Nami-reseptejä!

Olen taas kunnostautunu ruokapuolella, koska olen vakaasti päättäny ruveta taas vähentään tuota hiilarien mussutusta, kun massu sen taas sallii. Ehkä siten saatas mieheltäki ne "raskauskilot" pois, ko se on niistä niin kovasti valittanu...

Viime viikolla tein Yhteishyvä-lehden ohjeella kasvis-munalaatikkoa, johon lisäsin kuitekki vielä jauhelihaa, koska eihän miehet nyt mitään kasvisruokia vetele... Tein laatikon noin puolitoistakertasena, koska tuossa ohjeessa oli ilmeisesti käytetty tosi pientä vuokaa. Tähän tapaan se tais mennä:

Jauheliha-kasvis-munalaatikko

450 g pakastekasviksia
400 g jauhelihaa
6 kananmunaa
4,5 dl maitoa
suolaa
voita/öljyä voiteluun

Paahda pakastekasviksia kuivalla pannulla, kunnes niistä irtoava neste haihtuu ja kasvikset saavat hiukan väriä - melko miedolla lämmöllä, ettei pala. Sekoita kulhossa munat, maito ja suola, ja kaada seos voideltuun uunivuokaan. Lisää päälle kasvikset. Ruskista pannulla jauheliha ja sekoita kasvis-munaseoksen joukkoon. Kypsennä 175-asteisessa uunissa 25-30 minuuttia.

Ei ehkä niin mairittelevan näköstä, mutta maistu!

Ettin sitte yhtenä päivänä lisää karppausreseptejä vihkooni, ettei tarvis koko ajan samoja ruokia vetää, ja erityisesti koitin löytää semmosia kivoja välipaloja, joita nyt on pakko syödä aina, ko nälkä tulee. Löysin sitte nämä "möttöset", joita tituleerattiin aamiaiseksi, mutta paremmin minusta kyllä sopii just välipalaks tai iltanaposteltavaks. Ohje oli melko suuntaa-antava, mutta mie tein näin:

Möttöset

4 munaa
n. 1 dl kuohukermaa
150 g emmentaljuustoraastetta
200-300 g kinkkukuutioita
½-1 punainen paprika
1 rkl soijajauhoa (käytin ihan vaan ohrajauhoa)
mustapippuria
sipulimaustetta
paprikajauhetta

Sekoita munien rakenne rikki haarukalla. Sekoita hyvin joukkoon muut ainekset, mutta hätä halutessasi osa kinkkukuutioista ja juustoraasteesta möttösten päälle laitettavaksi. Jaa taikina muffinssivuokiin - jos käytät paperisia, laita 2 päällekkäin ja pellille vieriviereen, etteivät kaadu. Ripota päälle ensin loput kinkut, sitten raasteet. Paista 200-asteisessa uunissa, kunnes saavat väriä pintaan (noin 15 min).

Idioottina tein satsin alumiinivuokiin, jotta on helppo lusikoida siitä naamariin... Kunnes tajusin, että eihän näitä voi mikrossa tämmösinä lämmittää, vaan pitää kaivaa ne pois. Noh, seuraavalla kerralla muistan!

Tämmösiä on siis tullu kokeiltua tällä kertaa. Lisäks tekasin broilerikiusausta myöskin karppaus.info-sivuston ohjeella, ja tällä kertaa noudatin ohjetta ihan täsmälleen! Paitsi taisin lisätä kyllä päälle myös vähän Aura-juustoa... Se oli hyvää!

Pulla on uunissa. Kettu kuittaa.

Vaikka kaikki kolme tämän blogin lukijaa  sen jo varmaan tietääki, niin erittelen nyt hiukan tätä minun pitkän hiljaisuuden syitä.

Suunnitelmissa se on ollu (ehkä enemmän ko kukaan haluaa tietää), ja nyt se viimein onnistu! Jo viikko uuden vuoden jälkeen tikku näytti kahta viivaa, mutta eihän sitä toki heti haluttu kaikille julkistaa. Nyt on kuitekki jo eka ultraki takana ja enimmät sukulaiset ja kaveritki jo tietää. Menossa on 13. viikko, ja jo syyskuussa meilä pitäs olla ihan oma itkevä kakkakone kotona!

Toivon kuitekki, etten rupea hössöttämään tästä ihan liikaa tänne nettiin; onhan noita raskausblogeja jo muutama... Eikä mulla mikään hössötysolo ees ole, vaan päinvastoin olen ottanu tämän tosi rauhallisesti ja jotenki rationaalisesti. Okei, olen raskaana, en voi ryypätä enkä polttaa (mitä en varmaan muutenkaan tekis), väsyttää ja turvottaa, ja jos en syö säännöllisesti, alkaa oksettaa. Näihin pitää vaan tottua, niinku siihenki, että joudun pian väkisin nukkumaan pelkästään kyljelläni, vaikka tuo ainainen hermosärky ei siitä todellakaan tykkää. Joo, jossain vaiheessa joudun synnyttämään, sehän nyt on väistämätöntä, mutta se on myöhemmän ajan murhe. En tosiaankaan leiju pilvissä ja suunnittele pää höttösenä, millasia vaatteita ja millasia rattaita ja ja ja... Oikeastaan tämä on ollu päinvastoin aika kamalaa tähän mennessä. Monet on sanonu, että kolmen ekan kuukauden jälkeen pitäs koittaa jotenki auvoinen aika, mutta näinköhän... Ainaki tuo särky koittaa pitää kaikein auvoisuuden loitolla.

Yks asia alko, toinen tuli päätökseensä. Nimittäin laihdutushan loppu ko seinään; eihän sitä suositella raskaana oleville, enkä varmasti olis pystynykään koko hommaan enää. Olen tammikuun lopulta asti syöny jälleen hiilaripitosta ruokaa, ja vähentäny samalla rasvasen ruuan syömistä. Tarkotus ei ollu ihan näin hurjasti muuttaa tuota vhh-ruokavaliota, mutta en vaan pysty enää syömään monia siihen sopivia ruokia.

Raskautta suunniteltaessa mulla oli tarkotus lisätä vain yksi täysjyväleipäviipale päivässä syömisiini, ja muuten pitää paletin ihan samana. Pian huomasin kuitekki, että rasvasen ruuan ajatteluki ällöttää, ja aloin himoitseen leipää. Aiemmin söin pari-kolme kertaa päivässä, mutta nyt täytyy syödä 3-4 tunnin välein, tai tulee paha olo. Aamupalan olen pitäny samana ko ennenki, mutta muuten ruokavalio on muuttunu oikeastaan täysin. Pari-kolme leipäviipaletta, toki täysrasvaa ja kasviksia päälle, perunaa pääruuan lisukkeena, jonku verran tulee syötyä myös sokeriherkkuja, hedelmiä, ym... Tämä tahti on aiheuttanu painonnousua nelisen kiloa siitä, mihin pääsin, mutta toisaalta painon myös odotetaan nousevan raskauden aikana. Viikottaista nousua on onneks keskimäärin vain 350 g, eli aika rauhallista se vielä on.

Tämä taska saa vielä oottaa aikaansa... 30 kiloa oli vuoden tavote helmikuuhun mennessä; parhaimmillaan pääsin -27 kiloon. Miesolento antanee kuitekki olosuhteet huomioon ottaen luvan leimaan sitte, ko se on mahollista.

Eilen kokeilin tehä kasvis-jauhelihalaatikkoa pitkästä aikaa, ja testata, saisinko jo syötyä tuota vhh-ruokaa. Aika huonosti se meni alas, ja hajuki hiukan ällötti. Palanpainikkeeksi oli pakko napata vielä leipä, koska maha tuntu olevan sekasin jo pienen annoksen jäljiltä. Lähinnä tein kokeilun miesolennon takia, joka seki on huomannu omien kilojen lisääntyneen, ko en enää tee yhteiseksi ruuaksi vähäiilarista. Ei se niistä pöperöistä tykkää, mutta on toki tyytyväinen, ko paino niillä putoaa. Voi kuitekki olla, että se joutuu nyt sijaiskärsimään, koska tuntuu, etten mie pysty palaamaan aiempaan ruokalistaan.

Muuten ei olekaan sitte mitään ihmeempää kerrottavaa, pääasiassa siksi, että oleilen nyt ronskisti ihan vaan kotona. Harjottelua oli tarkotus alottaa tässä kuussa, mutta lopulta päätin jättää sen väliin. Osasyynä oli toki tuo selästä johtuva hermokipu, joka ei varmasti olis ainakaan parantunu harkassa, mutta toisena syynä oli myös turhautuminen työnantajaan, joka ei vastannu hyvissä ajoin puhelimeensa, mistä syystä sopimusta ei sitte saatu aikoinansa kirjotettua. Olenhan mie myös ollu tosi väsyny viime aikoina, mikä tuntuu ihan oudolta: käyn kävelylenkillä puoli tuntia-tunnin, ja tuntuu, ko olisin tehny täyden työpäivän! Mulla jopa hieman hävettää aamusin, ko miesolento lähtee uuteen työhönsä, ja jään lojumaan tänne... Koitan kuitekki reippaasti tehä kaikki kotityöt vastapainoksi; mitä sitte jos siinä välissä nukun jonku tunnin..?

Väsymyksen laadusta kertonee seki, että yhteen väliin en jaksanu tehä ollenkaan käsitöitä, ja nytki huomattavan vähän. Tosin siihenki vaikuttaa se, etten pysty välillä istumaan ollenkaan säryn takia, ja seisaaltaan tekeminen tuntuu paitsi hölmöltä, myös rasittavalta. Alotin yhen vauvaneuleen Teneriffalla; raidallisen haalarin alpakkalangasta. Se oli sen jälkeen pitkään tauolla, koska jotenki yhdistin sen siihen lomalla tosi pahana alkaneeseen raskauspahoinvointiin, ja pelkkä keskeneräsen työn näkeminen sai mahassa kiertämään... Jännästi se psyyke vaikuttaa! Olen virkkaillu jotain kokeeksi, ja jatkanu Siskon mysteerihuivia, johon viimein taas tulee uusia osia. Ehkä tämä blogin päivittelyki taas tihenee tästä...

Kahden tähden päivällinen

Tehdäänpä tästä nyt sitte oikein ruokakirjotus, ettei mene taas vellit ja jotku muut sekasin, niinku yleensä!

Näin vailla vakituista työtä ollessa olen satsannu sekä käsitöihin että ruokaan, ja tänään tein oikein kunnon pöperöt alusta loppuun ihte.

Alotetaan mulle tarkotetusta lisukkeesta (jonka aineksista suurin osa miesolennolle inhotus). Sen ohje on Ratula-ohjelmasta, jota olen kattonu nyt boksilta, varmaan neljä vuotta sen jälkeen, ko ne jaksot alun perin tuli. Olen myöhäisherännäinen! Onneksi resepti sentään löyty vielä Subin nettisivuilta, eihän siinä kattellessa sitä voinu kirjottaa ylös, ko puikot kilisi... Netissä ei lukenu kaikkien ainesten määriä, joten lisäilin ne itte sen mukaan, miten tänään tein.

Punajuurivuoka

n. 1 kg     punajuuria
1           iso sipuli
(2          valkosipulin kynttä) <- unohin nämä!
170 g       Valio Aura-juustoa
150 g       creme fraichea
            öljyä ja/tai voita
            (yrttejä)
            merisuolaa
            mustapippuria
            juustoraastetta 

Lohko punajuuret ja sipulit uunivuokaan. Lorauta päälle öljyä.

Mie lorautin oliiviöljyä, ko sitä sattu olemaan.

Paloittele homejuusto ja leikkaa voista lastuja, ja levitä juuresten pinnalle. Rouhi päälle mustapippuria ja merisuolaa.

Käytin muuten eka kertaa tuomosta rouhimisvehjettä, jonka olen saanu anopilta. Siinä on nyt merisuolaa, ko pippuria oli jo valmiina rouheena. 

 

 

Levitä päälle ranskankerma ja juustoraastetta maun mukaan. Paista 200-asteessa uunin keskitasolla reilu tunti. Peitä tarvittaessa foliolla.

Peitin vartin paiston jälkeen foliolla, ko juusto alko mennä tummaks, ja annoin olla varmaan tunnin ja vartin uunissa. Loppuaika oli tosin jälkilämmöllä.

Lopputulos oli punajuurimainen, mutta kivasti maistu tuo Aura-juusto ja voi sieltä seasta. En tiä, oisko voinu muhia vielä kauemminki, että punajuurista ois tullu pehmeämpiä, mutta maistu näinki!

Sitten tekasin meille molemmille sopivia pihvejä, joiden ohjeella syntyvät myös lihapullat. Nämä on karppaajaystävällisiä, eli eivät sisällä korppujauhoja! Kuvittelin tekeväni tämän ohjeen mukaan, mutta jotain tuli taas lisäiltyä...

Lihapullat tai pihvit

750-800 g      jauhelihaa

2              munaa

loraus         kermaa

1/2 - 1        sipuli

4              valkosipulin kynttä

               juustoraastetta

               mustapippuria

               merisuolaa 

Sekoita jauhelihaan munat.

Hienonna sekaan sipulit. Valkosipulin olen viimein oppinu hienontamaan murskaamalla sen ensin veitsen kyljellä ja hienontamalla sitte kuten sipulin.

Loraus kermaa... Huomaa oikea, rasvainen kuohukerma (ei mitään ruokakermoja!). Mukaan menee juustoraaste, rouhittu meriuola sekä mustapippuri, ja sitte sekotetaan ankarasti.

Taikinasta tuli yllättävän taikinamaista korppujauhojen puuttumisesta huolimatta. Muotoile joko lihapulliksi tai pihveiksi käsin.

Ja paistetaan joko pannulla voissa tai uunissa noin 225-asteessa 10-15 minuuttia.

Tein tällä kertaa tämmösiä yhden käden pihvejä. Uskokaa tai älkää, mutta taiteilin nuo piffit siis yhdellä kädellä, koska en tykkää yhtään minkäänmoisten taikinoiden tunnusta (kylmä ja ällö), enkä halunnu sotata molempia käsiä. Aika hienosti onnistu!







Itse siis selvisin näillä eväillä, mutta miesolento taiteili ittellensä perussalaatin, ja pitihän sillekki vähän kostuketta siihen annokseen tulla. Joten tein sille vielä bearnaise-kastikkeen. Tässä on alkuperänen ohje, tekasin nyt puolitetun version. Näin ikään!

Bearnaise-kastike

4          kananmunan keltuaista
1 dl       vettä
1/2        sipulia
2 rkl      valkoviinietikkaa
5          valkopippuria (tai ihan vaan jauhettua valkopippuria ripaus)  
200 g      voita
           rakuunaa

 













 Valmista ensin mausteliemi vedestä, etikasta, pippurista ja sipulista. Kiehauta seosta minuutti-pari.

Tarvitset vielä kaksi kattilaa (toinen voi olla myös lasikulho). Toisen kattilan on oltava niin iso, että pieni kattila tai lasikulho mahtuu siihen vesihauteeseen. Laita isoon kattilaan vettä kuumenemaan vesihaudetta varten, mutta älä anna kiehua, kun alat valmistaa kastiketta.

 














Erottele munista keltuaiset joko pienempään kattilaan tai lasikulhoon. Siivilöi keltuaisten joukkoon keittämäsi mausteliemi (sipulit ja mahdolliset pippurit siis jää pois).

Laita pienempi astia vesihauteeseen ja vatkaile vimmatusti, kunnes kastike on kypsää. Älä anna keltuaisten paakkuuntua.

Kun munat on kypsyneet (ilmeisesti kun kastike on kauniin keltasta), vatkaa joukkoon reilu kimpale voita.

Sekaan vielä maun mukaan rakuunaa, ja kun voi on sulaa, on kastike valmis.

Kastike säilyy kyllä jääkaapissa muutaman päivän, mutta menee oudon näköseksi voin jähmettyessä. Jos siis haluaa joka päivä hienon kastikkeen, niin pitää se joka päivä uudestaan valmistaa! Me ei tehä niin!

Sain jopa pöydänki siistittyä ja jonkulaiset rätitki siihen... Ostin nuo tabletit kirppikseltä aikomuksena tehä työn alla olevaan tablettilaukkuun sellasesta tasku, mutta ehkä säästän pari. Ei ne tosin kauaa siistinä pysy, ko Mörkö makailee ne ihan karvasiksi...

Jatketaan vielä reilusti ruoka-aiheella, ehkäpä tässä olis jälkkärivinkki, jos tämä olis oikein neljän tähden illallinen... Tein yks ilta iltapalaksi kookoslettuja eka kertaa, ja tottakai sitä niin ihanaa karppaajan vanilijakermajäätelöä (linkissä jutun lopussa), jota en enää vaihtais pois.

Nämä molemmat reseptit (jäde ja letut) on jotain blogista, mutten nyt löytäny sitä. Lettuja tein vain puolikkaan annoksen, koska en ollu varma, tykätäänkö me niistä.

Kookosletut

4         munaa
50 g      voita
2 tl      hedelmäsokeria (laitoin vaniljasokeria)
1/2 tl    suolaa
4 rkl     kookosjauhoa
2 dl      maitoa (punasta!)

Kaikki ainekset sekotetaan kulhossa, viimisenä lisätään kookosjauho siivilöiden. Paistetaan pannulla voissa.

Lettuja syötiin tuon jätskin sekä mansikoiden kera. Miesolento sano, että letut oli hyviä (ei niin hyviä, ko oikeat), ja olin tosi yllättyny. Minusta nämä kookosversiot oli hiukan jauhosen tuntusia, eikä ne oikein maistunu miltään. Lisukkeiden kanssa kyllä meni, mutta en tiä, tulenko tekemään näitä lisää (mihin hittoon mie sitte käytän sen kilon pussin kookosjauhoa, jonka ostin???)

Noin. Seuraavalla kerrala sitte jotain muuta, nyt olen kirjaimellisesti täynnä ruokaa!

Ohi syyskuun...

Tässäpä tämän kuun toinen blogiteksti! Inhottavaa, miten nopeasti tämä aika kuluu. Mieki olen varmaan kohta keinutuolissa selkä vääränä... Tai ainaki sitte, ko saan keinutuolini verhoiltua!

Työväenopiston verhoilukurssi pyörähti tosiaan käyntiin viime lauantaina Pirkkalassa, ja miehän menin tekeen sitä ikuisuusprojekti-keinutuoliani sinne. Sen piti valmistua jo viime jouluksi... Tai niin mie haaveilin, kunnes tajusin, miten älyttömän iso urakka tuo verhoilu oikeastaan on (etenki ko alotin sen ihan raadosta).

Tässä vähän kuvia tuosta tuolista...

Tällasena sen ostin, hintaa oli 15 euroa. Päällä oli tuo vihreä päällinen jälkikäteen lisättynä.

Päällisen alla oli tosi haurasta ja paikattua punasta kangasta...

...ja sen alla vähän kaikennäköstä. Ilmeisesti vähentyneitä täytteitä oli koitettu paikkailla muun muassa vanhoilla pyyhkeen palasilla!

Tästä alotin verhoilun, eli käytännössä nollasta. Tässä vaiheessa puuosat (jalat ja käsinojat) on hiottu ja käsitelty puuvahalla.

Ja tähän on tultu! Viime kerralla tosin sain jo tuon selän juuttikankaan naulattua kiinni ja reunatukiompeleet ommeltua. Enää ei ole pitkä matka...

Kotosalla olen puuhannu pitkästä aikaa ristipistotyötä, vauvataulua. Tarkotus olis antaa se lahjaksi eräälle lapsukaiselle, joka ei kyllä enää ole mikään vauva, mutta parempi myöhään..!

Kuvan yläpuolelle tulee etunimet ja alapuolelle syntymäpäivä. Awws!

Puuhasin myös tämmösen tässä yks päivä... Yhdistelin matonkuteenpätkiä keräksi ja virkkasin menemään. Ehkä tästä tulee anopin koiralle lelukori...

Laihdutusrintamalla menee myös hyvin. Kävin tänään kehoanalyysissa viiden ja puolen kuukauden jälkeen, ja tuloksia oli tullu huimasti! Yhteensä painoa on pudonnu seittemän kuukauden aikana 21 kiloa!

Tässä on vertailua noista kahdesta kehoanalyysistä. Eka on tehty just ennen ko alotin vähähiilihydraattisen ruokavalion, ja olin siihen mennessä saanu vähäkalorisella rääkillä jo 5 kiloa pois. Toka on tältä päivältä.

                  8.4.2013     19.9.2013     MUUTOS

Paino             98 kg        82 kg         -16 kg
Painoindeksi      38,8         32,4          -6,4 yks
Vyötärönympärys   115 cm       101 cm        -14 cm
Rasvaprosentti    46 %         37,8 %        -8,2 %-yks
Viskeraal. rasva  10           6             -4
   Viskeraalisen rasvan arviossa hyvät arvot on välillä 1-12
Kehon nestemäärä  39,4 %       44,8 %          +5,4 %-yks
Kehon lihasmassa  50,2 kg      48,2 kg       -2 kg
Kehon luumassa    2,7 kg       2,6 kg        -0,1 kg  

Ainoat miinuspuolet on tuo lihasmassan kutistuminen, vaikka tämä mittaaja kyllä sano, että tuo pudotus on miltei olematon käytännössä, ja lisäksi luumassan vähyys. Pitäs alkaa kai syömään vielä kalsiumtabuja, että se kasvais. Mutta muuten aika mairittelevat tulokset viidessä ja puolessa kuukaudessa! Kauhistutin tosin tuon analyysin tekijän näyttämällä päivän ruokalistani, johon tunnetusti kuuluu pirusti rasvaa...

Aamupala (n. klo 4.50)
-n 100-150 g turkkilaista jogurttia (10%) ja 1-1,5 dl kuohukermaa (35%) sekaisin
-päälle 1-2 rkl manteli-kookos-hassel-seosta ja 10-20 g mustikoita/mansikoita
-iso kupillinen kahvia kuohukermalla

"Lounas" (n. klo 10-11)
 -Töissä kourallinen pähkinäsekoitusta
(-kermakahvi)

Päivällinen (n klo 15)
-Esim. kasvisjauhelihalaatikko
-vettä

Iltapala (jos on nälkä, n klo 19-20)
-100-200 g halloumijuustoa voissa paistettuna
TAI
-100 g makkaraa (joskus kermajuustolla kuorrutettuna)
TAI
-kurkku- ja paprikasiivuja majoneesiin dipattuna

Lisäksi päivän mittaan runsaasti vettä, n 2,5-3 litraa

 Säästä on vielä pakko puhua. Nimittäin syyssäästä! Ihan yllättäen tuli synkkää ja kamalaa, pitää varmaan ostaa taas D-vitamiinit talven varalle...

Näin mahtava sumu oli tässä yks aamu viiden aikaan Nokialla.

Lapin ruska oli alkanu kauniisti jo alkukuusta, ja näin ihanaa säätä oli mummon hautajaispäivänäki:

 Lapin reissu jäi harmillisen lyhyeksi töitten takia. Menin lauantaiyönä ja palasin tiistaiyönä. Siinä oli kyllä ihan liikaa junan penkillä nukkumista noin lyhyelle välille! Ja olihan tuo matkan aiheki ikävä; olis ollu kiva olla pitempään vähän paremmissa merkeissä. Sinne se mummo jäi, kotikylän hautuumaalle. Enpä ole ennen muuten kaivanu hautaa umpeen!

Töistä vielä puheenollen: ne loppuu ens viikolla! Näin päätin, eikä tule kyllä ikävä! Mulle on nyt viime aikoina lastattu niin valtava määrä hommia niskaan, että ihmettelen, miten mie saan ne työpäivän aikana ees tehtyä. Ei tommosta jaksa kyllä kukaan... Tai ehkä jaksais, mutta päätin ajatella omaa itteäni, enkä halua rikkoa paikkoja yhden työn takia. Selän lisäksi mulla on ollu ranne jotenki kipeä, puhumattakaan kuukautiskierrosta, joka on heittäny ihan häränpyllyä. Mutta nyt se on soronoo!

PS: Koitan kirjottaa seuraavan jutun aikasemmin, ettei tule näin pitkää lätinää!

Kaikenlaista!

Viikko on taas vierähtäny, eikä bloggailua ole varsinaisesti tapahtunu ollenkaan (jos niin voi ees sanoa....)

Eipä tässä paljoa ole ollu raportoitavaakaan, muuta ko töitä ja pari yksinäistä iltaa, ko miesolento on yöpyny kotipaikassaan, josta on siis noin 40 kilsaa lyhyempi matka sen töihin.

Torstaina shoppailin KappAhlin alesta pari paitaa ja kaulakorun, ko sattu olemaan klubiasiakkaille vielä alehinnoistaki puoleen hintaan. En ehtiny sovittaan, mutta olivat oikean kokosia. En tajua, miten mie taas tein sen: jouduin hölkkäämään kauheata vauhtia bussipysäkille, vaikka olin päättäny, että nyt lähen ajoissa. Jossain siinä 13.05 aikaan tajusin, että se yhden jälkeen lähtevä bussi lähteeki 13.10 eikä 13.15! Noh, onneks se oli vähän myöhässä, koska olin pysäkillä just tasan tuohon lähtöaikaan...

Näppäilin oikein kuviaki uusista vaatteista, vaikka tukka ja naama on sen näkösiä, ko työpäivän jälkeen voi ollakki, ja kuvakulmat on hassuja, koska itte on aika vaikea ottaa ittestä kuvia. Housutki on vielä numeroa liian isot! Ei mene hyvin...

Toppi olis voinu olla läpinäkymättömämpi. Se paljasti myös vatsamakkarat ikävästi, joten ehkä pidän tätä leggingsien kanssa, jollon makkarat on "tasasemmat". Tuo väri on oikein ehkä ekassa kuvassa; semmonen persikkainen (mikä ei ole ollenkaan minua, mutta koska sopivampaa väriä ei ollu, päätin heittäytyä hurjaksi!).

Näytän ehkä hiukan mielipuoliselta tuossa ekassa kuvassa! Tämä koru on vanha, ja siitä näkee, kuinka rähjääntyny se jo on. Muistuttaa niistä ajoista, ko vielä harrastelin kitaransoittoa...

Pohjosen kotona siivoilin vaatekkaappiani, ja löysin sieltä erään villapaidan. Olen sen neulonu varmaan lukioaikoina (koska Tiinalla on olemassa tästä neulomisprosessista kuvatodisteita). Se oli oikeinki sopiva minun pääle, ja nappasin sen mukaani, että tulee käyttöön. Joustinneule kauluksessa oli melko tiukasti päätelty, ja mietin, että ehkä sen vois purkaa ja neuloa uudelleen, vaikka eri väristä. Malli on muuten tosi kiva, vaikka teinki sen eri langalla kuin ohjeessa oli mainuttu (lankana siis 7 veljestä). Ohjeenki jopa löysin, olen sen käsin kirjottanu ruutupaperille, enkä muista mistä. Ilmeisesti ei ollu kopsukonetta/tulostinta sillon! Voisin ehkä tehdä jossain vaiheessa uuden, siitä oikeasta (tai saman vahvusesta) langasta.

Mulla oli meininki tehä välikäsityönä lautanauhasta kirjanmerkki semmosista langoista, joita mulle on jääny Peräpohjolan kansallispuvun huivista. Huivin tein koulun kulttuurilähtösen valmistamisen näyttöä varten. Eihän tuosta lautanauhasta mitään sitte tullu. Ensin en meinannu saada loimea luotua, koska langat oli vyyhdeillä ja suunnilleen ompelulangan vahvusina ne takerteli koko ajan. Sitte lopulta sain loimen laudoille, ja vain huomatakseni, että minun puutyökurssilla tekemät laudat oli ihan kakat. En ollu niitä jaksanu vissin hioa tarpeeks, koska langat takerteli vanerin repaleisiin viiluihin, eikä ne oikein kääntynykään sujuvasti. Noh, jos sitä Toikalta tilais sitte kalliilla kunnon laudat...

Nätti huivi, mutta työtä riitti aikoinaan siinäki! Jaiks!

Eilinen meni Vammalassa (jota en miekään voi sanoa Sastamalaksi, vaikka se semmonen nykyään on). Käytiin ensin miesolennon ja anopin kans torilla, jossa oli joku tapahtuma. Sielä oli myös muun muassa Timo Soini ja Ben Zyskowicz (jonka nimen kirjotusasu oli tarkistettava Wikipediasta). Jälkimmäistä en kyllä ees nähny, mutta muut seuralaiseni vakuutti, että kyllä se sielä oli. Ostin herneitä litran, mutta sain varmaan kaks (se myyjä vissin halus eroon niistä). En tiä, jaksano mie syä ne kaikki, ennen ko menee pahaksi!

Sen jälkeen kotiuduttiin anoppilaan, jossa muun muassa saunottiin ja rupateltiin. Rontti-kissalta poistettiin erittäin ammattimaisin ottein punkki, eikä se (kissa) vastustellu yhtään, vaikka se varmaan sattu. Ehkä se on niin fiksu, että tajus, että me vain autetaan sitä. Koira sen sijaan keskitty erilaisten tavaroiden tuhoamiseen...

Kivikissa oli ilmestyny pihalle. En muistanu kysyä, kuka sen on tehny. Tuo kaljatölkin klipsuista tehty koru on Hetalta (kiitti!!). Vanha kissaherra oli tyytyväinen huomiosta, jonka se varasti koiralta. Huomaa kengät pöydällä; syyn löydät edellisestä kuvasarjasta.

Tänään heräsin jo seittemältä, mikä seki alkaa tuntua jo kamalan myöhäseltä, ko viikolla herää neljältä. Näköjään sain tuhlattua tämän blogin kirjottamiseen yli tunnin, eli hienosti käytetty aamu! Ehkä seuraavaksi aamupalaa...

Niin, oli melkein unohtua. Nykyaikaistuin viimein myös ruokarintamalla ettimällä bussimatkalla päivällisreseptin kännykällä. Ei siis millään älypuhelimella, vaan ihan perus kännyllä, jossa on näppäimet ja postimerkin kokonen ruutu. Hyvin onnistu! Se resepti oli karppausfoorumilta, mutta muuttelin siitä omanlaiseni, ja semmosen, että miesolentoki pysty syömään (vaikka edelleen se vihaa noita kasviksia...)

Kasvis-jauhelihalaatikko

400 g             jauhelihaa
140 g             pekonia
200 g             pakaste-keittojuureksia
300-350 g         vihannessekoitusta (otin Amerikan kasviksia, koska herneet on nou nou miesolennolle!)
1                 sipuli
2                 tomaattia
n. 4 dl           kuohukermaa
3                 munaa
mustapippuria, suolaa
voita ja/tai öljyä

Pinnalle:         juustoraastetta maun mukaan

Hienonna sipuli ja kuullota sitä hetki paistinpannulla runsaassa voissa tai öljyssä. Lisää jauheliha. Suikaloi pekoni ja kuutioi tomaatit, ja lisää ne pannulle, kun jauheliha on melkein kokonaan ruskistunut, ja anna ruskistua loppuun. Mausta seos rouhitulla tai hienonnetulla mustapippurilla.

Voitele tai öljyä korkeareunainen uunivuoka (itse tykkään öljytä, koska sen saa levitettyä helposti munasutilla!). Kaada juurekset ja vihannekset kylminä vuokaan ja sekoittele. Lisää jauhelihaseos ja sekoita kunnolla.

Valmista "munakerma": Riko munat erilliseen astiaan ja sekoita niiden rakenne rikki. Lisää kerma ja suola ja sekoita hyvin. Kaada seos vuokaan tasaisesti.

Paista uunissa 225-asteessa noin puoli tuntia, lisää sitten juustoraastetta haluamasi määrä, ja paista vielä 10-15 minuuttia (kunnes juusto on sulanut ja saanut hieman väriä).

On hyvää!

Such a lonely day

Tulipa tänään reissattua ympäriinsä bussilla mansikkametsällä! Eilen saatiin tosiaan yks laatikko, mutta olin raivannu niin hyvin tilaa pakkaseen, että todettiin sinne mahtuvan vielä toinen mokoma, jos sellanen saatais käsiimme. Noh, miesolennolla on ylitöitä tänään ja se jää kotipaikkaansa yöksi, joten se ei niitä vois käydä ostaan niinku eilen. Siispä mie autottomana kaivoin vanhan kunnon kaljakärryn naftaliinista, ja nappasin sen mukaan seikkailulle, joka käsitti bussimatkan ja kävelyn Tampereella töihin!

Niin, luit oikein: kaljakärrystä oli puhe! Siis juuri semmonen, mitä ruotsin- tai vironlaivoilta tuodaan, johon köytetään "mustekaloilla" muutama koppa olutta... Juu, mie käytän semmosta kaikenlaisen muun roinan roudaamiseen! Kouluaikoina siinä kulki matkalaukku, harrastuspaikalle matonkuteet, ja kuljetimpa mie yhen hyllynki siinä osissa pintakäsiteltäväksi!

Mutta aiheeseen, eli mansikoihin. Niitä löyty lopulta Nokian sittarilta, kalliiseen hintaan, mutta minkäs teet, ko ollaan jälleen mattimyöhäsinä liikkeellä. Boksi pussiin ja kiinni kärryyn, ja à vot: piilojuoppo on valmis! Niin sitä varmaan moni ajatteli, ko kuljetin sittarin pussiin verhottua laatikkoa julkisella paikalla... Yksiki perheen kanssa liikkuva isä katto vähän pitkään (ja huomasinko ehkä jotain säälin ja pahastuksen sekasta sen ilmeessä?). Hetken mietin, pitäskö tarjota sen läpeille mansikoita, että lakkais epäilemästä, mutta sitte muistin taas, mitä ne oli maksanu.

Mansikoista tuli tällä kertaa myös jonkulaista survosta (pikahilloa, niin sanoakseni), jollasta anoppi on tehny myös, ja jota miesolento tykkää laittaa aamupuuroon. Se on helppo tehä: mansikat tehosekottimeen, maun mukaan sokeria (mie laitoin aika vähän, ehkä 1-2 rkl / 0,5 l) ja sekotin päälle. Valmis! Voi tehä myös sauvasekottimella.

Löysin Tiimarista tuomosia ihania minipakasterasioita, joissa oli kivan väriset kannet. Purkkiin mahtuu 1 dl, eli ne on niiiin söpöjä. Miesolento saa niihin mansikka-annoksensa maitorahkan kanssa syötäväksi töihin... Harmi vain, ettei ostaessa voinu mitenkään huomata näistä vakuumipakatuista bokseista, ettei ne kannet napsahakaan kiinni, vaan on irrallisia! Jes! No, mitäpä ei maalarinteippi korjais... Onneks olivat alessa ja halpoja!

Mansikkashow:ta ennen tein ihanaa salaattia, ja tässä on sen resepti. Alkuperänen on muistaakseni jostain keittokirjasta, mutta en kuollakseni tiä, mistä, koska kaikki minun lempireseptit on kopsattu omaan kirjaansa. Muunsin sitä hiukan vhh-ruokavaliolle sopivammaksi.

Tonnikala-juustosalaatti

1 pss (200 g)      pakasteherneitä
200 g              emmental- tai kermajuustoa
2                  maustekurkkua
2                  sipulia
3                  kovaksi keitettyä munaa
3                  tomaattia
1 tlk              tonnikalaa vedessä

Kastike:
1 tlk              kermaviiliä
2 tl               sinappia
1 rkl              viinietikkaa
1-2 tl             sokeria
½ tl               musta- tai valkopippuria
hienonnettua tilliä
(½ tl              valkosipulisuolaa)

 
Sulata herneet siivilässä kuumassa vedessä. Paloittele juusto ja maustekurkut, hienonna sipulit. Lohko munat ja tomaatit. Valuta tonnikalasta vesi. Sekoita ainekset keskenään. Sekoita kastikkeen ainekset erikseen hyvin. Yhdistä kastike ja salaattiainekset ja anna maustua jääkaapissa noin 1 tunti.

Enemmän rasvaa sisältävään salaattiin käytin nimenomaan kermajuustoa. Tomaattia laitoin 2 ja sipulia yhen, koska oli aika isoja. Kastikkeesta vaihdoin kaiken muun paitsi pippurin ja tillin pariin desiin Felixin Kruunu-majoneesia, valkosipulisuolaa mulla ei ollu. Tätä söis vaikka pääruuaksi...

 Ostaessani noita salaattiaineksia muuan pikkutyttö kiinnostu kovasti minun maustekurkkujen hankinnasta. Kalastelin ne siis semmosesta saavista, ja tottakai sain sotkettua sen ekan pussin, ja piti laittaa se toiseen pussiin... Sen likan kattellessa meinas ruveta naurattaan, ja harmittaa, etten ole kovin spontaani lasten kanssa. Mielessä kävi, että olisin sanonu sille, että ne on taikakurkkuja, tai jotain muuta soopaa, mutta tajusin heti, että näyttäisin kuitekki ihan pälliltä, koska ei tuommonen sovi minun suuhun. Sitäpaitsi, nykyajan muksu olis kuitekki sanonu takas, että "uskooko täti joulupukkiinki?" Ei voi tietää; jos oikein kuulin, niin se likka kysy kuitekki äitiltään, voisko ne ostaa myös "tommosia". No ei voinu.

Oli pakko tulla kirjotteleen tätä parvekkeelle, vaikkei täällä mikään kuumin kesäsää olekaan. Kissaki hylkäs minut jo aikaa sitte, ja lojuu ilmeisesti makkarissa korissaan (ainaki siellä sen havaitsin viimeksi, ko kävin hakemassa villasukat). Nyt on kuitekki pakko vaihtaa sisälle, tai mie saan jonku nuhan, joten näihin kuviin, ja niin edelleen...

 

 

Midsummer madness

Juhannus meni että hurahti, ja taas ois paluu arkeen eessä... Mukavaa oli, anoppilassa perjantaista tähän päivään, ja kaikki perinteiset tuli käytyä läpi: Sauna, grillaus, uinti. Lojuttiinpa sitä vielä appiukon itte rakentamassa saunapaljussaki!

Aika kulu hyvin hyvässä seurassa, ja aurinkoki näytti parhaat puolensa suurimman osan ajasta. Vaikka oli kyllä pelottavaa herätä lauantaiaamuna kauheaan ukkosen jyskeeseen pienessä koppimökissä keskellä pihaa...

Pihalla tuliki oltua suurin osa ajasta, siellä oleiltiin, syötiin, pelattiin ja juteltiin. Kiitokset appiksille ihanista ruuista!

Anoppi on niin ihana, ko siltä saa aina kivoja vaatteita! Tämän mekon se oli ostanu ittelleen, mutta värisävy ei ollukaan ihan kohillaan, joten se pääty mulle. Me likes!

Elukoillaki vaikutti olevan kivaa, ko saivat ulkoilla, etenki tuolla Rambolla, joka on tiibetinspanieli (ja aika outo sellanen). Ihan juhannuksen lopuksi se järkkäs meille kivan seuraleikin viemällä meidän Mörkön leluhiiren, jonka kans se juoksi ympäri pihaa, ja koko suku perässä. Sillä oli varmaan tosi kivaa! Rontti-kissaa sen sijaan kiinnosti enemmän nukkuminen, ja sitä se tekiki ahkerasti.

Mörkö ulkoili myös, mutta valjaissa vaan, ja hyvin pelokkaasti edelleen. Eka kerran perjantaina sitä ei meinannu saada valjaisiin, ja aika vähän aikaa se uskalsi olla pihalla. Sen jälkeen se tais taas hoksata, missä ollaan, koska ulkona käyminen rupes kiinnostamaan: mökistä lähtiessä se tuli ovelle oottaan, että eikö hänki pääsis mukaan, eikä enää koittanu paeta valjaita laittaessa. Kyllä se edelleen arasti liikuskeli, ja samassa paikkaa sai pönöttää välilä pitkään, mutta positiivista, että se ylipäätään haluaa ulos.

Mörkö ja hienot valjaat. Otin kuvan vahingossa keinovaloasetuksella, vaikka ulkona oltiin, mutta tuli aika hieno!

Olin ihan kade miesolennon siskontytölle, joka oli saanu semmosen väritettävän laukun. Päätin samassa, että mie hommaan kyllä semmosen kans, ja pitihän sitä tänään kurvata sittarille ostamaan oma!

6 vee väritti noin hienosti pikkulaukun, mutta iso sai väriä pintaan vasta myöhemmin. Mulle toi iso!

Laukkuostosten yhteydessä kävin myös KappAhlissa, jonne mulla oli vielä synttärilahjakorttia jäljellä. Tarkotus oli ostaa ens lauantaiksi miesolennon veljen häihin mekko, ja löytyhän semmonen. Kaikista kivointa oli, että se löyty vieläpä "normaalikokosten" osastolta, eikä isojen! Mekko meni hyvin päälle sovittaessa, mutta eipä olis pahitteeksi pudottaa vielä vähän painoa ennen tuota h-hetkeä...

Painonpudotuksesta puheenollen: Nyt pääsin taas kolmen ja puolen viikon jälkeen vaa'alla käymään, ja tuossa ajassa oli lähteny miltei 3 kiloa! Luulen, että nyt kun tähän LCHF:ään yhdisty tuo uus työ, joka on aika fyysistä hommaa, niin paino taitaa lähteä entistä paremmin. Ja eipä se haittaa! Tällä hetkellä kokonaispudotusta on siis 12 kiloa, helmikuun lopulta lähtien.

Tähän loppuun kävis hirveän hyvin resepti. Nyt ko kesä on ja tulee grillistä syötyä kaikkea mättöä, niin sen vastapainoksi sopii hyvin tämmönen "kevyt" aamupala. Resepti on Andreas Eenfeldtin Diet Doctor -sivustolta, ja olen sen vapaasti tähän suomentanu. Alkuperänen loistavine kuvineen löytyy tietysti täältä.



Kesäinen aamiainen

Ainesten määrät yleensä arvioin, listassa suuntaa-antava määrä.

Tarvitset:

1 dl             turkkilaista jogurttia (10%)
1 - 1,5 dl    vispikermaa
1 - 2 rkl     mustikoita
½ dl          pähkinä-siemensekoitusta

Tee ensin pähkinäsiemensekoitus, josta voit ottaa tarvittavan määrän aina annokseen. Hanki esim. noin 100 gramman pusseja eri pähkinöitä ja siemeniä, ja sekoita ne valmiiksi rasiaan. Sekoitukseen käyvät esimerkiksi: kookoshiutaleet, saksanpähkinät, hasselpähkinät, mantelit, pellavansiement, auringonkukan siemenet ja kurpitsan siemenet.

Sekoita annosta varten hyvin lautasella jogurtti ja kerma (vaahdottamaton). Lisää pähkinä-siemensekoitusta ja haluamasi määrä mustikoita.

Mustikoiden kanssa kannattaa olla sitä tarkempi, mitä tiukempaa linjaa pidät hiilihydraattien suhteen. Marjat sisältävät luonnostaan sokeria.

Ite olen käyttäny sekotuksessa hasselrouhetta, mantelilastuja/-rouhetta, kookoshiutaleita, maapähkinöitä, saksanpähkinöitä ja aiemmin myös pinjansiemeniä, jotka tosin nyt jätin pois. Tämä aamiainen sai aiemmin minun mahan sekasin, ja päättelin, että koska kaikkia muita aineita paitsi noita siemeniä olin syöny erikseen, niin vika täytyy olla pinjansiemenissä. Ja niin oliki; nyt voi syödä tätä ihan rauhassa!

Kesäaamiainen saattaa näyttää kummalta, mutta on tosi hyvää! Taustalla pitsinvirkkauskokeilua aiemmassa blogitekstissä mainittuun pussilakanaan.