torstai 3. lokakuuta 2013

Tilulilulaa!

Kamalaa, mie en tajunnu, että nyt on jo lokakuu!! Siis vastahan oli kesä eikä tarvinnu ottaa takkia mukaan, ko lähti ulos, ja nyt ei pärjää ilman pipoa ja hanskoja! Miten??

Kuten näkyy, mie en pahemmin kattele kalenteria. Sen verran olen kattonu, että siivoustyöt päätty viime perjantaina, ja tämän viikkoa olen ollu vailla vakituista työtä. Ei se haittaa, ehtiipä tehä taas niitä keskeneräsiä käsitöitä, ja kirjottaa tänne. Eilen kävin tosin yhessä työhaastattelussa, sellasessa brodeerausfirmassa. Kivan olonen paikka, pieni perheyritys, jossa tuntu olevan hyvä ilmapiiri, ja työkin vaikutti mielenkiintoselta. En tiä, toinko sitä haastattelussa tarpeeksi hyvin esille, mutta kotona ajattelin, että voisin kyllä sopia sinne työntekijäksi... Se olis tosin vain vuodenvaihteeseen asti kestävä homma, eikä palkkakaan päätä huimaa, mutta mielelläni silti lähtisin kokeilemaan! Olis edes hiukan tätä omaa alaa sivuavaa työtä...


Käytiin miesolennon kans kävelyllä maanantaina aamupäivällä. Kävely kahestaan on jo sinänsä hiukan harvinaista (mie tykkään power walkata, miesolennon juttu on taas leisurely stroll - jonka lausuminen on muuten ehkä kamalinta ko ko englannin kielessä!), mutta tuo ajankohta yllätti minutki. Oli se tosin mukava herätys päivään, eikä tosiaankaan ollu ruuhkaa!


Löydettiin tommosia kivikasoja. Lieneekö nämä jotain Suomen muinaisjäänteitä, vaiko vain rakennustöistä unohtunutta jätettä? Kuka tietää...

Miesolento pelasti joskus kesällä leluhämähäkin autotieltä, ja asetti sen tuossa seuraavassa kuvassa olevan kiven lähistölle. Koitettiin ettiä sitä, mutta ilmeisesti joku lapsi on jo ottanu sen parempaan talteen, ja hyvä niin. Mie tosin olin sitä mieltä, että se on muuttanu asumaan tuohon kivenkoloon ja perustanu perheen jonku kivan tyttöhämähäkin kans, mutta kuulemma se on kaukaa haettu ajatus!


Muuten olen siis saanu aikaseksi käsitöitä. Tai no... En ole saanu mitään valmiiksi, mutta alotin taas yhen uuden! Nimittäin sellasen ihanan lämpimän villatakin talven varalle. On pakko tehä uus, ko aiemmat on niin valtavia päällä tämän hurjan laihdutuksen takia. Taitaa tulla vielä kalliiksi tämmönen, koska minun pitää käydä ostaan uus talvitakki (edellinen oli ko teltta) ja muutekki paidat alkaa olla pikkasen liian isoja. Housukoko ei ole pudonnu vielä ko yhdellä-kahdella numerolla, mutta pitäis niitäki varmaan pian hommata lisää... En valita, koska nyt on varmasti mukavampi käydä vaateostoksilla, ko sieltä oikeasti löytyy kivoja vaatteita, jotka vieläpä sopii päälle!

Uuden villatakin etukappale valmistumassa.

Tuon valmistuvan villatakin etukappaleisiin tulee ruudutus intarsiana, eli eräänlaisena kirjoneuleena. Malli on Novitalta. Tajusin tuota tehdessä, että en ole tainnu intarsiaa tehä oikeastaan koskaan mihinkään varsinaiseen työhön... Siinähän siis jokainen kuvio-osuus neulotaan omalta kerältä, mitä havainnollistamassa nuo kerät tuolla työn yläpuolella. Lanka ei kulje koskaan kuvion takana, eli kirjoneuleelle tyypillisiä lankajuoksuja ei synny, vaan värin vaihtokohdassa langat kierretään toistensa ympäri, jottei synny reikiä. Onneksi ostin tuon Debbie Stollerin neulontakirjan, koska muuten olisin varmasti ollu helisemässä noitten kerien kanssa (langat menee heti solmuun). Sankarineuloja nimittäin ei tee pieniä keriä pieniä kuvioita varten, vaan katkasee langasta noin sylyksen mittasen pätkän, joka on helppo vetää sotkeutuneesta lankasykkyrästä ulos! Toki lankaa tarvii silloin jatkaa usein (noissa salmiakkiruuduissa tarvin kaks sylystä per ruutu), mutta seki onnistuu helposti villalangalla: paksummalla langalla ohenna langanpäitä n. 5 cm:n matkalta, ohuessa ei välttämättä tarvi. Pistä ohennetut päät vastakkain ja kastele syljellä tai vedellä. Hankaa kämmenien välissä liitoskohtaa niin, että lämpiää - ja voilà! - olet huovuttanut langanpäät yhteen, eikä liitoskohtaa edes huomaa! Tosi kätevää!

Alotin samalla neulomaan myös tuon takin takakappaletta, johon ei tule kuvioita. Sitä voi tehä silloin, ko aivot ei jaksa miettiä noita kuvioitten vääntämisiä. Alotuksen tein italialaisella luomistavalla, joka onki oikeastaan aika helppo. Debbie Stoller viittasi samaan luomistyyliin putkimaisena luomistapana, ja sitähän se oikeastaan on: näyttää, niinku joustinneule vain jatkuis luomisreunan ympäri, ja lopputulos on tosi siisti. Kannattaa kokeilla!

Tiistaina kävin pitkästä aikaa kutomassa, siis ihan kangaspuilla. Täällä Nokiallahan on tuo tuttuakin tutumpi Väliasema, jossa siis suoritin ohjaustoiminnan artesaanitutkinnon oppisopimuksella. Siellä voi käydä kutomassa kuka vaan, loimet on valmiina puissa. Kutasin yhen maton eräälle kaverille tämän omista kuteista (siitä ei oikein saanu hyvää kuvaa, ko en viittiny avata rullalta), ja hetken mielijohteesta kävin illalla vielä kutomassa pannunalusia, kenties lahjoiksi tai tuliaisiksi jollekki...


Pannunalusrullasta tuli kivan värinen. Minun oli tarkotus ottaa kuva tuosta rullasta jo silloin ko se oli vielä puissa, ja otin illalla kameranki mukaan sitä varten, mutta niinhän siinä sitte kävi, että unohin kameran pyörän koriin! Muistin koko vempeleen vasta sitte ko olin lähössä ja oli tarkotus ottaa se kuva - eikä se tietenkään enää sielä korissa ollu! Sen tilalla oli lappu, jossa luki, että viereisen Hempankaaren työntekijä oli ottanu sen talteen, ettei joudu vääriin käsiin, ja voisin hakea sen sieltä. Eihän se enää illalla auki ollu, joten läksin sitte kotiin ilman kameraa. No, hyvä tosin, ettei sitä pöllitty. Tänään vasta kattelin sitte tätä blogia varten kuvia, ja huomasin, että sinne oli ilmestyny kuva, jota en ole itte ottanu! Lieneekö vahinko-otos?


Muita asioita, mitkä tällä hetkellä on "tapetilla": Pakko ruveta harrastaan jotain liikuntaa joka päivä, koska tuo iskiaksen tapanen vaivaa edelleen, eikä tykkää yhtään siitä, että istuskelee kotona koko ajan. Tänään ehkä hyötyliikuntana kävelen apteekille ostamaan lisää monivitamiinia...

Olen aivan ihastunu noihin puisiin koruihin, erityisesti plug-in korviksiin, joita muun muassa Crazy Factory myy! Varsinki nuo laserkaiverretut on tosi nättejä - vaikken ole vielä sellasta "must have"-kuviota löytäny. Mulla ois alennuspisteitäki just sopivasti, ei kai se haittaa jos tilaan, eihän?

Kuva Crazy Factor-verkkokaupasta.

Mulla on pyöriny viime aikoina kaks rimpsua päässä, enkä tiä miksi ja miten ne on mieleen tullukaan... Toinen on Muumeista löytyvä loitsu, jota Aliisan piti hokea: Milanossa, Saragossa, kanneloorum-lom, Barbarossa, tillin-tallin, tilulilulaa! Ja toinen on ilmeisesti lista konjunktioista, joita äikän tunnilla opeteltiin ulkoa tämän rimpsun avulla (ala-asteella jopa?): että, jotta, koska, kun, kuin, jos, vaikka, sillä, näet, nimittäin! Pelottavaa, miten hyvin tuollaset kumpuaa mieleen jostain monen vuoden takaa...

PS: Sain viimein uuden akun tähän minun läppäriin! Hyvin toimii taas! <3

maanantai 23. syyskuuta 2013

Syksykuulumisia

Värikästä syksyä! Täälä "etelässäki" on puut värjäytyny niin ihanan ruskan värisiksi, että olen ottanu varmaan kymmennittäin kuvia vain lehdistä ja puista ja kaikesta muustaki kivan värisestä... Niitä postauksen lopussa sitte!

 Ilmojen kylmetessä on ollu kiva taas neuloa tuon ristipistotyön valmistuttua, ja syksyn kunniaksi ostin uuden neulontakirjan, ko myöhästyin bussista ja eksyin Suomalaiseen kirjakauppaan. Olen ennenki tuota kattellu, mutta nyt oli pakko napata se mukaan viimein. Parikymppiä ei kuitenkaan ole paljon noin paksusta ja laajasta opuksesta. Kyseessä on siis Debbie Stollerin Stitch'n Bitch -sarjaan kuuluva Sankarineulojan käsikirja, jossa on todella monipuolisia neuleohjeita- ja vinkkejä hieman kokeneemmille neulojille. Kirjotustyyli on moderni ja rento, eikä mitään tiukkapipolinjaa (äkkiseltään bongasin myös joitain vinkkejä, jotka saattas nostaa kunnon tiukkisneulojan tukan pystyyn). Tälle tulee varmasti paljon käyttöä, vaikka kuvia olisin kaivannu kyllä enemmän.


 Ekana vinkkinä käyttöön tuosta pääty ns. pelastusregas, jota voi käyttää pitsineuleessa. Se on siis erivärinen, liukas ja pitkä lanka, joka pujotetaan puikolla olevien silmukoiden läpi, ja jatketaan neulomista normaalisti. Lankaa siirretään mallikerran tai esim. 6-10 kerroksen jälkeen eteenpäin. Jos tulee virhe tai silmukat putoaa puikolta, voi ihan huoletta purkaa ja poimia sitte tuolta pelastusrenkaalta silmukat takasi puikolle, ja jatkaa kerrokselta ennen virhettä. Ikään ko tietokoneen "kumoa"-toiminto!

Pelastusrengas käytössä huvissa, jota puuhailen parasta aikaa (valkonen lanka). Kannattaa muuten säilyttää vanhoista rintaliiveistä löytyvät metalli- tai muovirinkulat (pinkki). Niistä saa pirun hyviä silmukkamerkkejä!

Viikonloppuna poikettiin pitkästä aikaa anoppilaan, ja oli tosi ihana käydä taas sieläki (viimeksi piipahdin varmaan kolme viikkoa aikasemmin). Ja täytyy myöntää, että on mulla kyllä maailman ihanin anoppi! Olen joskus maininnu sille sellasesta Tangle Teezer-hiusharjasta, joka muistuttaa hevosen harjaamiseen tarkotettua sukaa (tai miten lie kirjotetaan)... No anoppi oliki löytäny sellasen ruotsinlaivalta, ja toi tuliaisena mulle!! <3 Ihmettelin, miten se muisti minun ees puhuneen tuosta, ko mie selostan välilä vaikka mitä...


Tämä on siis mullistava keksintö, joka ei vahingoita hiuksia kiskomalla niitä poikki, vaikka tukka olis kuinka takussa. Piikit on tosi taipusat, vaikka hiukan terävämmät, ko mie ajattelin. Kokeiltu on, ja toimii minusta paljon paremmin ja nopeammin ko normiharja. Miekö en jaksa kuluttaa hiusten harjaamiseen aikaa, niin sitte kiskon ne tavallisella harjalla melkein irti... Suosittelen! Pikkusen on kalliita, mutta pitkätukkaselle joka sentin väärti!


Herätettiin Rontti kuusen juurelta, ja se vaatiki aikamoista kissittelyä. Oli se silti tyytyväinen, ko sai ruokaa, eikä koirakaan ollu paikalla sitä härnäämässä.







 Ja tässä sitte niitä ihania värikkäitä syksykuvia! Punasen ystävä en kyllä muuten ole, mutta jotenki se väri kruunaa syksyn! Ehkä tykkäänki syksytä enemmän ko kesästä... Ehkä. Ainaki sillon, ko vaahterat on nättejä!









torstai 19. syyskuuta 2013

Ohi syyskuun...

Tässäpä tämän kuun toinen blogiteksti! Inhottavaa, miten nopeasti tämä aika kuluu. Mieki olen varmaan kohta keinutuolissa selkä vääränä... Tai ainaki sitte, ko saan keinutuolini verhoiltua!

Työväenopiston verhoilukurssi pyörähti tosiaan käyntiin viime lauantaina Pirkkalassa, ja miehän menin tekeen sitä ikuisuusprojekti-keinutuoliani sinne. Sen piti valmistua jo viime jouluksi... Tai niin mie haaveilin, kunnes tajusin, miten älyttömän iso urakka tuo verhoilu oikeastaan on (etenki ko alotin sen ihan raadosta).

Tässä vähän kuvia tuosta tuolista...

Tällasena sen ostin, hintaa oli 15 euroa. Päällä oli tuo vihreä päällinen jälkikäteen lisättynä.

Päällisen alla oli tosi haurasta ja paikattua punasta kangasta...

...ja sen alla vähän kaikennäköstä. Ilmeisesti vähentyneitä täytteitä oli koitettu paikkailla muun muassa vanhoilla pyyhkeen palasilla!

Tästä alotin verhoilun, eli käytännössä nollasta. Tässä vaiheessa puuosat (jalat ja käsinojat) on hiottu ja käsitelty puuvahalla.

Ja tähän on tultu! Viime kerralla tosin sain jo tuon selän juuttikankaan naulattua kiinni ja reunatukiompeleet ommeltua. Enää ei ole pitkä matka...

Kotosalla olen puuhannu pitkästä aikaa ristipistotyötä, vauvataulua. Tarkotus olis antaa se lahjaksi eräälle lapsukaiselle, joka ei kyllä enää ole mikään vauva, mutta parempi myöhään..!

Kuvan yläpuolelle tulee etunimet ja alapuolelle syntymäpäivä. Awws!

Puuhasin myös tämmösen tässä yks päivä... Yhdistelin matonkuteenpätkiä keräksi ja virkkasin menemään. Ehkä tästä tulee anopin koiralle lelukori...

Laihdutusrintamalla menee myös hyvin. Kävin tänään kehoanalyysissa viiden ja puolen kuukauden jälkeen, ja tuloksia oli tullu huimasti! Yhteensä painoa on pudonnu seittemän kuukauden aikana 21 kiloa!


Tässä on vertailua noista kahdesta kehoanalyysistä. Eka on tehty just ennen ko alotin vähähiilihydraattisen ruokavalion, ja olin siihen mennessä saanu vähäkalorisella rääkillä jo 5 kiloa pois. Toka on tältä päivältä.

                  8.4.2013     19.9.2013     MUUTOS

Paino             98 kg        82 kg         -16 kg
Painoindeksi      38,8         32,4          -6,4 yks
Vyötärönympärys   115 cm       101 cm        -14 cm
Rasvaprosentti    46 %         37,8 %        -8,2 %-yks
Viskeraal. rasva  10           6             -4
   Viskeraalisen rasvan arviossa hyvät arvot on välillä 1-12
Kehon nestemäärä  39,4 %       44,8 %          +5,4 %-yks
Kehon lihasmassa  50,2 kg      48,2 kg       -2 kg
Kehon luumassa    2,7 kg       2,6 kg        -0,1 kg  

Ainoat miinuspuolet on tuo lihasmassan kutistuminen, vaikka tämä mittaaja kyllä sano, että tuo pudotus on miltei olematon käytännössä, ja lisäksi luumassan vähyys. Pitäs alkaa kai syömään vielä kalsiumtabuja, että se kasvais. Mutta muuten aika mairittelevat tulokset viidessä ja puolessa kuukaudessa! Kauhistutin tosin tuon analyysin tekijän näyttämällä päivän ruokalistani, johon tunnetusti kuuluu pirusti rasvaa...

Aamupala (n. klo 4.50)
-n 100-150 g turkkilaista jogurttia (10%) ja 1-1,5 dl kuohukermaa (35%) sekaisin
-päälle 1-2 rkl manteli-kookos-hassel-seosta ja 10-20 g mustikoita/mansikoita
-iso kupillinen kahvia kuohukermalla

"Lounas" (n. klo 10-11)
 -Töissä kourallinen pähkinäsekoitusta
(-kermakahvi)

Päivällinen (n klo 15)
-Esim. kasvisjauhelihalaatikko
-vettä

Iltapala (jos on nälkä, n klo 19-20)
-100-200 g halloumijuustoa voissa paistettuna
TAI
-100 g makkaraa (joskus kermajuustolla kuorrutettuna)
TAI
-kurkku- ja paprikasiivuja majoneesiin dipattuna

Lisäksi päivän mittaan runsaasti vettä, n 2,5-3 litraa
 Säästä on vielä pakko puhua. Nimittäin syyssäästä! Ihan yllättäen tuli synkkää ja kamalaa, pitää varmaan ostaa taas D-vitamiinit talven varalle...

Näin mahtava sumu oli tässä yks aamu viiden aikaan Nokialla.

Lapin ruska oli alkanu kauniisti jo alkukuusta, ja näin ihanaa säätä oli mummon hautajaispäivänäki:

 Lapin reissu jäi harmillisen lyhyeksi töitten takia. Menin lauantaiyönä ja palasin tiistaiyönä. Siinä oli kyllä ihan liikaa junan penkillä nukkumista noin lyhyelle välille! Ja olihan tuo matkan aiheki ikävä; olis ollu kiva olla pitempään vähän paremmissa merkeissä. Sinne se mummo jäi, kotikylän hautuumaalle. Enpä ole ennen muuten kaivanu hautaa umpeen!

Töistä vielä puheenollen: ne loppuu ens viikolla! Näin päätin, eikä tule kyllä ikävä! Mulle on nyt viime aikoina lastattu niin valtava määrä hommia niskaan, että ihmettelen, miten mie saan ne työpäivän aikana ees tehtyä. Ei tommosta jaksa kyllä kukaan... Tai ehkä jaksais, mutta päätin ajatella omaa itteäni, enkä halua rikkoa paikkoja yhden työn takia. Selän lisäksi mulla on ollu ranne jotenki kipeä, puhumattakaan kuukautiskierrosta, joka on heittäny ihan häränpyllyä. Mutta nyt se on soronoo!

PS: Koitan kirjottaa seuraavan jutun aikasemmin, ettei tule näin pitkää lätinää!