perjantai 7. helmikuuta 2014

Please heal me, I can't sleep...

...thought I was unbreakable, but this is killing me. In Flames - Delight and Anger

Tuntuupa taas hankalalta saada jotain aikaseksi! Salainen sukkaprojekti on nyt puserrettu loppuun, mikä on toisaalta kyllä helpotus. Toivottavasti tekijät tykkää työn jäljestä!

Muuten ei sitte kuulukaan melkein muuta ko kurjuutta. Etelänmatkan jälkeen on ollu melkosta matalalentoa; iskiaskipu ei ole todellakaan hellittäny, vaan päin vastoin viime lauantaina se pamahti entistä pahemmaksi. Siksipä onki tuntunu, että viiminen viikko on kestäny ainaki kuukauden. Yöllä särkee ihan pirusti koko vasemman jalan hermoa, ja on pakko kerran tai pariki nousta ylös ja haahuilla ympäriinsä, että se rauhottuis. Olen sortunu ottaan särkylääkkeen yöks, parasetamolia vaan, ettei maha mene sekasin, mutta seki riittää vain juuri ja juuri. Aamut on sitte vielä hirveämpiä, ko menee ainaki puoli tuntia siihen, että saan jalan rauhottuun ja pystyn edes harkitteen aamupalan tekemistä; melkein yhtä paha on, jos satun nukahtaan päikkäreille tai muuten lojumaan liian pitkän aikaa paikallaan.

Nyt tuo särky on yllättävän rauhallinen, ja pystyn oikeasti tällä hetkellä istumaan ilman kipuja, mikä on ollu viimisen viikon aikana vain kaukanen haave! En kuitenkaan vielä uskalla juhlistaa säryn heikkenemistä, koska arvelen kuitekki ens yönä herääväni taas siihen saatanalliseen vihlontaan...

Kuvia ei luonnollisestikaan ole tullu otettua, koska en ole saanu oikeasti mitään muutakaan aikaseksi. Hyvä jos tiskit olen hoitanu kerran, ja pyykit saanu pestyä. Onneks miesolento on ollu ymmärtäväinen, vaikka olenki ollu kyllä aikamoinen ämmä - noin suoraan sanottuna. Siivous on ollu haaveena jo pitemmän aikaa; katotaan, missä vaiheessa sen pystyis hoitamaan...

Ulkona olen yrittäny käydä joka päivä, vaikka nyt jalkaa särkee myös kävellessä (ja maatessa ja istuessa ja seisoessa ja kontatessa...). Lähinnä olen hoitanu kauppa- tai apteekkireissuja, sun muuta. Toissapäivänä käytiin miesolennon kans yhessä, ja todettiin, että tuo yks leipomo on asetettu kyllä juuri meitä houkuttelemaan siihen kylille menevän tien varteen! Niinhän siinä kävi, että säryistä v***uuntuneena menin ja ostin laskiaispullan. Oli muuten ensimmäinen pulla varmaan vuoteen!


Yllättävää kyllä, en saanu mitään makuorgasmia tuosta sokeripommista, vaikka hyväähän se silti oli. Tiän kyllä, että lihoin varmaan samantien kilon, mutta jotenki tuo laihdutusprojekti ei ole jaksanu kiinnostaa ihan yhtä paljon ko ennen tätä kokoaikasta särkyhelvettiä... Olen viimeajat syöny vähän mitä sattuu, ja toivonu vain, ettei hirveästi ainakaan tulis takas. Pudotettu kilomäärä on pysytelly 25 paremmalla puolella, vaikka parhaimmillaan se on ollu pari kiloa enemmänki. Miesolento kyllä sano, että ei sen palkintotatuoinnin ottamisen tarvi haaveeksi jäädä, ko noinki paljon on lähteny, vaikka tavote oliki saada 30 kiloa pois vuodessa...

Noh, pitänee tästä ruveta hoitamaan samalla nuo laskut pois, ko on kerran virtaa ja kone päällä. Valittelemisiin!

4 kommenttia:

  1. voi paska! en pysty edes kuvittelheen miten raastavaa tuomonen särky on, mutta ei mikhään ihme jos kaikki alkaa menneen perseelleen ja mielenkiinto lopahtaa. tsemppiä sulle niin maan perkelheesti, olet kyllä yhen pullan ansainnuki! tosin tiän kokemuksesta, että tuo sokeriorgasmin (ihana sana! : D) uupuminen on kyllä masentava huomata siinä vaihheessa ko on vihdoin antanu itelleen luvan herkutella ja se ajatus siitä mausta on kasvanu ajatuksissa ihan valtavaksi. ja sitte kokemus jääki ihan latteaksi. : (
    tsemppiätsemppiä minna! haleja! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos myötätunnosta! Ymmärrän kyllä nyt ittekki enemmän niitä, jotka valittaa jatkuvasta kivusta; se on oikeasti ihan helvettiä! Onneks se nyt on vähän helpottanu, ei menny enää ko vartti että sain aamupalaa. :D

      Ja hei, tsemppiä sulle armeijaan pääsyn kans, toivottavasti menee paperit läpi! :)

      Poista
  2. Minulla itsellä tuo iskiasvaiva ja vasemmassa jalassa kanssa. Yöllähän se pahemmin juilii, siksipä otankin illalla aina Lyrica 75mg yhden tabletin että saisin nukuttua. Eihän se aina auta.
    Namit pullat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, eipä ne särkylääkkeet nyt enää auta, kun jäljellä on lähinnä hermon lepokipu. Kituuttaen pääsee läpi öistä, ei tässä muukaan auta! Voimia sinne, tämän vaivan kanssa niitä kyllä tarvii!

      Poista