maanantai 23. syyskuuta 2013

Syksykuulumisia

Värikästä syksyä! Täälä "etelässäki" on puut värjäytyny niin ihanan ruskan värisiksi, että olen ottanu varmaan kymmennittäin kuvia vain lehdistä ja puista ja kaikesta muustaki kivan värisestä... Niitä postauksen lopussa sitte!

 Ilmojen kylmetessä on ollu kiva taas neuloa tuon ristipistotyön valmistuttua, ja syksyn kunniaksi ostin uuden neulontakirjan, ko myöhästyin bussista ja eksyin Suomalaiseen kirjakauppaan. Olen ennenki tuota kattellu, mutta nyt oli pakko napata se mukaan viimein. Parikymppiä ei kuitenkaan ole paljon noin paksusta ja laajasta opuksesta. Kyseessä on siis Debbie Stollerin Stitch'n Bitch -sarjaan kuuluva Sankarineulojan käsikirja, jossa on todella monipuolisia neuleohjeita- ja vinkkejä hieman kokeneemmille neulojille. Kirjotustyyli on moderni ja rento, eikä mitään tiukkapipolinjaa (äkkiseltään bongasin myös joitain vinkkejä, jotka saattas nostaa kunnon tiukkisneulojan tukan pystyyn). Tälle tulee varmasti paljon käyttöä, vaikka kuvia olisin kaivannu kyllä enemmän.


 Ekana vinkkinä käyttöön tuosta pääty ns. pelastusregas, jota voi käyttää pitsineuleessa. Se on siis erivärinen, liukas ja pitkä lanka, joka pujotetaan puikolla olevien silmukoiden läpi, ja jatketaan neulomista normaalisti. Lankaa siirretään mallikerran tai esim. 6-10 kerroksen jälkeen eteenpäin. Jos tulee virhe tai silmukat putoaa puikolta, voi ihan huoletta purkaa ja poimia sitte tuolta pelastusrenkaalta silmukat takasi puikolle, ja jatkaa kerrokselta ennen virhettä. Ikään ko tietokoneen "kumoa"-toiminto!

Pelastusrengas käytössä huvissa, jota puuhailen parasta aikaa (valkonen lanka). Kannattaa muuten säilyttää vanhoista rintaliiveistä löytyvät metalli- tai muovirinkulat (pinkki). Niistä saa pirun hyviä silmukkamerkkejä!

Viikonloppuna poikettiin pitkästä aikaa anoppilaan, ja oli tosi ihana käydä taas sieläki (viimeksi piipahdin varmaan kolme viikkoa aikasemmin). Ja täytyy myöntää, että on mulla kyllä maailman ihanin anoppi! Olen joskus maininnu sille sellasesta Tangle Teezer-hiusharjasta, joka muistuttaa hevosen harjaamiseen tarkotettua sukaa (tai miten lie kirjotetaan)... No anoppi oliki löytäny sellasen ruotsinlaivalta, ja toi tuliaisena mulle!! <3 Ihmettelin, miten se muisti minun ees puhuneen tuosta, ko mie selostan välilä vaikka mitä...


Tämä on siis mullistava keksintö, joka ei vahingoita hiuksia kiskomalla niitä poikki, vaikka tukka olis kuinka takussa. Piikit on tosi taipusat, vaikka hiukan terävämmät, ko mie ajattelin. Kokeiltu on, ja toimii minusta paljon paremmin ja nopeammin ko normiharja. Miekö en jaksa kuluttaa hiusten harjaamiseen aikaa, niin sitte kiskon ne tavallisella harjalla melkein irti... Suosittelen! Pikkusen on kalliita, mutta pitkätukkaselle joka sentin väärti!


Herätettiin Rontti kuusen juurelta, ja se vaatiki aikamoista kissittelyä. Oli se silti tyytyväinen, ko sai ruokaa, eikä koirakaan ollu paikalla sitä härnäämässä.







 Ja tässä sitte niitä ihania värikkäitä syksykuvia! Punasen ystävä en kyllä muuten ole, mutta jotenki se väri kruunaa syksyn! Ehkä tykkäänki syksytä enemmän ko kesästä... Ehkä. Ainaki sillon, ko vaahterat on nättejä!









Ei kommentteja:

Lähetä kommentti