Mansikoita...

Lapin reissusta on selvitty hengissä. Eilen aamulla parkkeerattiin auto ruutuun vähää vaille viideltä, 10 tunnin ajon jälkeen. Aiemmin mainostamani iskias ei ollenkaan tykänny moisesta istumisesta, ja joka pysähdyksellä oli vaikea päästä autosta ylös. Mulla oli tarkotus napsia kovastikki kuvia matkalta, mutta niin se vaan jäi Ouluntullin jälkeen, ko rupes väsyttään ja haluttaan äkkiä omaan sänkyyn... Nämä kuvat on Pellosta (jossa oli jo eka stoppi miesolennon vessareissun takia) ja tosiaan Oulusta, jossa matkaa avittaan ostin ison mukin kahvia.

 

Sunnuntaipäivä ei sitte sujunukkaan ihan niin mallikkasti, varmaanki väsymyksen takia ja siksi, että molemmat tajus, että työt alkaa taas seuraavana päivänä. Piti kauppareissulla hakea tuosta viereisen kaupan pihasta mansikoita laatikollinen, mutta eipä sielä enää mitään myyjää ollu, vaikka ennen Lappiin lähtöä olin selvittäny, että pitäs olla 14.7 asti! Ei sitte muuta ko autoon, ja vain huomataksemme, että valot oli jääny päälle ja akku tyhjä... Onneks naapuri sattu just olemaan pihalla, ja anto virtaa omasta kiesistään.

Mansikoita ei sitte löydetty (tietenkään), koska oli sunnuntai, ja siitä tuli kamala kiukuttelu, koska viime kesänäkään ei ehditty niitä ostaa. Noh, lopulta saatiin sopu aikaseksi ja ilta meni mallikkaasti löhöillessä. Löysin sohvalta jopa sellasen asennon, jossa iskias ei kivistäny kovin pahasti.

Töissä suju myös hyvin, eikä tuo iskias kovin vaivannu. Kumartuessa ja istuessa se aina vihlasee, mutta onneks noita ei tarvi työpäivän aikana kovin paljoa tehä! Sain äitiltä magnesiumlisää, jonka tarkotus olis kans helpottaa iskiaksen paranemista (tai ainaki lievittää sitä), ja on se nyt helpottanukki, tiä sitte, mistä syystä. Tulehduskipulääkettä uskalsin myös ottaa, vaikka yleensä välttelen noitten lääkkeitten turhaa käyttöä.

Töiden jälkeen halusin tuhlata aikaa, että pääsen mahollisimman vähällä kävelyllä kotiin - eli sellasella bussilla, joka kiertää lähimpää. Otin bussin Tampereen linja-autoasemalta keskustorille ja piipahdin Sokokselle, koska mulla oli S-etukortin myötä sinne alennuskuponki. En tarvinnu mitään, mutta menin vilkaseen kirjaosastoa, koska sieltä voi aina tehä löytöjä.

Löysinki sitte tuon Fifty Shades of Grey-sarjan ensimmäisen osan, jonka olen meinannu lukea jo jonku aikaa (joo, onhan se niin kohuttu, että pitää vilkasta, onko se mistään kotosin). Se sattu vielä oleen tuomonen uudenlainen Miki-kirja, joka muistuttaa vähän pokkaria, mutta vaikutti kestävämmältä. Teksti on painettu vaakatasoon, eli kirjaa luetaan vähän niinku seinäkalenteria luettais. Kokoluokka ja sivujen paksuus oli mallia "Uusi testamentti ja psalmit", ja lähempi tarkastelu osotti, että kirja on kuin onkin sidottu, eli pitäis kestää paremmin ko nuo liimatut pokkarit. Kansi on kätevästi kiinni vain takimmaisessa sivussa, eli avatessa kirjan selkä paljastuu. Tämä tekee kirjasta helposti avattavan, ja se varmasti pysyy hyvin auki vaikka pöydälläki. Ehkäpä mie ostan tuon koko kirjasarjan tämmösinä "Mikeinä", jos se koukuttaa!

Tällä hetkellä menossa Stephen Kingin massiivinen Musta Torni, josta osa 3 / 7... Ehkä luen tuon uutuuden kuitekki välissä, etenki ko Mustan Tornin viiminen osa puuttuu meiltä vielä!

PS: Miesolento löysi niitä mansikoita tänään. Ne tuoksuu tuossa vieressä niin hyvälle, että on pakko ruveta karsimaan niitä pakasterasioihin, etten mie syö kaikkia!