Rinnanlämmitin ja muita kertomuksia

Nyt se on sitte viimein valmis, vaikka vaikeuksien kautta mentiinki - tissinlämmitin! En sitte keksiny mitään kuvaavampaa nimeä, mutta tuosta nyt varmaan kaikki hoksaa, mistä on kyse. Tarkotus ois tätä pitää kylminä päivinä raskausaikana (kokeilin jo tässä, ko tuli "sopivasti" sellaset kelit taas) sekä sitte imetysaikana erityisesti.

Suunnittelin tämän tosiaan itte, mistä syystä olkaimet on ehkä aavistuksen liian sivuilla (ts. pääntie vois olla kapeampi, ja vastaavasti kädentiet leveämmät. Ilman noita reunaresroreita tuo vihreä osa oli tosiaan valtavan tuntunen, eli en ollu osannu arvioida silmukkamääriä ja korkeuksia oikein. Tämän huomasin jo pingottaessa työtä kostuttamista varten: ei tarvinnu paljoa pingottaa, että sain sen haluamiini mittoihin. Resorit kuitekki vetää hyvin sitä kasaan, ja nyt "liivi" tuntuu suht napakalta päällä, eikä kävelyllä ainakaan huomannu, että olkaimet ois valunu niiden reunassaolosta huolilmatta.

Ajattelin tehä tästä vielä toisen version, koska mulla on tuota Drops Alpacaa vielä keltasena sen verran (ehkä vihrein reunuksin). Toista versiota varten koitan saada mitotuksesta tiukemman, ettei tarvis noitten resoreiden avulla sitä koittaa korjailla. Ehkä se seuraava vois olla myös hiukan korkeampi rintojen kohalta, mutta vain sentin tai pari. Tarkotus on, ettei tämä lämmittele hirveästi muuten: muutoinhan pitäsin villapaitaa! Katotaan, jos se toinen onnistuu paremmin, niin ehkä voisin sitte ohjetta raapasta tännekki. Tällasten suunnittelu eri koossa on vaan mulle hankalaa, ko en voi sovittaa kellekään isompia tai pienenmpiä, joten todennäkösesti teksin vain yhen koon ohjeen (noin M/L)

Olen saanu aikaseksi vielä yhen tuunatun bodyn. MacGyveriksi tätä meidän poitsua kaikki kutsuu, koska anopin mukaan se on "ihmemies". Poika varmaan kiittää meitä kaikkia hartaasti tästä nimestä, mutta kyllähän se työnimeks käy ihan hyvin! Voi olla, että lopullisesta nimestä päätetään vasta sitte, ko ei ole enää mahollista sitä siirtää...

Sivuhuomautuksena mainittakoon, että eilisen lääkärikäynnin mukaan kaikki on edelleen oikein hyvin, mikä alkaa minusta olla jo epäilyttävää, ko vertaa mammakavereiden kertomuksiin omista vaivoistaan. Kamalin tähän mennessä on myös nyt takana päin, eli sokerirasituskoe, ja sen arvot oli onneksi hyvissä rajoissa (viimisin melkein siinä rajalla, mutta kuitekki alle). Ei siis tarvi lähteä siihen mittailurumbaan! Painnonousuki on hidastunu, enkä koko puolen vuoden aikana ole keränny vielä edes kymmentä kiloa. VHH jatkuu pääsääntösesti, vaikka olen sallinu ittelleni kesäherkut, jos sellasia mulle tarjotaan. Eipä ollu lääkärilläkään nokankoputtamista ruokavalioon, ko olen niin pirteä ja hyvinvoiva!

Näin kylmempinä päivinä on hyvä kaivautua sohvaan tekemään käsitöitä (joku saa pitsisen lahjan jossain vaiheessa) ja muistella lämpösiä päiviä, joita on kyllä tähän mennessä ollu ihan liian vähän. Käytiin miesolennon kans yks sunnuntai piknikillä meidän kerrostalon takapihalla. Eväänä oli kahvia ja pullaa, mutta ei viskiä, niinku kuvista vois päätellä!

Toivotan jo nyt hyvää juhannusta, koska en varmaan enää ennen sitä keksi tänne asiaa. Älkää hukkuko!

Nami-reseptejä!

Olen taas kunnostautunu ruokapuolella, koska olen vakaasti päättäny ruveta taas vähentään tuota hiilarien mussutusta, kun massu sen taas sallii. Ehkä siten saatas mieheltäki ne "raskauskilot" pois, ko se on niistä niin kovasti valittanu...

Viime viikolla tein Yhteishyvä-lehden ohjeella kasvis-munalaatikkoa, johon lisäsin kuitekki vielä jauhelihaa, koska eihän miehet nyt mitään kasvisruokia vetele... Tein laatikon noin puolitoistakertasena, koska tuossa ohjeessa oli ilmeisesti käytetty tosi pientä vuokaa. Tähän tapaan se tais mennä:

Jauheliha-kasvis-munalaatikko

450 g pakastekasviksia
400 g jauhelihaa
6 kananmunaa
4,5 dl maitoa
suolaa
voita/öljyä voiteluun

Paahda pakastekasviksia kuivalla pannulla, kunnes niistä irtoava neste haihtuu ja kasvikset saavat hiukan väriä - melko miedolla lämmöllä, ettei pala. Sekoita kulhossa munat, maito ja suola, ja kaada seos voideltuun uunivuokaan. Lisää päälle kasvikset. Ruskista pannulla jauheliha ja sekoita kasvis-munaseoksen joukkoon. Kypsennä 175-asteisessa uunissa 25-30 minuuttia.

Ei ehkä niin mairittelevan näköstä, mutta maistu!

Ettin sitte yhtenä päivänä lisää karppausreseptejä vihkooni, ettei tarvis koko ajan samoja ruokia vetää, ja erityisesti koitin löytää semmosia kivoja välipaloja, joita nyt on pakko syödä aina, ko nälkä tulee. Löysin sitte nämä "möttöset", joita tituleerattiin aamiaiseksi, mutta paremmin minusta kyllä sopii just välipalaks tai iltanaposteltavaks. Ohje oli melko suuntaa-antava, mutta mie tein näin:

Möttöset

4 munaa
n. 1 dl kuohukermaa
150 g emmentaljuustoraastetta
200-300 g kinkkukuutioita
½-1 punainen paprika
1 rkl soijajauhoa (käytin ihan vaan ohrajauhoa)
mustapippuria
sipulimaustetta
paprikajauhetta

Sekoita munien rakenne rikki haarukalla. Sekoita hyvin joukkoon muut ainekset, mutta hätä halutessasi osa kinkkukuutioista ja juustoraasteesta möttösten päälle laitettavaksi. Jaa taikina muffinssivuokiin - jos käytät paperisia, laita 2 päällekkäin ja pellille vieriviereen, etteivät kaadu. Ripota päälle ensin loput kinkut, sitten raasteet. Paista 200-asteisessa uunissa, kunnes saavat väriä pintaan (noin 15 min).

Idioottina tein satsin alumiinivuokiin, jotta on helppo lusikoida siitä naamariin... Kunnes tajusin, että eihän näitä voi mikrossa tämmösinä lämmittää, vaan pitää kaivaa ne pois. Noh, seuraavalla kerralla muistan!

Tämmösiä on siis tullu kokeiltua tällä kertaa. Lisäks tekasin broilerikiusausta myöskin karppaus.info-sivuston ohjeella, ja tällä kertaa noudatin ohjetta ihan täsmälleen! Paitsi taisin lisätä kyllä päälle myös vähän Aura-juustoa... Se oli hyvää!

Kässykuulumiset

Minun piti oikeastaan jo lähteä tuone ulos nauttimaan tästä ihanasta auringonpaisteesta (toivoen, että olis jo vähän lämpimämpi keli), mutta päätinki istua vielä hetken kertomassa muun muassa käsityökuulumisistani. Kuten niin tavallista viime aikoina, kameraa en ole saanu kaivettua ulos pussistaan ollenkaan, ja nytki tein sen hätäpäissäni just äsken: pitäähän sitä nyt jotain olla kuvattuna, ettei tämä menis pelkäksi lässytykseksi!

Niinku pari postausta sitte mainittinki, niin yksi oma vauvaneule on tällä hetkellä puikoilla, ja se on tuollainen raidallinen haalari. Malli on Novitalta, mutta lanka on Dropsin alpakkaa, jota hamstrailin loppuvuodesta Neulojien yössä ja Tampereen Kädentaitomessuilla. Raidotus on mallia "suunnitellaan kun tehdään", ja ainaki pitäs vielä tummanvihreä lanka tuohon soppaan lisätä.

Vauvakuulumisista sen verran, että nyt on edetty ekaan lääkärikäyntiin asti, ja olen kuulemma oikein hyvässä ja pirteässä kunnossa. Mikä on tietysti kiva kuulla. Oli myös kiva, ettei hoitaja tai lääkäri ruvennu saarnaamaan tästä minun ruokavaliosta, joka Finelin laskurin avulla arvioituna on edelleen aika vähähiilarinen - hiilareita tuli laskurin mukaan noin 100 g päivässä, vaikka kuvittelin sen olevan jo paljon enemmän, ja lisäks kaikki vitamiini- ja kivennäisaineluvutki oli hyvällä mallilla.

Toinen vauvaneule on tuollanen konttineuleinen versio, joka tullee lahjaksi eräälle kesällä syntyvälle pikkuselle. Tätä olen nyt eniten tehny viime aikoina, koska tuo konttineule on samalla helppoa, mutta kuitekki ajatusta vaativaa. Lankana on Novitan Pretty Baby, ja tuo kyseinen malli taitaa olla jostain vanhasta Moda-lehdestä, eri langalla toki.

Olen myös virkkaillu - en tosin ihan viime päivinä - ja nyt on semmonen 2,5 metriä tuota pitsiä tehtynä, toista reunaa myöten valmiina! Sehän tulee tietysti siihen pussilakanaan, joka on niin ahkerasti ollu mulla mielessä viime kesästä asti... Noh, tällä hetkellä en tosin vois ees tuota hirveästi tehä, koska taustakangas puuttuu, ja sen pitäs olla tuplaleveää, mustaa lakanakangasta, jota ei tunnu ihan joka kaupasta löytyvän. Kangastukusta löyty, mutta oli tilapäisesti loppu - tähän asti! Tässä samalapa huomasin, että sitä on nyt tullu. Eli tilausta sinne seuraavaks...

Tuon pitsin malli on ihan omasta päästä, enkä tiä, tehdäänkö tuo kuvio oikeasti ihan noin. Mutta tarpeeksi hyvältä se mulle näyttää! Nyt pitäs toivoa, että tuo höskä kutistuis kastellessa tasan 20 senttiä pituudesta, niin ei tarvi sitä sitte ommellessa alkaa leikkeleen...

Kissa on ollu hyvänä seurana - tai joskus jopa pahana - ko touhuilen täälä yksikseni. Se tykkää erityisesti makoilla pöydällä, ko aurinko paistaa sen pyllyyn. Olis tässä toisaalta hinku tehä jotain kämpän ulkopuolellaki, mutta eipä nuita vaihtoehtoja oikein tässä tarpeeks lähellä ole. Sitä lähihoitajahommaa olen miettiny, ja todennu, että ehkä en kumminkaan siihen sovellu. Luin jostain kuvaavan artikkelin kolmesta lähihoitajasta, ja tajusin, että se vaatii aikamoista sitoutumista ja kiinnostusta. Jotenki sain sellasen kuvan, että ainaki näille haastatelluille se on enenmmänki kutsumus ko ammatti, ja vaikkei asia näin oliskaan ihan joka ikisen lähihoitajan kohdalla, niin ei siihen varmastikaan kannata lähteä linjalla "no mie vähän kokeilen, millasta tää on". Muutekki tuntuu, että sille alalle on melkein mahdoton päästä nyt opiskelemaan, joten en kyllä ymmärrä, miksi minua niin kovasti sinne koitettiin saada sielä nuorten uravalmennuksessa...

Laitoin hakemusta yhteen osa-aikaseen kesätyöhön, mutta pitäs varmaan ruveta oikein miettimään, mitä paikkoja tässä kävely/pyörämatkan päässä olis tarjolla. Ja mihin tällä selälä pystyy... Siitäpä puheen ollen, nyt on aika nousta istumasta, koska muuten en varmaan ikinä pääse enää ylös. Aurinkoisia päiviä kaikille!

Pulla on uunissa. Kettu kuittaa.

Vaikka kaikki kolme tämän blogin lukijaa  sen jo varmaan tietääki, niin erittelen nyt hiukan tätä minun pitkän hiljaisuuden syitä.

Suunnitelmissa se on ollu (ehkä enemmän ko kukaan haluaa tietää), ja nyt se viimein onnistu! Jo viikko uuden vuoden jälkeen tikku näytti kahta viivaa, mutta eihän sitä toki heti haluttu kaikille julkistaa. Nyt on kuitekki jo eka ultraki takana ja enimmät sukulaiset ja kaveritki jo tietää. Menossa on 13. viikko, ja jo syyskuussa meilä pitäs olla ihan oma itkevä kakkakone kotona!

Toivon kuitekki, etten rupea hössöttämään tästä ihan liikaa tänne nettiin; onhan noita raskausblogeja jo muutama... Eikä mulla mikään hössötysolo ees ole, vaan päinvastoin olen ottanu tämän tosi rauhallisesti ja jotenki rationaalisesti. Okei, olen raskaana, en voi ryypätä enkä polttaa (mitä en varmaan muutenkaan tekis), väsyttää ja turvottaa, ja jos en syö säännöllisesti, alkaa oksettaa. Näihin pitää vaan tottua, niinku siihenki, että joudun pian väkisin nukkumaan pelkästään kyljelläni, vaikka tuo ainainen hermosärky ei siitä todellakaan tykkää. Joo, jossain vaiheessa joudun synnyttämään, sehän nyt on väistämätöntä, mutta se on myöhemmän ajan murhe. En tosiaankaan leiju pilvissä ja suunnittele pää höttösenä, millasia vaatteita ja millasia rattaita ja ja ja... Oikeastaan tämä on ollu päinvastoin aika kamalaa tähän mennessä. Monet on sanonu, että kolmen ekan kuukauden jälkeen pitäs koittaa jotenki auvoinen aika, mutta näinköhän... Ainaki tuo särky koittaa pitää kaikein auvoisuuden loitolla.

Yks asia alko, toinen tuli päätökseensä. Nimittäin laihdutushan loppu ko seinään; eihän sitä suositella raskaana oleville, enkä varmasti olis pystynykään koko hommaan enää. Olen tammikuun lopulta asti syöny jälleen hiilaripitosta ruokaa, ja vähentäny samalla rasvasen ruuan syömistä. Tarkotus ei ollu ihan näin hurjasti muuttaa tuota vhh-ruokavaliota, mutta en vaan pysty enää syömään monia siihen sopivia ruokia.

Raskautta suunniteltaessa mulla oli tarkotus lisätä vain yksi täysjyväleipäviipale päivässä syömisiini, ja muuten pitää paletin ihan samana. Pian huomasin kuitekki, että rasvasen ruuan ajatteluki ällöttää, ja aloin himoitseen leipää. Aiemmin söin pari-kolme kertaa päivässä, mutta nyt täytyy syödä 3-4 tunnin välein, tai tulee paha olo. Aamupalan olen pitäny samana ko ennenki, mutta muuten ruokavalio on muuttunu oikeastaan täysin. Pari-kolme leipäviipaletta, toki täysrasvaa ja kasviksia päälle, perunaa pääruuan lisukkeena, jonku verran tulee syötyä myös sokeriherkkuja, hedelmiä, ym... Tämä tahti on aiheuttanu painonnousua nelisen kiloa siitä, mihin pääsin, mutta toisaalta painon myös odotetaan nousevan raskauden aikana. Viikottaista nousua on onneks keskimäärin vain 350 g, eli aika rauhallista se vielä on.

Tämä taska saa vielä oottaa aikaansa... 30 kiloa oli vuoden tavote helmikuuhun mennessä; parhaimmillaan pääsin -27 kiloon. Miesolento antanee kuitekki olosuhteet huomioon ottaen luvan leimaan sitte, ko se on mahollista.

Eilen kokeilin tehä kasvis-jauhelihalaatikkoa pitkästä aikaa, ja testata, saisinko jo syötyä tuota vhh-ruokaa. Aika huonosti se meni alas, ja hajuki hiukan ällötti. Palanpainikkeeksi oli pakko napata vielä leipä, koska maha tuntu olevan sekasin jo pienen annoksen jäljiltä. Lähinnä tein kokeilun miesolennon takia, joka seki on huomannu omien kilojen lisääntyneen, ko en enää tee yhteiseksi ruuaksi vähäiilarista. Ei se niistä pöperöistä tykkää, mutta on toki tyytyväinen, ko paino niillä putoaa. Voi kuitekki olla, että se joutuu nyt sijaiskärsimään, koska tuntuu, etten mie pysty palaamaan aiempaan ruokalistaan.

Muuten ei olekaan sitte mitään ihmeempää kerrottavaa, pääasiassa siksi, että oleilen nyt ronskisti ihan vaan kotona. Harjottelua oli tarkotus alottaa tässä kuussa, mutta lopulta päätin jättää sen väliin. Osasyynä oli toki tuo selästä johtuva hermokipu, joka ei varmasti olis ainakaan parantunu harkassa, mutta toisena syynä oli myös turhautuminen työnantajaan, joka ei vastannu hyvissä ajoin puhelimeensa, mistä syystä sopimusta ei sitte saatu aikoinansa kirjotettua. Olenhan mie myös ollu tosi väsyny viime aikoina, mikä tuntuu ihan oudolta: käyn kävelylenkillä puoli tuntia-tunnin, ja tuntuu, ko olisin tehny täyden työpäivän! Mulla jopa hieman hävettää aamusin, ko miesolento lähtee uuteen työhönsä, ja jään lojumaan tänne... Koitan kuitekki reippaasti tehä kaikki kotityöt vastapainoksi; mitä sitte jos siinä välissä nukun jonku tunnin..?

Väsymyksen laadusta kertonee seki, että yhteen väliin en jaksanu tehä ollenkaan käsitöitä, ja nytki huomattavan vähän. Tosin siihenki vaikuttaa se, etten pysty välillä istumaan ollenkaan säryn takia, ja seisaaltaan tekeminen tuntuu paitsi hölmöltä, myös rasittavalta. Alotin yhen vauvaneuleen Teneriffalla; raidallisen haalarin alpakkalangasta. Se oli sen jälkeen pitkään tauolla, koska jotenki yhdistin sen siihen lomalla tosi pahana alkaneeseen raskauspahoinvointiin, ja pelkkä keskeneräsen työn näkeminen sai mahassa kiertämään... Jännästi se psyyke vaikuttaa! Olen virkkaillu jotain kokeeksi, ja jatkanu Siskon mysteerihuivia, johon viimein taas tulee uusia osia. Ehkä tämä blogin päivittelyki taas tihenee tästä...

Ohi syyskuun...

Tässäpä tämän kuun toinen blogiteksti! Inhottavaa, miten nopeasti tämä aika kuluu. Mieki olen varmaan kohta keinutuolissa selkä vääränä... Tai ainaki sitte, ko saan keinutuolini verhoiltua!

Työväenopiston verhoilukurssi pyörähti tosiaan käyntiin viime lauantaina Pirkkalassa, ja miehän menin tekeen sitä ikuisuusprojekti-keinutuoliani sinne. Sen piti valmistua jo viime jouluksi... Tai niin mie haaveilin, kunnes tajusin, miten älyttömän iso urakka tuo verhoilu oikeastaan on (etenki ko alotin sen ihan raadosta).

Tässä vähän kuvia tuosta tuolista...

Tällasena sen ostin, hintaa oli 15 euroa. Päällä oli tuo vihreä päällinen jälkikäteen lisättynä.

Päällisen alla oli tosi haurasta ja paikattua punasta kangasta...

...ja sen alla vähän kaikennäköstä. Ilmeisesti vähentyneitä täytteitä oli koitettu paikkailla muun muassa vanhoilla pyyhkeen palasilla!

Tästä alotin verhoilun, eli käytännössä nollasta. Tässä vaiheessa puuosat (jalat ja käsinojat) on hiottu ja käsitelty puuvahalla.

Ja tähän on tultu! Viime kerralla tosin sain jo tuon selän juuttikankaan naulattua kiinni ja reunatukiompeleet ommeltua. Enää ei ole pitkä matka...

Kotosalla olen puuhannu pitkästä aikaa ristipistotyötä, vauvataulua. Tarkotus olis antaa se lahjaksi eräälle lapsukaiselle, joka ei kyllä enää ole mikään vauva, mutta parempi myöhään..!

Kuvan yläpuolelle tulee etunimet ja alapuolelle syntymäpäivä. Awws!

Puuhasin myös tämmösen tässä yks päivä... Yhdistelin matonkuteenpätkiä keräksi ja virkkasin menemään. Ehkä tästä tulee anopin koiralle lelukori...

Laihdutusrintamalla menee myös hyvin. Kävin tänään kehoanalyysissa viiden ja puolen kuukauden jälkeen, ja tuloksia oli tullu huimasti! Yhteensä painoa on pudonnu seittemän kuukauden aikana 21 kiloa!

Tässä on vertailua noista kahdesta kehoanalyysistä. Eka on tehty just ennen ko alotin vähähiilihydraattisen ruokavalion, ja olin siihen mennessä saanu vähäkalorisella rääkillä jo 5 kiloa pois. Toka on tältä päivältä.

                  8.4.2013     19.9.2013     MUUTOS

Paino             98 kg        82 kg         -16 kg
Painoindeksi      38,8         32,4          -6,4 yks
Vyötärönympärys   115 cm       101 cm        -14 cm
Rasvaprosentti    46 %         37,8 %        -8,2 %-yks
Viskeraal. rasva  10           6             -4
   Viskeraalisen rasvan arviossa hyvät arvot on välillä 1-12
Kehon nestemäärä  39,4 %       44,8 %          +5,4 %-yks
Kehon lihasmassa  50,2 kg      48,2 kg       -2 kg
Kehon luumassa    2,7 kg       2,6 kg        -0,1 kg  

Ainoat miinuspuolet on tuo lihasmassan kutistuminen, vaikka tämä mittaaja kyllä sano, että tuo pudotus on miltei olematon käytännössä, ja lisäksi luumassan vähyys. Pitäs alkaa kai syömään vielä kalsiumtabuja, että se kasvais. Mutta muuten aika mairittelevat tulokset viidessä ja puolessa kuukaudessa! Kauhistutin tosin tuon analyysin tekijän näyttämällä päivän ruokalistani, johon tunnetusti kuuluu pirusti rasvaa...

Aamupala (n. klo 4.50)
-n 100-150 g turkkilaista jogurttia (10%) ja 1-1,5 dl kuohukermaa (35%) sekaisin
-päälle 1-2 rkl manteli-kookos-hassel-seosta ja 10-20 g mustikoita/mansikoita
-iso kupillinen kahvia kuohukermalla

"Lounas" (n. klo 10-11)
 -Töissä kourallinen pähkinäsekoitusta
(-kermakahvi)

Päivällinen (n klo 15)
-Esim. kasvisjauhelihalaatikko
-vettä

Iltapala (jos on nälkä, n klo 19-20)
-100-200 g halloumijuustoa voissa paistettuna
TAI
-100 g makkaraa (joskus kermajuustolla kuorrutettuna)
TAI
-kurkku- ja paprikasiivuja majoneesiin dipattuna

Lisäksi päivän mittaan runsaasti vettä, n 2,5-3 litraa

 Säästä on vielä pakko puhua. Nimittäin syyssäästä! Ihan yllättäen tuli synkkää ja kamalaa, pitää varmaan ostaa taas D-vitamiinit talven varalle...

Näin mahtava sumu oli tässä yks aamu viiden aikaan Nokialla.

Lapin ruska oli alkanu kauniisti jo alkukuusta, ja näin ihanaa säätä oli mummon hautajaispäivänäki:

 Lapin reissu jäi harmillisen lyhyeksi töitten takia. Menin lauantaiyönä ja palasin tiistaiyönä. Siinä oli kyllä ihan liikaa junan penkillä nukkumista noin lyhyelle välille! Ja olihan tuo matkan aiheki ikävä; olis ollu kiva olla pitempään vähän paremmissa merkeissä. Sinne se mummo jäi, kotikylän hautuumaalle. Enpä ole ennen muuten kaivanu hautaa umpeen!

Töistä vielä puheenollen: ne loppuu ens viikolla! Näin päätin, eikä tule kyllä ikävä! Mulle on nyt viime aikoina lastattu niin valtava määrä hommia niskaan, että ihmettelen, miten mie saan ne työpäivän aikana ees tehtyä. Ei tommosta jaksa kyllä kukaan... Tai ehkä jaksais, mutta päätin ajatella omaa itteäni, enkä halua rikkoa paikkoja yhden työn takia. Selän lisäksi mulla on ollu ranne jotenki kipeä, puhumattakaan kuukautiskierrosta, joka on heittäny ihan häränpyllyä. Mutta nyt se on soronoo!

PS: Koitan kirjottaa seuraavan jutun aikasemmin, ettei tule näin pitkää lätinää!

Kaikenlaista!

Viikko on taas vierähtäny, eikä bloggailua ole varsinaisesti tapahtunu ollenkaan (jos niin voi ees sanoa....)

Eipä tässä paljoa ole ollu raportoitavaakaan, muuta ko töitä ja pari yksinäistä iltaa, ko miesolento on yöpyny kotipaikassaan, josta on siis noin 40 kilsaa lyhyempi matka sen töihin.

Torstaina shoppailin KappAhlin alesta pari paitaa ja kaulakorun, ko sattu olemaan klubiasiakkaille vielä alehinnoistaki puoleen hintaan. En ehtiny sovittaan, mutta olivat oikean kokosia. En tajua, miten mie taas tein sen: jouduin hölkkäämään kauheata vauhtia bussipysäkille, vaikka olin päättäny, että nyt lähen ajoissa. Jossain siinä 13.05 aikaan tajusin, että se yhden jälkeen lähtevä bussi lähteeki 13.10 eikä 13.15! Noh, onneks se oli vähän myöhässä, koska olin pysäkillä just tasan tuohon lähtöaikaan...

Näppäilin oikein kuviaki uusista vaatteista, vaikka tukka ja naama on sen näkösiä, ko työpäivän jälkeen voi ollakki, ja kuvakulmat on hassuja, koska itte on aika vaikea ottaa ittestä kuvia. Housutki on vielä numeroa liian isot! Ei mene hyvin...

Toppi olis voinu olla läpinäkymättömämpi. Se paljasti myös vatsamakkarat ikävästi, joten ehkä pidän tätä leggingsien kanssa, jollon makkarat on "tasasemmat". Tuo väri on oikein ehkä ekassa kuvassa; semmonen persikkainen (mikä ei ole ollenkaan minua, mutta koska sopivampaa väriä ei ollu, päätin heittäytyä hurjaksi!).

Näytän ehkä hiukan mielipuoliselta tuossa ekassa kuvassa! Tämä koru on vanha, ja siitä näkee, kuinka rähjääntyny se jo on. Muistuttaa niistä ajoista, ko vielä harrastelin kitaransoittoa...

Pohjosen kotona siivoilin vaatekkaappiani, ja löysin sieltä erään villapaidan. Olen sen neulonu varmaan lukioaikoina (koska Tiinalla on olemassa tästä neulomisprosessista kuvatodisteita). Se oli oikeinki sopiva minun pääle, ja nappasin sen mukaani, että tulee käyttöön. Joustinneule kauluksessa oli melko tiukasti päätelty, ja mietin, että ehkä sen vois purkaa ja neuloa uudelleen, vaikka eri väristä. Malli on muuten tosi kiva, vaikka teinki sen eri langalla kuin ohjeessa oli mainuttu (lankana siis 7 veljestä). Ohjeenki jopa löysin, olen sen käsin kirjottanu ruutupaperille, enkä muista mistä. Ilmeisesti ei ollu kopsukonetta/tulostinta sillon! Voisin ehkä tehdä jossain vaiheessa uuden, siitä oikeasta (tai saman vahvusesta) langasta.

Mulla oli meininki tehä välikäsityönä lautanauhasta kirjanmerkki semmosista langoista, joita mulle on jääny Peräpohjolan kansallispuvun huivista. Huivin tein koulun kulttuurilähtösen valmistamisen näyttöä varten. Eihän tuosta lautanauhasta mitään sitte tullu. Ensin en meinannu saada loimea luotua, koska langat oli vyyhdeillä ja suunnilleen ompelulangan vahvusina ne takerteli koko ajan. Sitte lopulta sain loimen laudoille, ja vain huomatakseni, että minun puutyökurssilla tekemät laudat oli ihan kakat. En ollu niitä jaksanu vissin hioa tarpeeks, koska langat takerteli vanerin repaleisiin viiluihin, eikä ne oikein kääntynykään sujuvasti. Noh, jos sitä Toikalta tilais sitte kalliilla kunnon laudat...

Nätti huivi, mutta työtä riitti aikoinaan siinäki! Jaiks!

Eilinen meni Vammalassa (jota en miekään voi sanoa Sastamalaksi, vaikka se semmonen nykyään on). Käytiin ensin miesolennon ja anopin kans torilla, jossa oli joku tapahtuma. Sielä oli myös muun muassa Timo Soini ja Ben Zyskowicz (jonka nimen kirjotusasu oli tarkistettava Wikipediasta). Jälkimmäistä en kyllä ees nähny, mutta muut seuralaiseni vakuutti, että kyllä se sielä oli. Ostin herneitä litran, mutta sain varmaan kaks (se myyjä vissin halus eroon niistä). En tiä, jaksano mie syä ne kaikki, ennen ko menee pahaksi!

Sen jälkeen kotiuduttiin anoppilaan, jossa muun muassa saunottiin ja rupateltiin. Rontti-kissalta poistettiin erittäin ammattimaisin ottein punkki, eikä se (kissa) vastustellu yhtään, vaikka se varmaan sattu. Ehkä se on niin fiksu, että tajus, että me vain autetaan sitä. Koira sen sijaan keskitty erilaisten tavaroiden tuhoamiseen...

Kivikissa oli ilmestyny pihalle. En muistanu kysyä, kuka sen on tehny. Tuo kaljatölkin klipsuista tehty koru on Hetalta (kiitti!!). Vanha kissaherra oli tyytyväinen huomiosta, jonka se varasti koiralta. Huomaa kengät pöydällä; syyn löydät edellisestä kuvasarjasta.

Tänään heräsin jo seittemältä, mikä seki alkaa tuntua jo kamalan myöhäseltä, ko viikolla herää neljältä. Näköjään sain tuhlattua tämän blogin kirjottamiseen yli tunnin, eli hienosti käytetty aamu! Ehkä seuraavaksi aamupalaa...

Niin, oli melkein unohtua. Nykyaikaistuin viimein myös ruokarintamalla ettimällä bussimatkalla päivällisreseptin kännykällä. Ei siis millään älypuhelimella, vaan ihan perus kännyllä, jossa on näppäimet ja postimerkin kokonen ruutu. Hyvin onnistu! Se resepti oli karppausfoorumilta, mutta muuttelin siitä omanlaiseni, ja semmosen, että miesolentoki pysty syömään (vaikka edelleen se vihaa noita kasviksia...)

Kasvis-jauhelihalaatikko

400 g             jauhelihaa
140 g             pekonia
200 g             pakaste-keittojuureksia
300-350 g         vihannessekoitusta (otin Amerikan kasviksia, koska herneet on nou nou miesolennolle!)
1                 sipuli
2                 tomaattia
n. 4 dl           kuohukermaa
3                 munaa
mustapippuria, suolaa
voita ja/tai öljyä

Pinnalle:         juustoraastetta maun mukaan

Hienonna sipuli ja kuullota sitä hetki paistinpannulla runsaassa voissa tai öljyssä. Lisää jauheliha. Suikaloi pekoni ja kuutioi tomaatit, ja lisää ne pannulle, kun jauheliha on melkein kokonaan ruskistunut, ja anna ruskistua loppuun. Mausta seos rouhitulla tai hienonnetulla mustapippurilla.

Voitele tai öljyä korkeareunainen uunivuoka (itse tykkään öljytä, koska sen saa levitettyä helposti munasutilla!). Kaada juurekset ja vihannekset kylminä vuokaan ja sekoittele. Lisää jauhelihaseos ja sekoita kunnolla.

Valmista "munakerma": Riko munat erilliseen astiaan ja sekoita niiden rakenne rikki. Lisää kerma ja suola ja sekoita hyvin. Kaada seos vuokaan tasaisesti.

Paista uunissa 225-asteessa noin puoli tuntia, lisää sitten juustoraastetta haluamasi määrä, ja paista vielä 10-15 minuuttia (kunnes juusto on sulanut ja saanut hieman väriä).

On hyvää!

Review of the week

Nyt on ollu kyllä niin meneväinen viikko, etten ole ehtiny tänne ko haaveilla kirjottavani. Tänäänkään ei välttämättä aikaa ois, mutta ei olis kyllä myöhemminkään...

Maanantaina pistin tosiaan uhkaukseni täytäntöön, ja treenasin kunnolla. Ensin Tapout XT:tä, jossa oli vuorossa Sprawl & Brawl. Erilaisia isku-potkuharjotuksia, punnerruksia ja vähän vatsalihaksiaki. Yllätyin toden teolla, ko vatsalihasliikkeet onnistu tosi helposti. En ole niitä erityisen paljoa treenannu vielä, mutta aikasemmin se on ollu aina tuskaa nousta lattiasta ylös, ihan oikeasti työlästä. Nyt se suju ko vesi, ja piti hetki miettiä, että teenkö jotain väärin, ko ei tunnu hankalalta. No en, ne on vain kehittyny huimasti! Sitte lähin vielä reippaalle kävelylle, jonka jälkeen oliki jalat väsähtäneet.

Tekasin muuten treenipäivän kunniaksi oikein kunnon proteiinipitosen päivällisen, osittain sen liikunnan vuoksi, ja osittain, koska en jaksanu tehä muutakaan. Eli tonnikalamunakasta ja salaattia.

Tonnikalamunakas

3             munaa
½ prk    tonnikalaa vedessä
pala       paprikaa
½ tl       suolaa
mustapippuria
paistamiseen voita

Sulata nokare voita pannulla ja kuumenna tonnikalaa ja paloiteltua paprikaa hetki, ei kuitenkaan siten, että ottavat väriä. Mausta seos mustapippurilla. Siirrä seos lautaselle. Riko kananmunat kuppiin, sekoita hyvin haarukalla ja mausta suolalla. Lisää tarvittaessa pannulle voita, sitä saa olla reilusti. Lisää munaseos. Siirtele munakasmassaa puuhaarukalla pannun reunoilta keskelle päin, kunnes se alkaa olla hyytynyt. Kun pinta on vielä hiukan raaka, kaada tonnikala-paprkaseos munakkaan toiselle puolelle ja käännä toinen puoli seoksen päälle.

Paprikan lisäksi voit laittaa myös sipulia ja muita mieluisia kasviksia sekaan.

Valmista munakkaan lisäksi salaatti. Salaattiin laitoin kurkkua, tomaattia, jäävuorisalaattia ja punaista paprikaa, ja päälle raejuustoa ja hasselpähkinärouhetta. Kasikkeeksi Hesen valkosipulikastike, tai vaihtoehtoisesti oliiviöljy, jos haluaa aitoja makuja.

Tiistaina kaveri kävi pilkkomassa minun tukkaa, otti kuutisen senttiä latvoista kuivunutta hiusta pois. Sitte käytiin vielä kävelyllä siihen pääle. Rupesin suunnitteleen tuleviin häihin jotain kenkäasustetta, joka yhdistyis tuohon puvun värimaailmaan. Löysin sitte tämmösen virkatun kukan ohjeen, ja rupesin semmosia kokeileen. Kuvia tullee, kunhan saan valmiiksi!

Keskiviikkona oli ihanaa käydä uimassa ja saunassa kaveripariskunnan kans invalidiyhdistyksen saunalla. Se makso kyllä ihan tarpeeks paljon ollakseen vain rantasauna ja laituri, mutta hikisen päivän jälkeen kyllä kannatti.

Torstain tunnelmia löytyy näistä kuvista, joita ei ehkä olis saanu ottaa. Paikkana Tampereen Plevna, jossa pyörähti viimisen kerran Jurassic Park 3D:nä. Oli hieno kokemus nähdä dinot kolmiulotteisina.

Ehkä se oli muihin minun kattomiin 3D-leffoihin verrattuna just hyvä, ko sitä ei ole alun perin tehty kolmiulotteiseksi, ja siksi siinä ei ollu niitä väkipakolla tehtyjä "iik, joku lentelee mua päin!" -juttuja.


Hienoa oli myös se, että koko salissa oli meidän lisäks varmaan kuus ihmistä, eli rennosti saatiin ottaa! Kyllä tuomoset elokuvateatteripenkit kelpais meile kotiakki...

Kotiin ei Tampereelta leffan jälkeen vielä päästy, vaan nähtiin toista kaveripariskuntaa sielä. Käytiin kahvilassa, Fidalla ja Anttilassa. Fidasta tarttu mukaan toppi muutamalla eurolla, ja Anttilasta pari kerää lankaa talven varalle. Vettä sateli tasasesti koko iltapäivän, ja Nokialle päin lähtiessä (hui, mie ajoin!) puhkes oikein kaatosade.

Tuntuu, että vaikka mulla on suunnilleen yhtä paljon vapaa-aikaa käytössä, ko edellisessä työssä, niin silti ei saa yhtä paljon aikaseksi. Onhan tämä kyllä raskaampi homma, ja olen tosi väsyny aina ko kotia pääsen (pari kertaa olen nukahtanu keittiön pöydän ääreenki...) Nyt tämä viikko on varsinki ollu normaalia hurjempi, ko olen tehny suuren osan alueestani yksin, vain aamulla on ollu kaveri toimistoilla.

Tänään oliki sitte kaiken huippu -päivä. Aika lailla työpäivän loppupuolella työkaveri soitti, ja kerto, että meitä on pyydetty tekeen semmonen muuttosiivous eräälle toimistolle. Käytännössä paikka oli tyhjennetty (ehkä noin 50 neliön tila) ja sieltä piti pestä ikkunat ja pyyhkiä lattiat, yms. Noh, huonekorkeuttahan ei ollu ko noin 3 metriä, ja ikkunat patterin korkeudelta kattoon... Aikaa siinä meni ja jalat tuli kipeäksi, mutta kävipähän liikunnasta!

Siitä tuli muuten mieleen, että en ole sitte tuon alkuviikon jälkeen mitään treeniä oikein ehtiny tehä. Sen sijaan, vaikken kaloreita syynäilekään, laskin nettilaskurin avulla, paljonko mie kulutan normaalin työpäivän aikana kaloreita. Jos oletetaan, että kohtalaista rasitusta tulee noin 5 tuntia päivässä, niin kalorinkulutus on huimat 1300 kaloria! Eli juu, ei tarvi kyllä välttämättä tehä mitään sen jälkeen...

Huomenna sitte häitä juhlimaan, ja pitäähän sitä tietysti laihiksesta huolimatta ottaa vähän, tai vähän enemmän. Ehtii sitä sitte laihtua... Alkoholihan ei sinänsä ole kielletty vhh-ruokavaliolla, mutta se muuttuu ruuansulatuksessa glukoosiksi, mikä taas on samaa tavaraa, jota hiilareista tulee. Ite ajattelin tällä kertaa mennä pelkällä kossuvissy-linjalla, koska viime kerralla join punaviiniä, ja oksensin loppuillasta. Party on!

Painokoneet seis: Nyt laihdutusruoka ei laihdutakaan!

No nyt on sitte tehty tutkimus, jossa on huomattu että laihdutsuruoka lihottaa! Kiitos vain, Iltalehti, mutta me karppaajat on tiedetty se jo pitkän aikaa!

Pihla Hakalan juttu Iltalehdessä 17.06.2013

Tuossa jutussa puhutaan enimmäkseen noista keinotekosista makeutusaineista, joilla korvataan sokeria monissa herkuissa ja ihan normi arkiruuissaki. Esitellyt taudit on yleisiä paitsi näittein makeutusaineittein käyttäjillä, kuten juttu valasee, myös paljon valkosta sokeria ja valkosia jauhoja kuluttavilla ihmisillä.

Sehän nyt on selvää, ettei mitään kannata korvat millään keinotekosella. Tutkimusten mukaan limsojen makeutusaineet saa kehon reagoimaan ihan ko elimistöön olis tullu ruiskaus sokeria, vaikkei makeutetuissa herkuissa sitä ole. Eli haima erittää insuliinia vereen, ja insuliini on kehon aineista se, joka sitoo parhaiten rasvaa kehoon. Ei siis ihme, ettei laihdu. Sama pätee kyllä sitte sokeriinki: Paljon sokeriherkkuja, verensokeri pilviin, ja insuliini perässä, ja lopputuloksena läskit tarttuu entistä paremmiin.

Johtopäätös: Jätä pois se sokeri! Älä korvaa sitä millään! Joku voi väittää, että "muttaku mulla on niin kova makeanhimo" tai "muttaku mun pitää saada kerran päivässä pala suklaata". Kokeile kaks viikkoa. Älä syö mitään, missä on lisättyä sokeria tai keinotekoisia makeutusaineita, ja välttele myös sokerisia hedelmiä ja runsasta marjojen syöntiä. Voit huomata, että tuon kokeilun jälkeen ei tee enää ees mieli makeaa! Aiemmin mulla herahti aina vesi kielelle, ko jostain leijaili leivonnaisten tuoksu, tai jos pöydällä oli konvehtirasia, mutta nyt ei. Mekaaninen halu voi tulla, sellanen "no nyt ko tuossa on tarjolla, kerta", mutta keho ei sitä rupea himoitsemaan. Ja suklaat on helppo jättää rasiaansa.

Tuossa Iltalhehden jutussa ravitsemusfysiologian professori Riitta Korpela valasee noitten makeutusaineitten vaikutuksia. Hän tuo esille juuri sen seikan, joka sokerikoukussa olevalle on tuttu: makean syöminen herättää vain uuden makeanhimon - ja sama pätee makeutusaineisiin. Suosittelen tuota sokeritonta kuuria siis erityisesti sokerikoukusta kärsiville. Alkuun voi tuntua pahalta, mutta hei: kai sää nyt kaks viikkoa kestät ilman sokeria? Kokeile edes!

Soimaan tuota lehtijuttua kyllä silti, koska siinä väitetään, että painonpudottajille keinotekoset makeutusaineet olis hyväksi. Ehei. Pysytellään vain ihan luonnollisissa makumaailmoissa, joihin ei lisätty sokeri ja makeutusaineet kuulu. Jos olisin oikein radikaali, niin voisin sanoa, että sokeri on ihmiskeholle vähän niinku huume. Se ei tee keholle hyvää ja siihen jää koukkuun. Vai oliko meän metsästäjä-keräilijä esi-isällä sokeripussukka keittiön kaapissa? Niin.

Kahden viikon sokerittomuus on hyvä alku vähähiilihydraattiselle ruokavaliolle. Samalla suosittelisin jättämään pois myös ainaki riisin, pastan ja vaalean viljan. Monet pääsee myönteiseen kierteeseen jo tällä: paino laskee, mieli virkistyy ja jaksaminen paranee. Kannattaa myös lukasta vielä kerran tämä aloittelijan opas, joka löytyy myös lyhennettynä suomeksi.

Nyt loppu löhöilylle!

No niin! Nyt on sitte työsoppari taskussa. Osa-aikasta siivoojan hommaa nyt ainaki kesäksi, ja Tampeereella, onneks semmosessa yhessä isossa toimistotalossa, ettei tartte matkustella ympäriinsä. Huomenna kello soittaa jo 04.00, mikä ei tietysti ole kovin hohdokasta. Noh, ehkä se palkitsee, ko pääsee kuitekki sitte jo ennen puolta päivää kotiin!

Aampupäivällä laitoin yhen vanhemman neuletyön mittoihinsa venytykseen ja sumutin. Se on tuommonen villatakki, jossa on pitkät etukappaleet. Eilen venyttelin siitä jo takakappaleen ja hihat (olkasaumat on siis jo ommeltu), ja etukappaleet oli pakko tehä erikseen, ko menivät muuten päällekkäin (eikä mulla riittäny nuppineulatkaan!)

Mörkö tykkää auttaa aina näissä hommissa! Yleensä se repii nuppineuloja irti, pehmittää ihanan villasta kangasta ja joskus jopa repii siitä lankoja lenkille... Tosi kiva kaveri! Reissuun ko lähdin, niin heitin tohon pyyhkeen päälle, mutta se oli heti repimässä sitäki pois. Heitin sitte vielä shaalin siihen päälle, ja ilmeisesti se oli kelvannu, koska kotia tullessa shaalin päällä oli kisun lempipallo.

Tämmönen pitäs tulla tuosta rievusta valmiina. Ei ehkä edellisestä kuvasta käy kovin hyvin ilmi!

Tampereella oli aurinkoinen päivä, vaikka aamulla lupailiki säätiedoissa sadetta. Eipä arska haitannu! Paljoa en kuitenkaan säästä nautiskellu muuten, ko kävellessä paikasta toiseen. Sielä ehtii nyt venyä ihan tarpeeks tuon työn myötä.

Todistusaineistoa.

Kotimatkalla otin ittestäni aavekuvia. Buuuh!

Kotona ootti sitte vhh-pitsa ja tekasin vielä pirtsakan salaatin siihen kylkeen. Tuli mieleen erään henkilön kritiikki tätä minun ruokavaliota kohtaan; hän sano, että eihän se nyt voi olla hyvä, koska päivässä pitäs kuitekki syödä seitsemää eri väriä. Minusta tuo meikäläisen lautasmalli on kyllä melko kivan värinen... Ostin kuitekki tänään sitte sitä monivitamiinia, jota minun on ollu tarkotus hommata jo aikasemmin. Sitä suositellaan ihan vaan kaiken varalta. Syönhän mie kasviksia, juu, mutta vaikea sanoa, onko niissä tarpeeksi kaikkea. Etenki, ko syön nykyään huomattavasti pienempiä määriä ruokaa. Oli muuten pahaa se monivitamiini!

Vasen: Nam! Oikea: Ei niin nam. Talvella olen vetäny tuota D:tä, syönpä neki loppuun vielä.

Tuo pitsapohja on muuten Andreas Eenfeldtin kirjan ohjeella tehty, sellasta Oopsie-"leipää". Pistänpä tähän sen ohjeen...

Oopsie-leipä
(6 - 8 kpl koosta riippuen)

3                munaa
100 g        Philadelphia-juustoa
ripaus suolaa
½ rkl        leivinjauhetta (voi jättää pois)
½ rkl        psylliumjauhetta (voi jättää pois, jätin pois)

Erottele munien keltuaiset ja valkuaiset eri kulhoihin. Vatkaa valkuaiset kovaksi vaahdoksi, niin kovaksi, että voit kääntää kulhon ympäri massan putoamatta. Sekoita keskenään juusto ja keltuaiset hyvin. Lisää suola sekä halutessasi leivinjauhe ja psylliumjauhe. Kääntele keltuaisseos varovasti valkuaisvaahtoon, älä sekoita voimakkaasti. Tee massasta 6 - 8 kekoa pellille leivinpaperille. Paista 150 C-asteessa noin 25 minuuttia, kunnes oopsiet ovat kauniin ruskehtavia.

Oopsie käy hyvin leivän korvikkeeksi välipalana; päälle voita ja lempitäytteet. Omasta mielestäni ei tosin maistu eikä tunnu yhtään leivältä, on aika löysän tuntuinen. Mieluiten käytän niitä leivän sijasta lämpimissä voileivissä.

Kääretorttu: Tee taikinasta iso levy pellille, paista kuten edellä. Levittele päälle rasvaista kermavaahtoa sekä marjoja mielesi mukaan, ja kääräise rullalle. Tätä pitäisi minunkin kokeilla.

Pitsan tein näin: Tein kaksinkertaisen taikinan (olisi ehkä riittänyt 1,5 -kertainenkin) ja levitin uunipannuun leivinpaperille. Laitoin pohjan uuniin 200 C-asteeseen noin 15 minuutiksi, jonka jälkeen lisäsin täytteet ja mausteet (oman mielen mukaan). Laitoin tomaattimurskaa, tonnikalaa, jauheliha-pekoniyhdistelmää paistettuna, herkkusieniä sekä tietysti rasvaista juustoraastetta. Tuo pohja on aika löllö, ja paisuu paksunnäköiseksi. Oikeastaan se on aika ilmava, ja mie taputtelin sitä vähän kasaan ennen täyttämistä. Sitte laitoin takas uuniin vielä noin 15 minuutiksi, kunnes juusto suli.

Tuo ohje englanniksi ja paljon muita hyödyllisiä reseptejä, vinkkejä ja ohjeita LCHF:ään liittyen löytyy Diet Doctor -sivuston aloittelijan oppaasta.

Meän oli tänään tarkotus myös mennä käymään uimassa, mutta ulkouduttuani työmiestäni ootteleen alko kuulua ukkosen jytinää. Mentiin kumminki rannalle katteleen, ja olihan sielä porukkaa vielä. Alko kuitekki kuulostaa niin karulta se jylinä, ja näin jopa etäisen salamanki, joten päätettiin lähteä sittekki takasi. Kreivin aikaan, vai miten se meni, koska kotipihaan päästyämme puhkes oikein kunnon kaatosade! Noh, uintireissu tuoki. Tulipa ainaki kastuttua.