Valmiit työt vadille ja kestostressi

Vihdosta viimein tulee taas kuvia valmiista töistä, jos joku on niitä jo kaipaillu!

Ekana on tämä haalari, joka on Novitan ohjeella (yllätys) tehty. Ohjetta ei ollu vapaassa jaossa, joten siksi ei ole linkkiä! Lankana oli Nalle, mutta koska mulla oli jotain tuollasta samanvahvusta epämäärästä harmaata varastossa, niin tein siitä - vain huomatakseni jossain haaran yläpuolella, että ne kaks kerää oliki aika lailla erityyppisiä lankoja; toinen ilmeisesti enemmän tekokuitua sisältävä ko toinen. Noh, en antanu sen sitte häiritä, puolet on nyt erisävystä...

Tykkään yksityiskohdista, ja näihin tuli kivat lahkeensuut, jotka voi kääntää (ja varmaan kannattaaki, jos on alkuun isot). Nappikätköstä löysin isot turkoosi-vihreät napit - olen jonku sortin nappihifistelijä, ja minusta käsin tehdyissä tuotteissa nappien pitää olla viimisen pääle hienot ja erikoiset. Onpa yks minun villatakkiki tunnistettu käsityöksi vain sen perusteella, että siinä oli raidalliset sydännapit...

Ensin oli kiekko Novitan Hahtuvaista...

...josta tuli jotain epämääräsesti hiuksia muistuttavaa...

...mutta lopulta pääty puikoille ja ihan neuleeksi tunnistettavaan muotoon.

Näin siis synty hahtuvaiset vaippahousut, jotka puetaan kankaisen tai harsosta taitellun kestovaipan päälle - on kuulemma tosi imukykynen ja toimii hyvin päällimmäisenä vaippakerroksena, vaikka en sitä meinaa vieläkään uskoa. Jotenki sellanen muovipintanen kuorivaippa vaan tuntuu automaattisesti paremmalta... Pianhan se testataan! Näihin pöksyihin on ohje täällä, joskin tuota Hahtuvaista on enää vain joissain harvoissa paikoissa myynnissä. Löytyy hahtuvalankaa tosin muualtaki, ko Novitalta. Ajattelin vielä neulasta pienet lahkeet näihin, koska Facen kestoryhmässä näin suositeltiin - pysäyttää (ehkä) ohivuodot hyvin... Toisetki (isommat) housut on tulossa eri ohjeella, mutta helteen takia ne edistyy tosi hitaasti: nihkeillä käsillä on hankala neuloa ja siinä kastuu hiestä märäksi jo ko ottaa työn esille!

Olen taas painanu kangasväreillä, eikä ne tunnu silti millään kuluvan! Tekis mieli vain kaataa kohta kaikki purkit jonku rievun pääle, ja kattoa, mitä tulee... Joka tapauksessa: Noissa yläkuvissa on myytäviä bodeja - löysin edullisesti kirpparilta varmaan johonki äippäpakkaukseen kuuluneita valkosia, ja väripurkki heilahti. Pöllöbodyt olen vieny kirpparipöytään (aika kalliilla kirpparihintoihin nähden, joten katotaan, meneekö) ja krakabodyt oli tilaustyö Face-ryhmäläiselle, joka ihastu siihen minun aiemmin tekemään vastaavaan. Tässä siis kaks eri kokoa hänelle - isompi on Anton&Ninan uuteen bodyyn tehty.

Itteäni en toki unohtanu, vaan värjäilin potkuhousuihin pöllön ja bodyyn toisen. Tän jälkimmäisen silmistä tuli aavistuksen kellertävät, koska käytän sapluunana kontaktimuovia, ja siitä jää välillä liimaa etenki noihin pieniin yksityiskohtiin. Siitä ko sitte silitysraudalla vetää päältä, niin on juoppohulluus valmis! Muuten kyllä suosin sitä juuri siksi, että nuo pienetki raot onnistuu - tarttumattomassa sapluunassa pitäs esimerksiks noissa silmänkohdissa olla pienet "sillat", joilla ne yhdistyy kokonaisuuteen ja näyttää typeriltä. Mieluummin otan pissanväriset!

Viime päivät on nyt kulunu hermoillessa näitten kestovaippahommien kans. Olen nyt viimein alkanu panostaan niihin enemmän tai vähemmän kunnolla, ja ostanukki jo aika ison määrän. Ittelle on myös jälkivuotositeitä ja liivinsuojia kestoina hommattuna. Kalliita on olleet, mutta uskon ja toivon, että niitten kans vielä päästään omillemme kertakäyttösiin verrattuna.

Kyllähän ne vaan kivoilta näyttää näin kirjavana pyykkikorillisena... Käyttöönottopesua oottamassa tässä!

Mulla vaihtuu päivittäin mieliala sen suhteen, tuleeko tuosta kestoilusta mitään vai ei. Joku päivä olen ihan fiiliksissä ja mietin täyspäivästä kestoilua, joku toinen päivä taas ahdistun ja pohdin, onko minusta sittenkään siihen, ko se vaatii oman harjottelunsa ja totuttelua. Tänään on taas jälkimmäinen päivä, ko menin lueskelemaan fiksuna noissa Face-ryhmissä käytyjä keskusteluja tyyliin "mitä tehdä, ko lapsi pissii niin, ettei mitkään vaippakerrokset riitä". Tosin voi ne kaupan vaipatki kuulemma vuotaa yli. Olen ostanu nyt kaikki vauvan vaipat käytettynä, ja vielä tarttis hamstrailla lisäimuja - ehkäpä koitan tekastakki sellasia vanhoista froteepyyhkeistä, jos vain ilman saumuria onnistuu.

Ressin helpottamiseksi tein vieressä näkyvät hoito- ja pesuohjeet kestoille, ettei sitte tarvi siinä vaiheessa ihmetellä, ko on paskaset vaipat menossa pyykkiin. Vielä pitäs ostaa sopiva pesuaine - pesupähkinöitä ajattelin koklata, ko löysin kirpparilta, mutta kuulemma ne ei ole niin hyviä tahranpoistoon. Eikä muutenkaan ois varaa niitä täyspäiväsesti käyttää...

Katotaan, millä fiiliksillä sitä sitte seuraavalla kertaa ollaan! Ainaki nyt on taas muutama huutokauppa ja muuki kauppa netissä vetämässä lisävaipoista... Voihan niitä sitte myydä pois, jos ei olekaan hyviä käyttää tai väärän kokosia tai jotain.

Ootan innolla huomista päivää, ko olen saanu miesolennon houkuteltua minun seuraksi IKEA-reissulle. Tiän, että se vihaa jopa ruokakaupassa ostoksilla käyntiä, mutta olen nyt vähän itsekäs: minusta on kiva käydä yhessä, vaikka vain sitte ruokaostoksilla! Lupasin, että voidaan syödä sitte lihapullat sielä, ja menin kehumaanki niitä, vaikken ole koskaan maistanu...

Lomailua osa 2

Lomakuulumisten toinen osa, vain viikkoa myöhässä!

Toinen lomaviikko kulu kieliä opetellessa, ko isän avopuolison veli puolisoineen tuli viikon ajaksi Tukholmasta asti vierailulle meän Lapin kotiin. Tämä puoliso ei ymmärtäny eikä puhunu sanaakaan suomea, joten ruottin ja enkun taidoille tuli siis käyttöä. Ei sillä, että olisin kummallakaan sujuvasti saanu sanottavani sanotuksi... Oli myös kiva kuunnella ja huomata pysyvänsä perässä siitä, mitä puhutaan.

 

Käytiin viimein kastamassa ne talviturkit omassa kotijärvessä, ja olihan se virkistävää Lapin parhaimmillaan lähes 30 asteen helteessä. Masuasukki ei pahemmin reagoinu järviveden viileyteen, päin vastoin se tais uinua koko episodin ajan...

Rannalla meidän seurueseen liitty yllättäen erittäin ihmisrakas kissa, jonka turkki oli niin pehmeä, että sitä olis voinu silitellä koko päivän. Se puski kaikkea, mikä liikku ja ei liikkunu, ja silittelyn loputtua meni terassin alle uinumaan. Tästä otuksesta oli tosi hankala ottaa lähikuvaa, koska se tuli niin lähelle heti ko huomas pienenki rapsutuksen mahdollisuuden.

Seuraava uintireissu tehtiin sedän mettämökille, jossa lähin naapuri on varmaan 10 kilsan päässä. Vieressä virtaa joki, johon en kuitenkaan itte uskaltanu mennä - jos järvivesiki oli vilposaa, niin mitenhän ois ollu joen laita? Muitten uidessa ja saunoessa napsin kuvia ja koitin pitää silmällä Pipsa-koiraa, joka myös kävi uimassa - tosin ei ihan täysin omasta vapaasta tahdostaan, vaan isän viemänä. Hyvin se kuitekki polski, ja tykkäs juosta pitkin mettiä vapaana.

Grillikoppi oli uusi tulokas, kuulemma viime kesänä rakennettu, ja sielä istuttiin sitte makkaroiden ja lihapullien kera tiiviissä kimpassa kaikki kuus. Koira sentään jätettiin ulos...

Olishan ne eväät voinu tässäki paistella - idyllisesti joen soljuessa taustalla... Mutta onko kelhään muula ko lappilaisela käsitystä siitä, miten paljon tuola korvessa on itikoita, mäkäräisiä ja paarmoja?!?! Ulkona ei todellakaan tehny mieli olla yhtään sen kauempaa, ko oli ihan pakko... Kotona oliki sitte nilkat ja pää ihan purtuna, mutta pakkohan se on myöntää, että kivaa silti oli.

Kolmas uintireissu tehtiin lauttaillen. Meän kylälä on talkoovoimin rakennettu, ponttoonien päälä kelluva lautta, jota saa käyttää kaikki, kunhan oma perämoottori löytyy. Mentiin sillä keskelle järveä (jossa tuuleskeli kyllä aika tavalla) ja sieltä rohkeammat hyppi uimaan. Mulla paleli jo vähän muutenki, joten jätin (taas) kastumisen väliin. Maisemat oli silti komeat, ja taivas ihan pilvetön.

 

Käytiin myös toiseen kertaan grillaamassa samalla viljelyskämpällä, jossa edellisviikollaki kävästiin, ja tällä kertaa kamera sai tallennettua poroemän ja vasan juoksun pois hämärien ihmisten lähettyviltä. Nähtiin enemmänki poroja, mikä nyt ei sinänsä ihmeellistä ole, mutta onhan se kiva vaihteeksi nähä näitä otuksia tuulilasin ulkopuoleltaki.

Tuolta palatessa pysähyttiin vielä sillan lähettyville, koska isä ja veli halus käydä pulahtamassa joessa. Enpä olis taaskaan menny sinne mistään hinnasta - sääskien määrä ynnättynä kylmään ja mutaseen veteen ei ole minun pala kakkua - mutta sainpa jälleen hienoja kuvia.

Viikkoon kuulu myös vanhan ystävän valmistujaisten juhliminen sekä yökyläily äitin luona, jossa katteltiin porukalla elokuva ja seuraavana päivänä syötiin hyvin. Hyvin tuli tietysti syötyä koko ajan muutenki, varmasi jo liianki hyvin. Äitin ihanasta koirasta en tietenkään tajunnu ottaa kuvia, mutta se oli sellanen jämtlanninpystykorva, joka oli niiiiin rauhallinen ja sulonen, että olisin ottanu sen kotia vaikka heti. Aamulla käytin sitä kävelylläki, eikä se kiskonu melkein ollenkaan, toisin ko isän Pipsa, joka muistuttaa lähinnä isoa jänistä, ko sen kans yrittää käydä lenkillä...

Aivan liian pian nämä kaks viikkoa kuitekki loppu, ja sunnuntain-maanantain välisenä yönä hurautettiin se reilu 800 kilsaa takasi kotiin. Ennen lähtöä moikattiin vielä pappaa, joka pitää mummolaa pystyssä reippaasti, sekä mummoa, joka on ollu kotikylän hautuumaalla jo pian vuoden. Ikävä jäi kotiin, mutta toivottavasti sinne päästään uudestaan jo pian, uuden matkalaisen kans!

Auringonlasku matkalla värjäsi taivaanrannan jopa minun makuun kauniin vaaleanpunaseksi, ja melkein täysi kuu valaisi sen jälkeen matkantekoa.

Kotona arki astu takas kuvioihin lepopäivän jälkeen tiistaina, ko miesolento lähti uusiin töihin. Mie olen ahkerasti virkkaillu mattoa, vaikka tämä helteinen keli onki väsyttäny ja ahistanu ihan liikaa. Nyt se on kuitekki viimein valmis, ja täytyy sanoa, että olen tyytyväinen!

Virheitä siitä löytyy, ja vaikkei niitä muut huomais, niin ittehän ne näkee aina. Purin kuitekki tuota jo niin monta kertaa muutekki, että noiden vähäpätösempien virheiden korjaamisen jälkeen olisin varmasti virkannu tämän jo kahteen kertaan. Purkamista tuli esimerkiksi epäsopivien raitavärien takia ja loppupuolella kupruun vetämisen takia.

Pelkäsin, että tästä tulis liian levoton näin monenkirjavana, mutta hyvin nuo värit pysyy kuosissa. En sentään mitään punasta ees yrittäny sotkea mukaan. Musta reunus tuntuu sitovan kirjavuuden hyvin samaan pakettiin, ja antaa jotenki viimeistellyn ilmeen tälle.

Tämä malli oli siitä hyvä, että noiden pylväsryhmien väliin tuli aina pari ketjusilmukkaa. Nämä "reikärivit" tasottaa ihmeen hyvin pientä kupruamista, mitä varmasti ei olis voinu estää, jos koko matto olis ollu pelkillä pylväillä virkattava. Kuteenahan mulla on ihan tavallista trikoomatonkudetta, eikä tuota onteloa, niinku ohjeessa on käytetty (linkki pdf-ohjeeseen tästä). Halkasijaks tälle tuli hulppeat 220 cm - mikä tosin saattaa pesussa kutistua jonku verran.

Lomailua

Kesä tuli, ko tultiin tänne pohjoseen, jossa viime viikolla oli monta paljon lämpimämpää päivää, ko "etelässä". Hiukan ehkä jo tuskasen kuuma on toisinaan, varsinki öisin, mutta eipä parane valittaa noiden tosi kylmien jaksojen jälkeen. Ehkä sitä sinne uimaanki vielä päästään...

Matka meni yllättävän hyvin, vaikka se reilut kymmenen tuntia kesti, ja pystyin itte ajamaan vain pari tuntia ennen ko selkäkipu ylty niin kovaksi, että ärsytti. Harmillisesti saavuttiin juuri ottaan kuvia Suomen keskipisteeseen tuon pahimman selkäsäryn aikoihin, ja näytän juuri niin ärsyyntyneeltä ko olen...

Perille päästiin illalla, jolloin porukat oli vielä synttärijuhlissa, ja me saatiin levähtää hetki niitä ootellessa. Tähän mennessä ollaan saatu aikaseksi kävelyllä käyntiä, lehmien ensiulkoilun seuraamista, kämpällä grillaamista, markkinoilla käyntiä, ja kissan ja koiran tutustumisen yrittämistä.

Elukat tulee melko hyvin jo toimeen, mutta kissa kyllä pitää etäisyyden tarpeeksi suurena. Koira tahtois kovasti leikkiä, mutta eipä tuo Mörkö ole kovin kiinnostunu siitä, paljolti koiran kovan innon takia. Koirale on vaan niin vaikea ymmärtää, että kissa kokee sen hyppimisen aika provosoivana ja pelottavana...

Aurinko saapu lauantaina, ko kävästiin Ruotsin puolella Pajalan markkinoilla, ja on paistellu nyt siitä asti. Noita siivekkäitä kavereitaki on löytyny vähän liianki kanssa, myös sisätiloista mukavasti keskelä yötä...

Tässä vielä katselmusta viime aikojen käsitöihin. Noita koreja virkkailin matonkudejämistä muutamanki, viemisiksi lähinnä, ko en niille itte tarkotusta keksiny. Tämä kori ootti kukkien kastelijaa parin kissakavein kans, jotka varmasti sai hyvän kodin miehen siskon lasten luota.

Matto suureni kerros kerrokselta virkaten aina lähtöpäivään asti. Tämän otoksen jälkeen ehti tulla vielä muutama kerros, mutta kovin hitaasti se tuntuu kasvavan... Homma jatkuu taas lomailun jälkeen, ehkä sitte saan jo pian virkata viimisen pitsisen kerroksen tuon pitkäveteisen mallin sijaan.

Mallina Kauhavan Kangasaitan Juhannusruusu, jonka ohjeeseen löytyy pdf-linkki täältä. Suurennan mattoa jatkamalla samanlaisia levennyksiä, ko ohjeessa, noin joka toinen tai joka kolmas kerros. Aika hyvin vielä on pysyny litteänä.

Yhet tämmöset vaavin tossut meni tuliaisina muutaman kuukauden ikäselle tyttöselle, jota nähtiin vanhempiensa kans Vammalan Vanhan kirjallisuuden päivillä kesäkuun viimisenä perjantaina. Sieltä ostin kolmiosasen Grimmin satukirjasarjan, jossa onki just hyviä satuja meidän pojalle... Eipä turhia pelkäile sitte!

Neuloin valmiiksi ne poitsun haalarihousutki, mutta niistä laitan kuvia myöhemmin, kunhan saan kotopuolessa napitki kiinnitettyä. Sen jälkeen olen virkannu veskiin rullatelineen Novitan ohjeen mukaan. Ohje vain on siitä huono, että siinä ei ole tuon kukkasen ohjetta ollenkaan, vaan se löyty erillisestä patalapun ohjeesta, joka puolestaan ei näy muille kuin Novitan klubijäsenille... Pitääpä laittaa siitä noottia eteenpäin.

Loppulangasta (jonka piti loppua jo tähän) tein vielä patalapun. Nämä menee jollekki onnekkaalle (tai onnettomalle) tuliaisina, koska värit ei todellakaan ole sellaset, joista mie tykkäisin.

Seuraavaksi olis työn alle otettava se uus versio rinnanlämmittimestä, mutta katotaan sitä sitte, jos sää viilenee...