Lapsenkasvatusta omin neuvoin

Kun odotin esikoistani, odotukseni tulevaa vauvanhoitoa kohtaan olivat varsin optimistiset: saisinhan tarvittaessa kaiken mahdollisen avun ja neuvot niin neuvolasta kuin kokeneemmilta äideiltäkin.

Karu totuus paljastui kuitenkin jo hyvin pian pienokaisemme synnyttyä: ohjeita, vinkkejä ja käytäntöjä onkin pilvin pimein, ja ne ovat keskenään ristiriitaisia ja jopa täysin päinvastaisia! Imetyksen puolesta liputtajat neuvovat antamaan jatkuvasti nälkäiselle parikuiselle enemmän ja enemmän rintaa, vanha kansa puolestaan perunaa. Kantoliinan ja perhepedin avulla lapsesta sanotaan kasvavan itsenäinen, itsetuntoinen ja vahva persoona - vai oliko se sittenkin päinvastoin? Jos vauvalla on ilmavaivoja, neuvoo yksi antamaan siihen lääkettä, toinen jättämään imettävän äidin ruokavaliosta aineksia pois, ja kolmas unohtamaan koko imetyksen ja siirtymään korvikkeen käyttöön. Neljäs tietää kuitenkin sanoa, että kaikki korvikkeetkaan eivät välttämättä sovi kaikille vauvoille, ja kertoo kaverin kaveristaan, jonka vauva pystyi käyttämään ainoastaan yhtä tiettyä apteekista saatavaa korviketta ravintonaan.

Kaikkia ohjeita on täysin mahdoton noudattaa, joten pian sitä oppiikin luovimaan niiden välimaastossa, valiten sellaiset, jotka parhaiten sopivat omaan ajatus- ja arvomaailmaan. Ja samalla huomaan, että olen itse kehittynyt juuri tuollaiseksi neuvoja ja mielipiteitä jakavaksi konkariäidiksi. Raskaana olevat ja minua myöhemmin synnyttäneet ystävät ja nettikyselijät ovat jo saaneet osansa tästäkin vinkkipankista. Illan pimetessä sitä voi vain miettiä, että toivottavasti ei ole pahoittanut kenenkään mieltä - äitiys ja siinä onnistuminen kun ovat niin kovin arkoja asioita.

Toisaalta mieleen tulee silloin ne hetket, kun on itse saanut oivallisen neuvon, ja kunnon ahaa-elmämyksen omaan lastenhoitoonsa liittyen. Tuollaisissa tilanteissa olen ollut kiitollinen neuvojalle, vaikka oma typeryyteni olisikin paljastunut, ja itsetunto saanut pienen kolhun. Kenties tässä vinkkien jakamisessa onkin kyse juuri siitä. Sitä haluaa estää jotakuta muuta tekemästä samoja erheitä.

Hyviä esimerkkejä tällaisista ahaa-elämyksistä on useia, ja ainakin yksi niistä liittyy minulla imetykseen. Minun kotikuntani neuvolan imetysohjeistus oli mielestäni kohtalaisen hyvällä tasolla. Runsaasti sitä ei ollut, mutta perheneuvonnan "imetystunnilta" jäi mieleen jotain termejä, kuten tiheä imu, etu- ja takamaito sekä rintaraivarit. Myös neuvolan terkkamme oli perillä imetyksestä, ja kannusti siinä kiitettävästi pikkumiehen synnyttyä.

Juuri tämä hoitaja, joka oikeastaan on ammatiltaan sairaanhoitaja, takoi päähäni tuota tiheän imun käsitettä, eli sitä tosiasiaa, että vauva todella voi olla nälkäinen hyvinkin lyhyillä aikaväleillä, eikä se tosiaan johdu siitä, että rintamaito ei riitä. Sen sijaan vauva itse asiassa tilaileekin itselleen lisää maitoa - sanontatapa, joka minua edelleen hiukan huvittaa, kun kuvittelen pienen vastasyntyneen täyttävän tilauskaavaketta - ja tuo tilaaminen tapahtuu yksinkertaisesti rintojen jatkuvalla tyhjentämisellä.

Aivan heti en homman jujua hoksannut, sillä ensimmäiset viikot tuntuivat olevan jatkuvaa tiheää imua. Sitä iloitsi, kun sai merkitä vauvan unipäiväkirjaan yhtäjaksoisen kolmen-neljän tunnin unijakson, ja tätä jatkui varmaankin pari ensimmäistä kuukautta. Kolmen kuukauden ikään mennessä imetysvälit olivat jo aika vakiintuneet, ja vauvan nälkä oli joissain määrin ennustettavissa - ei silti tietenkään aivan täysin. Sitä tiesi, että päiväunien jälkeen imetetyn vauvan kanssa saattoi hyvin lähteä kahvilaan ja ehtiä syömään siellä vaikkapa wrapin ennen seuraavaa nälkää.

Sitten yllättäen, vain yhden päivän ajaksi, kaikki muuttuikin täysin. Huomasin jo aamulla, että jotain oli erilailla kuin ennen, kun en ehtinyt edes aamupalaani syödä, ennen kuin vauva jo vaati saada lisää rintaa. Asiasta oli ollut onneksi puhetta, ja neuvolan hoitaja oli tähdentänyt minulle, että lisämaitoa ei pidä antaa, vaan vain imettää niin usein, kun vauva sitä haluaa.

Ja se päivä olikin yhtä hullunmyllyä! Hyväksi onnekseni sekä minulla että miehelläni oli kotipäivä, ja sain keskittyä vain ja ainoastaan jatkuvaan imettämiseen. Kauhunsekaisin tuntein laskin kellosta imetysvälejä: puoli tuntia, vartti, korkeintaan kolme varttia. Aikaisemmin useita kertoja jopa kolmen tunnin päiväunia nukkunut vauva nukkuikin nyt vain kaksi kertaa koko päivänä, ja todellakin vain puolesta tunnista kolmeen varttiin.

Pelkäsin, että sama meno jatkuisi koko yön, tai vielä pahempaa, useita päiviä - mutta siinäkin minulla taisi käydä hyvä tuuri. Tuo päivää vaille kolmen kuukauden iässä tullut tiheän imun kausi kesti vain tuon yhden ainoan päivän. Noin vuorokausi sen jälkeen tapahtui uusi maidonnousu, ja maitoa tulikin jälleen yli tarpeiden. Kuka olisi uskonut, että tästäkin selvittiin ilman korviketta ja perunaa? Itse en olisi uskonut, ellen olisi saanut noin hyviä ohjeita etukäteen.

Vauvavuoden lähestyessä loppuaan olen katsellut menneisyyteen, ja havainnut kohtia, jotka ovat kehittäneet minua juuri tällaiseksi äidiksi, kuin olen nyt. Pienet asiat ovat vaikuttaneet suuriin linjoihin, ja ilman niitä äitiyteni olisi varmasti hyvin erilaista. Liittyminen tiettyihin neuvontaryhmiin Facebookissa on tuonut valtavasti tietoa paitsi vauvanhoitoon, myös kotiin ja omaan itseen liittyen.

Näin jälkikäteen ajateltuna nämä omiksi ottamani näkemykset taitavat kummuta niin sanotusta kiintymysvanhemmuudesta, vaikka tuota termiä en osaakaan itseäni kuvaillessa käyttää. Kestoilu ja kaikenlainen muu ekoilu ovat minulle tärkeitä asioita, kuten myös ruuan laadukkuus ja eettisyys. Imetystä pidin vain tapana ruokkia vauvaa, ja oletin sen tosiaan olevan vain vauvojen ruokailutapa. Nyttemmin olen oppinut, että imetys ja äidinmaito myös lohduttaa ja rauhoittaa, sen avulla voi nukuttaa ja jopa parantaa. Eikä se ole vain vauvojen etuoikeus, vaan yhä useammat taaperot ja sitäkin vanhemmat lapset nauttivat äidinmaitoa alkuperäispakkauksistaan. Oletin, että vauvaa pitää aina syöttää lusikalla, mutta nyt poikamme syö suurimman osan aterioistaan täysin itsenäisesti omin sormin. Kantovälineiden käyttöä en ollut edes tullut ajatelleeksi ennen kuin näin ystävälläni sellaisen, mutta nyt tiedän jo tasan tarkkaan, mitä eroa on rintarepulla ja kantorepulla, ja miksei lasta saa kantaa kasvot menosuuntaan päin. Alkuun häpeilin kertoa, että vauva otetaan välillä yöllä viereen nukkumaan, ja ettei päiväunia nukuta tiettyihin aikoihin omassa pinnasängyssä. Sittemmin lapsentahtisuus on saanut isomman jalansijan perheemme arjessa, ja olemme antaneet hyvällä omatunnolla pojan itse päättää, milloin on hyvä aika nukkua, syödä ja leikkiä.

Saatan mielipiteineni vaikuttaa jopa fanaattiselta ja turhantärkeältä, mutta en ole aivan niin täydellinen kuin annan ymmärtää. Olen näissäkin asioissa tarpeen tullen ollut valmis joustamaan. Täysimetykseni kesti vajaat viisi kuukautta täyden puolen vuoden sijaan, korviketta poikani sai ensimmäisen kerran tutustuessaan puuroihin seitsenkuisena. Kestovaippailu on 99-prosenttisesti täyskestoilua, mutta hoitoon ja pitkille reissuille löytyy myös kertakäyttöisiä. Ruokaa olisi kiva ostaa aina luomuna, mutta rahatilanteen vuoksi pitää välillä miettiä, onko varaa ostaa edes kotimaista. Rattaat ovat meillä myös käytössä, ja kotosalla ollessa kantoliinat lojuvat nätisti hyllyä somistamassa. En vain ole oppinut niiden kanssa tekemään kotitöitä, vaikka siten saattaisikin säästää vähäisiä hermojaan. Vauva nukutetaan ilman rintaa suoraan omaan sänkyynsä, joka kuitenkin vielä on samassa makuuhuoneessa. Ensimmäisestä kunnon itkusta tuo yksitoista kuukautta täyttävä pääsee kuitenkin vielä rinnalle, ja jää sitten nukkumaan perhepetiin ainakin osaksi yötä.

Tämä on meille sopiva elämäntyyli, jota en ole kopioinut suoraan oppaista tai joltain muulta perheeltä. Kai tämän kirjoituksen tarkoitus on kertoa, että jokainen saa olla omassa vanhemmuudessaan sellainen kuin itse parhaaksi näkee, ja tehdä lapsensa puolesta omat valintansa. Neuvomista en kiellä, sillä vauvavuoden aikana niitä huomioitavia asioita on vain niin paljon, ettei nuutunut vanhempi ehdi kaikesta ottaa itse selvää. Silloin ovat hyvät neuvot kohdillaan, kunhan niitä ei väkisin tuputeta käytettäviksi.

Lopuksi haluan mainita näitä Facebook-ryhmiä, joista on ollut minulle suurta apua vauva-arjessa:

• Oma "mammaryhmäni", joka koostuu samaan aikaan synnyttäneistä äideistä
• Kestovaipat ja kantovälineet kiertoon (eli OMV), jossa käydään ostamisen ja myymisen lisäksi parhaat keskustelut niin vaipoista ja kantamisesta kuin vaikkapa ruuanlaitosta,vaatteiden ompelusta tai ekologisesta kodinhoidosta
• Kantoliinat ja kantoreput - kysy ja keskustele
• Imetyksen tuki ry, johon tutustuin valitettavan myöhään, vasta puolisen vuotta esikoisen syntymän jälkeen
• Sormiruokailijat, josta sain ja saan edelleen loistavaa opastusta ja vertaistukea lapsen omatahtiseen ruokailuun

Talven ihmemaassa

Bloggailu on selkeästi harventunu viime aikoina, eikä ihme. Isäni sanoja lainaten, Aarno on minun työpaikka, ja se tosissaan vaatii saman ajan, tai jopa enemmän, ko töissä käyminen! Mitenhän sitä pärjäis, jos näitä olis useampi??

Lomailtiin joulun ja uuden vuoden aikoihin Lapin kotona, jossa tuli vietettyä yheensä 3 viikkoa; koko perhe, kissaki mukaan lukien! Vanhemmille tämä lomailu oli mukava, koska pojalle löyty lämpimiä sylejä ja nauravia naamoja ihmeteltäväksi, mutta oli se myös aika raskasta aikaa. Ennen pohjosen junaan astumista Aarno nukku jo parhaimmillaan 8 tuntia ennen ensimmäistä yösyöttöä, mutta loman aikana alko ilmavaivat vaivata aina vain enemmän, ja nyt on viimiset pari viikkoa varmaan menty taas parilla yösyötöllä + parilla-kolmella paukuttelun aiheuttamalla yöherätykseltä. Alan varmaan muistuttaa päivä päivältä enemmän zombia, vaikka tuntuuki, että päivisinki jaksaa silti touhuta jollain ihme-energialla.

Vauvan ensimmäinen joulu meni kotiporukan kanssa, iso-pappaki kävi jouluruualla. Aattona käytiin tietysti joulusaunassa, ja se oliki Aarnon ensimmäinen kerta! Hyvin tuntu viihtyvän, joi tissimaitoa ja kakki mulle käteen... Joulun pyhien jälkeen koitti arki, ja kotiporukoitten töihin lähtö. Isä ehti olla töissä 2,5 tuntia, ko sattuki sitte rysäyttään tukkirekkansa nurin, ja irronneen solisluun takia sai pikasen leikkauskutsun ja parin kuukauden sairasloman. Hyvä puoli tässä oli tietysti se, että vaari ehti nähä Aarnoa paljon enemmän ko muuten ois ollu mahollista! Pakkaset oli hurjia, eikä mummolaan ostettuja hienoja vaunuja ehitty montaa kertaa sen takia käyttää, mutta minun ja miesolennon tehdessä lumitöitä sai vaariki pitkästä aikaa kokeilla vaunuttelua.

Vuosi vaihtu pienellä porukalla; Aarno nukutettiin tietysti nukkumaanmenoaikaan, ja sen jälkeen tämäki mamma uskalsi korkata pari olutta. Raketteja ammuttiin, mutta kaikkiaan tuo mystinen 00:00 tais mennä ohi melkein huomaamatta. Poika ei ammuskeluun heränny, ja ilmeisesti muutekki meidän "melukoulutus" on onnistunu, koska se herää päikkäreiltäki sitte, jos tuleeki hiljasta... Isä sen sijaan vietti uuden vuoden keskussairaalan heräämössä!

Lomailuun kuulu tietysti myös kylästely, vaikka enimmäkseen pyydettiinki, että tapaamishaluset ihmiset tulis käymään meillä kotona. On se aina helpompaa niin päin, ko kuluttaa kaikki lomapäivät eri paikoissa vieraillen pienen vauvan kans. Näin pitkästä aikaa lukioaikasia kavereitaki, tais olla koko porukka koolla! Harmikseni se päivä oli just tämmösen vähemmän nukutun yön jälkeinen, joten olin varmaan puolikuolleen olonen. Mutta kiva oli nähä taas!

Matka takasi kotia koitti ihan liian pian, vaikka alkuun tuntuki, että siihen on ikuisuus. Junalle saattamaan tuli iso porukka, joka ei olis millään halunnu päästää pikkumiestä lähteen. Kotimatka suju paremmin ko menomatka, jolloin Aarno ei meinannu millään nukahtaa junaan, vaan taistelin sen kans 1,5 tuntia... Lähtö pohjoseen sattu just typerästi puolen yön maille, jolloin yöunet olis tietysti normaalisti ollu jo käynnissä. Kotiin päin lähtiessä juna starttas puoli seittemän aikaan, joten saatiin poika hyvin väsytettyä ennen nukkumaanmenoa. Käytiin myös Railerissa pullakaffeilla, jotka saatiin korvauksena siitä, ettei hytin alapedissä ollukaan turvaverkkoa lupauksesta huolimatta. Kuulemma sellasta ei ees pitäs saada vanhan mallisissa vaunuissa, vaikka meillä menomatkalla sellanen oliki! Outoa... Siitä huolimatta matkattiin turvallisesti, vanhemmat enimmäkseen vähemmän nukkuen, ja tänään Aarno täytti neljä kuukautta!

Uhmatöitä

Täälä arki jatkuu miltei jo rutiininomasesti, puuhastellen ja poikaa hoitaen. Sen nimeksi muuten tuli Aarno ja nyt se vielä nukkuu, joten koitan kirjottaa nopeasti. Käsitöitä olen koittanu tehä ehkä vähän uhmamielellä - minähän en ole sellanen äiti, jonka kaikki aika menee lastenhoitoon! Sen sijaan neuloskelenki lapselle kaikenlaista... Olen jopa hieman "innostunu" ompelukoneen kanssa oleilemisesta, tosin eniten siinä innostaa ne valmiit tuotokset, ei niinkään sen koneen kanssa taistelu (jota se välillä on).

Muutama vuosi sitte, ko olin vielä Kankaanpään opiston oppisopimusopiskelijana, kuvioin kankaankuviointikurssilla mustaan kankaaseen ihanan kissakuvion, muutaman erilaisen ja eri kokosen kappaleen. Yhestä kappaleesta tuli pieni kauppakassi (niitä vaikkapa apteekin pikkuostoksia varten, joista yleensä annetaan sellanen minipussi, jolla ei tee yhtään mitään sen jälkeen, ko ostokset on tuotu kotiin). Olen joskus jo sen ommellu pussiks, mutta nyt sain siihen jopa kahvat. Samalla kuvioilla sain tekastua myös neuletöille kuljetuskassin - tässä kuutamo on keltanen, ostoskassissa valkonen.

Tässä neulekassissa on sisällä vuori ja kaks taskua; toinen litteä ohjelappusia varten, ja toinen leveämpi tarratasku pikkutilpehöörille, kuten neulemerkeille tai apupuikoille.

Ompelin kassin kahvat noin 10 sentin päähän sen suusta, jotta sinne mahtuu pulleammatki työt, mutta vasta sen valmistuttua tajusin, että kahvoilla on toinenki kätevä käyttötarkotus:

Käännetään kahvat kassin suun yli vastakkaiselle puolelle...

...ja kassin suu käännetään kahvojen päälle - näin kassi pysyy auki ja tukevasti pystyssä, ko lanka juoksee sieltä!

Ja mikäs se tämä on? Se on yks työ, josta ajattelin repästä ohjeenki tänne, kunhan kerkiän. Kuviaki siitä pitäs saada käytössä, ja ylipäätään kokeilla myös itte, toimiiko se! Palaamme siihen myöhemmin.

Olenhan mie saanu muutaki jo aikaseksi; yhen pipon neuloin Aarnolle, vaihoin muutamaan vaippaan uudet tarrat, viimeistelin TAYS:iin lahjotettavaksi yhen pienen sukkaparin (näitä ois tarkotus tehä lisääki, ko ehtii, ja pistää sitte kerralla enemmän menemään). Vinkkinä niille, joilla ylimäärästä aikaa ja lankaa on: Facebookin ryhmässä TAYS:siin villasukkia kerätään vastasyntyneille lahjotussukkia, eli ei muuta ko puikot heilumaan! Vauvansukkiahan on helppo tehä myös ilman sitä kuuluisan hankalaa kantapäätä!

Tässä välissä olen ehtiny myös menettää neitsyyteni - nimittäin pakettiautomaatista lähettämisessä! Se oli oikein jännä tapahtuma, pistin kirppisostoksen menemään onnelliselle ostajalle. Samaisesta automaatista hain tänään Royalkestojen paketin, jossa tuli - uskokaa tai älkää - vaippakankaita! Olenko siis hurahtanu ompelemiseen niin kovasti, että alan ommella itte vaipatki? No en sentään ihan. Vihaan kuminauhojen ompelua, joten jo sen operaation ajatteleminen saa minut kieltäytymään kokonaisen vaipan ompelusta. Sen verran kuitekki meinaan tehä, että tuunaan hieman noita Imse Vimsen isompia (M/L) flanellettivaippoja ompelemalla päälle joustofroteen (niin ihania kuoseja!!), sisäpuolelle Coolmax-taskun, ja ihan päällimmäiseksi lisäimun bambujoustofroteesta Coolmax-pinnalla. Ehkäpä tuunailen myös sitä noiden kiinteää imua, mutta kokeilen eka näin. Tarkotus olis siis tehä neljä uutta yövaippaa. Yhen hommasin kirpparilta käytettynä sen aiemmin mainitun lisäksi, mutta totesin, että on ne vaan niin kalliita, että ei budjetti riitä useampaan. Kone siis surraamaan!

Nyt taidan ruveta tuota ohjetta naputtelemaan, vaikken sitä kumminkaan kerkiä tehä - eiköhän tuo Aarno kohta tuosta nouse jo kiljumaan...

Deadlinet lähestyy!

Säiden viiletessä lämpösille neuleille on tullu tarvetta enemmän ko ehtisin nyt tehä! Mielessä pyörii koko ajan, että pitäs ja pitäs tehä se ja se, mutta hyvä, jos puolet ehtii toteuttamisasteelle ennen ko tulee taas kesä...

 

Käsitöistä siis ensin juttua. Karkkineuletyö etenee, ja on toivottavasti pian jo valmis (tahtoo nähä sen!) Viimistäänhän tuo pitäs lähettää 3.11 eteenpäin... Tilkkuja on tullu vino pino, ja ne on kaikki oikein erikseen sumutettu - helpottaa ompelua huomattavasti.

Toinen  projekti on ollu ne keskospipot, joita ABC kerää Tays:ia varten lokakuun ajan. Niitäki on tullu tekastua jo neljä, ja mietin, että ehtiskö vielä yhen. Näihin sai hyvin käytettyä nuo mulle sopimattomat värit, joita jäi yli tuosta kisatyöstä!

Ompelin jo joku aika sitte vaunun etuosaan suojuksen, ja nyt muistin ottaa siitä kuvia. Täydellinenhän tuo ei ole, mutta menettelee. Se on tehty perus lakanakankaasta (tuota nallea on vaikka kuinka...), ja välissä on ohut vanulevy. Luulisin, että tuo pitää tuulen hyvin. Ainaki poika nukkuu vaunulenkillä! Yläosa ei mene koko kuomuon yli, koska A) en olis jaksanu sellasta ruveta suunnitteleen ja omepeleen ja B) tuossa kuomussa on taskuja ja läppiä, joita ei muuten pystyis käyttään ollenkaan. Huono puoli on, ettei se meinaa pysyä paikallaan vetskaria aukoessa, mutta kuten sanottu: menetteleehän tämä näin!

Tällä hetkellä tämä vauva-arki on suht sujuvaa, ja jäähän tässä vapaa-aikaa, vaikka se onki vähentyny. Nytki poika nukkuu tyytyväisenä vieressä jo toista tuntia, ja vastaavanlaiset unet on ootettavissa vielä iltapäivällä. Yöt menee myös nukkuessa, yhellä tai kahella syötöllä - kiitos vauvojen keksijöille siitä, että ne nukkuu näin paljon alkuun!

Nukkumisjutut sujuu siis jo kiitettävästi, mutta on tässä silti kestämistäki ollu. Poikaa vaivaa ilmavaivat, jotka johtunee siitä, että se nielee ilmaa syödessään - aika hankala vaikuttaa siihen! Kunnon röyhtäyttämisellä ja taputtelulla sekä Cuplaton-tippojen avustuksella se yleensä helpottaa, mutta välillä tuo raukka huutaa, vaikka minkä tekis.

(En muuten olis vaikkapa viis vuotta sitte uskonu kirjottelevani kuulumisia tämmösestä aiheesta, mutta vauvan kans on kyllä huomannu, että pieru- ja kakkakeskustelut on kahvipöydässä ihan normi!)

Lisäksi poikaa vaivaa silmätulehdus, jonka miesolento diagnosoi perjantaina, ja oli sitä mieltä, että silmä oli rähminy vähän jo aikasemmin. Se pysyy nyt kurissa silmätipoilla, mutta on pieni epäilys, että sama vaiva on myös meillä. Ainaki miesolennon mielestä molempien valkuaiset on punertavat, ja ehkä hiukan silmiä kutiaa. Noh, jos se on samaa ko vauvalla, niin ootettavissa on, että yöllä tulee kunnon rähmät!

Nyt lähen nauttimaan vielä tästä vapaahetkestä ennen ko "peto" herää, ehkäpä tuo kisatyö etenis taas hiukan!

Poika tuli kotiin!

Täällä ollaan nyt jakauduttu! Tasan neljä viikkoa sitte kärvistelin lievien supistusten kanssa kotona, ja sitä seuraavana päivänä näki meidän pienen pieni poika päivänvalon. "MacGyver" synty tasan kello 16 syyskuun 10. päivä, ja mitat oli 49 cm ja 3130 g. Synnytyksestä nyt ei sen enempää; pääpiirteissään hyvin meni, vaikka niin nopeasti, että puudutus jäi saamatta. Onneks oli nopea homma!

Elämänmeno on muuttunu kovasti; en enää ees muista, miltä koko yön mittaset unet tuntuu! Kaikki jää aina kesken, välipalan syöminen unohtuu, kahvit jäähtyy kuppiin ja pyykkikori täyttyy vaipoista... Mutta on se ihana olento, ko nukkuu ja on rauhallinen. <3 Oudointa mulle on ollu varmaanki se, että täytyy oikeasti välillä pysähtyä olemaan tekemättä käsillä jotain, koska imetän vauvaa täyspäiväsesti. Enää ei neulota pitkiä toveja telkkarin ääressä, vaan syötetään pikkusta!

Olen toki silti ehtiny vähän käsitöitäki tehä, mut kuvien ottaminen on jääny vähemmälle. Ompelukone on kaivettu naftaliinista, sillä on syntyny muun muassa vaippakassiin uusi päällinen, pepun pesulappuja harsosta, vaipoille pyykkipussi PUL-kankaasta sekä pari matkapussia samasta kankaasta. Neuloen olen kuumeisesti värkänny Karkkineulekisan toista työtä; aikaa on ens kuun 3. päivään asti. Samalla olen tuon työn jämälangoista tehny keskospipoja, joita ABC kerää Tays:in keskosille. Niiden deadline on lokakuun loppu, eli näissä varmaan menee tämä loppukuukausi tehokkaasti, aina ko vain vähänki ehtii!

Kestovaippailu on alkanu oikein sujuvasti; heti kotiin tultua alettiin niitä käyttää. Miesolento on niitten suhteen melkein enemmän "natsi" ko mie: se haluais käyttää niitä aina ja kaikkialla, koska "ne on kerta ostettu". Alkuun mentiin yöt kertakäyttövaipoilla, samoin neuvolakäynnit ja verikoekäynnit (joita tartti käydä bilirubiinin mittauksen takia alussa). Nyt ollaan käyty pari kertaa kyläilemässä kestojen kans, eikä yölläkään tarvi ko ehkä yhden kertisvaipan (aamuyöllä on pakko vaihtaa, ko kestovaippa on NIIN täynnä pissaa; ehkä tästä päästään, ko saadaan enemmän taskuvaippoja, joista sais illalla tehtyä "valmiin paketin").

Pojan nimeä kyselee kaikki, mutta eipä kerrota! Tosin ei me itekään sitä vielä tiedetä... Muutamaan vaihtoehtoon on saatu rajattua, mutta päätös lienee parasta tehä vasta ihan viime hetkellä ennen nimiäisiä, ettei ole vaaraa sen lipsauttamisesta jollekki.

Tämä oli nyt nopea kuulumiskertaus; ehkä bloggailuki taas tästä jatkuu, ko ollaan ruvettu pääseen jyvälle tästä vauvanhoidosta. Muiden blogeja en ole ehtiny lukea ollenkaan, mutta lupaan tehä muutoksen siinäki! Se vois olla hyvää imetyksen oheistoimintaa tabletin kans...

Viimisiä viikkoja viedään

Aika menee niin pirun nopeasti, etten vieläkään voi uskoa, että jo seuraavien viikkojen aikana on ihan mahollista koska vaan päätyä synnyttämään tämä pieni potkupallo! Valmistelut alkaa kyllä olla jo tehtynä, mut silti on sellanen olo, että ne on vaan sitä kaukasta tulevaisuutta varten...

IKEA-reissusta selvitiin lopulta, vaikka aika karseaa sielä minustaki on käydä niiden sokkeloiden takia. Saatiin, mitä lähettiin hakeen, tosin kissa omasi heti miesolennon hyllyn päällisen omaan käyttöönsä...

Viime viikonloppuna vietettiin anopin 50-vuotis-juhlia, joihin tuo yläkuvan viehkeä neitonen opasti. Oli mukavaa, ko minun isä tyttöystävineen pääsi kans käymään, ja vietti muutaman yön täälä päin. Tämä oli nyt eka kerta, ko meidän vanhemmat tapas toisensa, mutta ilmeisesti sain luvan jäädä asuun tänne etelään vielä!

Noita "pakollisia" mahakuvia en ole hirveästi muistanu ottaa, vaikka varmaan tarttis tässä loppuvaiheessa koittaa sitä harrastaa, että jäis sitte muisto siitä ihan viimisestä masusta ennen synnytystä. Tässä on noissa juhlissa napattu peiliselfie kuitekki, aika korkealla tuo "MacGyver" sillon oleili! Nyt tuntuu, että masu on ehkä hiukan laskeutunu tuon kuvan jälkeen, eli ei tässä varmaan enää kauaa mene... Silti varasin vielä hieroja-ajan ens torstaille, katotaan, pääseekö sinne ikinä!

Hieronta tosiaan olis tässä vaiheessa tarpeeseen, koska tuo iskias-vaiva paukahti uudestaan pääle pari viikkoa sitte, oltuaan aikalaila hyvässä kunnossa jo jonku aikaa. Ekan viikon ajan olin ihan tuskanen jo pienen lepäilyn jälkeen, ja edelleen yöllä on hankala löytää sopiva asento nukkua. Nyt pystyn jo kyljellään nukkuun noin 3-4 tuntia, mutta sitte on pakko siirtyä sängystä sohvalle, johon olen tehny "masukolon". Tarkottaa siis, että otan yhen sohvatyynyn pois ja muotoilen pehmeämmistä tyynyistä siihen raon, johon saatan pistää mahan, ko nukun "mahallani".  Tämä on aiheuttanu sen, että niska-hartia seutu on jumittunu, ja sen lisäks myös "takajalat" on kipeät, koska pyrin seisomaan ja kävelemään, ettei selkään sattuis. Hommasin myös jumppapallon, jonka päälä vietän oikeastaan kaiken istuma-ajan kotona. Se auttaa selkään, mutta tuntuu, että takareidet kipeytyy siinä istuessa. Noh, toivottavasti nämä vaivat ainaki vähenis synnytyksen myötä...

 Novitan ja Pirkan karkkineulekisa julkistettiin, mutta en tiä, ehtiikö siihen osallistua, ko koko ajan on väsy. Tällä viikolla olen nimittäin ollu kaiken lisäks kipeänä, ja hemoglobiinin laskemisen takia varmaan entistä väsyneempi. Noh, jotain olen kuitekki suunnitellu; en tosin tiä, pitäskö kisakutsu ottaa ihan kirjaimellisesti, ko siinä haettiin Fazerin karkkipaperien innoittamaa neuletta...

Käsitöissä olen saanu aikaseks tuomosen taskusysteemin kylppäriin, tosin jouduin vaihtamaan sen paikan pois kaapin ovesta, koska ovea ei saanu tarpeeks auki... Nyt se on täyttyny kestositeistä ja kestoliivinsuojista, joita "pääsen" käyttämään tuon jännittävän karmivan synnytysepisodin jälkeen... Jee!

Hoitopöydälle tein ite parit korit, muuten olen hommannu valmiita koreja, lähinnä kestovaippoja varten, koska ne ei mahu kaappiin. Tokmannissa myytiin niinki laadukkaita koreja, että yhessä oli tekstit väärin päin... Noh, ehkä siitä tulee joku nurkkaan heitettävä koppa sitte...

Kirpparilta ostettu Mörkö-kortti oottaa pinnasängyn paikan yläpuolella tulokasta. Pitäähän se muksu opettaa tykkäämään Muumeista heti alkuunsa! Sängyn paikka tosin varmaan vielä muuttuu nyt, ko saatiin se kotiin ja mittailtua: tulee liian ahdas siinä mihin sitä alunperin suunniteltiin. Huomenna ollaan luvattu siivota viimein makkari, ja sen jälkeen kaikki onki ihan valmista.

Kaikki tekemäni kestovaippavillikset. Näitä on kiva väsätä, mutta täytyy himmata vähän, ko en halua tehä huonon mallisia, ja käytännön toimivuudenhan näkee vasta sitte, ko näitä muksulle pääsee kokeileen. Pitäs vielä hiukan noita huovutella varovasti ja käsitellä lanoliinilla, niin ne ois sitte käyttövalmiita.

Vaipat alkaa olla hommattuna - tai olen laskenu, että niitä pitäs olla tarpeeks ainaki päiväkestoiluun. Yöllä se on kuulemma hankalampaa, joten luultavasti tyydytään öisin käyttään kertisvaippoja, ainaki, kunnes päästään tästä hommasta jyvälle. Innostuin ostaan myös "kestovanulappuja" ja pieniä kestopesulappuja, ko Facen kirppisryhmässä oli niin kivoja. Meistä tuleeki kerralla oikein kunnon kestonatsiperhe! On ollu toisaalta ihan kiva viimein innostua tästä asiasta, ko alkuun se vaan ahdisti ja tuntu hankalalta. Aion pitää miesolennollekki "vaippakoulutuksen" lähiaikoina, etten joudu yksin noiden kans pakertaan!

Nyt tarttis kuitekki ruveta valmistautuun kaverille lähtöön - en ole vielä tälle aamule saanu ees puettua!

Valmiit työt vadille ja kestostressi

Vihdosta viimein tulee taas kuvia valmiista töistä, jos joku on niitä jo kaipaillu!

Ekana on tämä haalari, joka on Novitan ohjeella (yllätys) tehty. Ohjetta ei ollu vapaassa jaossa, joten siksi ei ole linkkiä! Lankana oli Nalle, mutta koska mulla oli jotain tuollasta samanvahvusta epämäärästä harmaata varastossa, niin tein siitä - vain huomatakseni jossain haaran yläpuolella, että ne kaks kerää oliki aika lailla erityyppisiä lankoja; toinen ilmeisesti enemmän tekokuitua sisältävä ko toinen. Noh, en antanu sen sitte häiritä, puolet on nyt erisävystä...

Tykkään yksityiskohdista, ja näihin tuli kivat lahkeensuut, jotka voi kääntää (ja varmaan kannattaaki, jos on alkuun isot). Nappikätköstä löysin isot turkoosi-vihreät napit - olen jonku sortin nappihifistelijä, ja minusta käsin tehdyissä tuotteissa nappien pitää olla viimisen pääle hienot ja erikoiset. Onpa yks minun villatakkiki tunnistettu käsityöksi vain sen perusteella, että siinä oli raidalliset sydännapit...

Ensin oli kiekko Novitan Hahtuvaista...

...josta tuli jotain epämääräsesti hiuksia muistuttavaa...

...mutta lopulta pääty puikoille ja ihan neuleeksi tunnistettavaan muotoon.

Näin siis synty hahtuvaiset vaippahousut, jotka puetaan kankaisen tai harsosta taitellun kestovaipan päälle - on kuulemma tosi imukykynen ja toimii hyvin päällimmäisenä vaippakerroksena, vaikka en sitä meinaa vieläkään uskoa. Jotenki sellanen muovipintanen kuorivaippa vaan tuntuu automaattisesti paremmalta... Pianhan se testataan! Näihin pöksyihin on ohje täällä, joskin tuota Hahtuvaista on enää vain joissain harvoissa paikoissa myynnissä. Löytyy hahtuvalankaa tosin muualtaki, ko Novitalta. Ajattelin vielä neulasta pienet lahkeet näihin, koska Facen kestoryhmässä näin suositeltiin - pysäyttää (ehkä) ohivuodot hyvin... Toisetki (isommat) housut on tulossa eri ohjeella, mutta helteen takia ne edistyy tosi hitaasti: nihkeillä käsillä on hankala neuloa ja siinä kastuu hiestä märäksi jo ko ottaa työn esille!

Olen taas painanu kangasväreillä, eikä ne tunnu silti millään kuluvan! Tekis mieli vain kaataa kohta kaikki purkit jonku rievun pääle, ja kattoa, mitä tulee... Joka tapauksessa: Noissa yläkuvissa on myytäviä bodeja - löysin edullisesti kirpparilta varmaan johonki äippäpakkaukseen kuuluneita valkosia, ja väripurkki heilahti. Pöllöbodyt olen vieny kirpparipöytään (aika kalliilla kirpparihintoihin nähden, joten katotaan, meneekö) ja krakabodyt oli tilaustyö Face-ryhmäläiselle, joka ihastu siihen minun aiemmin tekemään vastaavaan. Tässä siis kaks eri kokoa hänelle - isompi on Anton&Ninan uuteen bodyyn tehty.

Itteäni en toki unohtanu, vaan värjäilin potkuhousuihin pöllön ja bodyyn toisen. Tän jälkimmäisen silmistä tuli aavistuksen kellertävät, koska käytän sapluunana kontaktimuovia, ja siitä jää välillä liimaa etenki noihin pieniin yksityiskohtiin. Siitä ko sitte silitysraudalla vetää päältä, niin on juoppohulluus valmis! Muuten kyllä suosin sitä juuri siksi, että nuo pienetki raot onnistuu - tarttumattomassa sapluunassa pitäs esimerksiks noissa silmänkohdissa olla pienet "sillat", joilla ne yhdistyy kokonaisuuteen ja näyttää typeriltä. Mieluummin otan pissanväriset!

Viime päivät on nyt kulunu hermoillessa näitten kestovaippahommien kans. Olen nyt viimein alkanu panostaan niihin enemmän tai vähemmän kunnolla, ja ostanukki jo aika ison määrän. Ittelle on myös jälkivuotositeitä ja liivinsuojia kestoina hommattuna. Kalliita on olleet, mutta uskon ja toivon, että niitten kans vielä päästään omillemme kertakäyttösiin verrattuna.

Kyllähän ne vaan kivoilta näyttää näin kirjavana pyykkikorillisena... Käyttöönottopesua oottamassa tässä!

Mulla vaihtuu päivittäin mieliala sen suhteen, tuleeko tuosta kestoilusta mitään vai ei. Joku päivä olen ihan fiiliksissä ja mietin täyspäivästä kestoilua, joku toinen päivä taas ahdistun ja pohdin, onko minusta sittenkään siihen, ko se vaatii oman harjottelunsa ja totuttelua. Tänään on taas jälkimmäinen päivä, ko menin lueskelemaan fiksuna noissa Face-ryhmissä käytyjä keskusteluja tyyliin "mitä tehdä, ko lapsi pissii niin, ettei mitkään vaippakerrokset riitä". Tosin voi ne kaupan vaipatki kuulemma vuotaa yli. Olen ostanu nyt kaikki vauvan vaipat käytettynä, ja vielä tarttis hamstrailla lisäimuja - ehkäpä koitan tekastakki sellasia vanhoista froteepyyhkeistä, jos vain ilman saumuria onnistuu.

Ressin helpottamiseksi tein vieressä näkyvät hoito- ja pesuohjeet kestoille, ettei sitte tarvi siinä vaiheessa ihmetellä, ko on paskaset vaipat menossa pyykkiin. Vielä pitäs ostaa sopiva pesuaine - pesupähkinöitä ajattelin koklata, ko löysin kirpparilta, mutta kuulemma ne ei ole niin hyviä tahranpoistoon. Eikä muutenkaan ois varaa niitä täyspäiväsesti käyttää...

Katotaan, millä fiiliksillä sitä sitte seuraavalla kertaa ollaan! Ainaki nyt on taas muutama huutokauppa ja muuki kauppa netissä vetämässä lisävaipoista... Voihan niitä sitte myydä pois, jos ei olekaan hyviä käyttää tai väärän kokosia tai jotain.

Ootan innolla huomista päivää, ko olen saanu miesolennon houkuteltua minun seuraksi IKEA-reissulle. Tiän, että se vihaa jopa ruokakaupassa ostoksilla käyntiä, mutta olen nyt vähän itsekäs: minusta on kiva käydä yhessä, vaikka vain sitte ruokaostoksilla! Lupasin, että voidaan syödä sitte lihapullat sielä, ja menin kehumaanki niitä, vaikken ole koskaan maistanu...

Lomailua osa 2

Lomakuulumisten toinen osa, vain viikkoa myöhässä!

Toinen lomaviikko kulu kieliä opetellessa, ko isän avopuolison veli puolisoineen tuli viikon ajaksi Tukholmasta asti vierailulle meän Lapin kotiin. Tämä puoliso ei ymmärtäny eikä puhunu sanaakaan suomea, joten ruottin ja enkun taidoille tuli siis käyttöä. Ei sillä, että olisin kummallakaan sujuvasti saanu sanottavani sanotuksi... Oli myös kiva kuunnella ja huomata pysyvänsä perässä siitä, mitä puhutaan.

 

Käytiin viimein kastamassa ne talviturkit omassa kotijärvessä, ja olihan se virkistävää Lapin parhaimmillaan lähes 30 asteen helteessä. Masuasukki ei pahemmin reagoinu järviveden viileyteen, päin vastoin se tais uinua koko episodin ajan...

Rannalla meidän seurueseen liitty yllättäen erittäin ihmisrakas kissa, jonka turkki oli niin pehmeä, että sitä olis voinu silitellä koko päivän. Se puski kaikkea, mikä liikku ja ei liikkunu, ja silittelyn loputtua meni terassin alle uinumaan. Tästä otuksesta oli tosi hankala ottaa lähikuvaa, koska se tuli niin lähelle heti ko huomas pienenki rapsutuksen mahdollisuuden.

Seuraava uintireissu tehtiin sedän mettämökille, jossa lähin naapuri on varmaan 10 kilsan päässä. Vieressä virtaa joki, johon en kuitenkaan itte uskaltanu mennä - jos järvivesiki oli vilposaa, niin mitenhän ois ollu joen laita? Muitten uidessa ja saunoessa napsin kuvia ja koitin pitää silmällä Pipsa-koiraa, joka myös kävi uimassa - tosin ei ihan täysin omasta vapaasta tahdostaan, vaan isän viemänä. Hyvin se kuitekki polski, ja tykkäs juosta pitkin mettiä vapaana.

Grillikoppi oli uusi tulokas, kuulemma viime kesänä rakennettu, ja sielä istuttiin sitte makkaroiden ja lihapullien kera tiiviissä kimpassa kaikki kuus. Koira sentään jätettiin ulos...

Olishan ne eväät voinu tässäki paistella - idyllisesti joen soljuessa taustalla... Mutta onko kelhään muula ko lappilaisela käsitystä siitä, miten paljon tuola korvessa on itikoita, mäkäräisiä ja paarmoja?!?! Ulkona ei todellakaan tehny mieli olla yhtään sen kauempaa, ko oli ihan pakko... Kotona oliki sitte nilkat ja pää ihan purtuna, mutta pakkohan se on myöntää, että kivaa silti oli.

Kolmas uintireissu tehtiin lauttaillen. Meän kylälä on talkoovoimin rakennettu, ponttoonien päälä kelluva lautta, jota saa käyttää kaikki, kunhan oma perämoottori löytyy. Mentiin sillä keskelle järveä (jossa tuuleskeli kyllä aika tavalla) ja sieltä rohkeammat hyppi uimaan. Mulla paleli jo vähän muutenki, joten jätin (taas) kastumisen väliin. Maisemat oli silti komeat, ja taivas ihan pilvetön.

 

Käytiin myös toiseen kertaan grillaamassa samalla viljelyskämpällä, jossa edellisviikollaki kävästiin, ja tällä kertaa kamera sai tallennettua poroemän ja vasan juoksun pois hämärien ihmisten lähettyviltä. Nähtiin enemmänki poroja, mikä nyt ei sinänsä ihmeellistä ole, mutta onhan se kiva vaihteeksi nähä näitä otuksia tuulilasin ulkopuoleltaki.

Tuolta palatessa pysähyttiin vielä sillan lähettyville, koska isä ja veli halus käydä pulahtamassa joessa. Enpä olis taaskaan menny sinne mistään hinnasta - sääskien määrä ynnättynä kylmään ja mutaseen veteen ei ole minun pala kakkua - mutta sainpa jälleen hienoja kuvia.

Viikkoon kuulu myös vanhan ystävän valmistujaisten juhliminen sekä yökyläily äitin luona, jossa katteltiin porukalla elokuva ja seuraavana päivänä syötiin hyvin. Hyvin tuli tietysti syötyä koko ajan muutenki, varmasi jo liianki hyvin. Äitin ihanasta koirasta en tietenkään tajunnu ottaa kuvia, mutta se oli sellanen jämtlanninpystykorva, joka oli niiiiin rauhallinen ja sulonen, että olisin ottanu sen kotia vaikka heti. Aamulla käytin sitä kävelylläki, eikä se kiskonu melkein ollenkaan, toisin ko isän Pipsa, joka muistuttaa lähinnä isoa jänistä, ko sen kans yrittää käydä lenkillä...

Aivan liian pian nämä kaks viikkoa kuitekki loppu, ja sunnuntain-maanantain välisenä yönä hurautettiin se reilu 800 kilsaa takasi kotiin. Ennen lähtöä moikattiin vielä pappaa, joka pitää mummolaa pystyssä reippaasti, sekä mummoa, joka on ollu kotikylän hautuumaalla jo pian vuoden. Ikävä jäi kotiin, mutta toivottavasti sinne päästään uudestaan jo pian, uuden matkalaisen kans!

Auringonlasku matkalla värjäsi taivaanrannan jopa minun makuun kauniin vaaleanpunaseksi, ja melkein täysi kuu valaisi sen jälkeen matkantekoa.

Kotona arki astu takas kuvioihin lepopäivän jälkeen tiistaina, ko miesolento lähti uusiin töihin. Mie olen ahkerasti virkkaillu mattoa, vaikka tämä helteinen keli onki väsyttäny ja ahistanu ihan liikaa. Nyt se on kuitekki viimein valmis, ja täytyy sanoa, että olen tyytyväinen!

Virheitä siitä löytyy, ja vaikkei niitä muut huomais, niin ittehän ne näkee aina. Purin kuitekki tuota jo niin monta kertaa muutekki, että noiden vähäpätösempien virheiden korjaamisen jälkeen olisin varmasti virkannu tämän jo kahteen kertaan. Purkamista tuli esimerkiksi epäsopivien raitavärien takia ja loppupuolella kupruun vetämisen takia.

Pelkäsin, että tästä tulis liian levoton näin monenkirjavana, mutta hyvin nuo värit pysyy kuosissa. En sentään mitään punasta ees yrittäny sotkea mukaan. Musta reunus tuntuu sitovan kirjavuuden hyvin samaan pakettiin, ja antaa jotenki viimeistellyn ilmeen tälle.

Tämä malli oli siitä hyvä, että noiden pylväsryhmien väliin tuli aina pari ketjusilmukkaa. Nämä "reikärivit" tasottaa ihmeen hyvin pientä kupruamista, mitä varmasti ei olis voinu estää, jos koko matto olis ollu pelkillä pylväillä virkattava. Kuteenahan mulla on ihan tavallista trikoomatonkudetta, eikä tuota onteloa, niinku ohjeessa on käytetty (linkki pdf-ohjeeseen tästä). Halkasijaks tälle tuli hulppeat 220 cm - mikä tosin saattaa pesussa kutistua jonku verran.