Näytetään tekstit, joissa on tunniste dieetti. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste dieetti. Näytä kaikki tekstit

tiistai 11. maaliskuuta 2014

Pulla on uunissa. Kettu kuittaa.

Vaikka kaikki kolme tämän blogin lukijaa  sen jo varmaan tietääki, niin erittelen nyt hiukan tätä minun pitkän hiljaisuuden syitä.

Suunnitelmissa se on ollu (ehkä enemmän ko kukaan haluaa tietää), ja nyt se viimein onnistu! Jo viikko uuden vuoden jälkeen tikku näytti kahta viivaa, mutta eihän sitä toki heti haluttu kaikille julkistaa. Nyt on kuitekki jo eka ultraki takana ja enimmät sukulaiset ja kaveritki jo tietää. Menossa on 13. viikko, ja jo syyskuussa meilä pitäs olla ihan oma itkevä kakkakone kotona!



Toivon kuitekki, etten rupea hössöttämään tästä ihan liikaa tänne nettiin; onhan noita raskausblogeja jo muutama... Eikä mulla mikään hössötysolo ees ole, vaan päinvastoin olen ottanu tämän tosi rauhallisesti ja jotenki rationaalisesti. Okei, olen raskaana, en voi ryypätä enkä polttaa (mitä en varmaan muutenkaan tekis), väsyttää ja turvottaa, ja jos en syö säännöllisesti, alkaa oksettaa. Näihin pitää vaan tottua, niinku siihenki, että joudun pian väkisin nukkumaan pelkästään kyljelläni, vaikka tuo ainainen hermosärky ei siitä todellakaan tykkää. Joo, jossain vaiheessa joudun synnyttämään, sehän nyt on väistämätöntä, mutta se on myöhemmän ajan murhe. En tosiaankaan leiju pilvissä ja suunnittele pää höttösenä, millasia vaatteita ja millasia rattaita ja ja ja... Oikeastaan tämä on ollu päinvastoin aika kamalaa tähän mennessä. Monet on sanonu, että kolmen ekan kuukauden jälkeen pitäs koittaa jotenki auvoinen aika, mutta näinköhän... Ainaki tuo särky koittaa pitää kaikein auvoisuuden loitolla.

Yks asia alko, toinen tuli päätökseensä. Nimittäin laihdutushan loppu ko seinään; eihän sitä suositella raskaana oleville, enkä varmasti olis pystynykään koko hommaan enää. Olen tammikuun lopulta asti syöny jälleen hiilaripitosta ruokaa, ja vähentäny samalla rasvasen ruuan syömistä. Tarkotus ei ollu ihan näin hurjasti muuttaa tuota vhh-ruokavaliota, mutta en vaan pysty enää syömään monia siihen sopivia ruokia.

Raskautta suunniteltaessa mulla oli tarkotus lisätä vain yksi täysjyväleipäviipale päivässä syömisiini, ja muuten pitää paletin ihan samana. Pian huomasin kuitekki, että rasvasen ruuan ajatteluki ällöttää, ja aloin himoitseen leipää. Aiemmin söin pari-kolme kertaa päivässä, mutta nyt täytyy syödä 3-4 tunnin välein, tai tulee paha olo. Aamupalan olen pitäny samana ko ennenki, mutta muuten ruokavalio on muuttunu oikeastaan täysin. Pari-kolme leipäviipaletta, toki täysrasvaa ja kasviksia päälle, perunaa pääruuan lisukkeena, jonku verran tulee syötyä myös sokeriherkkuja, hedelmiä, ym... Tämä tahti on aiheuttanu painonnousua nelisen kiloa siitä, mihin pääsin, mutta toisaalta painon myös odotetaan nousevan raskauden aikana. Viikottaista nousua on onneks keskimäärin vain 350 g, eli aika rauhallista se vielä on.

Tämä taska saa vielä oottaa aikaansa... 30 kiloa oli vuoden tavote helmikuuhun mennessä; parhaimmillaan pääsin -27 kiloon. Miesolento antanee kuitekki olosuhteet huomioon ottaen luvan leimaan sitte, ko se on mahollista.

Eilen kokeilin tehä kasvis-jauhelihalaatikkoa pitkästä aikaa, ja testata, saisinko jo syötyä tuota vhh-ruokaa. Aika huonosti se meni alas, ja hajuki hiukan ällötti. Palanpainikkeeksi oli pakko napata vielä leipä, koska maha tuntu olevan sekasin jo pienen annoksen jäljiltä. Lähinnä tein kokeilun miesolennon takia, joka seki on huomannu omien kilojen lisääntyneen, ko en enää tee yhteiseksi ruuaksi vähäiilarista. Ei se niistä pöperöistä tykkää, mutta on toki tyytyväinen, ko paino niillä putoaa. Voi kuitekki olla, että se joutuu nyt sijaiskärsimään, koska tuntuu, etten mie pysty palaamaan aiempaan ruokalistaan.

Muuten ei olekaan sitte mitään ihmeempää kerrottavaa, pääasiassa siksi, että oleilen nyt ronskisti ihan vaan kotona. Harjottelua oli tarkotus alottaa tässä kuussa, mutta lopulta päätin jättää sen väliin. Osasyynä oli toki tuo selästä johtuva hermokipu, joka ei varmasti olis ainakaan parantunu harkassa, mutta toisena syynä oli myös turhautuminen työnantajaan, joka ei vastannu hyvissä ajoin puhelimeensa, mistä syystä sopimusta ei sitte saatu aikoinansa kirjotettua. Olenhan mie myös ollu tosi väsyny viime aikoina, mikä tuntuu ihan oudolta: käyn kävelylenkillä puoli tuntia-tunnin, ja tuntuu, ko olisin tehny täyden työpäivän! Mulla jopa hieman hävettää aamusin, ko miesolento lähtee uuteen työhönsä, ja jään lojumaan tänne... Koitan kuitekki reippaasti tehä kaikki kotityöt vastapainoksi; mitä sitte jos siinä välissä nukun jonku tunnin..?

Väsymyksen laadusta kertonee seki, että yhteen väliin en jaksanu tehä ollenkaan käsitöitä, ja nytki huomattavan vähän. Tosin siihenki vaikuttaa se, etten pysty välillä istumaan ollenkaan säryn takia, ja seisaaltaan tekeminen tuntuu paitsi hölmöltä, myös rasittavalta. Alotin yhen vauvaneuleen Teneriffalla; raidallisen haalarin alpakkalangasta. Se oli sen jälkeen pitkään tauolla, koska jotenki yhdistin sen siihen lomalla tosi pahana alkaneeseen raskauspahoinvointiin, ja pelkkä keskeneräsen työn näkeminen sai mahassa kiertämään... Jännästi se psyyke vaikuttaa! Olen virkkaillu jotain kokeeksi, ja jatkanu Siskon mysteerihuivia, johon viimein taas tulee uusia osia. Ehkä tämä blogin päivittelyki taas tihenee tästä...

torstai 19. syyskuuta 2013

Ohi syyskuun...

Tässäpä tämän kuun toinen blogiteksti! Inhottavaa, miten nopeasti tämä aika kuluu. Mieki olen varmaan kohta keinutuolissa selkä vääränä... Tai ainaki sitte, ko saan keinutuolini verhoiltua!

Työväenopiston verhoilukurssi pyörähti tosiaan käyntiin viime lauantaina Pirkkalassa, ja miehän menin tekeen sitä ikuisuusprojekti-keinutuoliani sinne. Sen piti valmistua jo viime jouluksi... Tai niin mie haaveilin, kunnes tajusin, miten älyttömän iso urakka tuo verhoilu oikeastaan on (etenki ko alotin sen ihan raadosta).

Tässä vähän kuvia tuosta tuolista...

Tällasena sen ostin, hintaa oli 15 euroa. Päällä oli tuo vihreä päällinen jälkikäteen lisättynä.

Päällisen alla oli tosi haurasta ja paikattua punasta kangasta...

...ja sen alla vähän kaikennäköstä. Ilmeisesti vähentyneitä täytteitä oli koitettu paikkailla muun muassa vanhoilla pyyhkeen palasilla!

Tästä alotin verhoilun, eli käytännössä nollasta. Tässä vaiheessa puuosat (jalat ja käsinojat) on hiottu ja käsitelty puuvahalla.

Ja tähän on tultu! Viime kerralla tosin sain jo tuon selän juuttikankaan naulattua kiinni ja reunatukiompeleet ommeltua. Enää ei ole pitkä matka...

Kotosalla olen puuhannu pitkästä aikaa ristipistotyötä, vauvataulua. Tarkotus olis antaa se lahjaksi eräälle lapsukaiselle, joka ei kyllä enää ole mikään vauva, mutta parempi myöhään..!

Kuvan yläpuolelle tulee etunimet ja alapuolelle syntymäpäivä. Awws!

Puuhasin myös tämmösen tässä yks päivä... Yhdistelin matonkuteenpätkiä keräksi ja virkkasin menemään. Ehkä tästä tulee anopin koiralle lelukori...

Laihdutusrintamalla menee myös hyvin. Kävin tänään kehoanalyysissa viiden ja puolen kuukauden jälkeen, ja tuloksia oli tullu huimasti! Yhteensä painoa on pudonnu seittemän kuukauden aikana 21 kiloa!


Tässä on vertailua noista kahdesta kehoanalyysistä. Eka on tehty just ennen ko alotin vähähiilihydraattisen ruokavalion, ja olin siihen mennessä saanu vähäkalorisella rääkillä jo 5 kiloa pois. Toka on tältä päivältä.

                  8.4.2013     19.9.2013     MUUTOS

Paino             98 kg        82 kg         -16 kg
Painoindeksi      38,8         32,4          -6,4 yks
Vyötärönympärys   115 cm       101 cm        -14 cm
Rasvaprosentti    46 %         37,8 %        -8,2 %-yks
Viskeraal. rasva  10           6             -4
   Viskeraalisen rasvan arviossa hyvät arvot on välillä 1-12
Kehon nestemäärä  39,4 %       44,8 %          +5,4 %-yks
Kehon lihasmassa  50,2 kg      48,2 kg       -2 kg
Kehon luumassa    2,7 kg       2,6 kg        -0,1 kg  

Ainoat miinuspuolet on tuo lihasmassan kutistuminen, vaikka tämä mittaaja kyllä sano, että tuo pudotus on miltei olematon käytännössä, ja lisäksi luumassan vähyys. Pitäs alkaa kai syömään vielä kalsiumtabuja, että se kasvais. Mutta muuten aika mairittelevat tulokset viidessä ja puolessa kuukaudessa! Kauhistutin tosin tuon analyysin tekijän näyttämällä päivän ruokalistani, johon tunnetusti kuuluu pirusti rasvaa...

Aamupala (n. klo 4.50)
-n 100-150 g turkkilaista jogurttia (10%) ja 1-1,5 dl kuohukermaa (35%) sekaisin
-päälle 1-2 rkl manteli-kookos-hassel-seosta ja 10-20 g mustikoita/mansikoita
-iso kupillinen kahvia kuohukermalla

"Lounas" (n. klo 10-11)
 -Töissä kourallinen pähkinäsekoitusta
(-kermakahvi)

Päivällinen (n klo 15)
-Esim. kasvisjauhelihalaatikko
-vettä

Iltapala (jos on nälkä, n klo 19-20)
-100-200 g halloumijuustoa voissa paistettuna
TAI
-100 g makkaraa (joskus kermajuustolla kuorrutettuna)
TAI
-kurkku- ja paprikasiivuja majoneesiin dipattuna

Lisäksi päivän mittaan runsaasti vettä, n 2,5-3 litraa
 Säästä on vielä pakko puhua. Nimittäin syyssäästä! Ihan yllättäen tuli synkkää ja kamalaa, pitää varmaan ostaa taas D-vitamiinit talven varalle...

Näin mahtava sumu oli tässä yks aamu viiden aikaan Nokialla.

Lapin ruska oli alkanu kauniisti jo alkukuusta, ja näin ihanaa säätä oli mummon hautajaispäivänäki:

 Lapin reissu jäi harmillisen lyhyeksi töitten takia. Menin lauantaiyönä ja palasin tiistaiyönä. Siinä oli kyllä ihan liikaa junan penkillä nukkumista noin lyhyelle välille! Ja olihan tuo matkan aiheki ikävä; olis ollu kiva olla pitempään vähän paremmissa merkeissä. Sinne se mummo jäi, kotikylän hautuumaalle. Enpä ole ennen muuten kaivanu hautaa umpeen!

Töistä vielä puheenollen: ne loppuu ens viikolla! Näin päätin, eikä tule kyllä ikävä! Mulle on nyt viime aikoina lastattu niin valtava määrä hommia niskaan, että ihmettelen, miten mie saan ne työpäivän aikana ees tehtyä. Ei tommosta jaksa kyllä kukaan... Tai ehkä jaksais, mutta päätin ajatella omaa itteäni, enkä halua rikkoa paikkoja yhden työn takia. Selän lisäksi mulla on ollu ranne jotenki kipeä, puhumattakaan kuukautiskierrosta, joka on heittäny ihan häränpyllyä. Mutta nyt se on soronoo!

PS: Koitan kirjottaa seuraavan jutun aikasemmin, ettei tule näin pitkää lätinää!

sunnuntai 23. kesäkuuta 2013

Midsummer madness

Juhannus meni että hurahti, ja taas ois paluu arkeen eessä... Mukavaa oli, anoppilassa perjantaista tähän päivään, ja kaikki perinteiset tuli käytyä läpi: Sauna, grillaus, uinti. Lojuttiinpa sitä vielä appiukon itte rakentamassa saunapaljussaki!


Aika kulu hyvin hyvässä seurassa, ja aurinkoki näytti parhaat puolensa suurimman osan ajasta. Vaikka oli kyllä pelottavaa herätä lauantaiaamuna kauheaan ukkosen jyskeeseen pienessä koppimökissä keskellä pihaa...


Pihalla tuliki oltua suurin osa ajasta, siellä oleiltiin, syötiin, pelattiin ja juteltiin. Kiitokset appiksille ihanista ruuista!


Anoppi on niin ihana, ko siltä saa aina kivoja vaatteita! Tämän mekon se oli ostanu ittelleen, mutta värisävy ei ollukaan ihan kohillaan, joten se pääty mulle. Me likes!


Elukoillaki vaikutti olevan kivaa, ko saivat ulkoilla, etenki tuolla Rambolla, joka on tiibetinspanieli (ja aika outo sellanen). Ihan juhannuksen lopuksi se järkkäs meille kivan seuraleikin viemällä meidän Mörkön leluhiiren, jonka kans se juoksi ympäri pihaa, ja koko suku perässä. Sillä oli varmaan tosi kivaa! Rontti-kissaa sen sijaan kiinnosti enemmän nukkuminen, ja sitä se tekiki ahkerasti.


Mörkö ulkoili myös, mutta valjaissa vaan, ja hyvin pelokkaasti edelleen. Eka kerran perjantaina sitä ei meinannu saada valjaisiin, ja aika vähän aikaa se uskalsi olla pihalla. Sen jälkeen se tais taas hoksata, missä ollaan, koska ulkona käyminen rupes kiinnostamaan: mökistä lähtiessä se tuli ovelle oottaan, että eikö hänki pääsis mukaan, eikä enää koittanu paeta valjaita laittaessa. Kyllä se edelleen arasti liikuskeli, ja samassa paikkaa sai pönöttää välilä pitkään, mutta positiivista, että se ylipäätään haluaa ulos.

Mörkö ja hienot valjaat. Otin kuvan vahingossa keinovaloasetuksella, vaikka ulkona oltiin, mutta tuli aika hieno!

Olin ihan kade miesolennon siskontytölle, joka oli saanu semmosen väritettävän laukun. Päätin samassa, että mie hommaan kyllä semmosen kans, ja pitihän sitä tänään kurvata sittarille ostamaan oma!

6 vee väritti noin hienosti pikkulaukun, mutta iso sai väriä pintaan vasta myöhemmin. Mulle toi iso!

Laukkuostosten yhteydessä kävin myös KappAhlissa, jonne mulla oli vielä synttärilahjakorttia jäljellä. Tarkotus oli ostaa ens lauantaiksi miesolennon veljen häihin mekko, ja löytyhän semmonen. Kaikista kivointa oli, että se löyty vieläpä "normaalikokosten" osastolta, eikä isojen! Mekko meni hyvin päälle sovittaessa, mutta eipä olis pahitteeksi pudottaa vielä vähän painoa ennen tuota h-hetkeä...


Painonpudotuksesta puheenollen: Nyt pääsin taas kolmen ja puolen viikon jälkeen vaa'alla käymään, ja tuossa ajassa oli lähteny miltei 3 kiloa! Luulen, että nyt kun tähän LCHF:ään yhdisty tuo uus työ, joka on aika fyysistä hommaa, niin paino taitaa lähteä entistä paremmin. Ja eipä se haittaa! Tällä hetkellä kokonaispudotusta on siis 12 kiloa, helmikuun lopulta lähtien.

Tähän loppuun kävis hirveän hyvin resepti. Nyt ko kesä on ja tulee grillistä syötyä kaikkea mättöä, niin sen vastapainoksi sopii hyvin tämmönen "kevyt" aamupala. Resepti on Andreas Eenfeldtin Diet Doctor -sivustolta, ja olen sen vapaasti tähän suomentanu. Alkuperänen loistavine kuvineen löytyy tietysti täältä.



Kesäinen aamiainen

Ainesten määrät yleensä arvioin, listassa suuntaa-antava määrä.


Tarvitset:

1 dl             turkkilaista jogurttia (10%)
1 - 1,5 dl    vispikermaa
1 - 2 rkl     mustikoita
½ dl          pähkinä-siemensekoitusta

Tee ensin pähkinäsiemensekoitus, josta voit ottaa tarvittavan määrän aina annokseen. Hanki esim. noin 100 gramman pusseja eri pähkinöitä ja siemeniä, ja sekoita ne valmiiksi rasiaan. Sekoitukseen käyvät esimerkiksi: kookoshiutaleet, saksanpähkinät, hasselpähkinät, mantelit, pellavansiement, auringonkukan siemenet ja kurpitsan siemenet.

Sekoita annosta varten hyvin lautasella jogurtti ja kerma (vaahdottamaton). Lisää pähkinä-siemensekoitusta ja haluamasi määrä mustikoita.

Mustikoiden kanssa kannattaa olla sitä tarkempi, mitä tiukempaa linjaa pidät hiilihydraattien suhteen. Marjat sisältävät luonnostaan sokeria.

Ite olen käyttäny sekotuksessa hasselrouhetta, mantelilastuja/-rouhetta, kookoshiutaleita, maapähkinöitä, saksanpähkinöitä ja aiemmin myös pinjansiemeniä, jotka tosin nyt jätin pois. Tämä aamiainen sai aiemmin minun mahan sekasin, ja päättelin, että koska kaikkia muita aineita paitsi noita siemeniä olin syöny erikseen, niin vika täytyy olla pinjansiemenissä. Ja niin oliki; nyt voi syödä tätä ihan rauhassa!

Kesäaamiainen saattaa näyttää kummalta, mutta on tosi hyvää! Taustalla pitsinvirkkauskokeilua aiemmassa blogitekstissä mainittuun pussilakanaan.


maanantai 17. kesäkuuta 2013

Painokoneet seis: Nyt laihdutusruoka ei laihdutakaan!

No nyt on sitte tehty tutkimus, jossa on huomattu että laihdutsuruoka lihottaa! Kiitos vain, Iltalehti, mutta me karppaajat on tiedetty se jo pitkän aikaa!

Pihla Hakalan juttu Iltalehdessä 17.06.2013

Tuossa jutussa puhutaan enimmäkseen noista keinotekosista makeutusaineista, joilla korvataan sokeria monissa herkuissa ja ihan normi arkiruuissaki. Esitellyt taudit on yleisiä paitsi näittein makeutusaineittein käyttäjillä, kuten juttu valasee, myös paljon valkosta sokeria ja valkosia jauhoja kuluttavilla ihmisillä.

Sehän nyt on selvää, ettei mitään kannata korvat millään keinotekosella. Tutkimusten mukaan limsojen makeutusaineet saa kehon reagoimaan ihan ko elimistöön olis tullu ruiskaus sokeria, vaikkei makeutetuissa herkuissa sitä ole. Eli haima erittää insuliinia vereen, ja insuliini on kehon aineista se, joka sitoo parhaiten rasvaa kehoon. Ei siis ihme, ettei laihdu. Sama pätee kyllä sitte sokeriinki: Paljon sokeriherkkuja, verensokeri pilviin, ja insuliini perässä, ja lopputuloksena läskit tarttuu entistä paremmiin.

Johtopäätös: Jätä pois se sokeri! Älä korvaa sitä millään! Joku voi väittää, että "muttaku mulla on niin kova makeanhimo" tai "muttaku mun pitää saada kerran päivässä pala suklaata". Kokeile kaks viikkoa. Älä syö mitään, missä on lisättyä sokeria tai keinotekoisia makeutusaineita, ja välttele myös sokerisia hedelmiä ja runsasta marjojen syöntiä. Voit huomata, että tuon kokeilun jälkeen ei tee enää ees mieli makeaa! Aiemmin mulla herahti aina vesi kielelle, ko jostain leijaili leivonnaisten tuoksu, tai jos pöydällä oli konvehtirasia, mutta nyt ei. Mekaaninen halu voi tulla, sellanen "no nyt ko tuossa on tarjolla, kerta", mutta keho ei sitä rupea himoitsemaan. Ja suklaat on helppo jättää rasiaansa.

Tuossa Iltalhehden jutussa ravitsemusfysiologian professori Riitta Korpela valasee noitten makeutusaineitten vaikutuksia. Hän tuo esille juuri sen seikan, joka sokerikoukussa olevalle on tuttu: makean syöminen herättää vain uuden makeanhimon - ja sama pätee makeutusaineisiin. Suosittelen tuota sokeritonta kuuria siis erityisesti sokerikoukusta kärsiville. Alkuun voi tuntua pahalta, mutta hei: kai sää nyt kaks viikkoa kestät ilman sokeria? Kokeile edes!

Soimaan tuota lehtijuttua kyllä silti, koska siinä väitetään, että painonpudottajille keinotekoset makeutusaineet olis hyväksi. Ehei. Pysytellään vain ihan luonnollisissa makumaailmoissa, joihin ei lisätty sokeri ja makeutusaineet kuulu. Jos olisin oikein radikaali, niin voisin sanoa, että sokeri on ihmiskeholle vähän niinku huume. Se ei tee keholle hyvää ja siihen jää koukkuun. Vai oliko meän metsästäjä-keräilijä esi-isällä sokeripussukka keittiön kaapissa? Niin.

Kahden viikon sokerittomuus on hyvä alku vähähiilihydraattiselle ruokavaliolle. Samalla suosittelisin jättämään pois myös ainaki riisin, pastan ja vaalean viljan. Monet pääsee myönteiseen kierteeseen jo tällä: paino laskee, mieli virkistyy ja jaksaminen paranee. Kannattaa myös lukasta vielä kerran tämä aloittelijan opas, joka löytyy myös lyhennettynä suomeksi.

tiistai 4. kesäkuuta 2013

Nyt loppu löhöilylle!

No niin! Nyt on sitte työsoppari taskussa. Osa-aikasta siivoojan hommaa nyt ainaki kesäksi, ja Tampeereella, onneks semmosessa yhessä isossa toimistotalossa, ettei tartte matkustella ympäriinsä. Huomenna kello soittaa jo 04.00, mikä ei tietysti ole kovin hohdokasta. Noh, ehkä se palkitsee, ko pääsee kuitekki sitte jo ennen puolta päivää kotiin!

Aampupäivällä laitoin yhen vanhemman neuletyön mittoihinsa venytykseen ja sumutin. Se on tuommonen villatakki, jossa on pitkät etukappaleet. Eilen venyttelin siitä jo takakappaleen ja hihat (olkasaumat on siis jo ommeltu), ja etukappaleet oli pakko tehä erikseen, ko menivät muuten päällekkäin (eikä mulla riittäny nuppineulatkaan!)

Mörkö tykkää auttaa aina näissä hommissa! Yleensä se repii nuppineuloja irti, pehmittää ihanan villasta kangasta ja joskus jopa repii siitä lankoja lenkille... Tosi kiva kaveri! Reissuun ko lähdin, niin heitin tohon pyyhkeen päälle, mutta se oli heti repimässä sitäki pois. Heitin sitte vielä shaalin siihen päälle, ja ilmeisesti se oli kelvannu, koska kotia tullessa shaalin päällä oli kisun lempipallo.

Tämmönen pitäs tulla tuosta rievusta valmiina. Ei ehkä edellisestä kuvasta käy kovin hyvin ilmi!

Tampereella oli aurinkoinen päivä, vaikka aamulla lupailiki säätiedoissa sadetta. Eipä arska haitannu! Paljoa en kuitenkaan säästä nautiskellu muuten, ko kävellessä paikasta toiseen. Sielä ehtii nyt venyä ihan tarpeeks tuon työn myötä.

Todistusaineistoa.

Kotimatkalla otin ittestäni aavekuvia. Buuuh!

Kotona ootti sitte vhh-pitsa ja tekasin vielä pirtsakan salaatin siihen kylkeen. Tuli mieleen erään henkilön kritiikki tätä minun ruokavaliota kohtaan; hän sano, että eihän se nyt voi olla hyvä, koska päivässä pitäs kuitekki syödä seitsemää eri väriä. Minusta tuo meikäläisen lautasmalli on kyllä melko kivan värinen... Ostin kuitekki tänään sitte sitä monivitamiinia, jota minun on ollu tarkotus hommata jo aikasemmin. Sitä suositellaan ihan vaan kaiken varalta. Syönhän mie kasviksia, juu, mutta vaikea sanoa, onko niissä tarpeeksi kaikkea. Etenki, ko syön nykyään huomattavasti pienempiä määriä ruokaa. Oli muuten pahaa se monivitamiini!

Vasen: Nam! Oikea: Ei niin nam. Talvella olen vetäny tuota D:tä, syönpä neki loppuun vielä.

Tuo pitsapohja on muuten Andreas Eenfeldtin kirjan ohjeella tehty, sellasta Oopsie-"leipää". Pistänpä tähän sen ohjeen...

Oopsie-leipä
(6 - 8 kpl koosta riippuen)

3                munaa
100 g        Philadelphia-juustoa
ripaus suolaa
½ rkl        leivinjauhetta (voi jättää pois)
½ rkl        psylliumjauhetta (voi jättää pois, jätin pois)

Erottele munien keltuaiset ja valkuaiset eri kulhoihin. Vatkaa valkuaiset kovaksi vaahdoksi, niin kovaksi, että voit kääntää kulhon ympäri massan putoamatta. Sekoita keskenään juusto ja keltuaiset hyvin. Lisää suola sekä halutessasi leivinjauhe ja psylliumjauhe. Kääntele keltuaisseos varovasti valkuaisvaahtoon, älä sekoita voimakkaasti. Tee massasta 6 - 8 kekoa pellille leivinpaperille. Paista 150 C-asteessa noin 25 minuuttia, kunnes oopsiet ovat kauniin ruskehtavia.

Oopsie käy hyvin leivän korvikkeeksi välipalana; päälle voita ja lempitäytteet. Omasta mielestäni ei tosin maistu eikä tunnu yhtään leivältä, on aika löysän tuntuinen. Mieluiten käytän niitä leivän sijasta lämpimissä voileivissä.

Kääretorttu: Tee taikinasta iso levy pellille, paista kuten edellä. Levittele päälle rasvaista kermavaahtoa sekä marjoja mielesi mukaan, ja kääräise rullalle. Tätä pitäisi minunkin kokeilla.

Pitsan tein näin: Tein kaksinkertaisen taikinan (olisi ehkä riittänyt 1,5 -kertainenkin) ja levitin uunipannuun leivinpaperille. Laitoin pohjan uuniin 200 C-asteeseen noin 15 minuutiksi, jonka jälkeen lisäsin täytteet ja mausteet (oman mielen mukaan). Laitoin tomaattimurskaa, tonnikalaa, jauheliha-pekoniyhdistelmää paistettuna, herkkusieniä sekä tietysti rasvaista juustoraastetta. Tuo pohja on aika löllö, ja paisuu paksunnäköiseksi. Oikeastaan se on aika ilmava, ja mie taputtelin sitä vähän kasaan ennen täyttämistä. Sitte laitoin takas uuniin vielä noin 15 minuutiksi, kunnes juusto suli.

Tuo ohje englanniksi ja paljon muita hyödyllisiä reseptejä, vinkkejä ja ohjeita LCHF:ään liittyen löytyy Diet Doctor -sivuston aloittelijan oppaasta.

Meän oli tänään tarkotus myös mennä käymään uimassa, mutta ulkouduttuani työmiestäni ootteleen alko kuulua ukkosen jytinää. Mentiin kumminki rannalle katteleen, ja olihan sielä porukkaa vielä. Alko kuitekki kuulostaa niin karulta se jylinä, ja näin jopa etäisen salamanki, joten päätettiin lähteä sittekki takasi. Kreivin aikaan, vai miten se meni, koska kotipihaan päästyämme puhkes oikein kunnon kaatosade! Noh, uintireissu tuoki. Tulipa ainaki kastuttua.



sunnuntai 2. kesäkuuta 2013

Lazy Sunday...

Laiska sunnuntai tosiaan... Koko päivän olen ollu uusimman neuletyön parissa, vaikka välillä on pitäny seki jättää tämän hiostavan kuumuuden takia. En tosin valita; pitäs vaan saada ittensä vietyä tuone ulos nauttimaan tästä ilmasta! Tällä hetkellä puikoilla valmistuu tämän näköstä juttua Novita Puro Batikista:

Jonkulainen toppi kai tämä sitte tulee olemaan, uusimman Suuri Käsityö-lehden ohjeella (jossa sama paita oli eri langalla, mutta miehän menin heti sen vaihtamaan!).

Käytiin myös pienellä kävelyllä ja kaupassa. Parvekkeen ovi on saanu olla auki koko ajan. Mörkö sentään on ollu innoissaan, ko on päässy kyttäämään lintuja/ötököitä/naapureita. Ällötin tuota miehenpuolta näyttämällä sille inhottavan kystanpuhkomisvideon netistä. Tosin taisin ällöttyä itte ihan yhtä paljon! Hyi ----- !




Kävelyllä aloin pohtimaan tätä minun laihdutusinnostusta. Aikasemmin olin aina sitä mieltä, että en osaa laihduttaa, ja että koska olen aina ollu ylipainonen, niin olis tosi hankalaa lähteä sitä painoa pudottamaan. Enkä halunnu kokeilla mitään ihme dieettejä, joilla "voit laihduttaa jopa x kiloa x ajassa", vaan halusin tehdä sitte kunnon muutoksen, jos olin tehdäkseni. Nyt ihmettelenki, miksen ole lähteny tekemään tätä aikasemmin.

Syy lienee melko selvä. Tästä voi tulla paasausta, joten lopeta tähän, jos et jaksa semmosta! Syy on tietysti valtion ravitsemussuositukset. Luulin syöväni oikein, ko koitin niitä noudattaa (enemmän tai vähemmän), mutta mitään muutosta ei tuntunu tapahtuvan. Edes pienen liikunnan määrän lisääminen aiemman liikkumattomuuden jälkeen ei tuono sanottavia tuloksia. Koitin myös alkaa liikkua säännöllisesti useammin, mutta ainahan se kaatu. Ei vain jaksanu. Edes lähteä ulos.

Laskeskelin sitte alkuvuodesta, paljonko sain kaloreita päivässä, ja huomasin, ettei se oikeastaan ollu edes paljoa. 75-kiloselle naiselle suositeltua on saada noin 2000 kaloria päivässä, ja netin pikatestin mukaan minun kokosen ja "aktiivisuuden" omaavan kalorisuositus oli noin 2350. Todellisuudessa söin about tuon 2000 kaloria päivässä, ja paino pysy paikoillaan.

Johtopäätös: Jos pystyn syömään noin vähän, niin miksen sitte vähemmänki? Alotin vähäkalorisen dieetin, ja päivittäiseksi kaloriannokseksi muodostu 1300-1500 kaloria. Samalla työmatkan kävelyn lisäks kävin kerran viikossa salilla ja uimassa. Paino lähti ko lähtiki putoamaan, mutta hitaasti. Puolisen kiloa viikossa, jos sitäkään.

Jaksoin kuukauden päivät. Olin tutkiskellu tätä karppausjuttua jo aikasemmin, mutta tuon kuukauden aikana ostin kirjan. Ja luin sen. Olin kaikkien muitten valtavirtalaisten tapaan pitäny tuota vähähiilihydraattista dieettiä jonkulaisena muotilaihiksena, jolla laihdutetaan äkkiä muutama kilo, ja palataan sitte takas. Tuon kirjan myötä tajusin, että kyse on paljon muusta, paljon vanhemmasta ja paljon fiksummasta jutusta, ko olin osannu edes ajatella.

Vai onko siinä jotain perää, että ihminen on pitkän evoluutionsa aikana syöny juuri sitä samaa ruokaa, mitä nämä "karppaajat"? Lihaa, kanaa, kalaa, kasviksia, marjoja, ehkä pähkinöitä, ym. Vähärasvasia ruokia tuskin oli tarjolla muinaiselle metsästäjä-keräilijälle. Miljoonia vuosia tätä ruokaa, sitte ihminen asettu aloilleen ja kehitti maanviljelyn. Tästä on vain tuhansia vuosia aikaa. Kaikista pahin tapahtu kuitenki vasta parisataa vuotta sitte, ko ihmiskunta alko luottaa teollisuuteen. Yhtäkkiä liukuhihnat alko puskea puhdasta valkosta jauhoa ja sokeria taukoamatta. Eikö se ole aika epäilyttävää, että nämä tuotteet säily ällistyttävän pitkiä aikoja, koska tuholaishyönteisetkään ei pystyny niitä käyttämään ravintonaan?

Noista ajoista lähtien ihmiskunta on lihonu lihomistaan. Samoin on käyny kaikille alkuasukasheimoille, joita tämän parinsadan vuoden aikana on löydetty: alkuun hyvähampaisia, hyväkuntoisia ja vailla sydän- ja verisuonitauteja, diabetestä, ym... Ja tärkkelyspitosten ruokien myötä tämä kaikki on kääntyny päälaelleen.

Kaiken päällä on vielä kirsikka nimeltä rasvakammo. Se alko USA:sta noin 80-luvulla, ja on jatkunu tähän päivään asti. Siellä tuotetaanki eniten vähärasvasia tuotteita koko maailmassa. Ai niin, ja usa:laiset on muuten edelleen lihavin kansa koko maapallolla. Tuosta 80-luvusta asti ihmiskunta on edelleen vain lihonu, vaikka rasva julistettiin pahikseksi ja tyydyttyny rasva sai kamalimman leiman päällensä.

Harmittava juttu. Onneksi suunta on alkanu muuttua nyt, ja mie olen ilonen, että olen löytäny viimein "sen oikean" ruokavalion. Olen pärjänny hyvin. Olen saanu selitettyä tutuille, miksi en syö heidän herkkujaan kahvilla. Jotku voi loukkaantua, mutta se ei ole minun ongelma. Mie päätän, mitä syön, valitettavasti! Moni voi ajatella, ettei tämä kauaa kestä, mutta minusta tuntuu, että tätä mie jatkan lopun elämääni. Mie en kaipaa riisiä, pastaa enkä sokeriherkkuja. En edes leipää. Rasvan lisääminen oli yllättävän helppoa, ja nyt rasvakammo on tiessään. Mie toivoisin, että sanoma tästä leviäis, ja pikkuhiljaa ravitsemussuositukset seurais perässä. Siihen menee aikaa, mutta onneks muutoksen voi tehä ihan itte.

Niin, ja niille, jotka haluaa tietää, miltä nyt (vajaan parin kuukauden jälkeen) tuntuu, niin voin sanoa, ettei paljon paremmin voi fyysisesti jaksaa! Olo on loistava, paino putoaa melkein ittestään, ja liikkuminen on kivaa. Todettakoon, että olen vihannu kaikkea liikkumista ennen. Laihtua siis voi ilman nälkää, ja ruoka voi olla juuri niin herkullista, ko tykkää. Eikä se liikuntakaan ole se juttu: Minun ei tarvis liikkua ollenkaan, koska keho osaa nyt polttaa sen omaa rasvavarastoaan. Nyt mie vain jaksan ja haluan liikkua - yllättäen! - ja se johtunee siitä, että keho tykkää polttaa tätä ylimäärästä massaa pois liikunnan avulla.

Jos kiinnostuit, niin lue se kirja. Andreas Eenfeldt on ruotsalainen lääkäri, joka ei vain puhu, vaan myös noudattaa tätä samaa ruokavaliota. Kirjan nimi on Ruokavallankumous.

Jos et viitti ostaa kirjaa, niin vieraile Eenfeldtin englanninkielisillä nettisivuilla. Sieltä löytyy pähkinänkuoressa oleva ohje myös meille suomalaisille. Aloittelijalle on myös laajempi ohje enkuksi.

Mutta nyt syömään kotitekosta ihanaa ja vähähiilarista jäätelöä mansikoiden kera! Ette muuten usko, miten makeita mansikat voi olla, ko ei ole tupannu lisättyä sokeria naamaan viime aikoina!



Vähähiilihydraattisen vanilijakermajäätelön resepti:

3              munaa
3 dl          kuohukermaa
noin 10 g vanilijasokeria
mausteeksi vanilijatanko

Erottele munasta keltuaiset suureen kulhoon, valkuaiset toiseen. Vatkaa valkuaiset kovaksi vaahdoksi (niin, että pysyy kulhossa vaikka sen kääntää ympäri). Vatkaa keltuaiset ja sokeri keskenään hyvin. Vatkaa kerma löysähköksi vaahdoksi maustaen samalla vanilijatangon siemenillä. Lisää keltuaiseen ensin kermavaahto nostellen, sitten valkuaisvaahto edelleen varovasti nostellen, jotta rakenne pysyy kuohkeana. Kaada vaikkapa jäätelörasiaan, ja laita pakkaseen. Sekoittele noin tunnin välein.

Valmiissa jäätelössä on noin 4,5 g hiilihydraattia 100 grammassa.

Resepti on otettu jostain netistä, sokerin määrää tosin vähensin ja vaihdoin tuohon vanilijasokeriin. Mausteeksi käy vanilijan sijaan myös tumma kaakao, pähkinät, marjat, ym.