maanantai 2. joulukuuta 2013

Pikkujoulusta isoon jouluun

Tämän näkönen herra otti ovella vastaan...
Ruokahan se on taas mielessä, koska käytiin pikkujoulutunnelmissa syömässä "koko suku" Lielahden American Dinerissa tuossa lauantaina. Vatsansa sai tuttuun tapaan täyteen, ja paikka oli jo oikein joulusesti koristeltu.

Ikävästi kyllä jouduttiin vähän hajaantuun eri pöytiin, eikä oikein pystytty "yli pöytärajojen" juttelemaan, mutta ehkä se on tärkeintä, että oltiin ees samassa paikassa!

Pihvi ja salaatit meni alas niin nopsaan, ettei ehtiny ees kuvaa napata; miesolento söi sentään hitaammin...

Miesolento söi myös kaksi jälkiruokaa: sekä pirtelön ETTÄ jäätelöä (3 palloa), kun taas meikäläinen sai sokerittomalla kuurillani tyytyä kahviin (jälkiruokakermalla, tietysti!).



Eilen elikkä sunnuntaina kävästiin miesolennon mummon synttärikahveilla ottamassa vähän videokuvaa, ja täyteen tuli huikeat 95 vuotta! Harmi vain, että mummon muisti ei enää pelaa niinku entivanhaan, mikä ei kyllä ole ihme tuossa iässä.

Siitä piipahdettiin kahville miesolennon siskon luo, ja meidät haastettiin hurjaan Super Mario 3 -kisaan (joka hävittiin häpeällisesti, koska mie kuolin heti kentän alussa aina...). Siitä onki hetki aikaa, ko olen Nintendokapulaa pitäny käessä, ja sen huomasi! Miesolento sitte hoiti lopulta meän vuoron, ko minun touhusta ei tullu mitään...

Sai käsityötki jäädä hetkeksi, ko tablettiin löyty Mario!

Sen verta tuosta Mariosta sitte innostuin, että latasin tablettiin sekä ykkösen että kolmosen, ja olen nyt niitä koittanu hakata läpi. Melko huonosti tuo kosketusnäytöllä pelaaminen tosin onnistuu, ko tuntuu, ettei äijä millään meinais liikkua eteen eikä taakse, ko napit on niin pienet!

En sentään käsitöitä kokonaan hyljänny, sillä ystäväni Heta tilaili jälleen koiran leluluita, joita olen virkkaillu jo ainaki tusinan. Onneks sattu löytymään vielä kerä sitä tiettyä lankaa, eli Novitan Hankoa, joka on puoleksi kierrätettyä puuvillaa. Täytteeksi olen käyttäny matonkudejämiä, mutta ne oli päässy loppuun. Tai onhan niitä pikkukeriä ja pätkiä, mutta ko ei raaskis niitä pilkkoa... Ei siis muu auttanu, ko ruveta punomaan toisenlaisia koiranleluja, elikkä tuomosia patukoita! Niistä jää hyvin leikkuujätettä, joka ei enää muuhun kelpaa ko täytteeksi. Nuo patukat lahjotan Pirkanmaan eläinsuojeluyhdistyksen joulumyyjäispöytään, eli tulee neki hyvään käyttöön!

Oikealla ylhäällä on kasa patukoita, jotka on tehty kiinalaiseksi kierrenyöriksi. Valmiita luitakin ehti jo viikonlopun aikana syntyä...



Ja ihan ko äkkiarvaamatta vaihtu kuukausiki jo joulukuuhun, mitä on onneks muutki päivitelly täälä (en ole ainoa, jonka elämä tuntuu valuvan käsistä turhan nopeasti).

Lunta tuli maahan aina lauantai-iltapäivästä lähtien, eikä ainakaan vielä ole sulanu pois. Tänään kävelin fysioterapiaan, ja ihan pirtsakka pikku pakkanen tais olla (en luota lasitetulla parvekkeella lollivaan mittariin).

Joulukalenteriksi päädyin sitte valkkaamaan kumminki ne arvat. Herkkukalenterin olisin joutunu itte vääntämään (ja mitä ihmettä mie sinne olisin ees laittanu, jäätelöä ja marjoja??), eikä ollu sitte enää aikaa eikä innostusta ruveta tekeen. Ja voihan tuosta arpakalenterista tulla vaikka pesämuna tulevaan taloon, kuka tietää...

Kissalleppa oli herkkukalenteri jo hommattuna, se ostettiin viime joulun jälkeen alesta! Muistin sentään kaivaa sen esiin, ja kyllähän siitä tykättiin! Mörkö meinas puskea koko kalenterin puhki jo ennen ko ehdin luukkua avata, ja sitä on pakko nyt säilyttää kaapissa, ettei kissa tuhoa koko höskää ennen joulua...


Meikäläinen sen sijaan iloitsi, ko ekassa luukussa oli poron kuva; jos saan toisen, niin voitan 5 euroa! Miesolento sano, ettei sitä kannattas tosin juhlia, ko arpa makso 10... Iloja ne on pienetki ilot!

Huomenna alkaa työharjottelujakso, ja hiukan jo jännittää, että mihin menin itteni lupaamaan... Siihen varmaan palataan myöhemmin!

2 kommenttia:

  1. aika kyllä kulluu niin hirmusta vauhtia! sen todisti yks nätti ilta peiliki, ko katoin että mulla oli ripsari leviny ja hinkkasin viirua vanupuikola - ko se ei lähteny, katoin lähempää ja tajusin hinkuttaneeni ryppyä! jumaleissön...!!!
    mitä sulle sanothiin fysioterapiassa? on kyllä inhottava vaiva. :(
    oi ihania luita! :D en malta oottaa että pääsen hipistelheen niitä! ja ne chihuahua-kokoset oli niin söpöjä! :'3
    nonniin, tulipa hymiötäytheinen kommentti...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No älä sie nyt vielä huolehi jostain rypyistä! :D Nuoriahan tässä vielä ollaan (tai niin sitä haluais valehella ittelleen...)
      Mie olen nyt käyny sielä fysioterapiassa kahesti, ja tuntuu, ettei se terapeutti ittekkään tiä, mitä pitäs tehä... Jotain venytyksiä ja vatsalihasharjotuksia se on neuvonu tekemään, mut en ole varma, auttaako ne. Nyt on kyllä ollu helpompi olo, mutta en tiä johtuuko se siitä, että olen ollu nyt harjottelussa, jossa ei joudu istuskelemaan koko ajan... Katotaan, vielä pari kertaa olis ennen joulua. :)
      Mie koitan nyt viikonlopun aikana saaja vietyä postiin ne luut, niin lähtis heti maanantaina! Toivottavasti posti kuljettas ne nopsaan. ;)

      Poista