maanantai 23. syyskuuta 2013

Syksykuulumisia

Värikästä syksyä! Täälä "etelässäki" on puut värjäytyny niin ihanan ruskan värisiksi, että olen ottanu varmaan kymmennittäin kuvia vain lehdistä ja puista ja kaikesta muustaki kivan värisestä... Niitä postauksen lopussa sitte!

 Ilmojen kylmetessä on ollu kiva taas neuloa tuon ristipistotyön valmistuttua, ja syksyn kunniaksi ostin uuden neulontakirjan, ko myöhästyin bussista ja eksyin Suomalaiseen kirjakauppaan. Olen ennenki tuota kattellu, mutta nyt oli pakko napata se mukaan viimein. Parikymppiä ei kuitenkaan ole paljon noin paksusta ja laajasta opuksesta. Kyseessä on siis Debbie Stollerin Stitch'n Bitch -sarjaan kuuluva Sankarineulojan käsikirja, jossa on todella monipuolisia neuleohjeita- ja vinkkejä hieman kokeneemmille neulojille. Kirjotustyyli on moderni ja rento, eikä mitään tiukkapipolinjaa (äkkiseltään bongasin myös joitain vinkkejä, jotka saattas nostaa kunnon tiukkisneulojan tukan pystyyn). Tälle tulee varmasti paljon käyttöä, vaikka kuvia olisin kaivannu kyllä enemmän.


 Ekana vinkkinä käyttöön tuosta pääty ns. pelastusregas, jota voi käyttää pitsineuleessa. Se on siis erivärinen, liukas ja pitkä lanka, joka pujotetaan puikolla olevien silmukoiden läpi, ja jatketaan neulomista normaalisti. Lankaa siirretään mallikerran tai esim. 6-10 kerroksen jälkeen eteenpäin. Jos tulee virhe tai silmukat putoaa puikolta, voi ihan huoletta purkaa ja poimia sitte tuolta pelastusrenkaalta silmukat takasi puikolle, ja jatkaa kerrokselta ennen virhettä. Ikään ko tietokoneen "kumoa"-toiminto!

Pelastusrengas käytössä huvissa, jota puuhailen parasta aikaa (valkonen lanka). Kannattaa muuten säilyttää vanhoista rintaliiveistä löytyvät metalli- tai muovirinkulat (pinkki). Niistä saa pirun hyviä silmukkamerkkejä!

Viikonloppuna poikettiin pitkästä aikaa anoppilaan, ja oli tosi ihana käydä taas sieläki (viimeksi piipahdin varmaan kolme viikkoa aikasemmin). Ja täytyy myöntää, että on mulla kyllä maailman ihanin anoppi! Olen joskus maininnu sille sellasesta Tangle Teezer-hiusharjasta, joka muistuttaa hevosen harjaamiseen tarkotettua sukaa (tai miten lie kirjotetaan)... No anoppi oliki löytäny sellasen ruotsinlaivalta, ja toi tuliaisena mulle!! <3 Ihmettelin, miten se muisti minun ees puhuneen tuosta, ko mie selostan välilä vaikka mitä...


Tämä on siis mullistava keksintö, joka ei vahingoita hiuksia kiskomalla niitä poikki, vaikka tukka olis kuinka takussa. Piikit on tosi taipusat, vaikka hiukan terävämmät, ko mie ajattelin. Kokeiltu on, ja toimii minusta paljon paremmin ja nopeammin ko normiharja. Miekö en jaksa kuluttaa hiusten harjaamiseen aikaa, niin sitte kiskon ne tavallisella harjalla melkein irti... Suosittelen! Pikkusen on kalliita, mutta pitkätukkaselle joka sentin väärti!


Herätettiin Rontti kuusen juurelta, ja se vaatiki aikamoista kissittelyä. Oli se silti tyytyväinen, ko sai ruokaa, eikä koirakaan ollu paikalla sitä härnäämässä.







 Ja tässä sitte niitä ihania värikkäitä syksykuvia! Punasen ystävä en kyllä muuten ole, mutta jotenki se väri kruunaa syksyn! Ehkä tykkäänki syksytä enemmän ko kesästä... Ehkä. Ainaki sillon, ko vaahterat on nättejä!









torstai 19. syyskuuta 2013

Ohi syyskuun...

Tässäpä tämän kuun toinen blogiteksti! Inhottavaa, miten nopeasti tämä aika kuluu. Mieki olen varmaan kohta keinutuolissa selkä vääränä... Tai ainaki sitte, ko saan keinutuolini verhoiltua!

Työväenopiston verhoilukurssi pyörähti tosiaan käyntiin viime lauantaina Pirkkalassa, ja miehän menin tekeen sitä ikuisuusprojekti-keinutuoliani sinne. Sen piti valmistua jo viime jouluksi... Tai niin mie haaveilin, kunnes tajusin, miten älyttömän iso urakka tuo verhoilu oikeastaan on (etenki ko alotin sen ihan raadosta).

Tässä vähän kuvia tuosta tuolista...

Tällasena sen ostin, hintaa oli 15 euroa. Päällä oli tuo vihreä päällinen jälkikäteen lisättynä.

Päällisen alla oli tosi haurasta ja paikattua punasta kangasta...

...ja sen alla vähän kaikennäköstä. Ilmeisesti vähentyneitä täytteitä oli koitettu paikkailla muun muassa vanhoilla pyyhkeen palasilla!

Tästä alotin verhoilun, eli käytännössä nollasta. Tässä vaiheessa puuosat (jalat ja käsinojat) on hiottu ja käsitelty puuvahalla.

Ja tähän on tultu! Viime kerralla tosin sain jo tuon selän juuttikankaan naulattua kiinni ja reunatukiompeleet ommeltua. Enää ei ole pitkä matka...

Kotosalla olen puuhannu pitkästä aikaa ristipistotyötä, vauvataulua. Tarkotus olis antaa se lahjaksi eräälle lapsukaiselle, joka ei kyllä enää ole mikään vauva, mutta parempi myöhään..!

Kuvan yläpuolelle tulee etunimet ja alapuolelle syntymäpäivä. Awws!

Puuhasin myös tämmösen tässä yks päivä... Yhdistelin matonkuteenpätkiä keräksi ja virkkasin menemään. Ehkä tästä tulee anopin koiralle lelukori...

Laihdutusrintamalla menee myös hyvin. Kävin tänään kehoanalyysissa viiden ja puolen kuukauden jälkeen, ja tuloksia oli tullu huimasti! Yhteensä painoa on pudonnu seittemän kuukauden aikana 21 kiloa!


Tässä on vertailua noista kahdesta kehoanalyysistä. Eka on tehty just ennen ko alotin vähähiilihydraattisen ruokavalion, ja olin siihen mennessä saanu vähäkalorisella rääkillä jo 5 kiloa pois. Toka on tältä päivältä.

                  8.4.2013     19.9.2013     MUUTOS

Paino             98 kg        82 kg         -16 kg
Painoindeksi      38,8         32,4          -6,4 yks
Vyötärönympärys   115 cm       101 cm        -14 cm
Rasvaprosentti    46 %         37,8 %        -8,2 %-yks
Viskeraal. rasva  10           6             -4
   Viskeraalisen rasvan arviossa hyvät arvot on välillä 1-12
Kehon nestemäärä  39,4 %       44,8 %          +5,4 %-yks
Kehon lihasmassa  50,2 kg      48,2 kg       -2 kg
Kehon luumassa    2,7 kg       2,6 kg        -0,1 kg  

Ainoat miinuspuolet on tuo lihasmassan kutistuminen, vaikka tämä mittaaja kyllä sano, että tuo pudotus on miltei olematon käytännössä, ja lisäksi luumassan vähyys. Pitäs alkaa kai syömään vielä kalsiumtabuja, että se kasvais. Mutta muuten aika mairittelevat tulokset viidessä ja puolessa kuukaudessa! Kauhistutin tosin tuon analyysin tekijän näyttämällä päivän ruokalistani, johon tunnetusti kuuluu pirusti rasvaa...

Aamupala (n. klo 4.50)
-n 100-150 g turkkilaista jogurttia (10%) ja 1-1,5 dl kuohukermaa (35%) sekaisin
-päälle 1-2 rkl manteli-kookos-hassel-seosta ja 10-20 g mustikoita/mansikoita
-iso kupillinen kahvia kuohukermalla

"Lounas" (n. klo 10-11)
 -Töissä kourallinen pähkinäsekoitusta
(-kermakahvi)

Päivällinen (n klo 15)
-Esim. kasvisjauhelihalaatikko
-vettä

Iltapala (jos on nälkä, n klo 19-20)
-100-200 g halloumijuustoa voissa paistettuna
TAI
-100 g makkaraa (joskus kermajuustolla kuorrutettuna)
TAI
-kurkku- ja paprikasiivuja majoneesiin dipattuna

Lisäksi päivän mittaan runsaasti vettä, n 2,5-3 litraa
 Säästä on vielä pakko puhua. Nimittäin syyssäästä! Ihan yllättäen tuli synkkää ja kamalaa, pitää varmaan ostaa taas D-vitamiinit talven varalle...

Näin mahtava sumu oli tässä yks aamu viiden aikaan Nokialla.

Lapin ruska oli alkanu kauniisti jo alkukuusta, ja näin ihanaa säätä oli mummon hautajaispäivänäki:

 Lapin reissu jäi harmillisen lyhyeksi töitten takia. Menin lauantaiyönä ja palasin tiistaiyönä. Siinä oli kyllä ihan liikaa junan penkillä nukkumista noin lyhyelle välille! Ja olihan tuo matkan aiheki ikävä; olis ollu kiva olla pitempään vähän paremmissa merkeissä. Sinne se mummo jäi, kotikylän hautuumaalle. Enpä ole ennen muuten kaivanu hautaa umpeen!

Töistä vielä puheenollen: ne loppuu ens viikolla! Näin päätin, eikä tule kyllä ikävä! Mulle on nyt viime aikoina lastattu niin valtava määrä hommia niskaan, että ihmettelen, miten mie saan ne työpäivän aikana ees tehtyä. Ei tommosta jaksa kyllä kukaan... Tai ehkä jaksais, mutta päätin ajatella omaa itteäni, enkä halua rikkoa paikkoja yhden työn takia. Selän lisäksi mulla on ollu ranne jotenki kipeä, puhumattakaan kuukautiskierrosta, joka on heittäny ihan häränpyllyä. Mutta nyt se on soronoo!

PS: Koitan kirjottaa seuraavan jutun aikasemmin, ettei tule näin pitkää lätinää!

sunnuntai 1. syyskuuta 2013

Rönsyilyjuttuja

Pitkän blogitauon jälkeen vois taas kertoa kuulumisia. Tosin paljoa kurjuutta kummempaa ei tänne kuulu, kuviakaan en ole ilmeisesti kameran muistikortista päätellen ottanu sen seinänvuotoepisodin jälkeen (joka muuten korjattiin onneks heti, ja ilman sisäistä remppaa)...

Alkuviikosta tosiaan kuulin, että mummon saama aivoverenvuoto oli niin vakava, että sen oli aika siirtyä muille maille. Pari eka päivää oli raskaita ja itkukohtauksien täyteisiä, mutta nyt tuntuu ihan ko olisin jonkulaisessa kieltämisolotilassa. Rationaalisesti osaan jo ajatella, että näin on käyny, mutta viime päivät on ollu oudon tunteettomia. Todennäkösesti ens viikonlopulle osuva hautajaisreissu avaa sitte viimein silmät...

Töissä olen edelleen käyny, koska todennäkösesti kotiin jäämällä olisin vain masentunu johonki nurkkaan. Illat olen käyttäny uppoutumalla käsitöihin, jotka yllättävästi rauhottaa. Pahimpia on aamut, ko kävelen yksin aamuyön hämärässä bussipysäkille ja on ihan hiljasta. Olen opetellu ottamaan kuulokkeet mukaan ja kuuntelemaan bussimatkoilla musiikkia.

Käsitöissä muuten vuorossa pitkän ajan jälkeen ristipistoilu, ja työn alla eräs lahja (jälleen).

Selkäkipu, jonka arvelen edelleen olevan iskiasta, ei ole kadonnu mihinkään. Oikeastaan nyt se on alkanu tuntua enemmän nimenomaan alaselässä, ko aikasemmin se säteili vasempaan reiteen. Yleensä siedän aika hyvin erilaisia kipuja, mutta nyt tämä on ruvennu tosissaan ärsyttään. Töissä nyt ei voi vältellä kumartelemista, ja kotona olis kiva rentoutua istumalla tai makoilemalla, mutta eipä onnistu... Varasin lääkäriajan keskiviikolle, mutta epäilen, ettei se osaa mitään tehdä, koska jos oma diagnoosini on oikeassa, niin iskiasta ei voi parantaa. Sen verran voisin kysellä, että millasia kuntoiluliikkeitä tämän kans uskaltais tehä; ehkä selkälihasten vahvistaminen auttais, ja liikunta muutenki.

Töistä olen saanu hyvää palautetta sekä työnjohdolta että oman alueeni asiakkailta. Ihan kiva kuulla, että työ kelpaa. Tosin ei meitä varmaan montaa ole, jotka yhtä hyvin jaksaa tehä tuolla palkalla... Oisko mahiksia palkankorotukseen tämän määräaikasuuden jälkeen? Olen ihan kahen vaiheilla, että jatkaakko vai ei... Tosin ei paljoa muutakaan ole tarjolla, että vaihtoehdot on vähissä nyt, ko miesolentoki siirty taas opiskelijaksi.

Tällä hetkellä olen pirun ärsyyntyny. Pääsyynä on tuo selkä, jonka takia en ole istunu koko aamuna; söin aamupalan polviltaan pöydän ääressä, koska se on mukavampi asento ko istuminen, ja nyt kirjotan tätä polvillani sohvan edessä. Jes. Tämmöstäkö minun loppuelämä tulee olemaan? Lisäksi ärsyttää netti, joka jostain syystä sillon tykkää pätkiä, ko mie oikeasti haluaisin tehä jotain viihteellistä, enkä vain tarkistaa sähköpostia ja maksaa laskuja.

Harmittaa myös se, että en päässykään työväenopiston verhoilukurssille Nokialle, koska en ehtiny ilmottautua sinne heti sen ajan alettua, vaan tuntia myöhässä... Noh, ilmottauduin sitte Pirkkalan kurssille, joka on joka toisena lauantaina, mikä voi olla ehkä parempiki: vois jaksaa oikeasti jotain tehäkki, ko se ei ole keskelä viikkoa. Toivottavasti saisin keinutuolini täksi jouluksi kotiin valmiina, niin olis seki poissa päiväjärjestyksestä, ja saisin selkäystävällisemmän paikan tehä kässyjuttujani...

Lisäksi harmituslistalla on se, että muuten hyvin sujunu laihdutus katkes tällä viikolla, ko viime viikkoon verrattuna oli tullu melkein kilo takas. Se johtunee siitä, että söin murheissani pussillisen suolapähkinöitä sunnuntaina ja viime lauantaina menin maistamaan pienen palan anopin voileipäkakkua sen synttäreiden kunniaksi. Töissäki nappasin palan päärynänmakusta tummaa suklaata, ennen ko tajusin, miten paljon kaupan tummassa suklaassaki voi olla sokeria. Ai jai... Nyt pitää taas (s)karpata! Pudotusta siis helmikuusta alkaen nyt - 18 kiloa, pian pitäs kyllä saada se 20 rikki...

Seuraavaksi on kuitekki paras lopetella, ko tämä netti taas päättää toimia hetken!

Katoavan kesän muistolle... Pari vuotta sitte otettu ötökkäkuva.