Poika tuli kotiin!

Täällä ollaan nyt jakauduttu! Tasan neljä viikkoa sitte kärvistelin lievien supistusten kanssa kotona, ja sitä seuraavana päivänä näki meidän pienen pieni poika päivänvalon. "MacGyver" synty tasan kello 16 syyskuun 10. päivä, ja mitat oli 49 cm ja 3130 g. Synnytyksestä nyt ei sen enempää; pääpiirteissään hyvin meni, vaikka niin nopeasti, että puudutus jäi saamatta. Onneks oli nopea homma!

Elämänmeno on muuttunu kovasti; en enää ees muista, miltä koko yön mittaset unet tuntuu! Kaikki jää aina kesken, välipalan syöminen unohtuu, kahvit jäähtyy kuppiin ja pyykkikori täyttyy vaipoista... Mutta on se ihana olento, ko nukkuu ja on rauhallinen. <3 Oudointa mulle on ollu varmaanki se, että täytyy oikeasti välillä pysähtyä olemaan tekemättä käsillä jotain, koska imetän vauvaa täyspäiväsesti. Enää ei neulota pitkiä toveja telkkarin ääressä, vaan syötetään pikkusta!

Olen toki silti ehtiny vähän käsitöitäki tehä, mut kuvien ottaminen on jääny vähemmälle. Ompelukone on kaivettu naftaliinista, sillä on syntyny muun muassa vaippakassiin uusi päällinen, pepun pesulappuja harsosta, vaipoille pyykkipussi PUL-kankaasta sekä pari matkapussia samasta kankaasta. Neuloen olen kuumeisesti värkänny Karkkineulekisan toista työtä; aikaa on ens kuun 3. päivään asti. Samalla olen tuon työn jämälangoista tehny keskospipoja, joita ABC kerää Tays:in keskosille. Niiden deadline on lokakuun loppu, eli näissä varmaan menee tämä loppukuukausi tehokkaasti, aina ko vain vähänki ehtii!

Kestovaippailu on alkanu oikein sujuvasti; heti kotiin tultua alettiin niitä käyttää. Miesolento on niitten suhteen melkein enemmän "natsi" ko mie: se haluais käyttää niitä aina ja kaikkialla, koska "ne on kerta ostettu". Alkuun mentiin yöt kertakäyttövaipoilla, samoin neuvolakäynnit ja verikoekäynnit (joita tartti käydä bilirubiinin mittauksen takia alussa). Nyt ollaan käyty pari kertaa kyläilemässä kestojen kans, eikä yölläkään tarvi ko ehkä yhden kertisvaipan (aamuyöllä on pakko vaihtaa, ko kestovaippa on NIIN täynnä pissaa; ehkä tästä päästään, ko saadaan enemmän taskuvaippoja, joista sais illalla tehtyä "valmiin paketin").

Pojan nimeä kyselee kaikki, mutta eipä kerrota! Tosin ei me itekään sitä vielä tiedetä... Muutamaan vaihtoehtoon on saatu rajattua, mutta päätös lienee parasta tehä vasta ihan viime hetkellä ennen nimiäisiä, ettei ole vaaraa sen lipsauttamisesta jollekki.

Tämä oli nyt nopea kuulumiskertaus; ehkä bloggailuki taas tästä jatkuu, ko ollaan ruvettu pääseen jyvälle tästä vauvanhoidosta. Muiden blogeja en ole ehtiny lukea ollenkaan, mutta lupaan tehä muutoksen siinäki! Se vois olla hyvää imetyksen oheistoimintaa tabletin kans...

Viimisiä viikkoja viedään

Aika menee niin pirun nopeasti, etten vieläkään voi uskoa, että jo seuraavien viikkojen aikana on ihan mahollista koska vaan päätyä synnyttämään tämä pieni potkupallo! Valmistelut alkaa kyllä olla jo tehtynä, mut silti on sellanen olo, että ne on vaan sitä kaukasta tulevaisuutta varten...

IKEA-reissusta selvitiin lopulta, vaikka aika karseaa sielä minustaki on käydä niiden sokkeloiden takia. Saatiin, mitä lähettiin hakeen, tosin kissa omasi heti miesolennon hyllyn päällisen omaan käyttöönsä...

Viime viikonloppuna vietettiin anopin 50-vuotis-juhlia, joihin tuo yläkuvan viehkeä neitonen opasti. Oli mukavaa, ko minun isä tyttöystävineen pääsi kans käymään, ja vietti muutaman yön täälä päin. Tämä oli nyt eka kerta, ko meidän vanhemmat tapas toisensa, mutta ilmeisesti sain luvan jäädä asuun tänne etelään vielä!

Noita "pakollisia" mahakuvia en ole hirveästi muistanu ottaa, vaikka varmaan tarttis tässä loppuvaiheessa koittaa sitä harrastaa, että jäis sitte muisto siitä ihan viimisestä masusta ennen synnytystä. Tässä on noissa juhlissa napattu peiliselfie kuitekki, aika korkealla tuo "MacGyver" sillon oleili! Nyt tuntuu, että masu on ehkä hiukan laskeutunu tuon kuvan jälkeen, eli ei tässä varmaan enää kauaa mene... Silti varasin vielä hieroja-ajan ens torstaille, katotaan, pääseekö sinne ikinä!

Hieronta tosiaan olis tässä vaiheessa tarpeeseen, koska tuo iskias-vaiva paukahti uudestaan pääle pari viikkoa sitte, oltuaan aikalaila hyvässä kunnossa jo jonku aikaa. Ekan viikon ajan olin ihan tuskanen jo pienen lepäilyn jälkeen, ja edelleen yöllä on hankala löytää sopiva asento nukkua. Nyt pystyn jo kyljellään nukkuun noin 3-4 tuntia, mutta sitte on pakko siirtyä sängystä sohvalle, johon olen tehny "masukolon". Tarkottaa siis, että otan yhen sohvatyynyn pois ja muotoilen pehmeämmistä tyynyistä siihen raon, johon saatan pistää mahan, ko nukun "mahallani".  Tämä on aiheuttanu sen, että niska-hartia seutu on jumittunu, ja sen lisäks myös "takajalat" on kipeät, koska pyrin seisomaan ja kävelemään, ettei selkään sattuis. Hommasin myös jumppapallon, jonka päälä vietän oikeastaan kaiken istuma-ajan kotona. Se auttaa selkään, mutta tuntuu, että takareidet kipeytyy siinä istuessa. Noh, toivottavasti nämä vaivat ainaki vähenis synnytyksen myötä...

 Novitan ja Pirkan karkkineulekisa julkistettiin, mutta en tiä, ehtiikö siihen osallistua, ko koko ajan on väsy. Tällä viikolla olen nimittäin ollu kaiken lisäks kipeänä, ja hemoglobiinin laskemisen takia varmaan entistä väsyneempi. Noh, jotain olen kuitekki suunnitellu; en tosin tiä, pitäskö kisakutsu ottaa ihan kirjaimellisesti, ko siinä haettiin Fazerin karkkipaperien innoittamaa neuletta...

Käsitöissä olen saanu aikaseks tuomosen taskusysteemin kylppäriin, tosin jouduin vaihtamaan sen paikan pois kaapin ovesta, koska ovea ei saanu tarpeeks auki... Nyt se on täyttyny kestositeistä ja kestoliivinsuojista, joita "pääsen" käyttämään tuon jännittävän karmivan synnytysepisodin jälkeen... Jee!

Hoitopöydälle tein ite parit korit, muuten olen hommannu valmiita koreja, lähinnä kestovaippoja varten, koska ne ei mahu kaappiin. Tokmannissa myytiin niinki laadukkaita koreja, että yhessä oli tekstit väärin päin... Noh, ehkä siitä tulee joku nurkkaan heitettävä koppa sitte...

Kirpparilta ostettu Mörkö-kortti oottaa pinnasängyn paikan yläpuolella tulokasta. Pitäähän se muksu opettaa tykkäämään Muumeista heti alkuunsa! Sängyn paikka tosin varmaan vielä muuttuu nyt, ko saatiin se kotiin ja mittailtua: tulee liian ahdas siinä mihin sitä alunperin suunniteltiin. Huomenna ollaan luvattu siivota viimein makkari, ja sen jälkeen kaikki onki ihan valmista.

Kaikki tekemäni kestovaippavillikset. Näitä on kiva väsätä, mutta täytyy himmata vähän, ko en halua tehä huonon mallisia, ja käytännön toimivuudenhan näkee vasta sitte, ko näitä muksulle pääsee kokeileen. Pitäs vielä hiukan noita huovutella varovasti ja käsitellä lanoliinilla, niin ne ois sitte käyttövalmiita.

Vaipat alkaa olla hommattuna - tai olen laskenu, että niitä pitäs olla tarpeeks ainaki päiväkestoiluun. Yöllä se on kuulemma hankalampaa, joten luultavasti tyydytään öisin käyttään kertisvaippoja, ainaki, kunnes päästään tästä hommasta jyvälle. Innostuin ostaan myös "kestovanulappuja" ja pieniä kestopesulappuja, ko Facen kirppisryhmässä oli niin kivoja. Meistä tuleeki kerralla oikein kunnon kestonatsiperhe! On ollu toisaalta ihan kiva viimein innostua tästä asiasta, ko alkuun se vaan ahdisti ja tuntu hankalalta. Aion pitää miesolennollekki "vaippakoulutuksen" lähiaikoina, etten joudu yksin noiden kans pakertaan!

Nyt tarttis kuitekki ruveta valmistautuun kaverille lähtöön - en ole vielä tälle aamule saanu ees puettua!

Valmiit työt vadille ja kestostressi

Vihdosta viimein tulee taas kuvia valmiista töistä, jos joku on niitä jo kaipaillu!

Ekana on tämä haalari, joka on Novitan ohjeella (yllätys) tehty. Ohjetta ei ollu vapaassa jaossa, joten siksi ei ole linkkiä! Lankana oli Nalle, mutta koska mulla oli jotain tuollasta samanvahvusta epämäärästä harmaata varastossa, niin tein siitä - vain huomatakseni jossain haaran yläpuolella, että ne kaks kerää oliki aika lailla erityyppisiä lankoja; toinen ilmeisesti enemmän tekokuitua sisältävä ko toinen. Noh, en antanu sen sitte häiritä, puolet on nyt erisävystä...

Tykkään yksityiskohdista, ja näihin tuli kivat lahkeensuut, jotka voi kääntää (ja varmaan kannattaaki, jos on alkuun isot). Nappikätköstä löysin isot turkoosi-vihreät napit - olen jonku sortin nappihifistelijä, ja minusta käsin tehdyissä tuotteissa nappien pitää olla viimisen pääle hienot ja erikoiset. Onpa yks minun villatakkiki tunnistettu käsityöksi vain sen perusteella, että siinä oli raidalliset sydännapit...

Ensin oli kiekko Novitan Hahtuvaista...

...josta tuli jotain epämääräsesti hiuksia muistuttavaa...

...mutta lopulta pääty puikoille ja ihan neuleeksi tunnistettavaan muotoon.

Näin siis synty hahtuvaiset vaippahousut, jotka puetaan kankaisen tai harsosta taitellun kestovaipan päälle - on kuulemma tosi imukykynen ja toimii hyvin päällimmäisenä vaippakerroksena, vaikka en sitä meinaa vieläkään uskoa. Jotenki sellanen muovipintanen kuorivaippa vaan tuntuu automaattisesti paremmalta... Pianhan se testataan! Näihin pöksyihin on ohje täällä, joskin tuota Hahtuvaista on enää vain joissain harvoissa paikoissa myynnissä. Löytyy hahtuvalankaa tosin muualtaki, ko Novitalta. Ajattelin vielä neulasta pienet lahkeet näihin, koska Facen kestoryhmässä näin suositeltiin - pysäyttää (ehkä) ohivuodot hyvin... Toisetki (isommat) housut on tulossa eri ohjeella, mutta helteen takia ne edistyy tosi hitaasti: nihkeillä käsillä on hankala neuloa ja siinä kastuu hiestä märäksi jo ko ottaa työn esille!

Olen taas painanu kangasväreillä, eikä ne tunnu silti millään kuluvan! Tekis mieli vain kaataa kohta kaikki purkit jonku rievun pääle, ja kattoa, mitä tulee... Joka tapauksessa: Noissa yläkuvissa on myytäviä bodeja - löysin edullisesti kirpparilta varmaan johonki äippäpakkaukseen kuuluneita valkosia, ja väripurkki heilahti. Pöllöbodyt olen vieny kirpparipöytään (aika kalliilla kirpparihintoihin nähden, joten katotaan, meneekö) ja krakabodyt oli tilaustyö Face-ryhmäläiselle, joka ihastu siihen minun aiemmin tekemään vastaavaan. Tässä siis kaks eri kokoa hänelle - isompi on Anton&Ninan uuteen bodyyn tehty.

Itteäni en toki unohtanu, vaan värjäilin potkuhousuihin pöllön ja bodyyn toisen. Tän jälkimmäisen silmistä tuli aavistuksen kellertävät, koska käytän sapluunana kontaktimuovia, ja siitä jää välillä liimaa etenki noihin pieniin yksityiskohtiin. Siitä ko sitte silitysraudalla vetää päältä, niin on juoppohulluus valmis! Muuten kyllä suosin sitä juuri siksi, että nuo pienetki raot onnistuu - tarttumattomassa sapluunassa pitäs esimerksiks noissa silmänkohdissa olla pienet "sillat", joilla ne yhdistyy kokonaisuuteen ja näyttää typeriltä. Mieluummin otan pissanväriset!

Viime päivät on nyt kulunu hermoillessa näitten kestovaippahommien kans. Olen nyt viimein alkanu panostaan niihin enemmän tai vähemmän kunnolla, ja ostanukki jo aika ison määrän. Ittelle on myös jälkivuotositeitä ja liivinsuojia kestoina hommattuna. Kalliita on olleet, mutta uskon ja toivon, että niitten kans vielä päästään omillemme kertakäyttösiin verrattuna.

Kyllähän ne vaan kivoilta näyttää näin kirjavana pyykkikorillisena... Käyttöönottopesua oottamassa tässä!

Mulla vaihtuu päivittäin mieliala sen suhteen, tuleeko tuosta kestoilusta mitään vai ei. Joku päivä olen ihan fiiliksissä ja mietin täyspäivästä kestoilua, joku toinen päivä taas ahdistun ja pohdin, onko minusta sittenkään siihen, ko se vaatii oman harjottelunsa ja totuttelua. Tänään on taas jälkimmäinen päivä, ko menin lueskelemaan fiksuna noissa Face-ryhmissä käytyjä keskusteluja tyyliin "mitä tehdä, ko lapsi pissii niin, ettei mitkään vaippakerrokset riitä". Tosin voi ne kaupan vaipatki kuulemma vuotaa yli. Olen ostanu nyt kaikki vauvan vaipat käytettynä, ja vielä tarttis hamstrailla lisäimuja - ehkäpä koitan tekastakki sellasia vanhoista froteepyyhkeistä, jos vain ilman saumuria onnistuu.

Ressin helpottamiseksi tein vieressä näkyvät hoito- ja pesuohjeet kestoille, ettei sitte tarvi siinä vaiheessa ihmetellä, ko on paskaset vaipat menossa pyykkiin. Vielä pitäs ostaa sopiva pesuaine - pesupähkinöitä ajattelin koklata, ko löysin kirpparilta, mutta kuulemma ne ei ole niin hyviä tahranpoistoon. Eikä muutenkaan ois varaa niitä täyspäiväsesti käyttää...

Katotaan, millä fiiliksillä sitä sitte seuraavalla kertaa ollaan! Ainaki nyt on taas muutama huutokauppa ja muuki kauppa netissä vetämässä lisävaipoista... Voihan niitä sitte myydä pois, jos ei olekaan hyviä käyttää tai väärän kokosia tai jotain.

Ootan innolla huomista päivää, ko olen saanu miesolennon houkuteltua minun seuraksi IKEA-reissulle. Tiän, että se vihaa jopa ruokakaupassa ostoksilla käyntiä, mutta olen nyt vähän itsekäs: minusta on kiva käydä yhessä, vaikka vain sitte ruokaostoksilla! Lupasin, että voidaan syödä sitte lihapullat sielä, ja menin kehumaanki niitä, vaikken ole koskaan maistanu...

Rinnanlämmitin ja muita kertomuksia

Nyt se on sitte viimein valmis, vaikka vaikeuksien kautta mentiinki - tissinlämmitin! En sitte keksiny mitään kuvaavampaa nimeä, mutta tuosta nyt varmaan kaikki hoksaa, mistä on kyse. Tarkotus ois tätä pitää kylminä päivinä raskausaikana (kokeilin jo tässä, ko tuli "sopivasti" sellaset kelit taas) sekä sitte imetysaikana erityisesti.

Suunnittelin tämän tosiaan itte, mistä syystä olkaimet on ehkä aavistuksen liian sivuilla (ts. pääntie vois olla kapeampi, ja vastaavasti kädentiet leveämmät. Ilman noita reunaresroreita tuo vihreä osa oli tosiaan valtavan tuntunen, eli en ollu osannu arvioida silmukkamääriä ja korkeuksia oikein. Tämän huomasin jo pingottaessa työtä kostuttamista varten: ei tarvinnu paljoa pingottaa, että sain sen haluamiini mittoihin. Resorit kuitekki vetää hyvin sitä kasaan, ja nyt "liivi" tuntuu suht napakalta päällä, eikä kävelyllä ainakaan huomannu, että olkaimet ois valunu niiden reunassaolosta huolilmatta.

Ajattelin tehä tästä vielä toisen version, koska mulla on tuota Drops Alpacaa vielä keltasena sen verran (ehkä vihrein reunuksin). Toista versiota varten koitan saada mitotuksesta tiukemman, ettei tarvis noitten resoreiden avulla sitä koittaa korjailla. Ehkä se seuraava vois olla myös hiukan korkeampi rintojen kohalta, mutta vain sentin tai pari. Tarkotus on, ettei tämä lämmittele hirveästi muuten: muutoinhan pitäsin villapaitaa! Katotaan, jos se toinen onnistuu paremmin, niin ehkä voisin sitte ohjetta raapasta tännekki. Tällasten suunnittelu eri koossa on vaan mulle hankalaa, ko en voi sovittaa kellekään isompia tai pienenmpiä, joten todennäkösesti teksin vain yhen koon ohjeen (noin M/L)

Olen saanu aikaseksi vielä yhen tuunatun bodyn. MacGyveriksi tätä meidän poitsua kaikki kutsuu, koska anopin mukaan se on "ihmemies". Poika varmaan kiittää meitä kaikkia hartaasti tästä nimestä, mutta kyllähän se työnimeks käy ihan hyvin! Voi olla, että lopullisesta nimestä päätetään vasta sitte, ko ei ole enää mahollista sitä siirtää...

Sivuhuomautuksena mainittakoon, että eilisen lääkärikäynnin mukaan kaikki on edelleen oikein hyvin, mikä alkaa minusta olla jo epäilyttävää, ko vertaa mammakavereiden kertomuksiin omista vaivoistaan. Kamalin tähän mennessä on myös nyt takana päin, eli sokerirasituskoe, ja sen arvot oli onneksi hyvissä rajoissa (viimisin melkein siinä rajalla, mutta kuitekki alle). Ei siis tarvi lähteä siihen mittailurumbaan! Painnonousuki on hidastunu, enkä koko puolen vuoden aikana ole keränny vielä edes kymmentä kiloa. VHH jatkuu pääsääntösesti, vaikka olen sallinu ittelleni kesäherkut, jos sellasia mulle tarjotaan. Eipä ollu lääkärilläkään nokankoputtamista ruokavalioon, ko olen niin pirteä ja hyvinvoiva!

Näin kylmempinä päivinä on hyvä kaivautua sohvaan tekemään käsitöitä (joku saa pitsisen lahjan jossain vaiheessa) ja muistella lämpösiä päiviä, joita on kyllä tähän mennessä ollu ihan liian vähän. Käytiin miesolennon kans yks sunnuntai piknikillä meidän kerrostalon takapihalla. Eväänä oli kahvia ja pullaa, mutta ei viskiä, niinku kuvista vois päätellä!

Toivotan jo nyt hyvää juhannusta, koska en varmaan enää ennen sitä keksi tänne asiaa. Älkää hukkuko!

Vauvamasu ja vauvanvaatteita

Kaunista kesäpäivää kaikille! Tänään olis tarkotus mennä kokeileen, miten lämmintä tai kylmää vesi mahtaa olla järvessä. Todennäkösesti liian kylmää mulle, ko mie palellun muutekki, jos ei ole vähintään ruumiinlämpöstä vettä... Mutta pitäähän sitä kesälä uimassa käydä!

Tämmönen on kesälookki tällä kertaa. Alkaa se ehkä jo ihan masulta näyttää!

Olen ollu kauhean aikaansaava viime päivinä; toissapäivänä sain piestyä pari mattoa ulkona ja puunattua pitkästä aikaa lattian luutun kans (pitäs vissin tehä sitä useammin, ko vesi oli niin mustaa). Muutekki olen saanu piettyä kämpän suht siistinä, mitä nyt miesolennon roinanurkka makkarissa ärsyttää, ko sille en oikein voi itte tehä mitään.

Äitiyspakkaus tuli sitte heti edellisen postauksen jälkeen samana päivänä, ja se haettiin söpösti yhessä: mie sutturaisessa ponnarissa ja mies juuri töistä tulleena mustanpuhuvana partasuuna... Tiesin jo suunnilleen, mitä paketti sisältää, ko olin kattonu Kelan sivuilta, mutta olihan ne vaatteet ja muut roinat kiva nähä ihan livenäki. Tähän mennessä olen saanu kaikki tekstiilit jo pestyä ja petiki on laatikkoon tehtynä valmiina (eihän tässä olekaan ko reilu kolme kuukautta aikaa vielä!)

Äippäpakkauksen kansi. Tähän olis ihana saada kaikkien sukulaisten kuvat muistoksi jälkikasvulle...

Kuten oli tarkotuski, niin muutama ihan valkonen body löyty myös laatikosta, ja mie tietysti iskin niihin kangasväreineni. Olen yrittäny tuhlailla noita värejä pois, ennen ko ne menee käyttökelvottomiksi, mutta ne vain tuntuu riittävän...

Tämmöstä jälkeä tuli tällä kertaa, ja yks body jäi vielä mietintään. Samaten ajattelin värillisiin pöksyihin keksiä jotain peittävällä värillä, kunhan saan inspiksen.

Kietasubody edestä...

...ja takaa

Jälki nyt ei ainakaan livenä ole mitään ammattitasoa, ko välineet on enemmän tai vähemmän improvisoituja, mutta kelpaa mulle! Tänään sain nuo siliteltyäki, ko olivat kuivuneet eilisestä.

Lupailin myös jossain vaiheessa kuvaa niistä haalareista, joita olen neulonu. No, siitä ekasta nyt ei vieläkään ole kuvaa, koska jostain syystä joku ei ole saanu siihen vieläkään ommeltua nappeja ja pääteltyä langanpäitä, mutta onneks tämä toinen on jo ihan valmis. Tämä on siis Novitan ohjeella ja 60-senttinen versio.

Rinnanlämmitinki valmistuu varmaan aika pian, mutta en nyt tiä, onko se niin mullistava malli, että kehtaisin siitä ohjetta tehä. Pitää kattoa, ko saan tuon kauluksen neulottua... Jotenki siitä tuli kauhean väljä, vaikka reunusresorit kyllä tasotti sitä hiukan. Pelkäänpä, ettei minusta ole vaatteitten (muitten ko sukkien) suunnittelijaksi. Eiköhän se kuitekki ittelä mene!

Pakko laittaa vielä kuva ihanasta kesäsalaatista, jonka tekasin eilen Pirkka-lehden ohjeella, tietysti jälleen vähän muokkaillen, ko en kaikkea omistanu:

Nyt on kuitekki aika lähteä käväseen pihalla ja kaupassa, ehkä sieltä tarttuu mukaan myös jäätelöä auttamaan tähän tukalaan kuumuuteen...

Tuska valtais Suvilahden...

Niin se kuukausi vaihtu ihan huomaamatta, ja sääki onneks lämpenee taas pikkuhiljaa. Ehkä sitä kohta uskaltaa mennä uimaanki, ja esitteleen tätä hienoa läskimahaa bikineissä!

Miesolento sai jo "isyyspakkauksensa", jonka mie sille kokosin. Kaikki lähti miesten vauvanhoito-oppaasta, ja lopulta paketti laajeni muun muassa "Äänenvaimennin"-tutilla, tuttipullolla, parilla ihan ite kangasväreillä tuputetulla vaatteella, limulla ja sudokukirjalla. Ite vielä oottelen "omaa" äitiyspakkaustani, jonka epäilen venyvän noitten Itellan juttujen takia...

Blogissa on ollu nyt yhtä hiljasta, ko elämässä muutenki oikeastaan. Vastoin kaikkia suunnitelmiani aloin neulomaan vielä yhtä vauvanvaatetta, villasia pöksyjä, joihin sattu olemaan just sopivasti langatki. Eikös se sillon ole vähän niinku ilmasta, ko ei tarvi ostaa uusia?

Itteäni en ole unohtanu myöskään, vaan eilen rupesin ahkeroimaan rinnanlämmitintä (joka on kyllä typerä nimi, pitänee keksiä parempi...). Noina pirun kylminä päivinä huomasin nimittäin, että tissejä ihan oikeasti palelee ulkona käydessä! Ja meitä tulevia äitejähän on peloteltu kaikenmaailman rintatulehduksilla, joten kai sitä ainaki sitte imetysaikana tarttis jotain lämmikettä pitää. Katotaan, jos tuosta vielä jotain ohjetta sais väsättyä tännekki: koitin ettiä netistä jotain, mutta lopulta päätin, että parhaan (tai sitten ei) lopputuloksen saan, ko suunnittelen itte. Langaksi valkkasin Dropsin Alpacan, joka on niin pehmeää, että varmaan voi käyttää myös vaatteitten alla tuota härpäkettä - päällä tietty vaan sitte, jos se näyttää yhtään järkevältä!

Vauva, jolle on niin pirun vaikea keksiä nimeä, joka läpäsis meän molempien seulan, on nyt eri oppaiden mukaan ruvennu kuulemaan ulkomaailman ääniä (ja tietysti meikäläisen jorinoita) paremmin. Se onki saanu kuunnella Nalle Puhin tarinoita tässä muutamana päivänä, ja aion vielä miesolennonki pakottaa lukemaan sille jotain - vaikka sitte sitä sotahistoriaa, jos ei muuta. Eihän se vielä sitä tekstiä ymmärrä!

Sen sijaan miesolento kovasti haluais, että masuasukille soitettas jotain klassista musiikkia, ilmeisesti siksi, ettei se kasva kuuntelemaan pelkkää listahittipoppia. Huono puoli on vain se, että mie en tiskatessa halua kuulla radiosta mitään viulunvingutusta, vaan nyt pitää olla kunnon metallin ryskettä!! En tiä, mikä mörkö tuola mahassa kasvaa, mutta samala, ko Radio Rock on valikoitunu vakiokanavaksi, niin hinku päästä johonki festareile (esim. tuone Tuskaan) kiljumaan on kasvanu potenssiin x! Eihän sitä sinänsä mikään estäis menemästä sinne riehumaan, vaikka tässä raskaana ollaanki, mutta on ne liput kyllä sen verta kalliita, että voi jäädä kumminki väliin... Johtuuko sitte hormoneista (ainaki testosteronin määrä pitäs olla nyt suurempi, ko poitsu on tulossa), mutta haluttas myös kauheasti grillata jotain isoja lihaköntsiä ja jättää kasvikset pupuille (enhän toki niin ole silti tehny, elkää säikähtäkö!)

Pitkästä aikaa löysin myös ihan uuden bändituttavuuden, joka tooooosi pitkästä aikaa sai minut niin koukkuun, että kävin ostamassa levyn samana päivänä, ko kuulin niiltä yhen biisin radiosta! Kyseessä on ruotsalaisyhtye Sabaton, josta tiän vielä kovin vähän, ja bändin upouusi Heroes-albumi. On ne pari tai muutaman levyn jo julkassu aikasemminki, kai, ja tulee myös keikoille Suomeen - ainaki radiomainosten mukaan. Tämä on muutenki spektaakkelimaista, koska en ole ostanu levyjä varmaan sitte Nightwishin Imaginaerumin jälkeen, ja sitä ennen ehkä joskus vuosi-kaks-kolme aikasemmin. Häpeällistä myöntää, mutta jonku yhen kivan biisin takia ei vittii koko levyä hommata - voihan sitä satunnaisesti latailla jostain ne yhen hitin ihmeet. Tässä oli kuitekki levy, jolta toimi useampi biisi, myös se pakollinen hitaampi esitys oli ihan kuunneltava. Ja se yks hieno biisi, joka tämän hullutuksen aiheutti, oli nimeltään Soldier of 3 armies, joka on ylistys suomalaiselle Lauri Törnille - sotilaalle, joka tosiaan palveli kolmen maan armeijoissa. Suomen lisäksi Saksassa ja USA:ssa, jossa vaihto nimensä sitte Larry Thorneksi. Nämä infot siis biisistä, ja tykästyhän miesolentoki kappaleeseen, ko tuo sotahistoria on sille mielekkäämpää noin muutekki. Kuunnelkaa ihmeessä ainaki tuo biisi, jos vähänkään kiinnostaa tämäntyylinen musiikki.

Muutenpa sitte ei olekaan sen kummempaa asiaa, joten palailen sitte, ko on!

Nappeja & palmikoita

No nyt on se ultra sitte takana päin, ja oikein terveen näkönen asukki sielä möyri; ei kuulemma ollu mitään vikaa rakenteissa. Ja tosiaan saatiin nyt se varma poikalupaus, minkä takia miesolentoki on omaan tapaansa leijunu pari viime päivää - se loisti ko Naantalin aurinko, ko lähettiin tutkimushuoneesta. Kaikki on siis sen suhteen oikein hyvin!

"Jouduin" alottaan nyt uuden vauvan neulehaalarin, koska siitä ekasta tein sen verta reilun, että menee varmaan vasta sitte kevään puolella käyttöön. Nyt teen sitte erilaista, pitää siitä ekastaki koittaa jossain vaiheessa kuvaa saada, kunhan saan siihen napit vielä ommeltua.

Palmikkohaalari on ruvennu valmistuun MacGyverille, ja Novitan ohjeella. Olen jotenki varmaan outo, ko tykkään kirjottaa ja piirtää nuo ohjeet lyikkärillä ruutupaperille; oishan se siis tosi paljon helpompi tulostaa ne! Mut joku siinä kirjottamisessa vaan on paljon kivempaa - ainaki tulee käytyä koko ohje kunnolla läpi ennen alottamista.

Vaikka olen kieltäny muita ostelemasta hirveästi vauvanvaatteita tai tarvikkeita meile, niin itte sorruin tässä lastentarvikekirppikselle, ja tarttuhan sieltä vaatetta mukaan... Sain myös viikonloppuna anoppilassa käydessä (pihakuvat on sieltä) muutaman kassillisen vaatteita, jotka on osa miesolennon siskontyttöjen äitiyspakkauksista ja osa miesolennolla käytössä olleita - todella retroja siis! Synttärilahjakseni viime keskiviikkona ostin Nomination-koruun "Mom"-palan, vaikken ole vielä ihan täysin sisäistäny ajatusta, että minusta tulee jonku äiti.



Olen tuota kasvokuvaa tässä kattellu, mutta en ole vielä(kään) kokenu mitään suurta tunneryöppyä sen suhteen - myöskään vauvojen näkeminen ei aiheuta sen kummempaa reaktiota, muuta kun tiedostamisen, että tuollanen meilläki kohta on. Edelleen, jos pitäs valita, kattelisinko netissä mieluummin vauvakuvia vai kuvia vaikka kissanpennuista, niin valittisin jälkimmäisen. Saa nähdä, muuttuuko se mieli sitte, ko se nyytti viimein sieltä ilmaantuu. Voihan se olla myös ruma vauva - on sellasiaki olemassa! Miesolento ainaki harmitteli jo, että sillä on meikäläisen huulet... En sitte tiä, mikä minun huulista tekee niin kamalat!



Muuten on menny ihan mukavasti - tylsästi, ehkä, mutta enpä viitti ruveta valittaan siitä, että ei ole mitään ylimäärästä tekemistä. En nyt ole hakenu mihinkään, koska jotenki on tullu sellanen olo, että sitte ettin vaan väkisin stressinaiheita tähän tilanteeseen. Voi olla vaikea jollekki työntantajalle selittää, että tahtosin tehä vaan sen verta hommia ko jaksan, ja vielä sen jälkeen saada joku työ. Nämä mammaryhmäläiset, jotka normaalisti töissä käy tuntuu olevan aika väsyneitä ja stressaantuneita, joten miks mie turhaan aiheuttaisin ittelleni saman? Se äitiyspäivärahaki kumminki määräytyy kahden vuoden takasten tulojen mukaan, joten lähinnä joku työ olis tässä vaiheessa vain sitä varten, että sais jotain sisältöä päiviin.

Ehkä anopin ja lasten piirroksesta sais sopivan päiväohjelman - on siinä ainaki aika kattavasti tekemistä. En tosin tiä, kuka jaksaa samana päivänä pelata koripalloa, hoitaa lasta, tanssia, juosta ja nostella painoja...