tiistai 18. maaliskuuta 2014

Kevättä rinnassa...

Keväällä niitä taitaa olla oikein parvittain liikkeellä - nimittäin siivouskärpäsiä. Minua on purru sellanen yksilö, joka saa syyllistettyä minut ihan joka ikisestä siivousta vaativasta kohteesta, muttei kuitenkaan tarjoa mitään energiaa tehä asialle jotain. Olen siis väkisin koittanu saada paikkoja pikkuhiljaa katottua kuntoon, ja miesolennon kanssa ollaan saatu jo kunnon kinoja aikaseksi tästä "puhdistuksesta". Se on nimittäin huono heittämään mitään pois, edes rikkinäisiä tavaroita, kun taas mulle tulee toisinaan tarve kantaa nurkista säkkikaupalla tavaraa kirpparille, lahjotettavaks tai roskiin.

Suurin, mistä nyt olen "eronnu" on kangaspuut, jotka oli mulla viimeks pystyssä edellisessä kämpässä - herranjumala! - yli kolme vuotta sitten. Ostin ne aikoinaan toimintakeskukselta, jossa olin oppisopiuksella, ja taisin maksaa 50 euroa + kuljetuskulut. Koska ne ei ollu missään huippukunnossa, ja melkein hävetti luovuttaa niitä kellekään kudontataitoselle, niin päätin antaa ne ilmaseksi Facen kirppariryhmässä, kunhan vaan joku noutaa ne itte pois. Lopulta sain vaihtokauppana suklaalevyn, ja puut lähti ilmeisesti innokkaalle käsityöharrastajalle. Toivottavasti niillä on vielä pitkä elämä jäljellä kodissa, jossa niitä käytetään!

Yhessä saatiin siivottua kirjahyllyt, joihin on kyllä kertyny tavaraa... Kirjoja siis lähinnä. Aika vähän kirpparitavaraa sieltä löyty, mutta saatiinpahan ainaki järjestykseen ne!

Tänään iskin sitte minun käsityökätköjen kimppuun - pitäähän neki joskus selvittää. Olen käyny läpi yhen kaapin ja osan hyllyä, ja mulla on nyt jo melkein jätesäkillinen menossa Molokin suuhun. Isoimman siivun tuosta roinasta varmaan vie ne monet keskeneräset työt, joita olen vuosikausia pantannu ja tunkenu aina uuteen talteen, kunnes nyt tajusin, että en mie niitä ikinä aio tehä valmiiksi. Olen myös säästelly jotain postikortin kokosia kangastilkkuja, jotka on vielä suurin osa kaiken lisäks yksvärisiä - mikä järki siinäki on ollu??  En pidä tilkkutöistä sitte yhtään! Kirpparilaatikkoonki onneks löyty jotain, ja näyttää, että kyllä me taas saadaan pöytä täytettyä, ko sellanen varataan. Tällä kertaa aion ihan oikeasti viä loput sitte lahjotuksena johonki, ettei ne jää varastoon pyörimään!


Minun pitäs itse asiassa olla tälläki hetkellä jatkamassa sen hyllyn siivousta, mutta tulin välipalalle, ja samallahan tässä päivittelee tänne kuulumiset... Mistä päästäänki siihen, miten vaikeaa se siivouksen alottaminen voikaan olla! Ihan aamusta ei viitti, ko on just syöny aamupalan, ja pitää vähän aikaa antaa sen laskettua. Heräishän ne naapuritki, jos heti ennen seittemää alkas... Sitte sitä melkein jo alottaa, kunnes huomaa, että olis kiva kuunnella jotain musiikkia siinä samalla. Eihän sitä nyt pelkkää radiota... Pitää äkkiä tehä joku kiva soittolista koneella, että on sitte varmasti just hyvää musaa. Ja samallahan sitä äkkiä vilkasee, mitä ihmisille kuulu Facebookissa, ja täytyyhän siitä siivouspäivästäki sinne saada päivitys (tosin tällä kertaa jätin väliin!). Toisinaan vielä näitten kaikkien lisäksi pitää tehä kirjallinen suunnitelma, että mistä sitä siivousta alotetaan ja millä aikataululla pitäs tulla valmista. Nämä kaikki siis vain siksi, ettei sitä siivousta tarttis ihan vielä alottaa! Ei ihme, etten saa koskaan mitään aikaseksi...


Muuten kuuluu aika arkisia asioita. On ollu tosi vaikea keksiä, mitä tekisin ruuaksi, koska en vieläkään haluais sortua pasta-riisilinjalle. Perunaa olen vääntäny niin monessa muodossa, ko olen osannu, mutta onhan se aika yksipuolista. Lisäksi miesolento valittaa, ko se ei laihdu... Sanoin kyllä, että sopii tehä itte ruokansa, jos haluaa laihtua, mie en jaksa tehä kahta eri versiota! Olen tehny erilaisia uusia kokeiluita, mutta tähän mennessä mikään ei ole oikein ollu menestys, siis omasta mielestäni ainakaan. Eilen tein veneperunoita (vähän niinku itte tehtyjä ranskalaisia, joskin isompia siivuja) ja tonnikalakastiketta. Aika outo yhdistelmä, loppujen lopuks. Tonnikalaosastolla päätin taas kokeilla jotain erilaista, ja ostin currymajoneesikastikkeessa uitettua tonnikalaa. Ja sehän siitä seuras, että nyt tuntuu, että jääkaappi ja koko keittiö haisee sille currylle! Maku oli ihan ok, mutta en tiä, saako sitä syötyä toista päivää... Miksi pitääki tehä aina niin isot annokset??

Nyt on kulunu varmaan ainaki tunti "ruokataukoa", joten kai tästä pitäs lähteä jatkamaan. Olis sitte ees jotain tehtynä, ko tuo raskaan työn raataja tulee kotiin...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti