sunnuntai 10. marraskuuta 2013

You're gonna hear me yawn!

Nyt onki tapahtunu kaikenlaista tässä viikon aikana, ja ittekki vasta nyt olen tajunnu, mitä kaikkea!

Alotetaan vaikka alusta. Sain toissa viikonloppuna puhelun eräältä ihmiseltä, jolle olen tehny käsityötuotteita, ja se tartti ns. kalja-Karhu-maton. No lupauduin sen tekeen, koska kuteetki löyty häneltä (sitä oikeaa keltasta on vaan niin vaikea löytää...), ja ajan varasin tämän viikon maanantaille tuonne vanhalle tutulle Väliasemalle. Matto käytiin tekemässä, ja tässä on siitä todistusaineistoa.
 























Tältä Karhulta puuttuu vielä kieli, joka täytyy pujotella punasella kuteella jälkikäteen, eikä hapsujakaan ole vielä solmittu (dead-line huomiseksi). Tämän tekniikan on kehittäny Peter Collingwood, ja kangaspuihin tarvitaan tuommoset poimintalaudat (2 kpl), jotka kiinnitetään niisivarsien yläpuolele. Kuulostaa kamalan monimutkaselta, mutta varsinki, jos poimintalaudat on valmiiksi laitettu, niin on aika helppo kutoa, etenki yksinkertasia malleja. Lyhyesti tällä tekniikalla voi muuttaa tiettyjen loimilankojen niisintää kesken työn, mitä ei normaalisti pysty tekemään. Noissa Väliaseman poimintalautapuissa on sidoksena täyskuvikas, jolla saa siis tuollasia kaksipuoleisia töitä (lähinnä mattoja) tehtyä. Toinen puoli on aina vastaväreissä.

Tässä vielä aikasempia Karhuja, joita olen tehny. On niitä iso liuta muitaki malleja, mutta jääköön nyt toiseen kertaan...


























Hypätään vielä viime viikonloppuun sen verran, että lupauduin tälle samalle ihmiselle tekemään vielä pääkallolapaset lapsenlapselle, ja ne kilisytin valmiiksi jo sillon viikonloppuna. Ne on tosin edelleen päättelyä vaille, ja seki pitäs tänään vielä saada hoidetuksi...



Ei niin käsitöisillä aiheilla jatkuu: Tiistaina olin pakotettu käymään työkkärissä jonkulaisessa nuorisotapahtumassa (joka koostu reilusta kymmenestä myöhäisteinistä). Oli ihan hyödyllistä infoa työnhakuun ja koulutukseen liittyen, ja sain sieltä kuulla tällasesta nuorten uravalmennuskoulutuksesta, joka oli alkanu edeltävänä päivänä. Koulutuksessa oli kuitekki vielä tilaa parille ihmiselle, joten ilmoittauduin mukaan. Keskiviikosta eteenpäin aina jouluaatonaattoon asti istun siis samanlaisten myöhäisteinien kans valmennustunneilla. Se on ollu toisaalta ihan mielenkiintosta ja antosaa, mutta toisaalta vähän liian leikkimielistä yläastetason juttua. Henkilökohtanen keskustelu valmentajan kans on ollu tähän asti parasta, ja toivottavasti sellasta tulis lisääki...

Tuon takia on menny suunnitelmat vähän sekasin, ja käsityöt on seisonu (tosin tauoilla teen sielä äitille sukkia). Esimerkiksi meidän pitäs hommata miesolennon kans passit tammikuun lopulle sijoittuvaa anopin synttärimatkaa varten, mutta ei tullu vielä laitettua sitä vireille. Kuvat tosin käytiin jo ottamassa keskiviikkona, että onhan seki askel...

Torstaina uravalmennuksessa oli luvassa Tampereen reissu, johon sisälty info oppisopimuskeskuksella sekä vierailu erään suuren rekrytointifirman tiloihin. Ensimmäinen oli kiinnostava, koska toivoisin pääseväni opiskelemaan oppisopimuksella jonku uuden ja hyödyllisen ammatin. Toka puolestaan oli hiukan tylsempi; konsultti puhua pölötti koko ajan ja kehu, kuinka hyvä järjestelmä tuo vuokratyöhomma on. My ass! Mut ei siitä sen enempää.

Ruokatauolla kävin Seppälässä, josta tarttu mukaan uuden malliston farkut. Edelleen osastona oli Great Girls, mutta koko on pudonnu jo 44:seen! Ja kerranki Seppälän mallistosta löyty oikeasti sopivat housut mulle: vyötärö ei ulotu tisseihin ja lahkeet on tiukat. Olihan niilä hintaa, mutta edelliset farkut alkaa olla joko liian isot tai rikki.

Heti tuon Tampere-episodin jälkeen ehdin just ja just syödä kotona, ko oliki aika hypätä miesolennon siskon kyytiin ja suunnata IKEAan. Tarkotushan oli olla vain seurana ja mahdollisena kantoapuna, mutta hitto: niinhän siinä kävi, että rahaa meni sinnekki! Mukaan tarttu sellanen lasten muovijakkara, jollasta olen kaivannu ihan omaan käyttöön (esimerkiksi säärien vahaaminen onnistuu kivemmin sellasella ko lattialla virumalla), pari uutta laatikkoa Expedit-hyllyyn sekä pitkä jalkalamppu, jollasta olen myös kaipaillu jo jonku aikaa.

Olen aiemmin puhunu siitä minun keinutuoliprojektista hieman, ja opehan lupasi, että saisin sen pian valmiiksi. Noh, sehän tarkotti ankaraa uudelleenjärjestelyä olohuoneessa, että tulokas saadaan pian mukaan sisustukseen. Perjantaina sitte otin ja tyhjentelin pari hyllyä, joista eka siirty makkariin ja toka ekan paikalle. Näin sain nurkan vapaaksi, ja sinnehän se eilispäivänä valmiiksi tullu keinutuoli tupsahti ko valettu.


Mörkö oli aluksi hyvin ihmeissään tästä siirtelyprosessista, ja eniten sitä ihmetytti, että yks sen pesäpaikoista (IKEAn Expedit-hyllyyn mitotettu kahvipusseista tehty kori) oli siirtyny toiselle puolelle olkkaria. Aika pian se kuitekki hyväksy tämän järjestelyn, vaikka korin paikka siirtyki kolmannesta kerroksesta toiseen... Ps: nuo kaks vihreää laatikkoa on täynnä lankaa, ja yks mustista on täynnä keskeneräsiä töitä!

Eilinen meni siis verhoillessa, ja pieni kiire suoraan sieltä oli miesolennon vanhempien luo, jossa isänpäivää vietettiin päivää etuajassa. Lahjaksi appiukko sai minun tekemät sukat ja kortin. Nyt varmaan uskaltaa laittaa kuviaki noista isänpäiväkorteista, ko ne on jo jaettu (omalle isälle ja papalle postin kautta).

Ylin on omalle isälleni (mulla on 2 veljeä). Toinen karhukortti on appiukolle, siihen tein vain isäkarhun ja esikoiskarhunpennun, vaikka miesolennollaki on pari sisarusta. Vika on tietysti minun papalle. Vinkkiä näihin kortteihin, ja kaavat sain Suuri Käsityö-lehdestä 10/2013.

Tästä kaikesta tuliki mieleen, että pitääpä kilauttaa iskälle ja papallekki!

keskiviikko 30. lokakuuta 2013

Herra Hakkarainen ja iso sähköhammasharja

En valittele tässä nyt ajan kulumisesta: ei mulle mitään kovin kummallista ole ehtiny tässä välissä tapahtuakaan! Harmittelen, ko en ole jaksanu/muistanu lukea ollenkaan edes muitten blogeja, enkä tehny sitä nytkään. Paha mie! Lupaan lukea kaikki heti seuraavalla kerrala, ko jämähdän koneelle (nyt on jo melkein neljä tuntia takana).

Ollaan nyt kuukauden aikana käyty miesolennon kans muutamissa asuntoesittelyissä haaveilemassa. Asuntosäästötilin keruuaika tulis pian täyteen, mutta suunnilleen puolet tavotesummasta puuttuu vielä. Lisäksi puuttuu ne vakituiset työt molemmilta, mitä varmastikki lainan hakemisessa peräänkuulutetaan. Harmillista sinänsä; ihan kivoja kämppiä on tullu vastaan, ja on tullu huono omatunto myös kiinteistönvälittäjiä kohtaan, ko ei oikeasti olekaan vielä ihan ajankohtasta se asunnonosto. Toisaalta haluan pakottaa meät noissa yleisnäytöissä käymään, että nähdään, millasta tasoa ne meidän budjetin asunnot on, ja opittas ymmärtään, mikä on kallis ja mikä halpa.

Viikonloppuna poikettiin Vammalassa (tai siis SASTAMALASSA), ja ohjelmassa oli miesolennon siskon synttärit. Alkuilta tosin vietettiin sen veljen talolla, jossa muun muassa pelattiin sivistyneesti lasten Trivial Pursuitia (on muuten yllättävän vaikeat kysymykset siinä!). Loppuilta ei sitte menny yhtä sivistyneesti, eikä varsinkaan seuraava aamu, mutta säästetään ihmiset siltä!

Sisko sai lahjaksi tämmöset:

Swallotail Shawl, jonka ohje ladattavissa ilmaiseksi täältä. Lankana tässä on Novitan Pikkusisko, muistaakseni puikoilla nro 5. Lankaa meni 100 g.

Lapaset, joiden ohje löytyy Novitan 7 veljestä-ekstralehdestä, heti kansikuvasta. Tein varresta hiukan lyhyemmän.

Viikonloppuna, tarkemmin sanottuna lauantaina eteni myös keinutuoliprojekti, ja sain kurssiajan lopuksi kuulla, että se tulis jo seuraavalla kerrala valmiiksi! Ihan oudolta tuntuu, että sen sais jo kotiin, ko sitä on nyt tehty jo varmaan 1,5 vuotta... Pitää alkaa suunnitteleen olkkarin sisustus uudelleen, että saan sen heti käyttöön!


























Noista kuvista ekassa ei ole vielä yläkulmia laitettu ollenkaan, eikä napitkaan taida olla vielä tiukasti kiinni. Tokassa kuvassa tuoli onki sitte siinä kunnossa, että enää puuttuu taustapahvi ja selkään kangas. Jänskää!

Muita keskeneräsiä töitä on sitte parit sukat, edelleen se neuletakki, lapaset ja huivi. Päässä on myös muutama juttu, mitä pitäs alotella, mutta pakotan kyllä itteni tekeen ensin jonku valmiiksi.

Punaset pitkät sukat äitille ja kuviolliset polvisukat mulle. Molemmat on oman pään malleja, ja saatanpa pistää niistä ohjeet tänne sitte, ko saan valmiiksi!

Loppuun vielä sääasiaa: Tänään on aivan ihana ilma, ja pitäs ehtiä siitäki nauttimaan vielä. Olen viimeaikoina kävelly tosi paljon (minun mittapuulla), ja tehny semmosia 5-6 kilsan lenkkejä noilla Nokian metsäteillä. Lumet on kaikki sulanu jo pois viimepäivien sateiden ja tuulen takia, mutta kiva syksysää onneks jatkuu. Pitänee koittaa nauttia tästä ennen ko tulee liukkaat ja loskaset paskakelit taas...

Herra Hakkaraisen tuulimylly, joka löyty 12-tien varresta Vammalasta. Täytyy myöntää - niin hieno ja söpö kuin tuo onki - että se on minusta aina näyttäny vähän isolta sähköhammasharjalta...

torstai 17. lokakuuta 2013

Liikunnasta

Koska edellinen kirjotus käsitteli ravitsemusta, niin käsitellään tällä kertaa sitte liikkumista!

Järkyttävää kyllä, se iskiaskipu jaksaa edelleen vaivata minua, eikä tunnu katoavan millään. Vaikka siihen on jo tottunu (tietää suunnilleen, missä asennoissa olla, yms), niin silti se on toisinaan ajaa minut hulluksi. Se on jotenki tosi ennalta-arvaamaton: luulet tietäväs, mikä asento on hyvä/huono, ja sitte yhtäkkiä se onki päinvastoin!

Parhaiten huomasin tämän, ko ollaan nyt pitkästä aikaa käyty pari kertaa salilla ja uimassa (uimahallissa). Salilla oletin heti, että soutulaite on tuole hermosäryle nou nou, ja eka kerrala tyydyinki lämmitteleen kuntopyörällä. Mutta se oliki ihan kamalaa! Jalka meinas koko ajan puutua ja alaselkä alko kramppaamaan sen oletetun tulehduksen kohalta: ei hyvä!

Seuraavalla kerrala meninki sitte soutulaitteeseen eka, ja - yllätys yllätys - se oliki parempi tuota särkyä ajatellen, ko pyörä! Tätä ihmettelen siksi, että soutulaitteessa kuitekki ollaan aika kippurassa asennossa, ja se särkevä hermo (joka yltää varpaista päähän) joutuu venymään, mikä aiheuttaa yleensä säryn. Ergo: Ärsyttävän arvaamaton vaiva!

Muuten olen salilla keskittyny keski- ja ylävartaloon. Me käydään sielä kerran viikossa, joten muu liikunta saa luvan huolehtia muista paikoista... Olen ruvennu nostelemaan painomääriä, koska haluaisin vahvemmat hartiaseudun lihakset, sekä tietysti selkä ja vatsa sais olla kans paremmin tukevat. Lisäksi toivoisin, että jos mulle jää laihdutuksesta kamalat allit käsivarsiin, niin ehkä kunnon hauikset täyttäis ne!

Uimassa käydään aina salin jälkeen, koska jälkimmäinen on uimahallilla. Harmittaa vain se, etten osaa mitään oikeaa uintitekniikkaa, vaan uin sillä perinteisellä, niskan tuhoavalla tyylillä, jonka olen lapsena oppinu. Olis kiva tehä seki oikein, mutta lieneekö olemassa uimakouluja aikuisille?

Tällä viikolla olen erityisesti tehostanu liikkumista. Päätin, että jos kerran joidenki lähteiden mukaan liikunnan pitäs auttaa iskiasvaivoihin, niin koitan sitte joka päivä tehä ees jotain, ja kattoa, onko se totta.

Tiistaina kävin minun mittapuulla tosi varhain aamulenkillä (lähin siinä 7 aikaan). Oli tarkotus lähteä jo ennen kuutta (heräsin, ko miesolento lähti harjotteluunsa), mutta jumituin lataamaan musiikkia ämpeekolmoseen - pitäähän sitä nyt lenkkimusaa olla! Harmittavasti soittimesta loppuki akku muutaman biisin jälkeen, vaikka laturi oliki näyttäny täyttä. Onneks puhelimessaki oli musaa mukana! Aamukävely oli kiva, koska liikkeellä ei ollu paljoakaan porukkaa. Toistuu!

Eilen vedin Tapout XT-harjoitusohjelmaan kuuluvan Competition Core-harjotuksen. Nimensä mukaan siis keskivartalon lihaksia reenattiin taistelukuntoon! ...just. Hampaitten kiristystä, valitusta, eikä itkukaan ollu kaukana, ko koitin epätoivon vimmalla pyrkiä asentoihin, joihin vielä kesälä pystyin mainiosti. Nyt monessa paikkaa tuli vastaan tuo iän ikunen särky. Koitin kuitekki niin pitkälle ko pystyin, ja ehkä sitä särki hiukan vähemmän treenin jälkeen...

En ole tehny tuota Tapouttia todellakaan sen ohjelman mukasesti (noin tunti per päivä, 6 päivää viikossa), vaan ihan sillon tällön vaan. Uskottelen ittelleni, ettei minusta ole orjallisesti seuraamaan rutiinia, josta en pahemmin pidä. Vois tosin koittaa tehä tästä lähin harjotuksen vaikka joka toinen päivä, tai silleen...

Tänään kävin taas vuorostaan kävelyllä, tuossa aamupäivällä. Oli tosi nostalgista kuunnella vanhoja tuttuja biisejä (minun musamaku on jämähtäny jonnekki lukion lopulle), ja eksyä paikkoihin, joita ei tunne.

Yhtäkkiä korviin tulvi Sentencedin Killing me, killing you-biisin pianointro Ville Laihialan äänen kera, ja samalla huomasin, että jotain outoa tapahtuu nyt... Taivaalta tipahteli jotain valkosta, kevyttä hiutaletta - lunta! Yhdistettynä tuohon biisiin, ja etenki sen surulliseen videoon, tuli miljoonia muistoja mieleen. Samalla päädyin vielä jollekki metsätielle, joka muistutti minua kotikylän Pahikosta, jonne mentiin aina retkille. Oli pakko kiivetä kallion päälle ja nostalgisoida - mikä loppu tosin lyhyeen, ko tajusin, miten paljon porukkaa siinä metsätiellä oikeastaan liikkukaan. Kaipaus tuli Lappiin, ja sen rauhaan, jossa oikeasti ensilumiki saa sataa ihan rauhassa maahan...

Kävelin sitte vielä jonkin aikaa löytäen uusia reittejä, joista kaikkia en ehtiny tutkia ees. Jääpähän jotain ens kertaan... Totesin kuitekki, että ehkä sellanen kunnon korpi olis kuitekki paras paikka asua. Täälä on ehkä hiukan liian monta taloa liian pienellä alueella, eikä tämäkään mikään suurkaupunki ole.

Kameraa ei tuola reissula tietenkään ollu mukana, joten saatte tyytyä kännykän surkean huonoon kuvanlaatuun!



























Lunta noissa kuvissa ei pahemmin näy, koska sitä tuli alkuun tosi vähän. Nyt tupruttelee jo kunnolla, ja puut näyttää oikeinki talvisilta. Sitä en tosin ymmärrä, miks aina pitää tuulla niin kylmästi tuolla! Pakkasetki kestäis paljon paremmin, jos olis tyyntä...