HArakka on VAlkea, VAris on HArmaa!

Viime kirjotuksessa uhosin meneväni ostamaan monivitamiinia apteekista, ja lähinki sinne sitte kävellen ja kuvia napsien. Ennen lähtöä otin kuvat syksyn pakollisista asusteista, eli piposta, säärystimistä ja lapasista. Pipo ja säärystimet on molemmat Novitan malleista, ja edellistalvilta, lapaset olen saanu valmiiks muutama viikko sitte. Kumpaakaan Novitan ohjetta ei ollu näköjään yleisessä jaossa, joten sorry: ei ole ohjelinkkiä!

Pipon ohje Novita-lehdessä Talvi 2012. Lankana 7 veljestä ja Puro.

Säärystimien ohje Novita-lehdessä Talvi 2011. Lisäsin itte nepparinauhat, joitten avulla säärystimet on helppo asetella sopivaan asentoon (lehdessä neuvottiin ompelemaan asentoonsa). Lankana on Nalle, vaikka ohjeessa käytettiin Alpacaa.

Lapaset peruslapasen ohjeella, raidotus omasta päästä. Nalle-langan jämiä, tosin näistä tuli aika ohuet tuohon syysviimaan nähden...

Päivästä tuliki odotettua lämpimämpi, koska aurinko paisto kivasti, eikä tuullu, niinku useimpina muina päivinä on tehny. Kuvia koitin napsia, mutta se päätty lopulta lyhyeen...

Olin ehtiny jo melkein perille, ko joku muori kyseli multa, missä eräs katu on. No, koitin sitä sitte neuvoa sille, ja siinä jutellessa selvisi, että tämä muori asuu siellä! Se ei tosin ollu varma, oliko se enää sen koti, vai oliko sen lapset jo myyny sen... Aika pelottavaa! Lupauduin saattelemaan sen siihen osotteeseen, joka kyllä tuli ko apteekin hyllyltä, ja toivoin, että se oikeasti olis sen koti. Matkalla selvis, että muoriraukka tais olla aika pahasti dementoitunu; ei se muistanu lastensa ikää, eikä ollu varma, montako lastenlasta sillä oli. Raision myllyn tienoilla ihmeteltiin varmaan neljä-viis kertaa, mikä se tuollanen korkea rakennus on.

Noh, loppu hyvin tai ei, siitä osotteesta löyty ko löytyki ovi, johon muorin kaulassa roikkuva avain sopi. Sisältä löysin vieläpä tyttären ja tyttärentyttären numeron, joista jälkimmäisen sain kiinni, ja ilmotin, että mummu on ollu eksyneenä Nokian keskustassa. Teki mieli sanoa, että eikö näin pahasti muistisairaan ihmisen kannattais asua jo jossain, missä valvotaan liikkumista; eihän sitä tiä, miten pahasti sitä seuraavaks eksyy ja miten huonosti säähän sopivissa vaatteissa (tällä kertaa kyllä oli fiksut syysvaatteet päälä). Puhumattakaan siitä, että kenet sitä epähuomiossa päästää sisälle - en mitenkään haluais osotella, mutta onhan näitä kerjäläiskaupustelijoita, joitten mukaan voi lähteä jotain ylimäärästä... Minutki tämä muori kutsu sisälle asti ja esitteli paikkoja ko vanhalle tutulle. Entä jos se ei seuraavalla eksymiskerralla muistakaan osotettaan? Entä jos sen bongaaki joku, joka ei ole yhtä rehellinen ko mie? Noh, tunsin kuitekki, että en voi ruveta niin tungettelevaksi; todennäkösesti nämä sukulaiset tietää jo sanomattaki, että vaihtoehdot alkaa olla vähissä... Toivottavasti.

Pikanen reissu oliki yhtäkkiä muuttunu kahden ja puolen tunnin reissuksi (vanhana sitä ei enää kävellä niin reippaasti), ja pääsin lopulta apteekkiin. Poikkesin myös toisen ketjun ruokakaupassa, ko meidän lähikaupassa ei ole myynnissä luomulihaa. No, ei kyllä ollu tässä toisessakaan ko yhtä laatua, mutta ei mulla oikein ole varaa mitään possun sisäfilettä laittaa... Olisin tyytyny vaikka jauhelihaanki, mutta en arvannu, että luomulihaa on noin vaikea löytää! Tai ainaki näin Nokialla. Olisin ensinnäki halunnu eka kertaa ostaa luomulihaa luomuviikon kunniaksi, ja toiseksi kokeilla lihattoman lokakuun sijaan luomulihalokakuuta, mutta nähtävästi haaveeksi jää. Ostin sen sijaan lihatiskistä jauhelihaa ja kalaa, tosin en tiä, onko se yhtään sen parempi.

Lihattomaksi en halunnu ruveta, koska ensinnäki en vois elää kokonaan ilman lihaa ja toiseksi uskon, että enemmistö ihmisistä ei myöskään voi elää ilman lihaa. Ratkasu olis lihan syönnin vähentäminen ja lihan eettisempi alkuperä (joka todennäkösesti tekis lihasta kalliimpaa ja siten harvinaisempaa herkkua). Meillä on kasvisten syönti lisääntyny viime aikoina tämän karppauksen takia, ja sitä kautta varmaan lihan kulutus on pienentyny annosta kohden. En näkis pahana myöskään, jos silloin tällöin oliski pelkästään kasvisruokaa, mutta sen täytyis olla jotain tosi maittavaa. Tähän mennessä en ole löytäny mitään sopivaa. Vinkkejä voi tosin antaa!

Käsityörintamalla on jälleen uusia tuulia. Alotin tablettilaukun virkkaamisen tuolla samalla tekniikalla, jolla nuo edellä mainitut säärystimet on tehty (eli tosi hitaalla...), ja sitä on tullu jo melkein 2 senttiä! Virkkaan siis piilosilmukoilla ko hela hoidon, ja se on pirun hidasta, vaikka lopputulos onki tukeva ja melko vähän venyvä (en halua, että viikon käytön jälkeen se laukku on venyny puolta pitemmäksi). Hiljaa hyvä tulee, vai miten se meni...

Eilen käytiin miesolennon kans eka kertaa tälle syksylle kuntosalilla ja uimassa uimahallilla. Aloteltiin rennosti, ei tullu ees pahasti lihakset kipeäksi... Soutulaitteeseen en uskaltanu mennä ollenkaan tämän iskiashomman takia (joka vaivaa edelleen!), ko kuntopyörässäki meinas jalka ruveta puutuun sen asennon takia. En tiä, auttoko tuo liikuntakimara sitä yhtään, mutta toivotaan, ettei sentään pahentanu...

Koska noita kuvia ei tullu nyt paljoa tuon enempää otettua, niin tässä on toissa syksyltä olevia eläinotoksia. Orava puhelinlangalla, lintu puussa... Siis miten se meni?

Tilulilulaa!

Kamalaa, mie en tajunnu, että nyt on jo lokakuu!! Siis vastahan oli kesä eikä tarvinnu ottaa takkia mukaan, ko lähti ulos, ja nyt ei pärjää ilman pipoa ja hanskoja! Miten??

Kuten näkyy, mie en pahemmin kattele kalenteria. Sen verran olen kattonu, että siivoustyöt päätty viime perjantaina, ja tämän viikkoa olen ollu vailla vakituista työtä. Ei se haittaa, ehtiipä tehä taas niitä keskeneräsiä käsitöitä, ja kirjottaa tänne. Eilen kävin tosin yhessä työhaastattelussa, sellasessa brodeerausfirmassa. Kivan olonen paikka, pieni perheyritys, jossa tuntu olevan hyvä ilmapiiri, ja työkin vaikutti mielenkiintoselta. En tiä, toinko sitä haastattelussa tarpeeksi hyvin esille, mutta kotona ajattelin, että voisin kyllä sopia sinne työntekijäksi... Se olis tosin vain vuodenvaihteeseen asti kestävä homma, eikä palkkakaan päätä huimaa, mutta mielelläni silti lähtisin kokeilemaan! Olis edes hiukan tätä omaa alaa sivuavaa työtä...

Käytiin miesolennon kans kävelyllä maanantaina aamupäivällä. Kävely kahestaan on jo sinänsä hiukan harvinaista (mie tykkään power walkata, miesolennon juttu on taas leisurely stroll - jonka lausuminen on muuten ehkä kamalinta ko ko englannin kielessä!), mutta tuo ajankohta yllätti minutki. Oli se tosin mukava herätys päivään, eikä tosiaankaan ollu ruuhkaa!

Löydettiin tommosia kivikasoja. Lieneekö nämä jotain Suomen muinaisjäänteitä, vaiko vain rakennustöistä unohtunutta jätettä? Kuka tietää...

Miesolento pelasti joskus kesällä leluhämähäkin autotieltä, ja asetti sen tuossa seuraavassa kuvassa olevan kiven lähistölle. Koitettiin ettiä sitä, mutta ilmeisesti joku lapsi on jo ottanu sen parempaan talteen, ja hyvä niin. Mie tosin olin sitä mieltä, että se on muuttanu asumaan tuohon kivenkoloon ja perustanu perheen jonku kivan tyttöhämähäkin kans, mutta kuulemma se on kaukaa haettu ajatus!

Muuten olen siis saanu aikaseksi käsitöitä. Tai no... En ole saanu mitään valmiiksi, mutta alotin taas yhen uuden! Nimittäin sellasen ihanan lämpimän villatakin talven varalle. On pakko tehä uus, ko aiemmat on niin valtavia päällä tämän hurjan laihdutuksen takia. Taitaa tulla vielä kalliiksi tämmönen, koska minun pitää käydä ostaan uus talvitakki (edellinen oli ko teltta) ja muutekki paidat alkaa olla pikkasen liian isoja. Housukoko ei ole pudonnu vielä ko yhdellä-kahdella numerolla, mutta pitäis niitäki varmaan pian hommata lisää... En valita, koska nyt on varmasti mukavampi käydä vaateostoksilla, ko sieltä oikeasti löytyy kivoja vaatteita, jotka vieläpä sopii päälle!

Uuden villatakin etukappale valmistumassa.

Tuon valmistuvan villatakin etukappaleisiin tulee ruudutus intarsiana, eli eräänlaisena kirjoneuleena. Malli on Novitalta. Tajusin tuota tehdessä, että en ole tainnu intarsiaa tehä oikeastaan koskaan mihinkään varsinaiseen työhön... Siinähän siis jokainen kuvio-osuus neulotaan omalta kerältä, mitä havainnollistamassa nuo kerät tuolla työn yläpuolella. Lanka ei kulje koskaan kuvion takana, eli kirjoneuleelle tyypillisiä lankajuoksuja ei synny, vaan värin vaihtokohdassa langat kierretään toistensa ympäri, jottei synny reikiä. Onneksi ostin tuon Debbie Stollerin neulontakirjan, koska muuten olisin varmasti ollu helisemässä noitten kerien kanssa (langat menee heti solmuun). Sankarineuloja nimittäin ei tee pieniä keriä pieniä kuvioita varten, vaan katkasee langasta noin sylyksen mittasen pätkän, joka on helppo vetää sotkeutuneesta lankasykkyrästä ulos! Toki lankaa tarvii silloin jatkaa usein (noissa salmiakkiruuduissa tarvin kaks sylystä per ruutu), mutta seki onnistuu helposti villalangalla: paksummalla langalla ohenna langanpäitä n. 5 cm:n matkalta, ohuessa ei välttämättä tarvi. Pistä ohennetut päät vastakkain ja kastele syljellä tai vedellä. Hankaa kämmenien välissä liitoskohtaa niin, että lämpiää - ja voilà! - olet huovuttanut langanpäät yhteen, eikä liitoskohtaa edes huomaa! Tosi kätevää!

Alotin samalla neulomaan myös tuon takin takakappaletta, johon ei tule kuvioita. Sitä voi tehä silloin, ko aivot ei jaksa miettiä noita kuvioitten vääntämisiä. Alotuksen tein italialaisella luomistavalla, joka onki oikeastaan aika helppo. Debbie Stoller viittasi samaan luomistyyliin putkimaisena luomistapana, ja sitähän se oikeastaan on: näyttää, niinku joustinneule vain jatkuis luomisreunan ympäri, ja lopputulos on tosi siisti. Kannattaa kokeilla!

Tiistaina kävin pitkästä aikaa kutomassa, siis ihan kangaspuilla. Täällä Nokiallahan on tuo tuttuakin tutumpi Väliasema, jossa siis suoritin ohjaustoiminnan artesaanitutkinnon oppisopimuksella. Siellä voi käydä kutomassa kuka vaan, loimet on valmiina puissa. Kutasin yhen maton eräälle kaverille tämän omista kuteista (siitä ei oikein saanu hyvää kuvaa, ko en viittiny avata rullalta), ja hetken mielijohteesta kävin illalla vielä kutomassa pannunalusia, kenties lahjoiksi tai tuliaisiksi jollekki...

Pannunalusrullasta tuli kivan värinen. Minun oli tarkotus ottaa kuva tuosta rullasta jo silloin ko se oli vielä puissa, ja otin illalla kameranki mukaan sitä varten, mutta niinhän siinä sitte kävi, että unohin kameran pyörän koriin! Muistin koko vempeleen vasta sitte ko olin lähössä ja oli tarkotus ottaa se kuva - eikä se tietenkään enää sielä korissa ollu! Sen tilalla oli lappu, jossa luki, että viereisen Hempankaaren työntekijä oli ottanu sen talteen, ettei joudu vääriin käsiin, ja voisin hakea sen sieltä. Eihän se enää illalla auki ollu, joten läksin sitte kotiin ilman kameraa. No, hyvä tosin, ettei sitä pöllitty. Tänään vasta kattelin sitte tätä blogia varten kuvia, ja huomasin, että sinne oli ilmestyny kuva, jota en ole itte ottanu! Lieneekö vahinko-otos?

Muita asioita, mitkä tällä hetkellä on "tapetilla": Pakko ruveta harrastaan jotain liikuntaa joka päivä, koska tuo iskiaksen tapanen vaivaa edelleen, eikä tykkää yhtään siitä, että istuskelee kotona koko ajan. Tänään ehkä hyötyliikuntana kävelen apteekille ostamaan lisää monivitamiinia...

Olen aivan ihastunu noihin puisiin koruihin, erityisesti plug-in korviksiin, joita muun muassa Crazy Factory myy! Varsinki nuo laserkaiverretut on tosi nättejä - vaikken ole vielä sellasta "must have"-kuviota löytäny. Mulla ois alennuspisteitäki just sopivasti, ei kai se haittaa jos tilaan, eihän?

Kuva Crazy Factor-verkkokaupasta.

Mulla on pyöriny viime aikoina kaks rimpsua päässä, enkä tiä miksi ja miten ne on mieleen tullukaan... Toinen on Muumeista löytyvä loitsu, jota Aliisan piti hokea: Milanossa, Saragossa, kanneloorum-lom, Barbarossa, tillin-tallin, tilulilulaa! Ja toinen on ilmeisesti lista konjunktioista, joita äikän tunnilla opeteltiin ulkoa tämän rimpsun avulla (ala-asteella jopa?): että, jotta, koska, kun, kuin, jos, vaikka, sillä, näet, nimittäin! Pelottavaa, miten hyvin tuollaset kumpuaa mieleen jostain monen vuoden takaa...

PS: Sain viimein uuden akun tähän minun läppäriin! Hyvin toimii taas! <3