mutta alotin taas yhen uuden! Nimittäin sellasen ihanan lämpimän villatakin talven varalle. On pakko tehä uus, ko aiemmat on niin valtavia päällä tämän hurjan laihdutuksen takia. Taitaa tulla vielä kalliiksi tämmönen, koska minun pitää käydä ostaan uus talvitakki (edellinen oli ko teltta) ja muutekki paidat alkaa olla pikkasen liian isoja. Housukoko ei ole pudonnu vielä ko yhdellä-kahdella numerolla, mutta pitäis niitäki varmaan pian hommata lisää... En valita, koska nyt on varmasti mukavampi käydä vaateostoksilla, ko sieltä oikeasti löytyy kivoja vaatteita, jotka vieläpä sopii päälle!

Uuden villatakin etukappale valmistumassa.

Tuon valmistuvan villatakin etukappaleisiin tulee ruudutus intarsiana, eli eräänlaisena kirjoneuleena. Malli on Novitalta. Tajusin tuota tehdessä, että en ole tainnu intarsiaa tehä oikeastaan koskaan mihinkään varsinaiseen työhön... Siinähän siis jokainen kuvio-osuus neulotaan omalta kerältä, mitä havainnollistamassa nuo kerät tuolla työn yläpuolella. Lanka ei kulje koskaan kuvion takana, eli kirjoneuleelle tyypillisiä lankajuoksuja ei synny, vaan värin vaihtokohdassa langat kierretään toistensa ympäri, jottei synny reikiä. Onneksi ostin tuon Debbie Stollerin neulontakirjan, koska muuten olisin varmasti ollu helisemässä noitten kerien kanssa (langat menee heti solmuun). Sankarineuloja nimittäin ei tee pieniä keriä pieniä kuvioita varten, vaan katkasee langasta noin sylyksen mittasen pätkän, joka on helppo vetää sotkeutuneesta lankasykkyrästä ulos! Toki lankaa tarvii silloin jatkaa usein (noissa salmiakkiruuduissa tarvin kaks sylystä per ruutu), mutta seki onnistuu helposti villalangalla: paksummalla langalla ohenna langanpäitä n. 5 cm:n matkalta, ohuessa ei välttämättä tarvi. Pistä ohennetut päät vastakkain ja kastele syljellä tai vedellä. Hankaa kämmenien välissä liitoskohtaa niin, että lämpiää - ja voilà! - olet huovuttanut langanpäät yhteen, eikä liitoskohtaa edes huomaa! Tosi kätevää!

Alotin samalla neulomaan myös tuon takin takakappaletta, johon ei tule kuvioita. Sitä voi tehä silloin, ko aivot ei jaksa miettiä noita kuvioitten vääntämisiä. Alotuksen tein italialaisella luomistavalla, joka onki oikeastaan aika helppo. Debbie Stoller viittasi samaan luomistyyliin putkimaisena luomistapana, ja sitähän se oikeastaan on: näyttää, niinku joustinneule vain jatkuis luomisreunan ympäri, ja lopputulos on tosi siisti. Kannattaa kokeilla!

Tiistaina kävin pitkästä aikaa kutomassa, siis ihan kangaspuilla. Täällä Nokiallahan on tuo tuttuakin tutumpi Väliasema, jossa siis suoritin ohjaustoiminnan artesaanitutkinnon oppisopimuksella. Siellä voi käydä kutomassa kuka vaan, loimet on valmiina puissa. Kutasin yhen maton eräälle kaverille tämän omista kuteista (siitä ei oikein saanu hyvää kuvaa, ko en viittiny avata rullalta), ja hetken mielijohteesta kävin illalla vielä kutomassa pannunalusia, kenties lahjoiksi tai tuliaisiksi jollekki...

Pannunalusrullasta tuli kivan värinen. Minun oli tarkotus ottaa kuva tuosta rullasta jo silloin ko se oli vielä puissa, ja otin illalla kameranki mukaan sitä varten, mutta niinhän siinä sitte kävi, että unohin kameran pyörän koriin! Muistin koko vempeleen vasta sitte ko olin lähössä ja oli tarkotus ottaa se kuva - eikä se tietenkään enää sielä korissa ollu! Sen tilalla oli lappu, jossa luki, että viereisen Hempankaaren työntekijä oli ottanu sen talteen, ettei joudu vääriin käsiin, ja voisin hakea sen sieltä. Eihän se enää illalla auki ollu, joten läksin sitte kotiin ilman kameraa. No, hyvä tosin, ettei sitä pöllitty. Tänään vasta kattelin sitte tätä blogia varten kuvia, ja huomasin, että sinne oli ilmestyny kuva, jota en ole itte ottanu! Lieneekö vahinko-otos?

Muita asioita, mitkä tällä hetkellä on "tapetilla": Pakko ruveta harrastaan jotain liikuntaa joka päivä, koska tuo iskiaksen tapanen vaivaa edelleen, eikä tykkää yhtään siitä, että istuskelee kotona koko ajan. Tänään ehkä hyötyliikuntana kävelen apteekille ostamaan lisää monivitamiinia...

Olen aivan ihastunu noihin puisiin koruihin, erityisesti plug-in korviksiin, joita muun muassa Crazy Factory myy! Varsinki nuo laserkaiverretut on tosi nättejä - vaikken ole vielä sellasta "must have"-kuviota löytäny. Mulla ois alennuspisteitäki just sopivasti, ei kai se haittaa jos tilaan, eihän?

Kuva Crazy Factor-verkkokaupasta.

Mulla on pyöriny viime aikoina kaks rimpsua päässä, enkä tiä miksi ja miten ne on mieleen tullukaan... Toinen on Muumeista löytyvä loitsu, jota Aliisan piti hokea: Milanossa, Saragossa, kanneloorum-lom, Barbarossa, tillin-tallin, tilulilulaa! Ja toinen on ilmeisesti lista konjunktioista, joita äikän tunnilla opeteltiin ulkoa tämän rimpsun avulla (ala-asteella jopa?): että, jotta, koska, kun, kuin, jos, vaikka, sillä, näet, nimittäin! Pelottavaa, miten hyvin tuollaset kumpuaa mieleen jostain monen vuoden takaa...

PS: Sain viimein uuden akun tähän minun läppäriin! Hyvin toimii taas! <3