torstai 10. lokakuuta 2013

Kahden tähden päivällinen

Tehdäänpä tästä nyt sitte oikein ruokakirjotus, ettei mene taas vellit ja jotku muut sekasin, niinku yleensä!

Näin vailla vakituista työtä ollessa olen satsannu sekä käsitöihin että ruokaan, ja tänään tein oikein kunnon pöperöt alusta loppuun ihte.

Alotetaan mulle tarkotetusta lisukkeesta (jonka aineksista suurin osa miesolennolle inhotus). Sen ohje on Ratula-ohjelmasta, jota olen kattonu nyt boksilta, varmaan neljä vuotta sen jälkeen, ko ne jaksot alun perin tuli. Olen myöhäisherännäinen! Onneksi resepti sentään löyty vielä Subin nettisivuilta, eihän siinä kattellessa sitä voinu kirjottaa ylös, ko puikot kilisi... Netissä ei lukenu kaikkien ainesten määriä, joten lisäilin ne itte sen mukaan, miten tänään tein.


Punajuurivuoka


n. 1 kg     punajuuria
1           iso sipuli
(2          valkosipulin kynttä) <- unohin nämä!
170 g       Valio Aura-juustoa
150 g       creme fraichea
            öljyä ja/tai voita
            (yrttejä)
            merisuolaa
            mustapippuria
            juustoraastetta 




Lohko punajuuret ja sipulit uunivuokaan. Lorauta päälle öljyä.

Mie lorautin oliiviöljyä, ko sitä sattu olemaan.














Paloittele homejuusto ja leikkaa voista lastuja, ja levitä juuresten pinnalle. Rouhi päälle mustapippuria ja merisuolaa.

Käytin muuten eka kertaa tuomosta rouhimisvehjettä, jonka olen saanu anopilta. Siinä on nyt merisuolaa, ko pippuria oli jo valmiina rouheena. 

 



 

Levitä päälle ranskankerma ja juustoraastetta maun mukaan. Paista 200-asteessa uunin keskitasolla reilu tunti. Peitä tarvittaessa foliolla.

Peitin vartin paiston jälkeen foliolla, ko juusto alko mennä tummaks, ja annoin olla varmaan tunnin ja vartin uunissa. Loppuaika oli tosin jälkilämmöllä.











Lopputulos oli punajuurimainen, mutta kivasti maistu tuo Aura-juusto ja voi sieltä seasta. En tiä, oisko voinu muhia vielä kauemminki, että punajuurista ois tullu pehmeämpiä, mutta maistu näinki!









Sitten tekasin meille molemmille sopivia pihvejä, joiden ohjeella syntyvät myös lihapullat. Nämä on karppaajaystävällisiä, eli eivät sisällä korppujauhoja! Kuvittelin tekeväni tämän ohjeen mukaan, mutta jotain tuli taas lisäiltyä...


Lihapullat tai pihvit


750-800 g      jauhelihaa
2              munaa
loraus         kermaa
1/2 - 1        sipuli
4              valkosipulin kynttä
               juustoraastetta
               mustapippuria
               merisuolaa 











Sekoita jauhelihaan munat.

Hienonna sekaan sipulit. Valkosipulin olen viimein oppinu hienontamaan murskaamalla sen ensin veitsen kyljellä ja hienontamalla sitte kuten sipulin.
















Loraus kermaa... Huomaa oikea, rasvainen kuohukerma (ei mitään ruokakermoja!). Mukaan menee juustoraaste, rouhittu meriuola sekä mustapippuri, ja sitte sekotetaan ankarasti.

Taikinasta tuli yllättävän taikinamaista korppujauhojen puuttumisesta huolimatta. Muotoile joko lihapulliksi tai pihveiksi käsin.







Ja paistetaan joko pannulla voissa tai uunissa noin 225-asteessa 10-15 minuuttia.

Tein tällä kertaa tämmösiä yhden käden pihvejä. Uskokaa tai älkää, mutta taiteilin nuo piffit siis yhdellä kädellä, koska en tykkää yhtään minkäänmoisten taikinoiden tunnusta (kylmä ja ällö), enkä halunnu sotata molempia käsiä. Aika hienosti onnistu!







Itse siis selvisin näillä eväillä, mutta miesolento taiteili ittellensä perussalaatin, ja pitihän sillekki vähän kostuketta siihen annokseen tulla. Joten tein sille vielä bearnaise-kastikkeen. Tässä on alkuperänen ohje, tekasin nyt puolitetun version. Näin ikään!


Bearnaise-kastike


4          kananmunan keltuaista
1 dl       vettä
1/2        sipulia
2 rkl      valkoviinietikkaa
5          valkopippuria (tai ihan vaan jauhettua valkopippuria ripaus)  
200 g      voita
           rakuunaa


 













 Valmista ensin mausteliemi vedestä, etikasta, pippurista ja sipulista. Kiehauta seosta minuutti-pari.

Tarvitset vielä kaksi kattilaa (toinen voi olla myös lasikulho). Toisen kattilan on oltava niin iso, että pieni kattila tai lasikulho mahtuu siihen vesihauteeseen. Laita isoon kattilaan vettä kuumenemaan vesihaudetta varten, mutta älä anna kiehua, kun alat valmistaa kastiketta.

 














Erottele munista keltuaiset joko pienempään kattilaan tai lasikulhoon. Siivilöi keltuaisten joukkoon keittämäsi mausteliemi (sipulit ja mahdolliset pippurit siis jää pois).

















Laita pienempi astia vesihauteeseen ja vatkaile vimmatusti, kunnes kastike on kypsää. Älä anna keltuaisten paakkuuntua.

Kun munat on kypsyneet (ilmeisesti kun kastike on kauniin keltasta), vatkaa joukkoon reilu kimpale voita.



Sekaan vielä maun mukaan rakuunaa, ja kun voi on sulaa, on kastike valmis.

Kastike säilyy kyllä jääkaapissa muutaman päivän, mutta menee oudon näköseksi voin jähmettyessä. Jos siis haluaa joka päivä hienon kastikkeen, niin pitää se joka päivä uudestaan valmistaa! Me ei tehä niin!




Sain jopa pöydänki siistittyä ja jonkulaiset rätitki siihen... Ostin nuo tabletit kirppikseltä aikomuksena tehä työn alla olevaan tablettilaukkuun sellasesta tasku, mutta ehkä säästän pari. Ei ne tosin kauaa siistinä pysy, ko Mörkö makailee ne ihan karvasiksi...

Jatketaan vielä reilusti ruoka-aiheella, ehkäpä tässä olis jälkkärivinkki, jos tämä olis oikein neljän tähden illallinen... Tein yks ilta iltapalaksi kookoslettuja eka kertaa, ja tottakai sitä niin ihanaa karppaajan vanilijakermajäätelöä (linkissä jutun lopussa), jota en enää vaihtais pois.

Nämä molemmat reseptit (jäde ja letut) on jotain blogista, mutten nyt löytäny sitä. Lettuja tein vain puolikkaan annoksen, koska en ollu varma, tykätäänkö me niistä.


Kookosletut


4         munaa
50 g      voita
2 tl      hedelmäsokeria (laitoin vaniljasokeria)
1/2 tl    suolaa
4 rkl     kookosjauhoa
2 dl      maitoa (punasta!)

Kaikki ainekset sekotetaan kulhossa, viimisenä lisätään kookosjauho siivilöiden. Paistetaan pannulla voissa.

Lettuja syötiin tuon jätskin sekä mansikoiden kera. Miesolento sano, että letut oli hyviä (ei niin hyviä, ko oikeat), ja olin tosi yllättyny. Minusta nämä kookosversiot oli hiukan jauhosen tuntusia, eikä ne oikein maistunu miltään. Lisukkeiden kanssa kyllä meni, mutta en tiä, tulenko tekemään näitä lisää (mihin hittoon mie sitte käytän sen kilon pussin kookosjauhoa, jonka ostin???)


Noin. Seuraavalla kerrala sitte jotain muuta, nyt olen kirjaimellisesti täynnä ruokaa!

lauantai 5. lokakuuta 2013

HArakka on VAlkea, VAris on HArmaa!

Viime kirjotuksessa uhosin meneväni ostamaan monivitamiinia apteekista, ja lähinki sinne sitte kävellen ja kuvia napsien. Ennen lähtöä otin kuvat syksyn pakollisista asusteista, eli piposta, säärystimistä ja lapasista. Pipo ja säärystimet on molemmat Novitan malleista, ja edellistalvilta, lapaset olen saanu valmiiks muutama viikko sitte. Kumpaakaan Novitan ohjetta ei ollu näköjään yleisessä jaossa, joten sorry: ei ole ohjelinkkiä!

Pipon ohje Novita-lehdessä Talvi 2012. Lankana 7 veljestä ja Puro.


Säärystimien ohje Novita-lehdessä Talvi 2011. Lisäsin itte nepparinauhat, joitten avulla säärystimet on helppo asetella sopivaan asentoon (lehdessä neuvottiin ompelemaan asentoonsa). Lankana on Nalle, vaikka ohjeessa käytettiin Alpacaa.


Lapaset peruslapasen ohjeella, raidotus omasta päästä. Nalle-langan jämiä, tosin näistä tuli aika ohuet tuohon syysviimaan nähden...

Päivästä tuliki odotettua lämpimämpi, koska aurinko paisto kivasti, eikä tuullu, niinku useimpina muina päivinä on tehny. Kuvia koitin napsia, mutta se päätty lopulta lyhyeen...



Olin ehtiny jo melkein perille, ko joku muori kyseli multa, missä eräs katu on. No, koitin sitä sitte neuvoa sille, ja siinä jutellessa selvisi, että tämä muori asuu siellä! Se ei tosin ollu varma, oliko se enää sen koti, vai oliko sen lapset jo myyny sen... Aika pelottavaa! Lupauduin saattelemaan sen siihen osotteeseen, joka kyllä tuli ko apteekin hyllyltä, ja toivoin, että se oikeasti olis sen koti. Matkalla selvis, että muoriraukka tais olla aika pahasti dementoitunu; ei se muistanu lastensa ikää, eikä ollu varma, montako lastenlasta sillä oli. Raision myllyn tienoilla ihmeteltiin varmaan neljä-viis kertaa, mikä se tuollanen korkea rakennus on.

Noh, loppu hyvin tai ei, siitä osotteesta löyty ko löytyki ovi, johon muorin kaulassa roikkuva avain sopi. Sisältä löysin vieläpä tyttären ja tyttärentyttären numeron, joista jälkimmäisen sain kiinni, ja ilmotin, että mummu on ollu eksyneenä Nokian keskustassa. Teki mieli sanoa, että eikö näin pahasti muistisairaan ihmisen kannattais asua jo jossain, missä valvotaan liikkumista; eihän sitä tiä, miten pahasti sitä seuraavaks eksyy ja miten huonosti säähän sopivissa vaatteissa (tällä kertaa kyllä oli fiksut syysvaatteet päälä). Puhumattakaan siitä, että kenet sitä epähuomiossa päästää sisälle - en mitenkään haluais osotella, mutta onhan näitä kerjäläiskaupustelijoita, joitten mukaan voi lähteä jotain ylimäärästä... Minutki tämä muori kutsu sisälle asti ja esitteli paikkoja ko vanhalle tutulle. Entä jos se ei seuraavalla eksymiskerralla muistakaan osotettaan? Entä jos sen bongaaki joku, joka ei ole yhtä rehellinen ko mie? Noh, tunsin kuitekki, että en voi ruveta niin tungettelevaksi; todennäkösesti nämä sukulaiset tietää jo sanomattaki, että vaihtoehdot alkaa olla vähissä... Toivottavasti.

Pikanen reissu oliki yhtäkkiä muuttunu kahden ja puolen tunnin reissuksi (vanhana sitä ei enää kävellä niin reippaasti), ja pääsin lopulta apteekkiin. Poikkesin myös toisen ketjun ruokakaupassa, ko meidän lähikaupassa ei ole myynnissä luomulihaa. No, ei kyllä ollu tässä toisessakaan ko yhtä laatua, mutta ei mulla oikein ole varaa mitään possun sisäfilettä laittaa... Olisin tyytyny vaikka jauhelihaanki, mutta en arvannu, että luomulihaa on noin vaikea löytää! Tai ainaki näin Nokialla. Olisin ensinnäki halunnu eka kertaa ostaa luomulihaa luomuviikon kunniaksi, ja toiseksi kokeilla lihattoman lokakuun sijaan luomulihalokakuuta, mutta nähtävästi haaveeksi jää. Ostin sen sijaan lihatiskistä jauhelihaa ja kalaa, tosin en tiä, onko se yhtään sen parempi.

Lihattomaksi en halunnu ruveta, koska ensinnäki en vois elää kokonaan ilman lihaa ja toiseksi uskon, että enemmistö ihmisistä ei myöskään voi elää ilman lihaa. Ratkasu olis lihan syönnin vähentäminen ja lihan eettisempi alkuperä (joka todennäkösesti tekis lihasta kalliimpaa ja siten harvinaisempaa herkkua). Meillä on kasvisten syönti lisääntyny viime aikoina tämän karppauksen takia, ja sitä kautta varmaan lihan kulutus on pienentyny annosta kohden. En näkis pahana myöskään, jos silloin tällöin oliski pelkästään kasvisruokaa, mutta sen täytyis olla jotain tosi maittavaa. Tähän mennessä en ole löytäny mitään sopivaa. Vinkkejä voi tosin antaa!

Käsityörintamalla on jälleen uusia tuulia. Alotin tablettilaukun virkkaamisen tuolla samalla tekniikalla, jolla nuo edellä mainitut säärystimet on tehty (eli tosi hitaalla...), ja sitä on tullu jo melkein 2 senttiä! Virkkaan siis piilosilmukoilla ko hela hoidon, ja se on pirun hidasta, vaikka lopputulos onki tukeva ja melko vähän venyvä (en halua, että viikon käytön jälkeen se laukku on venyny puolta pitemmäksi). Hiljaa hyvä tulee, vai miten se meni...

Eilen käytiin miesolennon kans eka kertaa tälle syksylle kuntosalilla ja uimassa uimahallilla. Aloteltiin rennosti, ei tullu ees pahasti lihakset kipeäksi... Soutulaitteeseen en uskaltanu mennä ollenkaan tämän iskiashomman takia (joka vaivaa edelleen!), ko kuntopyörässäki meinas jalka ruveta puutuun sen asennon takia. En tiä, auttoko tuo liikuntakimara sitä yhtään, mutta toivotaan, ettei sentään pahentanu...

Koska noita kuvia ei tullu nyt paljoa tuon enempää otettua, niin tässä on toissa syksyltä olevia eläinotoksia. Orava puhelinlangalla, lintu puussa... Siis miten se meni?



perjantai 4. lokakuuta 2013

Afganistanilaiset villasukat

Tässä taas pitkästä aikaa ohjepostaus. Näköjään tulee näitä kärjestä alotettavia sukkia ohjeistettua oikein urakalla; nämä on taas sellaset!



En tiä, onko nämä mitkään perinteiset afgaanisukat, mutta ymmärtääkseni afgaaninaiset neuloo näitä myyntiin, jotta tienais kotimaassaan hiukan rahaa. Itte opin näiden tekemisen ollessani harjottelussa toimintakeskus Väliasemalla Nokialla. Siellä oli myös eräs afgaaninainen, joka ei kovin hyvin puhunu suomea, mutta neulo sitäki taitavammin näitä sukkia. Käytännössä minun opettelu meni siten, että kattelin, ko se neulo ja kirjotin kynä sauhuten ylös jokasen silmukan. Onneks se sentään pysähty näyttään kaikki levennykset ja kavennukset, ettei tullu jännetuppitulehdus ranteeseen...


Nämä sukat on mukavat kotisukat. Kenkään ne ei välttämättä mahdu, tai voi olla epämukavat muotonsa takia.



Afganistanilaiset villasukat - ohje


Koko: 38 tiukalla käsialalla, sukassa 56 silmukkaa (erikokoisia sukkia varten voit piirtää omat ruutupiirrokset)

Silmukkamäärät eri kokoihin voit katsoa täältä löytyvästä Novitan taulukosta 7 veljestä-langalle. Jos käsialasi on tiukka, voit käyttää myös suurempia silmukkamääriä tai suurempia puikkoja. (Taulukossa kohta "Varren silmukat")
 
Tarvikkeet: Novita 7 veljestä-lankaa (tai vastaavan vahvuista) kahta eri väriä, alle kerä per väri
Puikot nro 4 tai käsialan mukaan
Eriväristä lankaa pätkä


Kärki


Silmukoiden luomista kuvaavissa kuvissa on käytetty vain yhtä lankaa, mutta periaate on sama kahdella langalla luotaessa.

Käytä kahta eriväristä lankaa. Solmi lankojen päät yhteen hevosenhäntäsolmulla, päihin ei tarvitse jättää enempää kuin päättelyyn tarvittava vara.

Laita kolme puikkoa solmun muodostamaan lenkkiin. Silmukat luodaan kerältä tulevilta langoilta.




Kuvassa aloitustilanne yhdellä langalla. Kahdella langalla neuloessa solmu olisi peukalon takana ja puikot kerältä tulevien lankojen välissä.



Kierrä kerältä tuleva lanka (värillä A, ks ruutupiirros) kaksi kertaa vasemman käden etu- ja keskisormen ympäri, pidä langasta kiinni nimettömällä ja pikkusormella löyhähkösti. Pidä samalla oikean käden peukalolla tai etusormella kiinni puikoilla olevasta solmulenkistä. (Hox: kuvassa jo luotuna kaksi silmukkaa)



Vie puikot alemman lankakierroksen alta ja vedä ylempi kierros alemmasta läpi ja kiristä silmukaksi.



 Hox: Alun solmulenkkiä ei lasketa silmukaksi, vaan sen voi pudotta puikoiltaa, kun olet luonut kaikki silmukat. Luo värillä A 3 s, värillä B 2 s ja värillä A 3 s. (Ks. ruutupiirros)

Ota puikoista yksi pois ja siirrä jäljelle jäävät kaksi puikkoa vasempaan käteen. Neulo silmukat ensin taaempana olevalta puikolta, mutta älä pudota niitä etummaiselta. Neulo kirjoneuleena A-väriset s:t värillä A ja B-väriset s:t värillä B (kuvissa edelleen vain yksi väri). Kun käännät työn, neulomatta jääneet silmukat ovat takimmaisella puikolla. Neulo ne vastaavasti. Työssä on nyt 16 silmukkaa.



Jatka neulomista kolmella puikolla oheisen ruutupiirroksen mukaan. Piirroksessa silmukat ovat samassa järjestyksessä kuin aloituksessa ja kerros vaihtuu jalkapohjan keskellä. Piirroksessa on puolet sukan silmukoista, toista piirroksen kerrokset kahdesti sukan kerroksella. Aloita kerrokselta 2 (krs 1 neulottiin aloituksessa).


Tältä kärki näyttää neulottuna. Keskellä oleva valkoinen raita on sukan reuna.
 
Kärjen lisäykset siis syntyvät neulomalla joka kerroksella neljä silmukkaa molemmilla kirjoneuleen langoilla. Seuraavalla kerroksella tämä tuplasilmukka neulotaan kahdeksi erilliseksi silmukaksi. Piiroksen reunoissa olevista kuvioista tulee ruudullinen neulottaessa.



Peruskuvio


Kun kärki on valmis, voit siirtää silmukat neljälle puikolle. Jatka neulomista oheisen peruskuvion mukaan. Hox: Kerroksen vaihtumiskohta on ruutupiirroksen keskellä!

Kierrä rastilla merkityissä kohdissa langat keskenään ympäri nurjalla.

 Kärkiosan tulisi sovitettuna yltää suunnilleen nilkan puoliväliin. Mitta on suurin piirtein sama kuin edellä mainitussa Novitan taulukossa "Pohjan pituus ennen kärkikavennuksia". Esimerkkisukassamme siis noin 20 cm. Neulo kuitenkin mieluiten siten, että ruutupiirroksen mallikerrasta on neulottu viimeksi rivi 18.

Neulo sukan päällipuolella (puikot 2 ja 3) kaikki silmukat (28) erivärisellä langanpätkällä. Neulo sitten merkkilangalla neulotut silmukat ensin värillä B, sitten värillä A (2 krs ilman kirjoneuletta päällipuolen silmukoilla). Neulo normaalisti mallikerta loppuun kaikilla silmukoilla (4 krs, 19-22) ja siirry sitten seuraamaan kantapään ruutupiirrosta kavennuksineen.


Kantapää




Neulo kavennukset siten, että jäljelle jäävä silmukka on A-värinen. Kerroksen vaihtumiskohta on edelleen ruutupiirroksen keskikohta.

Kavennusten jälkeen silmukoita on 20. Ne päätellään kerralla. Katkaise langat, jätä noin 20 cm päättelyvaraa.

Päättele ensin puikkojen 4 ja 1 silmukat (et tarvitse viidettä puikkoa). Nosta vasemmalta puikolta 1 s oikealle neulomatta ja vedä langanpätkät tämän silmukan sekä oikealla puikolla viimeisenä olevan silmukan läpi. Jatka samaan tapaan. Kun puikoilla 1 ja 4 ei ole enää silmukoita, käännä työ ja päättele puikkojen 2 ja 3 silmukat vastaavasti keskeltä aloittaen. Solmi langanpäät keskenään umpisolmulla.






















Varsi


Avaa sitten merkkilanka. Voit joko vetää sen kerralla pois ja poimia silmukat puikoille, tai purkaa merkkilankaa sitä mukaa kuin poimit silmukoita. Jatka peruskuvion mallikerran neulomista siitä, mihin se merkkilangan kohdalla jäi, eli kerrokselta 19.

Jos haluat leventää varsia (etenkin pitkävartisissa sukissa kannattaa leventää), tee lisäykset aina, kun mallikerran keskuskuvio on leveimmillään, ja tee ne samoin kuin kärjessä.

Päättele lopuksi silmukat mallikertaa neuloen hyvin löyhästi. Jätä päättelyn jälkeen langanpäät pitkiksi ja pyöritä ne nyöriksi, tai lisää langanpätkiä ja letitä.



Muunnelmia


Perusmallin voi neuloa myös erilaisin reunakuvioin:


Ja isompiin sukkiin tai levennettyihin varsiin mallia voi jatkaa näin:



Jos haluat sukista vielä paksummat ja muhkeammat, voit neuloa A-värisen langan kaksinkertaisena. Tällöin loppuun tulevan nauhan letittäminenkin onnistuu kolmella langalla!



Ohjetta saa käyttää vain ei-kaupallisiin tarkoituksiin!