sunnuntai 2. kesäkuuta 2013

Lazy Sunday...

Laiska sunnuntai tosiaan... Koko päivän olen ollu uusimman neuletyön parissa, vaikka välillä on pitäny seki jättää tämän hiostavan kuumuuden takia. En tosin valita; pitäs vaan saada ittensä vietyä tuone ulos nauttimaan tästä ilmasta! Tällä hetkellä puikoilla valmistuu tämän näköstä juttua Novita Puro Batikista:

Jonkulainen toppi kai tämä sitte tulee olemaan, uusimman Suuri Käsityö-lehden ohjeella (jossa sama paita oli eri langalla, mutta miehän menin heti sen vaihtamaan!).

Käytiin myös pienellä kävelyllä ja kaupassa. Parvekkeen ovi on saanu olla auki koko ajan. Mörkö sentään on ollu innoissaan, ko on päässy kyttäämään lintuja/ötököitä/naapureita. Ällötin tuota miehenpuolta näyttämällä sille inhottavan kystanpuhkomisvideon netistä. Tosin taisin ällöttyä itte ihan yhtä paljon! Hyi ----- !




Kävelyllä aloin pohtimaan tätä minun laihdutusinnostusta. Aikasemmin olin aina sitä mieltä, että en osaa laihduttaa, ja että koska olen aina ollu ylipainonen, niin olis tosi hankalaa lähteä sitä painoa pudottamaan. Enkä halunnu kokeilla mitään ihme dieettejä, joilla "voit laihduttaa jopa x kiloa x ajassa", vaan halusin tehdä sitte kunnon muutoksen, jos olin tehdäkseni. Nyt ihmettelenki, miksen ole lähteny tekemään tätä aikasemmin.

Syy lienee melko selvä. Tästä voi tulla paasausta, joten lopeta tähän, jos et jaksa semmosta! Syy on tietysti valtion ravitsemussuositukset. Luulin syöväni oikein, ko koitin niitä noudattaa (enemmän tai vähemmän), mutta mitään muutosta ei tuntunu tapahtuvan. Edes pienen liikunnan määrän lisääminen aiemman liikkumattomuuden jälkeen ei tuono sanottavia tuloksia. Koitin myös alkaa liikkua säännöllisesti useammin, mutta ainahan se kaatu. Ei vain jaksanu. Edes lähteä ulos.

Laskeskelin sitte alkuvuodesta, paljonko sain kaloreita päivässä, ja huomasin, ettei se oikeastaan ollu edes paljoa. 75-kiloselle naiselle suositeltua on saada noin 2000 kaloria päivässä, ja netin pikatestin mukaan minun kokosen ja "aktiivisuuden" omaavan kalorisuositus oli noin 2350. Todellisuudessa söin about tuon 2000 kaloria päivässä, ja paino pysy paikoillaan.

Johtopäätös: Jos pystyn syömään noin vähän, niin miksen sitte vähemmänki? Alotin vähäkalorisen dieetin, ja päivittäiseksi kaloriannokseksi muodostu 1300-1500 kaloria. Samalla työmatkan kävelyn lisäks kävin kerran viikossa salilla ja uimassa. Paino lähti ko lähtiki putoamaan, mutta hitaasti. Puolisen kiloa viikossa, jos sitäkään.

Jaksoin kuukauden päivät. Olin tutkiskellu tätä karppausjuttua jo aikasemmin, mutta tuon kuukauden aikana ostin kirjan. Ja luin sen. Olin kaikkien muitten valtavirtalaisten tapaan pitäny tuota vähähiilihydraattista dieettiä jonkulaisena muotilaihiksena, jolla laihdutetaan äkkiä muutama kilo, ja palataan sitte takas. Tuon kirjan myötä tajusin, että kyse on paljon muusta, paljon vanhemmasta ja paljon fiksummasta jutusta, ko olin osannu edes ajatella.

Vai onko siinä jotain perää, että ihminen on pitkän evoluutionsa aikana syöny juuri sitä samaa ruokaa, mitä nämä "karppaajat"? Lihaa, kanaa, kalaa, kasviksia, marjoja, ehkä pähkinöitä, ym. Vähärasvasia ruokia tuskin oli tarjolla muinaiselle metsästäjä-keräilijälle. Miljoonia vuosia tätä ruokaa, sitte ihminen asettu aloilleen ja kehitti maanviljelyn. Tästä on vain tuhansia vuosia aikaa. Kaikista pahin tapahtu kuitenki vasta parisataa vuotta sitte, ko ihmiskunta alko luottaa teollisuuteen. Yhtäkkiä liukuhihnat alko puskea puhdasta valkosta jauhoa ja sokeria taukoamatta. Eikö se ole aika epäilyttävää, että nämä tuotteet säily ällistyttävän pitkiä aikoja, koska tuholaishyönteisetkään ei pystyny niitä käyttämään ravintonaan?

Noista ajoista lähtien ihmiskunta on lihonu lihomistaan. Samoin on käyny kaikille alkuasukasheimoille, joita tämän parinsadan vuoden aikana on löydetty: alkuun hyvähampaisia, hyväkuntoisia ja vailla sydän- ja verisuonitauteja, diabetestä, ym... Ja tärkkelyspitosten ruokien myötä tämä kaikki on kääntyny päälaelleen.

Kaiken päällä on vielä kirsikka nimeltä rasvakammo. Se alko USA:sta noin 80-luvulla, ja on jatkunu tähän päivään asti. Siellä tuotetaanki eniten vähärasvasia tuotteita koko maailmassa. Ai niin, ja usa:laiset on muuten edelleen lihavin kansa koko maapallolla. Tuosta 80-luvusta asti ihmiskunta on edelleen vain lihonu, vaikka rasva julistettiin pahikseksi ja tyydyttyny rasva sai kamalimman leiman päällensä.

Harmittava juttu. Onneksi suunta on alkanu muuttua nyt, ja mie olen ilonen, että olen löytäny viimein "sen oikean" ruokavalion. Olen pärjänny hyvin. Olen saanu selitettyä tutuille, miksi en syö heidän herkkujaan kahvilla. Jotku voi loukkaantua, mutta se ei ole minun ongelma. Mie päätän, mitä syön, valitettavasti! Moni voi ajatella, ettei tämä kauaa kestä, mutta minusta tuntuu, että tätä mie jatkan lopun elämääni. Mie en kaipaa riisiä, pastaa enkä sokeriherkkuja. En edes leipää. Rasvan lisääminen oli yllättävän helppoa, ja nyt rasvakammo on tiessään. Mie toivoisin, että sanoma tästä leviäis, ja pikkuhiljaa ravitsemussuositukset seurais perässä. Siihen menee aikaa, mutta onneks muutoksen voi tehä ihan itte.

Niin, ja niille, jotka haluaa tietää, miltä nyt (vajaan parin kuukauden jälkeen) tuntuu, niin voin sanoa, ettei paljon paremmin voi fyysisesti jaksaa! Olo on loistava, paino putoaa melkein ittestään, ja liikkuminen on kivaa. Todettakoon, että olen vihannu kaikkea liikkumista ennen. Laihtua siis voi ilman nälkää, ja ruoka voi olla juuri niin herkullista, ko tykkää. Eikä se liikuntakaan ole se juttu: Minun ei tarvis liikkua ollenkaan, koska keho osaa nyt polttaa sen omaa rasvavarastoaan. Nyt mie vain jaksan ja haluan liikkua - yllättäen! - ja se johtunee siitä, että keho tykkää polttaa tätä ylimäärästä massaa pois liikunnan avulla.

Jos kiinnostuit, niin lue se kirja. Andreas Eenfeldt on ruotsalainen lääkäri, joka ei vain puhu, vaan myös noudattaa tätä samaa ruokavaliota. Kirjan nimi on Ruokavallankumous.

Jos et viitti ostaa kirjaa, niin vieraile Eenfeldtin englanninkielisillä nettisivuilla. Sieltä löytyy pähkinänkuoressa oleva ohje myös meille suomalaisille. Aloittelijalle on myös laajempi ohje enkuksi.

Mutta nyt syömään kotitekosta ihanaa ja vähähiilarista jäätelöä mansikoiden kera! Ette muuten usko, miten makeita mansikat voi olla, ko ei ole tupannu lisättyä sokeria naamaan viime aikoina!



Vähähiilihydraattisen vanilijakermajäätelön resepti:

3              munaa
3 dl          kuohukermaa
noin 10 g vanilijasokeria
mausteeksi vanilijatanko

Erottele munasta keltuaiset suureen kulhoon, valkuaiset toiseen. Vatkaa valkuaiset kovaksi vaahdoksi (niin, että pysyy kulhossa vaikka sen kääntää ympäri). Vatkaa keltuaiset ja sokeri keskenään hyvin. Vatkaa kerma löysähköksi vaahdoksi maustaen samalla vanilijatangon siemenillä. Lisää keltuaiseen ensin kermavaahto nostellen, sitten valkuaisvaahto edelleen varovasti nostellen, jotta rakenne pysyy kuohkeana. Kaada vaikkapa jäätelörasiaan, ja laita pakkaseen. Sekoittele noin tunnin välein.

Valmiissa jäätelössä on noin 4,5 g hiilihydraattia 100 grammassa.

Resepti on otettu jostain netistä, sokerin määrää tosin vähensin ja vaihdoin tuohon vanilijasokeriin. Mausteeksi käy vanilijan sijaan myös tumma kaakao, pähkinät, marjat, ym.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti