Midsummer madness

Juhannus meni että hurahti, ja taas ois paluu arkeen eessä... Mukavaa oli, anoppilassa perjantaista tähän päivään, ja kaikki perinteiset tuli käytyä läpi: Sauna, grillaus, uinti. Lojuttiinpa sitä vielä appiukon itte rakentamassa saunapaljussaki!

Aika kulu hyvin hyvässä seurassa, ja aurinkoki näytti parhaat puolensa suurimman osan ajasta. Vaikka oli kyllä pelottavaa herätä lauantaiaamuna kauheaan ukkosen jyskeeseen pienessä koppimökissä keskellä pihaa...

Pihalla tuliki oltua suurin osa ajasta, siellä oleiltiin, syötiin, pelattiin ja juteltiin. Kiitokset appiksille ihanista ruuista!

Anoppi on niin ihana, ko siltä saa aina kivoja vaatteita! Tämän mekon se oli ostanu ittelleen, mutta värisävy ei ollukaan ihan kohillaan, joten se pääty mulle. Me likes!

Elukoillaki vaikutti olevan kivaa, ko saivat ulkoilla, etenki tuolla Rambolla, joka on tiibetinspanieli (ja aika outo sellanen). Ihan juhannuksen lopuksi se järkkäs meille kivan seuraleikin viemällä meidän Mörkön leluhiiren, jonka kans se juoksi ympäri pihaa, ja koko suku perässä. Sillä oli varmaan tosi kivaa! Rontti-kissaa sen sijaan kiinnosti enemmän nukkuminen, ja sitä se tekiki ahkerasti.

Mörkö ulkoili myös, mutta valjaissa vaan, ja hyvin pelokkaasti edelleen. Eka kerran perjantaina sitä ei meinannu saada valjaisiin, ja aika vähän aikaa se uskalsi olla pihalla. Sen jälkeen se tais taas hoksata, missä ollaan, koska ulkona käyminen rupes kiinnostamaan: mökistä lähtiessä se tuli ovelle oottaan, että eikö hänki pääsis mukaan, eikä enää koittanu paeta valjaita laittaessa. Kyllä se edelleen arasti liikuskeli, ja samassa paikkaa sai pönöttää välilä pitkään, mutta positiivista, että se ylipäätään haluaa ulos.

Mörkö ja hienot valjaat. Otin kuvan vahingossa keinovaloasetuksella, vaikka ulkona oltiin, mutta tuli aika hieno!

Olin ihan kade miesolennon siskontytölle, joka oli saanu semmosen väritettävän laukun. Päätin samassa, että mie hommaan kyllä semmosen kans, ja pitihän sitä tänään kurvata sittarille ostamaan oma!

6 vee väritti noin hienosti pikkulaukun, mutta iso sai väriä pintaan vasta myöhemmin. Mulle toi iso!

Laukkuostosten yhteydessä kävin myös KappAhlissa, jonne mulla oli vielä synttärilahjakorttia jäljellä. Tarkotus oli ostaa ens lauantaiksi miesolennon veljen häihin mekko, ja löytyhän semmonen. Kaikista kivointa oli, että se löyty vieläpä "normaalikokosten" osastolta, eikä isojen! Mekko meni hyvin päälle sovittaessa, mutta eipä olis pahitteeksi pudottaa vielä vähän painoa ennen tuota h-hetkeä...

Painonpudotuksesta puheenollen: Nyt pääsin taas kolmen ja puolen viikon jälkeen vaa'alla käymään, ja tuossa ajassa oli lähteny miltei 3 kiloa! Luulen, että nyt kun tähän LCHF:ään yhdisty tuo uus työ, joka on aika fyysistä hommaa, niin paino taitaa lähteä entistä paremmin. Ja eipä se haittaa! Tällä hetkellä kokonaispudotusta on siis 12 kiloa, helmikuun lopulta lähtien.

Tähän loppuun kävis hirveän hyvin resepti. Nyt ko kesä on ja tulee grillistä syötyä kaikkea mättöä, niin sen vastapainoksi sopii hyvin tämmönen "kevyt" aamupala. Resepti on Andreas Eenfeldtin Diet Doctor -sivustolta, ja olen sen vapaasti tähän suomentanu. Alkuperänen loistavine kuvineen löytyy tietysti täältä.



Kesäinen aamiainen

Ainesten määrät yleensä arvioin, listassa suuntaa-antava määrä.

Tarvitset:

1 dl             turkkilaista jogurttia (10%)
1 - 1,5 dl    vispikermaa
1 - 2 rkl     mustikoita
½ dl          pähkinä-siemensekoitusta

Tee ensin pähkinäsiemensekoitus, josta voit ottaa tarvittavan määrän aina annokseen. Hanki esim. noin 100 gramman pusseja eri pähkinöitä ja siemeniä, ja sekoita ne valmiiksi rasiaan. Sekoitukseen käyvät esimerkiksi: kookoshiutaleet, saksanpähkinät, hasselpähkinät, mantelit, pellavansiement, auringonkukan siemenet ja kurpitsan siemenet.

Sekoita annosta varten hyvin lautasella jogurtti ja kerma (vaahdottamaton). Lisää pähkinä-siemensekoitusta ja haluamasi määrä mustikoita.

Mustikoiden kanssa kannattaa olla sitä tarkempi, mitä tiukempaa linjaa pidät hiilihydraattien suhteen. Marjat sisältävät luonnostaan sokeria.

Ite olen käyttäny sekotuksessa hasselrouhetta, mantelilastuja/-rouhetta, kookoshiutaleita, maapähkinöitä, saksanpähkinöitä ja aiemmin myös pinjansiemeniä, jotka tosin nyt jätin pois. Tämä aamiainen sai aiemmin minun mahan sekasin, ja päättelin, että koska kaikkia muita aineita paitsi noita siemeniä olin syöny erikseen, niin vika täytyy olla pinjansiemenissä. Ja niin oliki; nyt voi syödä tätä ihan rauhassa!

Kesäaamiainen saattaa näyttää kummalta, mutta on tosi hyvää! Taustalla pitsinvirkkauskokeilua aiemmassa blogitekstissä mainittuun pussilakanaan.

Nyt loppu löhöilylle!

No niin! Nyt on sitte työsoppari taskussa. Osa-aikasta siivoojan hommaa nyt ainaki kesäksi, ja Tampeereella, onneks semmosessa yhessä isossa toimistotalossa, ettei tartte matkustella ympäriinsä. Huomenna kello soittaa jo 04.00, mikä ei tietysti ole kovin hohdokasta. Noh, ehkä se palkitsee, ko pääsee kuitekki sitte jo ennen puolta päivää kotiin!

Aampupäivällä laitoin yhen vanhemman neuletyön mittoihinsa venytykseen ja sumutin. Se on tuommonen villatakki, jossa on pitkät etukappaleet. Eilen venyttelin siitä jo takakappaleen ja hihat (olkasaumat on siis jo ommeltu), ja etukappaleet oli pakko tehä erikseen, ko menivät muuten päällekkäin (eikä mulla riittäny nuppineulatkaan!)

Mörkö tykkää auttaa aina näissä hommissa! Yleensä se repii nuppineuloja irti, pehmittää ihanan villasta kangasta ja joskus jopa repii siitä lankoja lenkille... Tosi kiva kaveri! Reissuun ko lähdin, niin heitin tohon pyyhkeen päälle, mutta se oli heti repimässä sitäki pois. Heitin sitte vielä shaalin siihen päälle, ja ilmeisesti se oli kelvannu, koska kotia tullessa shaalin päällä oli kisun lempipallo.

Tämmönen pitäs tulla tuosta rievusta valmiina. Ei ehkä edellisestä kuvasta käy kovin hyvin ilmi!

Tampereella oli aurinkoinen päivä, vaikka aamulla lupailiki säätiedoissa sadetta. Eipä arska haitannu! Paljoa en kuitenkaan säästä nautiskellu muuten, ko kävellessä paikasta toiseen. Sielä ehtii nyt venyä ihan tarpeeks tuon työn myötä.

Todistusaineistoa.

Kotimatkalla otin ittestäni aavekuvia. Buuuh!

Kotona ootti sitte vhh-pitsa ja tekasin vielä pirtsakan salaatin siihen kylkeen. Tuli mieleen erään henkilön kritiikki tätä minun ruokavaliota kohtaan; hän sano, että eihän se nyt voi olla hyvä, koska päivässä pitäs kuitekki syödä seitsemää eri väriä. Minusta tuo meikäläisen lautasmalli on kyllä melko kivan värinen... Ostin kuitekki tänään sitte sitä monivitamiinia, jota minun on ollu tarkotus hommata jo aikasemmin. Sitä suositellaan ihan vaan kaiken varalta. Syönhän mie kasviksia, juu, mutta vaikea sanoa, onko niissä tarpeeksi kaikkea. Etenki, ko syön nykyään huomattavasti pienempiä määriä ruokaa. Oli muuten pahaa se monivitamiini!

Vasen: Nam! Oikea: Ei niin nam. Talvella olen vetäny tuota D:tä, syönpä neki loppuun vielä.

Tuo pitsapohja on muuten Andreas Eenfeldtin kirjan ohjeella tehty, sellasta Oopsie-"leipää". Pistänpä tähän sen ohjeen...

Oopsie-leipä
(6 - 8 kpl koosta riippuen)

3                munaa
100 g        Philadelphia-juustoa
ripaus suolaa
½ rkl        leivinjauhetta (voi jättää pois)
½ rkl        psylliumjauhetta (voi jättää pois, jätin pois)

Erottele munien keltuaiset ja valkuaiset eri kulhoihin. Vatkaa valkuaiset kovaksi vaahdoksi, niin kovaksi, että voit kääntää kulhon ympäri massan putoamatta. Sekoita keskenään juusto ja keltuaiset hyvin. Lisää suola sekä halutessasi leivinjauhe ja psylliumjauhe. Kääntele keltuaisseos varovasti valkuaisvaahtoon, älä sekoita voimakkaasti. Tee massasta 6 - 8 kekoa pellille leivinpaperille. Paista 150 C-asteessa noin 25 minuuttia, kunnes oopsiet ovat kauniin ruskehtavia.

Oopsie käy hyvin leivän korvikkeeksi välipalana; päälle voita ja lempitäytteet. Omasta mielestäni ei tosin maistu eikä tunnu yhtään leivältä, on aika löysän tuntuinen. Mieluiten käytän niitä leivän sijasta lämpimissä voileivissä.

Kääretorttu: Tee taikinasta iso levy pellille, paista kuten edellä. Levittele päälle rasvaista kermavaahtoa sekä marjoja mielesi mukaan, ja kääräise rullalle. Tätä pitäisi minunkin kokeilla.

Pitsan tein näin: Tein kaksinkertaisen taikinan (olisi ehkä riittänyt 1,5 -kertainenkin) ja levitin uunipannuun leivinpaperille. Laitoin pohjan uuniin 200 C-asteeseen noin 15 minuutiksi, jonka jälkeen lisäsin täytteet ja mausteet (oman mielen mukaan). Laitoin tomaattimurskaa, tonnikalaa, jauheliha-pekoniyhdistelmää paistettuna, herkkusieniä sekä tietysti rasvaista juustoraastetta. Tuo pohja on aika löllö, ja paisuu paksunnäköiseksi. Oikeastaan se on aika ilmava, ja mie taputtelin sitä vähän kasaan ennen täyttämistä. Sitte laitoin takas uuniin vielä noin 15 minuutiksi, kunnes juusto suli.

Tuo ohje englanniksi ja paljon muita hyödyllisiä reseptejä, vinkkejä ja ohjeita LCHF:ään liittyen löytyy Diet Doctor -sivuston aloittelijan oppaasta.

Meän oli tänään tarkotus myös mennä käymään uimassa, mutta ulkouduttuani työmiestäni ootteleen alko kuulua ukkosen jytinää. Mentiin kumminki rannalle katteleen, ja olihan sielä porukkaa vielä. Alko kuitekki kuulostaa niin karulta se jylinä, ja näin jopa etäisen salamanki, joten päätettiin lähteä sittekki takasi. Kreivin aikaan, vai miten se meni, koska kotipihaan päästyämme puhkes oikein kunnon kaatosade! Noh, uintireissu tuoki. Tulipa ainaki kastuttua.

Lazy Sunday...

Laiska sunnuntai tosiaan... Koko päivän olen ollu uusimman neuletyön parissa, vaikka välillä on pitäny seki jättää tämän hiostavan kuumuuden takia. En tosin valita; pitäs vaan saada ittensä vietyä tuone ulos nauttimaan tästä ilmasta! Tällä hetkellä puikoilla valmistuu tämän näköstä juttua Novita Puro Batikista:

Jonkulainen toppi kai tämä sitte tulee olemaan, uusimman Suuri Käsityö-lehden ohjeella (jossa sama paita oli eri langalla, mutta miehän menin heti sen vaihtamaan!).

Käytiin myös pienellä kävelyllä ja kaupassa. Parvekkeen ovi on saanu olla auki koko ajan. Mörkö sentään on ollu innoissaan, ko on päässy kyttäämään lintuja/ötököitä/naapureita. Ällötin tuota miehenpuolta näyttämällä sille inhottavan kystanpuhkomisvideon netistä. Tosin taisin ällöttyä itte ihan yhtä paljon! Hyi ----- !




Kävelyllä aloin pohtimaan tätä minun laihdutusinnostusta. Aikasemmin olin aina sitä mieltä, että en osaa laihduttaa, ja että koska olen aina ollu ylipainonen, niin olis tosi hankalaa lähteä sitä painoa pudottamaan. Enkä halunnu kokeilla mitään ihme dieettejä, joilla "voit laihduttaa jopa x kiloa x ajassa", vaan halusin tehdä sitte kunnon muutoksen, jos olin tehdäkseni. Nyt ihmettelenki, miksen ole lähteny tekemään tätä aikasemmin.

Syy lienee melko selvä. Tästä voi tulla paasausta, joten lopeta tähän, jos et jaksa semmosta! Syy on tietysti valtion ravitsemussuositukset. Luulin syöväni oikein, ko koitin niitä noudattaa (enemmän tai vähemmän), mutta mitään muutosta ei tuntunu tapahtuvan. Edes pienen liikunnan määrän lisääminen aiemman liikkumattomuuden jälkeen ei tuono sanottavia tuloksia. Koitin myös alkaa liikkua säännöllisesti useammin, mutta ainahan se kaatu. Ei vain jaksanu. Edes lähteä ulos.

Laskeskelin sitte alkuvuodesta, paljonko sain kaloreita päivässä, ja huomasin, ettei se oikeastaan ollu edes paljoa. 75-kiloselle naiselle suositeltua on saada noin 2000 kaloria päivässä, ja netin pikatestin mukaan minun kokosen ja "aktiivisuuden" omaavan kalorisuositus oli noin 2350. Todellisuudessa söin about tuon 2000 kaloria päivässä, ja paino pysy paikoillaan.

Johtopäätös: Jos pystyn syömään noin vähän, niin miksen sitte vähemmänki? Alotin vähäkalorisen dieetin, ja päivittäiseksi kaloriannokseksi muodostu 1300-1500 kaloria. Samalla työmatkan kävelyn lisäks kävin kerran viikossa salilla ja uimassa. Paino lähti ko lähtiki putoamaan, mutta hitaasti. Puolisen kiloa viikossa, jos sitäkään.

Jaksoin kuukauden päivät. Olin tutkiskellu tätä karppausjuttua jo aikasemmin, mutta tuon kuukauden aikana ostin kirjan. Ja luin sen. Olin kaikkien muitten valtavirtalaisten tapaan pitäny tuota vähähiilihydraattista dieettiä jonkulaisena muotilaihiksena, jolla laihdutetaan äkkiä muutama kilo, ja palataan sitte takas. Tuon kirjan myötä tajusin, että kyse on paljon muusta, paljon vanhemmasta ja paljon fiksummasta jutusta, ko olin osannu edes ajatella.

Vai onko siinä jotain perää, että ihminen on pitkän evoluutionsa aikana syöny juuri sitä samaa ruokaa, mitä nämä "karppaajat"? Lihaa, kanaa, kalaa, kasviksia, marjoja, ehkä pähkinöitä, ym. Vähärasvasia ruokia tuskin oli tarjolla muinaiselle metsästäjä-keräilijälle. Miljoonia vuosia tätä ruokaa, sitte ihminen asettu aloilleen ja kehitti maanviljelyn. Tästä on vain tuhansia vuosia aikaa. Kaikista pahin tapahtu kuitenki vasta parisataa vuotta sitte, ko ihmiskunta alko luottaa teollisuuteen. Yhtäkkiä liukuhihnat alko puskea puhdasta valkosta jauhoa ja sokeria taukoamatta. Eikö se ole aika epäilyttävää, että nämä tuotteet säily ällistyttävän pitkiä aikoja, koska tuholaishyönteisetkään ei pystyny niitä käyttämään ravintonaan?

Noista ajoista lähtien ihmiskunta on lihonu lihomistaan. Samoin on käyny kaikille alkuasukasheimoille, joita tämän parinsadan vuoden aikana on löydetty: alkuun hyvähampaisia, hyväkuntoisia ja vailla sydän- ja verisuonitauteja, diabetestä, ym... Ja tärkkelyspitosten ruokien myötä tämä kaikki on kääntyny päälaelleen.

Kaiken päällä on vielä kirsikka nimeltä rasvakammo. Se alko USA:sta noin 80-luvulla, ja on jatkunu tähän päivään asti. Siellä tuotetaanki eniten vähärasvasia tuotteita koko maailmassa. Ai niin, ja usa:laiset on muuten edelleen lihavin kansa koko maapallolla. Tuosta 80-luvusta asti ihmiskunta on edelleen vain lihonu, vaikka rasva julistettiin pahikseksi ja tyydyttyny rasva sai kamalimman leiman päällensä.

Harmittava juttu. Onneksi suunta on alkanu muuttua nyt, ja mie olen ilonen, että olen löytäny viimein "sen oikean" ruokavalion. Olen pärjänny hyvin. Olen saanu selitettyä tutuille, miksi en syö heidän herkkujaan kahvilla. Jotku voi loukkaantua, mutta se ei ole minun ongelma. Mie päätän, mitä syön, valitettavasti! Moni voi ajatella, ettei tämä kauaa kestä, mutta minusta tuntuu, että tätä mie jatkan lopun elämääni. Mie en kaipaa riisiä, pastaa enkä sokeriherkkuja. En edes leipää. Rasvan lisääminen oli yllättävän helppoa, ja nyt rasvakammo on tiessään. Mie toivoisin, että sanoma tästä leviäis, ja pikkuhiljaa ravitsemussuositukset seurais perässä. Siihen menee aikaa, mutta onneks muutoksen voi tehä ihan itte.

Niin, ja niille, jotka haluaa tietää, miltä nyt (vajaan parin kuukauden jälkeen) tuntuu, niin voin sanoa, ettei paljon paremmin voi fyysisesti jaksaa! Olo on loistava, paino putoaa melkein ittestään, ja liikkuminen on kivaa. Todettakoon, että olen vihannu kaikkea liikkumista ennen. Laihtua siis voi ilman nälkää, ja ruoka voi olla juuri niin herkullista, ko tykkää. Eikä se liikuntakaan ole se juttu: Minun ei tarvis liikkua ollenkaan, koska keho osaa nyt polttaa sen omaa rasvavarastoaan. Nyt mie vain jaksan ja haluan liikkua - yllättäen! - ja se johtunee siitä, että keho tykkää polttaa tätä ylimäärästä massaa pois liikunnan avulla.

Jos kiinnostuit, niin lue se kirja. Andreas Eenfeldt on ruotsalainen lääkäri, joka ei vain puhu, vaan myös noudattaa tätä samaa ruokavaliota. Kirjan nimi on Ruokavallankumous.

Jos et viitti ostaa kirjaa, niin vieraile Eenfeldtin englanninkielisillä nettisivuilla. Sieltä löytyy pähkinänkuoressa oleva ohje myös meille suomalaisille. Aloittelijalle on myös laajempi ohje enkuksi.

Mutta nyt syömään kotitekosta ihanaa ja vähähiilarista jäätelöä mansikoiden kera! Ette muuten usko, miten makeita mansikat voi olla, ko ei ole tupannu lisättyä sokeria naamaan viime aikoina!

Vähähiilihydraattisen vanilijakermajäätelön resepti:

3              munaa
3 dl          kuohukermaa
noin 10 g vanilijasokeria
mausteeksi vanilijatanko

Erottele munasta keltuaiset suureen kulhoon, valkuaiset toiseen. Vatkaa valkuaiset kovaksi vaahdoksi (niin, että pysyy kulhossa vaikka sen kääntää ympäri). Vatkaa keltuaiset ja sokeri keskenään hyvin. Vatkaa kerma löysähköksi vaahdoksi maustaen samalla vanilijatangon siemenillä. Lisää keltuaiseen ensin kermavaahto nostellen, sitten valkuaisvaahto edelleen varovasti nostellen, jotta rakenne pysyy kuohkeana. Kaada vaikkapa jäätelörasiaan, ja laita pakkaseen. Sekoittele noin tunnin välein.

Valmiissa jäätelössä on noin 4,5 g hiilihydraattia 100 grammassa.

Resepti on otettu jostain netistä, sokerin määrää tosin vähensin ja vaihdoin tuohon vanilijasokeriin. Mausteeksi käy vanilijan sijaan myös tumma kaakao, pähkinät, marjat, ym.