Talven ihmemaassa

Bloggailu on selkeästi harventunu viime aikoina, eikä ihme. Isäni sanoja lainaten, Aarno on minun työpaikka, ja se tosissaan vaatii saman ajan, tai jopa enemmän, ko töissä käyminen! Mitenhän sitä pärjäis, jos näitä olis useampi??

Lomailtiin joulun ja uuden vuoden aikoihin Lapin kotona, jossa tuli vietettyä yheensä 3 viikkoa; koko perhe, kissaki mukaan lukien! Vanhemmille tämä lomailu oli mukava, koska pojalle löyty lämpimiä sylejä ja nauravia naamoja ihmeteltäväksi, mutta oli se myös aika raskasta aikaa. Ennen pohjosen junaan astumista Aarno nukku jo parhaimmillaan 8 tuntia ennen ensimmäistä yösyöttöä, mutta loman aikana alko ilmavaivat vaivata aina vain enemmän, ja nyt on viimiset pari viikkoa varmaan menty taas parilla yösyötöllä + parilla-kolmella paukuttelun aiheuttamalla yöherätykseltä. Alan varmaan muistuttaa päivä päivältä enemmän zombia, vaikka tuntuuki, että päivisinki jaksaa silti touhuta jollain ihme-energialla.

Vauvan ensimmäinen joulu meni kotiporukan kanssa, iso-pappaki kävi jouluruualla. Aattona käytiin tietysti joulusaunassa, ja se oliki Aarnon ensimmäinen kerta! Hyvin tuntu viihtyvän, joi tissimaitoa ja kakki mulle käteen... Joulun pyhien jälkeen koitti arki, ja kotiporukoitten töihin lähtö. Isä ehti olla töissä 2,5 tuntia, ko sattuki sitte rysäyttään tukkirekkansa nurin, ja irronneen solisluun takia sai pikasen leikkauskutsun ja parin kuukauden sairasloman. Hyvä puoli tässä oli tietysti se, että vaari ehti nähä Aarnoa paljon enemmän ko muuten ois ollu mahollista! Pakkaset oli hurjia, eikä mummolaan ostettuja hienoja vaunuja ehitty montaa kertaa sen takia käyttää, mutta minun ja miesolennon tehdessä lumitöitä sai vaariki pitkästä aikaa kokeilla vaunuttelua.

Vuosi vaihtu pienellä porukalla; Aarno nukutettiin tietysti nukkumaanmenoaikaan, ja sen jälkeen tämäki mamma uskalsi korkata pari olutta. Raketteja ammuttiin, mutta kaikkiaan tuo mystinen 00:00 tais mennä ohi melkein huomaamatta. Poika ei ammuskeluun heränny, ja ilmeisesti muutekki meidän "melukoulutus" on onnistunu, koska se herää päikkäreiltäki sitte, jos tuleeki hiljasta... Isä sen sijaan vietti uuden vuoden keskussairaalan heräämössä!

Lomailuun kuulu tietysti myös kylästely, vaikka enimmäkseen pyydettiinki, että tapaamishaluset ihmiset tulis käymään meillä kotona. On se aina helpompaa niin päin, ko kuluttaa kaikki lomapäivät eri paikoissa vieraillen pienen vauvan kans. Näin pitkästä aikaa lukioaikasia kavereitaki, tais olla koko porukka koolla! Harmikseni se päivä oli just tämmösen vähemmän nukutun yön jälkeinen, joten olin varmaan puolikuolleen olonen. Mutta kiva oli nähä taas!

Matka takasi kotia koitti ihan liian pian, vaikka alkuun tuntuki, että siihen on ikuisuus. Junalle saattamaan tuli iso porukka, joka ei olis millään halunnu päästää pikkumiestä lähteen. Kotimatka suju paremmin ko menomatka, jolloin Aarno ei meinannu millään nukahtaa junaan, vaan taistelin sen kans 1,5 tuntia... Lähtö pohjoseen sattu just typerästi puolen yön maille, jolloin yöunet olis tietysti normaalisti ollu jo käynnissä. Kotiin päin lähtiessä juna starttas puoli seittemän aikaan, joten saatiin poika hyvin väsytettyä ennen nukkumaanmenoa. Käytiin myös Railerissa pullakaffeilla, jotka saatiin korvauksena siitä, ettei hytin alapedissä ollukaan turvaverkkoa lupauksesta huolimatta. Kuulemma sellasta ei ees pitäs saada vanhan mallisissa vaunuissa, vaikka meillä menomatkalla sellanen oliki! Outoa... Siitä huolimatta matkattiin turvallisesti, vanhemmat enimmäkseen vähemmän nukkuen, ja tänään Aarno täytti neljä kuukautta!

Lomailua

Kesä tuli, ko tultiin tänne pohjoseen, jossa viime viikolla oli monta paljon lämpimämpää päivää, ko "etelässä". Hiukan ehkä jo tuskasen kuuma on toisinaan, varsinki öisin, mutta eipä parane valittaa noiden tosi kylmien jaksojen jälkeen. Ehkä sitä sinne uimaanki vielä päästään...

Matka meni yllättävän hyvin, vaikka se reilut kymmenen tuntia kesti, ja pystyin itte ajamaan vain pari tuntia ennen ko selkäkipu ylty niin kovaksi, että ärsytti. Harmillisesti saavuttiin juuri ottaan kuvia Suomen keskipisteeseen tuon pahimman selkäsäryn aikoihin, ja näytän juuri niin ärsyyntyneeltä ko olen...

Perille päästiin illalla, jolloin porukat oli vielä synttärijuhlissa, ja me saatiin levähtää hetki niitä ootellessa. Tähän mennessä ollaan saatu aikaseksi kävelyllä käyntiä, lehmien ensiulkoilun seuraamista, kämpällä grillaamista, markkinoilla käyntiä, ja kissan ja koiran tutustumisen yrittämistä.

Elukat tulee melko hyvin jo toimeen, mutta kissa kyllä pitää etäisyyden tarpeeksi suurena. Koira tahtois kovasti leikkiä, mutta eipä tuo Mörkö ole kovin kiinnostunu siitä, paljolti koiran kovan innon takia. Koirale on vaan niin vaikea ymmärtää, että kissa kokee sen hyppimisen aika provosoivana ja pelottavana...

Aurinko saapu lauantaina, ko kävästiin Ruotsin puolella Pajalan markkinoilla, ja on paistellu nyt siitä asti. Noita siivekkäitä kavereitaki on löytyny vähän liianki kanssa, myös sisätiloista mukavasti keskelä yötä...

Tässä vielä katselmusta viime aikojen käsitöihin. Noita koreja virkkailin matonkudejämistä muutamanki, viemisiksi lähinnä, ko en niille itte tarkotusta keksiny. Tämä kori ootti kukkien kastelijaa parin kissakavein kans, jotka varmasti sai hyvän kodin miehen siskon lasten luota.

Matto suureni kerros kerrokselta virkaten aina lähtöpäivään asti. Tämän otoksen jälkeen ehti tulla vielä muutama kerros, mutta kovin hitaasti se tuntuu kasvavan... Homma jatkuu taas lomailun jälkeen, ehkä sitte saan jo pian virkata viimisen pitsisen kerroksen tuon pitkäveteisen mallin sijaan.

Mallina Kauhavan Kangasaitan Juhannusruusu, jonka ohjeeseen löytyy pdf-linkki täältä. Suurennan mattoa jatkamalla samanlaisia levennyksiä, ko ohjeessa, noin joka toinen tai joka kolmas kerros. Aika hyvin vielä on pysyny litteänä.

Yhet tämmöset vaavin tossut meni tuliaisina muutaman kuukauden ikäselle tyttöselle, jota nähtiin vanhempiensa kans Vammalan Vanhan kirjallisuuden päivillä kesäkuun viimisenä perjantaina. Sieltä ostin kolmiosasen Grimmin satukirjasarjan, jossa onki just hyviä satuja meidän pojalle... Eipä turhia pelkäile sitte!

Neuloin valmiiksi ne poitsun haalarihousutki, mutta niistä laitan kuvia myöhemmin, kunhan saan kotopuolessa napitki kiinnitettyä. Sen jälkeen olen virkannu veskiin rullatelineen Novitan ohjeen mukaan. Ohje vain on siitä huono, että siinä ei ole tuon kukkasen ohjetta ollenkaan, vaan se löyty erillisestä patalapun ohjeesta, joka puolestaan ei näy muille kuin Novitan klubijäsenille... Pitääpä laittaa siitä noottia eteenpäin.

Loppulangasta (jonka piti loppua jo tähän) tein vielä patalapun. Nämä menee jollekki onnekkaalle (tai onnettomalle) tuliaisina, koska värit ei todellakaan ole sellaset, joista mie tykkäisin.

Seuraavaksi olis työn alle otettava se uus versio rinnanlämmittimestä, mutta katotaan sitä sitte, jos sää viilenee...

Nappeja & palmikoita

No nyt on se ultra sitte takana päin, ja oikein terveen näkönen asukki sielä möyri; ei kuulemma ollu mitään vikaa rakenteissa. Ja tosiaan saatiin nyt se varma poikalupaus, minkä takia miesolentoki on omaan tapaansa leijunu pari viime päivää - se loisti ko Naantalin aurinko, ko lähettiin tutkimushuoneesta. Kaikki on siis sen suhteen oikein hyvin!

"Jouduin" alottaan nyt uuden vauvan neulehaalarin, koska siitä ekasta tein sen verta reilun, että menee varmaan vasta sitte kevään puolella käyttöön. Nyt teen sitte erilaista, pitää siitä ekastaki koittaa jossain vaiheessa kuvaa saada, kunhan saan siihen napit vielä ommeltua.

Palmikkohaalari on ruvennu valmistuun MacGyverille, ja Novitan ohjeella. Olen jotenki varmaan outo, ko tykkään kirjottaa ja piirtää nuo ohjeet lyikkärillä ruutupaperille; oishan se siis tosi paljon helpompi tulostaa ne! Mut joku siinä kirjottamisessa vaan on paljon kivempaa - ainaki tulee käytyä koko ohje kunnolla läpi ennen alottamista.

Vaikka olen kieltäny muita ostelemasta hirveästi vauvanvaatteita tai tarvikkeita meile, niin itte sorruin tässä lastentarvikekirppikselle, ja tarttuhan sieltä vaatetta mukaan... Sain myös viikonloppuna anoppilassa käydessä (pihakuvat on sieltä) muutaman kassillisen vaatteita, jotka on osa miesolennon siskontyttöjen äitiyspakkauksista ja osa miesolennolla käytössä olleita - todella retroja siis! Synttärilahjakseni viime keskiviikkona ostin Nomination-koruun "Mom"-palan, vaikken ole vielä ihan täysin sisäistäny ajatusta, että minusta tulee jonku äiti.



Olen tuota kasvokuvaa tässä kattellu, mutta en ole vielä(kään) kokenu mitään suurta tunneryöppyä sen suhteen - myöskään vauvojen näkeminen ei aiheuta sen kummempaa reaktiota, muuta kun tiedostamisen, että tuollanen meilläki kohta on. Edelleen, jos pitäs valita, kattelisinko netissä mieluummin vauvakuvia vai kuvia vaikka kissanpennuista, niin valittisin jälkimmäisen. Saa nähdä, muuttuuko se mieli sitte, ko se nyytti viimein sieltä ilmaantuu. Voihan se olla myös ruma vauva - on sellasiaki olemassa! Miesolento ainaki harmitteli jo, että sillä on meikäläisen huulet... En sitte tiä, mikä minun huulista tekee niin kamalat!



Muuten on menny ihan mukavasti - tylsästi, ehkä, mutta enpä viitti ruveta valittaan siitä, että ei ole mitään ylimäärästä tekemistä. En nyt ole hakenu mihinkään, koska jotenki on tullu sellanen olo, että sitte ettin vaan väkisin stressinaiheita tähän tilanteeseen. Voi olla vaikea jollekki työntantajalle selittää, että tahtosin tehä vaan sen verta hommia ko jaksan, ja vielä sen jälkeen saada joku työ. Nämä mammaryhmäläiset, jotka normaalisti töissä käy tuntuu olevan aika väsyneitä ja stressaantuneita, joten miks mie turhaan aiheuttaisin ittelleni saman? Se äitiyspäivärahaki kumminki määräytyy kahden vuoden takasten tulojen mukaan, joten lähinnä joku työ olis tässä vaiheessa vain sitä varten, että sais jotain sisältöä päiviin.

Ehkä anopin ja lasten piirroksesta sais sopivan päiväohjelman - on siinä ainaki aika kattavasti tekemistä. En tosin tiä, kuka jaksaa samana päivänä pelata koripalloa, hoitaa lasta, tanssia, juosta ja nostella painoja...

Langantuoksuinen loma

 Puolitoista viikkoa sitten Nokialla näytti tältä, eikä matkan varrellakaan ollu paljoa lunta. Ainakin 26 kunnan alueella matkan aikana vierailtiin, ja nähtiin kyllä kelien ääripäät täysin sulasta kaljaman kautta normaaliin talvikeliin.

Perille kotiin päästiin ehjänä ja kissakin oli tapansa mukaan ihan hiljaa koko pitkän ajan autossa. Kotona sitä odottikin yllätys, kun meille oli viime vierailun jälkeen ilmestynyt koira! Pipsa-koiruli olisikin innoissaan mennyt heti leikkimään uuden kaverin kanssa, mutta ihan niin innoissaan ei ollut Mörkö...

Aluksi kamalan arka koira on nyt parhaita kavereita meikäläisten kanssa, kissalla on vielä totuttelemista. Lahjaksi koiralle tuotiin jättikokoinen luu, josta se olikin aivan innoissaan. Tämä koiruus se tykkääkiin jyrsiä kaikkea, mihin hampaansa saa kiinni, mutta ymmärtää kyllä nykyään, mikä on lelu ja mikä ei.

Lisäksi ollaan kyläilty vähän, käyty papan luona saunomassa sekä kaverin kanssa kahvilla. Neulomista en tietenkään ole unohtanut, sillä Salaiset sukat tein valmiiksi välipäivinä, ja kirjoittelin myös melkein kaikki ohjeen osat jo valmiiksi. Projekti onkin jo saanut ison joukon seuraajia, ja lupaan, että kauaa ei enää tarvitse jatkoa odotella!

Uuden vuoden aattona aloitetut luomulankasukat tulivat tänään valmiiksi. Mallia otin Kardemumman suunnittelemista sukista, kuvasta katsomalla, kun ohjetta ei ollut.

Lankana on tietysti Rintalan luomutilan sukkalanka Ilo & Suru, joka on aivan ihanaa, pesemätöntä ja lampaantuoksuista lankaa. Värikkäät langat on Novitan Nallea, joista yhdistelin eri värejä samanpituisista pätkistä keräksi. Yhdistelyyn käytin jostain nettivideosta oppimaani solmutekniikkaa, jonka piti olla todella kestävä, mutta harmikseni olen jo joutunut korjailemaan pari auennutta solmua... Ehkä jossain vaiheessa on pakko neuloa värilliset kohdat uudestaan yhdellä langalla, mutta toistaiseksi ainakin ovat pysyneet kasassa.

Joustinreunuksessa on Nallen lisäksi ohutta kumilankaa, joka tekee reunuksesta joustavamman. Se on lisäksi neulottu puolta numeroa pienemmillä puikoilla, ja hyvin pysyvät jalassa!

Piirsin nuo mallikuviot myös ruutupiirrokseksi, jos joku on kiinnostunut. Väleihin tuli oikeaa ja laidoille 1-2 nurjaa silmukkaa, oman mielen ja sukan silmukkamäärän mukaan. Pohkeen levennykset ja kavennukset tein takakeskikuvion molemmin puolin. Näköjään ohjekuva muuttui hieman tänne lisätessä, mutta eiköhän siitä selvän saa!

Kaikenlaista!

Viikko on taas vierähtäny, eikä bloggailua ole varsinaisesti tapahtunu ollenkaan (jos niin voi ees sanoa....)

Eipä tässä paljoa ole ollu raportoitavaakaan, muuta ko töitä ja pari yksinäistä iltaa, ko miesolento on yöpyny kotipaikassaan, josta on siis noin 40 kilsaa lyhyempi matka sen töihin.

Torstaina shoppailin KappAhlin alesta pari paitaa ja kaulakorun, ko sattu olemaan klubiasiakkaille vielä alehinnoistaki puoleen hintaan. En ehtiny sovittaan, mutta olivat oikean kokosia. En tajua, miten mie taas tein sen: jouduin hölkkäämään kauheata vauhtia bussipysäkille, vaikka olin päättäny, että nyt lähen ajoissa. Jossain siinä 13.05 aikaan tajusin, että se yhden jälkeen lähtevä bussi lähteeki 13.10 eikä 13.15! Noh, onneks se oli vähän myöhässä, koska olin pysäkillä just tasan tuohon lähtöaikaan...

Näppäilin oikein kuviaki uusista vaatteista, vaikka tukka ja naama on sen näkösiä, ko työpäivän jälkeen voi ollakki, ja kuvakulmat on hassuja, koska itte on aika vaikea ottaa ittestä kuvia. Housutki on vielä numeroa liian isot! Ei mene hyvin...

Toppi olis voinu olla läpinäkymättömämpi. Se paljasti myös vatsamakkarat ikävästi, joten ehkä pidän tätä leggingsien kanssa, jollon makkarat on "tasasemmat". Tuo väri on oikein ehkä ekassa kuvassa; semmonen persikkainen (mikä ei ole ollenkaan minua, mutta koska sopivampaa väriä ei ollu, päätin heittäytyä hurjaksi!).

Näytän ehkä hiukan mielipuoliselta tuossa ekassa kuvassa! Tämä koru on vanha, ja siitä näkee, kuinka rähjääntyny se jo on. Muistuttaa niistä ajoista, ko vielä harrastelin kitaransoittoa...

Pohjosen kotona siivoilin vaatekkaappiani, ja löysin sieltä erään villapaidan. Olen sen neulonu varmaan lukioaikoina (koska Tiinalla on olemassa tästä neulomisprosessista kuvatodisteita). Se oli oikeinki sopiva minun pääle, ja nappasin sen mukaani, että tulee käyttöön. Joustinneule kauluksessa oli melko tiukasti päätelty, ja mietin, että ehkä sen vois purkaa ja neuloa uudelleen, vaikka eri väristä. Malli on muuten tosi kiva, vaikka teinki sen eri langalla kuin ohjeessa oli mainuttu (lankana siis 7 veljestä). Ohjeenki jopa löysin, olen sen käsin kirjottanu ruutupaperille, enkä muista mistä. Ilmeisesti ei ollu kopsukonetta/tulostinta sillon! Voisin ehkä tehdä jossain vaiheessa uuden, siitä oikeasta (tai saman vahvusesta) langasta.

Mulla oli meininki tehä välikäsityönä lautanauhasta kirjanmerkki semmosista langoista, joita mulle on jääny Peräpohjolan kansallispuvun huivista. Huivin tein koulun kulttuurilähtösen valmistamisen näyttöä varten. Eihän tuosta lautanauhasta mitään sitte tullu. Ensin en meinannu saada loimea luotua, koska langat oli vyyhdeillä ja suunnilleen ompelulangan vahvusina ne takerteli koko ajan. Sitte lopulta sain loimen laudoille, ja vain huomatakseni, että minun puutyökurssilla tekemät laudat oli ihan kakat. En ollu niitä jaksanu vissin hioa tarpeeks, koska langat takerteli vanerin repaleisiin viiluihin, eikä ne oikein kääntynykään sujuvasti. Noh, jos sitä Toikalta tilais sitte kalliilla kunnon laudat...

Nätti huivi, mutta työtä riitti aikoinaan siinäki! Jaiks!

Eilinen meni Vammalassa (jota en miekään voi sanoa Sastamalaksi, vaikka se semmonen nykyään on). Käytiin ensin miesolennon ja anopin kans torilla, jossa oli joku tapahtuma. Sielä oli myös muun muassa Timo Soini ja Ben Zyskowicz (jonka nimen kirjotusasu oli tarkistettava Wikipediasta). Jälkimmäistä en kyllä ees nähny, mutta muut seuralaiseni vakuutti, että kyllä se sielä oli. Ostin herneitä litran, mutta sain varmaan kaks (se myyjä vissin halus eroon niistä). En tiä, jaksano mie syä ne kaikki, ennen ko menee pahaksi!

Sen jälkeen kotiuduttiin anoppilaan, jossa muun muassa saunottiin ja rupateltiin. Rontti-kissalta poistettiin erittäin ammattimaisin ottein punkki, eikä se (kissa) vastustellu yhtään, vaikka se varmaan sattu. Ehkä se on niin fiksu, että tajus, että me vain autetaan sitä. Koira sen sijaan keskitty erilaisten tavaroiden tuhoamiseen...

Kivikissa oli ilmestyny pihalle. En muistanu kysyä, kuka sen on tehny. Tuo kaljatölkin klipsuista tehty koru on Hetalta (kiitti!!). Vanha kissaherra oli tyytyväinen huomiosta, jonka se varasti koiralta. Huomaa kengät pöydällä; syyn löydät edellisestä kuvasarjasta.

Tänään heräsin jo seittemältä, mikä seki alkaa tuntua jo kamalan myöhäseltä, ko viikolla herää neljältä. Näköjään sain tuhlattua tämän blogin kirjottamiseen yli tunnin, eli hienosti käytetty aamu! Ehkä seuraavaksi aamupalaa...

Niin, oli melkein unohtua. Nykyaikaistuin viimein myös ruokarintamalla ettimällä bussimatkalla päivällisreseptin kännykällä. Ei siis millään älypuhelimella, vaan ihan perus kännyllä, jossa on näppäimet ja postimerkin kokonen ruutu. Hyvin onnistu! Se resepti oli karppausfoorumilta, mutta muuttelin siitä omanlaiseni, ja semmosen, että miesolentoki pysty syömään (vaikka edelleen se vihaa noita kasviksia...)

Kasvis-jauhelihalaatikko

400 g             jauhelihaa
140 g             pekonia
200 g             pakaste-keittojuureksia
300-350 g         vihannessekoitusta (otin Amerikan kasviksia, koska herneet on nou nou miesolennolle!)
1                 sipuli
2                 tomaattia
n. 4 dl           kuohukermaa
3                 munaa
mustapippuria, suolaa
voita ja/tai öljyä

Pinnalle:         juustoraastetta maun mukaan

Hienonna sipuli ja kuullota sitä hetki paistinpannulla runsaassa voissa tai öljyssä. Lisää jauheliha. Suikaloi pekoni ja kuutioi tomaatit, ja lisää ne pannulle, kun jauheliha on melkein kokonaan ruskistunut, ja anna ruskistua loppuun. Mausta seos rouhitulla tai hienonnetulla mustapippurilla.

Voitele tai öljyä korkeareunainen uunivuoka (itse tykkään öljytä, koska sen saa levitettyä helposti munasutilla!). Kaada juurekset ja vihannekset kylminä vuokaan ja sekoittele. Lisää jauhelihaseos ja sekoita kunnolla.

Valmista "munakerma": Riko munat erilliseen astiaan ja sekoita niiden rakenne rikki. Lisää kerma ja suola ja sekoita hyvin. Kaada seos vuokaan tasaisesti.

Paista uunissa 225-asteessa noin puoli tuntia, lisää sitten juustoraastetta haluamasi määrä, ja paista vielä 10-15 minuuttia (kunnes juusto on sulanut ja saanut hieman väriä).

On hyvää!