maanantai 23. kesäkuuta 2014

Juhannuskuulumiset

Keskikesä muuttu sitte melkein talveksi, eikä vieläkään olla päästy kastamaan turkkeja järvessä (viimeks, ko piti mennä, tuliki kamala ukkonen). Juhannus meni anoppilassa, jossa vietettiin kaks yötä pihamökissä, ja myös Mörkö oli mukana. Se ei tosin erityisesti nauttinu, ko unohettiin ottaa sen valjaat mukaan ja kisu-raukka joutu oleileen pienessä kopperossa koko ajan - ilmeisesti meidän seurakaan ei riittäny pitämään sitä viihdytettynä. Lopulta hiukan ennen kotiin lähtöä huomattiin, että se oli kostoksi pissiny nojatuoliin ja vieläpä oikein kunnolla...

Ohjelmaan kuulu ehdottomasti grillausta, ja sillä tavoin valmistettiin tietysti kaikki ruuat, mitä syötiin. Perjantaina oleiltiin miesolennon kans kahestaan appivanhempien seurana, lauantaina miehen veljen vaimon synttärikahvittelujen jälkeen saatiin seuraks miehen siskon perhe. Päivä suju aika laiskasti ristikoita täytellessä ja syödessä (mistä muistutti illalla karsean turvonnu olo). Neuloskelin taas vauvan haalarihousuja eteenpäin kahden ihailijan tarkkaillessa, ja sain kuulla, että minun mahahan on jo aika iso (3-vuotias, joka selitti kaikille vähänki kiinnostuneille, että noista tulee housut sille vauvalle).

Illalla kävästiin miehen kans juhlimassa toistamiseen niitä synttäreitä, nyt kosteammissa tunnelmissa - joskin mie tyydyin karkkeihin, ruissipseihin ja valkosipulidippiin. Yömyöhälle ei oltu, vaan palattiin ihmisten aikaan, jotta miesolento pääsee saunaan. Loppuilta meni kuitekki sitte pitkään, ko suunniteltiin porukalla anopin syksymmällä tulevia synttärikemuja. MacGyver ei oikein tainnu tykätä unirytmin vaihdoksesta, ko siinä yhden aikaan se pyöri ko väkkärä tuola mahassa, eikä mikään ihme: tähän mennessä olen totuttanu sen siihen, että yheksän-kymmenen maissa nukahan sohvalle ja ryömin loppuyöksi sänkyyn herätäkseni kello 0600, viikonloppuna ehkä tunnin-pari myöhemmin. Muutekki sen liikkeet on alkanu tuntumaan entistä voimakkaammin, ja välillä jopa hiukan kivuliaasti, jos se oikein vääntää tietyssä kohtaa.

Aamulla olis saanu nukkua pitempäänki, mutta nousin "jo" yheksän maissa. Lapset oli tietysti talossa jo heräilleet varhain, ko varhain ne laitettiin nukkumaanki, ja anoppi-raukka niitten kans touhuili. Ilmeisesti sillä oli jääny unet muutekki vähälle, kiitos vieressä nukkuvan kuorsaajan (en tarkota ees koiraa tällä kertaa). Muutki heräili siitä sitte pikkuhiljaa, ja aamupalan jälkeen oli hyvä ruveta taas grillaamaan. Sen jälkeen tosin lähettiin kaikki kotejamme kohti, että appiksetki pääsee vähän lepäilemään juhannuksen jäljiltä.

Kotona päivä jatku vielä lisäoleilulla; erityisesti miesolento halus ottaa viimisestä vapaasta illasta kaiken laiskottelun vielä irti. Mie puolestani teetin ittelleni lisätöitä purkamalla tuota aiemmin mainittua haalaria varmaan kymmenkunta senttiä, ko mielestäni siitä tuli liian kapea. Ohjeen mukaan lahkeiden jälkeen piti vaihtaa puikoista 3,5 puikkoihin 3, mutta aika tiukaksi se minusta muuttu. Tarkistin myös Novitan sivuilta, oisko lehdessä mahollisesti virhe tässä kohtaa, mutta ei ollu - jatkoin siitä huolimatta sitte noilla paksummilla puikoilla. Sen sijaan löysin kyseiseen malliin toisen virheen, jota olin epäillykki alottaessa, mutta en vain ollu viittiny tarkistaa aikasemmin: palmikkokuvion selityksessä oli virhe, jonka takia minun housujen palmikot on vähän erilaiset ko piti. En sentään koko työtä ruvennu sen takia purkamaan, vaikka mielessä kävi seki...

Kuvattomuus johtuu tällä kertaa siitä, että ei vain jaksanu napsia niitä, ko ilma oli kurja ja kylmä, ja nyhjättiin aika paljon sisällä. Arki alko myös sadepäivällä, ja tuntuu, että koko mieliala on jotenki surkea. Tiskattua sain, ja pitänee tässä ruveta muutaki touhuileen vielä, ettei koko päivä mene reisille. Ulos pitäs myös uskaltautua, koska jääkaapissa ammottaa aukkoja, joiden täyttämistä ei voi vältellä...

Onneks parvekkeella oottaa taas uus puhdetyö, jonka alotin loppuviikosta: rupesin virkkaamaan matonkuteistani olkkariin uutta mattoa, ja sen väritys on aika pirteä - ei todellakaan yksvärinen! Onhan tuossa kova homma, mutta pikkuhiljaa se siitä etenee... Viikonlopun aikana ehti käsiki toipua paksun kuteen virkkaamisesta, joka puuduttaa kyllä kummasti. Ehkä ens kerralla tulee tästä, ja jostain muustaki sitte myös kuvia!

keskiviikko 18. kesäkuuta 2014

Rinnanlämmitin ja muita kertomuksia


Nyt se on sitte viimein valmis, vaikka vaikeuksien kautta mentiinki - tissinlämmitin! En sitte keksiny mitään kuvaavampaa nimeä, mutta tuosta nyt varmaan kaikki hoksaa, mistä on kyse. Tarkotus ois tätä pitää kylminä päivinä raskausaikana (kokeilin jo tässä, ko tuli "sopivasti" sellaset kelit taas) sekä sitte imetysaikana erityisesti.

Suunnittelin tämän tosiaan itte, mistä syystä olkaimet on ehkä aavistuksen liian sivuilla (ts. pääntie vois olla kapeampi, ja vastaavasti kädentiet leveämmät. Ilman noita reunaresroreita tuo vihreä osa oli tosiaan valtavan tuntunen, eli en ollu osannu arvioida silmukkamääriä ja korkeuksia oikein. Tämän huomasin jo pingottaessa työtä kostuttamista varten: ei tarvinnu paljoa pingottaa, että sain sen haluamiini mittoihin. Resorit kuitekki vetää hyvin sitä kasaan, ja nyt "liivi" tuntuu suht napakalta päällä, eikä kävelyllä ainakaan huomannu, että olkaimet ois valunu niiden reunassaolosta huolilmatta.

Ajattelin tehä tästä vielä toisen version, koska mulla on tuota Drops Alpacaa vielä keltasena sen verran (ehkä vihrein reunuksin). Toista versiota varten koitan saada mitotuksesta tiukemman, ettei tarvis noitten resoreiden avulla sitä koittaa korjailla. Ehkä se seuraava vois olla myös hiukan korkeampi rintojen kohalta, mutta vain sentin tai pari. Tarkotus on, ettei tämä lämmittele hirveästi muuten: muutoinhan pitäsin villapaitaa! Katotaan, jos se toinen onnistuu paremmin, niin ehkä voisin sitte ohjetta raapasta tännekki. Tällasten suunnittelu eri koossa on vaan mulle hankalaa, ko en voi sovittaa kellekään isompia tai pienenmpiä, joten todennäkösesti teksin vain yhen koon ohjeen (noin M/L)


Olen saanu aikaseksi vielä yhen tuunatun bodyn. MacGyveriksi tätä meidän poitsua kaikki kutsuu, koska anopin mukaan se on "ihmemies". Poika varmaan kiittää meitä kaikkia hartaasti tästä nimestä, mutta kyllähän se työnimeks käy ihan hyvin! Voi olla, että lopullisesta nimestä päätetään vasta sitte, ko ei ole enää mahollista sitä siirtää...

Sivuhuomautuksena mainittakoon, että eilisen lääkärikäynnin mukaan kaikki on edelleen oikein hyvin, mikä alkaa minusta olla jo epäilyttävää, ko vertaa mammakavereiden kertomuksiin omista vaivoistaan. Kamalin tähän mennessä on myös nyt takana päin, eli sokerirasituskoe, ja sen arvot oli onneksi hyvissä rajoissa (viimisin melkein siinä rajalla, mutta kuitekki alle). Ei siis tarvi lähteä siihen mittailurumbaan! Painnonousuki on hidastunu, enkä koko puolen vuoden aikana ole keränny vielä edes kymmentä kiloa. VHH jatkuu pääsääntösesti, vaikka olen sallinu ittelleni kesäherkut, jos sellasia mulle tarjotaan. Eipä ollu lääkärilläkään nokankoputtamista ruokavalioon, ko olen niin pirteä ja hyvinvoiva!


Näin kylmempinä päivinä on hyvä kaivautua sohvaan tekemään käsitöitä (joku saa pitsisen lahjan jossain vaiheessa) ja muistella lämpösiä päiviä, joita on kyllä tähän mennessä ollu ihan liian vähän. Käytiin miesolennon kans yks sunnuntai piknikillä meidän kerrostalon takapihalla. Eväänä oli kahvia ja pullaa, mutta ei viskiä, niinku kuvista vois päätellä!


Toivotan jo nyt hyvää juhannusta, koska en varmaan enää ennen sitä keksi tänne asiaa. Älkää hukkuko!

perjantai 6. kesäkuuta 2014

Vauvamasu ja vauvanvaatteita

Kaunista kesäpäivää kaikille! Tänään olis tarkotus mennä kokeileen, miten lämmintä tai kylmää vesi mahtaa olla järvessä. Todennäkösesti liian kylmää mulle, ko mie palellun muutekki, jos ei ole vähintään ruumiinlämpöstä vettä... Mutta pitäähän sitä kesälä uimassa käydä!

Tämmönen on kesälookki tällä kertaa. Alkaa se ehkä jo ihan masulta näyttää!

Olen ollu kauhean aikaansaava viime päivinä; toissapäivänä sain piestyä pari mattoa ulkona ja puunattua pitkästä aikaa lattian luutun kans (pitäs vissin tehä sitä useammin, ko vesi oli niin mustaa). Muutekki olen saanu piettyä kämpän suht siistinä, mitä nyt miesolennon roinanurkka makkarissa ärsyttää, ko sille en oikein voi itte tehä mitään.

Äitiyspakkaus tuli sitte heti edellisen postauksen jälkeen samana päivänä, ja se haettiin söpösti yhessä: mie sutturaisessa ponnarissa ja mies juuri töistä tulleena mustanpuhuvana partasuuna... Tiesin jo suunnilleen, mitä paketti sisältää, ko olin kattonu Kelan sivuilta, mutta olihan ne vaatteet ja muut roinat kiva nähä ihan livenäki. Tähän mennessä olen saanu kaikki tekstiilit jo pestyä ja petiki on laatikkoon tehtynä valmiina (eihän tässä olekaan ko reilu kolme kuukautta aikaa vielä!)

Äippäpakkauksen kansi. Tähän olis ihana saada kaikkien sukulaisten kuvat muistoksi jälkikasvulle...

Kuten oli tarkotuski, niin muutama ihan valkonen body löyty myös laatikosta, ja mie tietysti iskin niihin kangasväreineni. Olen yrittäny tuhlailla noita värejä pois, ennen ko ne menee käyttökelvottomiksi, mutta ne vain tuntuu riittävän...

Tämmöstä jälkeä tuli tällä kertaa, ja yks body jäi vielä mietintään. Samaten ajattelin värillisiin pöksyihin keksiä jotain peittävällä värillä, kunhan saan inspiksen.

Kietasubody edestä...

...ja takaa



Jälki nyt ei ainakaan livenä ole mitään ammattitasoa, ko välineet on enemmän tai vähemmän improvisoituja, mutta kelpaa mulle! Tänään sain nuo siliteltyäki, ko olivat kuivuneet eilisestä.

Lupailin myös jossain vaiheessa kuvaa niistä haalareista, joita olen neulonu. No, siitä ekasta nyt ei vieläkään ole kuvaa, koska jostain syystä joku ei ole saanu siihen vieläkään ommeltua nappeja ja pääteltyä langanpäitä, mutta onneks tämä toinen on jo ihan valmis. Tämä on siis Novitan ohjeella ja 60-senttinen versio.


Rinnanlämmitinki valmistuu varmaan aika pian, mutta en nyt tiä, onko se niin mullistava malli, että kehtaisin siitä ohjetta tehä. Pitää kattoa, ko saan tuon kauluksen neulottua... Jotenki siitä tuli kauhean väljä, vaikka reunusresorit kyllä tasotti sitä hiukan. Pelkäänpä, ettei minusta ole vaatteitten (muitten ko sukkien) suunnittelijaksi. Eiköhän se kuitekki ittelä mene!

Pakko laittaa vielä kuva ihanasta kesäsalaatista, jonka tekasin eilen Pirkka-lehden ohjeella, tietysti jälleen vähän muokkaillen, ko en kaikkea omistanu:


Nyt on kuitekki aika lähteä käväseen pihalla ja kaupassa, ehkä sieltä tarttuu mukaan myös jäätelöä auttamaan tähän tukalaan kuumuuteen...

maanantai 2. kesäkuuta 2014

Tuska valtais Suvilahden...

Niin se kuukausi vaihtu ihan huomaamatta, ja sääki onneks lämpenee taas pikkuhiljaa. Ehkä sitä kohta uskaltaa mennä uimaanki, ja esitteleen tätä hienoa läskimahaa bikineissä!

Miesolento sai jo "isyyspakkauksensa", jonka mie sille kokosin. Kaikki lähti miesten vauvanhoito-oppaasta, ja lopulta paketti laajeni muun muassa "Äänenvaimennin"-tutilla, tuttipullolla, parilla ihan ite kangasväreillä tuputetulla vaatteella, limulla ja sudokukirjalla. Ite vielä oottelen "omaa" äitiyspakkaustani, jonka epäilen venyvän noitten Itellan juttujen takia...


Blogissa on ollu nyt yhtä hiljasta, ko elämässä muutenki oikeastaan. Vastoin kaikkia suunnitelmiani aloin neulomaan vielä yhtä vauvanvaatetta, villasia pöksyjä, joihin sattu olemaan just sopivasti langatki. Eikös se sillon ole vähän niinku ilmasta, ko ei tarvi ostaa uusia?

Itteäni en ole unohtanu myöskään, vaan eilen rupesin ahkeroimaan rinnanlämmitintä (joka on kyllä typerä nimi, pitänee keksiä parempi...). Noina pirun kylminä päivinä huomasin nimittäin, että tissejä ihan oikeasti palelee ulkona käydessä! Ja meitä tulevia äitejähän on peloteltu kaikenmaailman rintatulehduksilla, joten kai sitä ainaki sitte imetysaikana tarttis jotain lämmikettä pitää. Katotaan, jos tuosta vielä jotain ohjetta sais väsättyä tännekki: koitin ettiä netistä jotain, mutta lopulta päätin, että parhaan (tai sitten ei) lopputuloksen saan, ko suunnittelen itte. Langaksi valkkasin Dropsin Alpacan, joka on niin pehmeää, että varmaan voi käyttää myös vaatteitten alla tuota härpäkettä - päällä tietty vaan sitte, jos se näyttää yhtään järkevältä!


Vauva, jolle on niin pirun vaikea keksiä nimeä, joka läpäsis meän molempien seulan, on nyt eri oppaiden mukaan ruvennu kuulemaan ulkomaailman ääniä (ja tietysti meikäläisen jorinoita) paremmin. Se onki saanu kuunnella Nalle Puhin tarinoita tässä muutamana päivänä, ja aion vielä miesolennonki pakottaa lukemaan sille jotain - vaikka sitte sitä sotahistoriaa, jos ei muuta. Eihän se vielä sitä tekstiä ymmärrä!

Sen sijaan miesolento kovasti haluais, että masuasukille soitettas jotain klassista musiikkia, ilmeisesti siksi, ettei se kasva kuuntelemaan pelkkää listahittipoppia. Huono puoli on vain se, että mie en tiskatessa halua kuulla radiosta mitään viulunvingutusta, vaan nyt pitää olla kunnon metallin ryskettä!! En tiä, mikä mörkö tuola mahassa kasvaa, mutta samala, ko Radio Rock on valikoitunu vakiokanavaksi, niin hinku päästä johonki festareile (esim. tuone Tuskaan) kiljumaan on kasvanu potenssiin x! Eihän sitä sinänsä mikään estäis menemästä sinne riehumaan, vaikka tässä raskaana ollaanki, mutta on ne liput kyllä sen verta kalliita, että voi jäädä kumminki väliin... Johtuuko sitte hormoneista (ainaki testosteronin määrä pitäs olla nyt suurempi, ko poitsu on tulossa), mutta haluttas myös kauheasti grillata jotain isoja lihaköntsiä ja jättää kasvikset pupuille (enhän toki niin ole silti tehny, elkää säikähtäkö!)

Pitkästä aikaa löysin myös ihan uuden bändituttavuuden, joka tooooosi pitkästä aikaa sai minut niin koukkuun, että kävin ostamassa levyn samana päivänä, ko kuulin niiltä yhen biisin radiosta! Kyseessä on ruotsalaisyhtye Sabaton, josta tiän vielä kovin vähän, ja bändin upouusi Heroes-albumi. On ne pari tai muutaman levyn jo julkassu aikasemminki, kai, ja tulee myös keikoille Suomeen - ainaki radiomainosten mukaan. Tämä on muutenki spektaakkelimaista, koska en ole ostanu levyjä varmaan sitte Nightwishin Imaginaerumin jälkeen, ja sitä ennen ehkä joskus vuosi-kaks-kolme aikasemmin. Häpeällistä myöntää, mutta jonku yhen kivan biisin takia ei vittii koko levyä hommata - voihan sitä satunnaisesti latailla jostain ne yhen hitin ihmeet. Tässä oli kuitekki levy, jolta toimi useampi biisi, myös se pakollinen hitaampi esitys oli ihan kuunneltava. Ja se yks hieno biisi, joka tämän hullutuksen aiheutti, oli nimeltään Soldier of 3 armies, joka on ylistys suomalaiselle Lauri Törnille - sotilaalle, joka tosiaan palveli kolmen maan armeijoissa. Suomen lisäksi Saksassa ja USA:ssa, jossa vaihto nimensä sitte Larry Thorneksi. Nämä infot siis biisistä, ja tykästyhän miesolentoki kappaleeseen, ko tuo sotahistoria on sille mielekkäämpää noin muutekki. Kuunnelkaa ihmeessä ainaki tuo biisi, jos vähänkään kiinnostaa tämäntyylinen musiikki.

Muutenpa sitte ei olekaan sen kummempaa asiaa, joten palailen sitte, ko on!