Syksykuulumisia

Värikästä syksyä! Täälä "etelässäki" on puut värjäytyny niin ihanan ruskan värisiksi, että olen ottanu varmaan kymmennittäin kuvia vain lehdistä ja puista ja kaikesta muustaki kivan värisestä... Niitä postauksen lopussa sitte!

 Ilmojen kylmetessä on ollu kiva taas neuloa tuon ristipistotyön valmistuttua, ja syksyn kunniaksi ostin uuden neulontakirjan, ko myöhästyin bussista ja eksyin Suomalaiseen kirjakauppaan. Olen ennenki tuota kattellu, mutta nyt oli pakko napata se mukaan viimein. Parikymppiä ei kuitenkaan ole paljon noin paksusta ja laajasta opuksesta. Kyseessä on siis Debbie Stollerin Stitch'n Bitch -sarjaan kuuluva Sankarineulojan käsikirja, jossa on todella monipuolisia neuleohjeita- ja vinkkejä hieman kokeneemmille neulojille. Kirjotustyyli on moderni ja rento, eikä mitään tiukkapipolinjaa (äkkiseltään bongasin myös joitain vinkkejä, jotka saattas nostaa kunnon tiukkisneulojan tukan pystyyn). Tälle tulee varmasti paljon käyttöä, vaikka kuvia olisin kaivannu kyllä enemmän.

 Ekana vinkkinä käyttöön tuosta pääty ns. pelastusregas, jota voi käyttää pitsineuleessa. Se on siis erivärinen, liukas ja pitkä lanka, joka pujotetaan puikolla olevien silmukoiden läpi, ja jatketaan neulomista normaalisti. Lankaa siirretään mallikerran tai esim. 6-10 kerroksen jälkeen eteenpäin. Jos tulee virhe tai silmukat putoaa puikolta, voi ihan huoletta purkaa ja poimia sitte tuolta pelastusrenkaalta silmukat takasi puikolle, ja jatkaa kerrokselta ennen virhettä. Ikään ko tietokoneen "kumoa"-toiminto!

Pelastusrengas käytössä huvissa, jota puuhailen parasta aikaa (valkonen lanka). Kannattaa muuten säilyttää vanhoista rintaliiveistä löytyvät metalli- tai muovirinkulat (pinkki). Niistä saa pirun hyviä silmukkamerkkejä!

Viikonloppuna poikettiin pitkästä aikaa anoppilaan, ja oli tosi ihana käydä taas sieläki (viimeksi piipahdin varmaan kolme viikkoa aikasemmin). Ja täytyy myöntää, että on mulla kyllä maailman ihanin anoppi! Olen joskus maininnu sille sellasesta Tangle Teezer-hiusharjasta, joka muistuttaa hevosen harjaamiseen tarkotettua sukaa (tai miten lie kirjotetaan)... No anoppi oliki löytäny sellasen ruotsinlaivalta, ja toi tuliaisena mulle!! <3 Ihmettelin, miten se muisti minun ees puhuneen tuosta, ko mie selostan välilä vaikka mitä...

Tämä on siis mullistava keksintö, joka ei vahingoita hiuksia kiskomalla niitä poikki, vaikka tukka olis kuinka takussa. Piikit on tosi taipusat, vaikka hiukan terävämmät, ko mie ajattelin. Kokeiltu on, ja toimii minusta paljon paremmin ja nopeammin ko normiharja. Miekö en jaksa kuluttaa hiusten harjaamiseen aikaa, niin sitte kiskon ne tavallisella harjalla melkein irti... Suosittelen! Pikkusen on kalliita, mutta pitkätukkaselle joka sentin väärti!

Herätettiin Rontti kuusen juurelta, ja se vaatiki aikamoista kissittelyä. Oli se silti tyytyväinen, ko sai ruokaa, eikä koirakaan ollu paikalla sitä härnäämässä.

 Ja tässä sitte niitä ihania värikkäitä syksykuvia! Punasen ystävä en kyllä muuten ole, mutta jotenki se väri kruunaa syksyn! Ehkä tykkäänki syksytä enemmän ko kesästä... Ehkä. Ainaki sillon, ko vaahterat on nättejä!

Home sweet Lappi

Ohjeita olen kyllä ehtiny päivitellä, mutta kuulumiset on jääny vähemmälle!

Löhöilly olen mieki samala laila ko tuo kissa, ja ilmeisesti siitä seurauksena olen saanu iskiaksen vasemmalle puolelle alaselkään/reiteen. Aamulla on täyttä tuskaa nousta sängystä, eikä meinaa ees hampaitten pesuun taipua, mutta onneks se siitä vertyy aika pian. Istuminen ja kyykistyminen tekee huonoa, ja pelkäänki vähän mennä maanantaina töihin, jossa ei oikein kyykistelemättä pärjää... Noh, nettitarkastelun perusteella pitäs vaan jatkaa normaaleja arkitoimia, eikä jäädä lepäileen, ja oireitten pitäs helpottaa kuukaudessa tai muutamassa. Eli kipulääkekuurille!

Tapasin mummolavierailulla tämmösen lutusen Hilma-terrierin, joka oli pikkusen pelokas alkuun. Ilmeisesti sillä olli huonoja kokemuksia ihmisistä, vaikka se oli vasta nelivuotias. Miesolennon syömä kalapala kuitekki houkutteli sen sohvalle meän viekkuun!

Lapin luontoa käytiin ihastelemassa luontopolulla, jossa olen viimeksi käyny ehkä lukioaikoina... Tai sitte yläasteella. Nyt vasta huomasin, kuinka kaunista sielä on, ja samalta näyttäviä kuvia tuli otettuaki aika monta. Laavulla oli tulet valmiina, ja kahvit kulki repussa mukana. Tämän takia sitä joskus kaipaa tosissaan kotia!

Päivä sattu olemaan tuolloin aurinkoinen. Kuuma tuli ja itikat söi, mutta olisin voinu jäädä asumaan sinne laavulle...

Nostalgisoin itteäni myös mummolassa kuvaamalla koneita, joita olen lapsena aina pelänny. Tavallaan neki on ihan kauniita. En kyllä tuon Kontu-nimisen mettäkoneen lähele menis nykyäänkään, jos se käynnistettäis... (Huom. Kontu ei liity tässä mitenkään Taru sormuten herrasta-saagaan!)

Kävin vierailulla myös navetassa, jossa tosin asusti vain vasikoita, hiehoja ja nuorempia lehmiä - muut oli ulkoilemassa. Pienin vasikoista tykkäsi leuan alta rapsutuksesta, ja sainpa siltä muutaman kuolasen nuolasunki kiitokseksi!

Huomenna olis tarkotus lähteä yötä vasten ajamaan takas kohti arkea ja Nokiaa, ja tänään on ollu tosi haikea olo. Äitiä käytiin vielä kerran kattomassa ja tarkastettiinpa samala reissula veljen ja tämän tyttökaverin väliaikanen kämppäki. Sitte grillattiin porukalla, ja naurettiin Miuku-kissaa, joka sähisi mulle ja miesolennolle, ilmeisesti koska meissä haisi Mörkö!

Kunpa vois lopettaa työt ja jäädä tänne iäksi!

Lomakuulumisia

On se kumma, ettei lomaillessa ole oikein aikaa kirjotella tänne, mutta näin se vain on!

Olen nyt parin päivän ajan työstäny ohjetta varpaista varteen neulottaville sukille, jotka toteutetaan yhtäaikaa yhdellä pyöröpuikolla. Idea ja oppi on Melissa Morgan-Oakesin kirjasta Varpaista varteen - neulo 2 sukkaa kerralla. Morgan-Oakes neuloo sukkansa hieman eri tavalla, ko mie näin suomalaisena olen tottunu, ja noista kirjan ohjeilla toteutetuista sukista tulee minusta jalkapöydän kohdalta jotenki pussimaiset. Teen siis ohjeen, jolla voi tehdä ns. perintesen kiilan ja kantapään. Myös oma pitsisukkamalli on työn alla, ja rupesin tuota prototyyppiparia neulomaanki.

Kyläilemässä on käyty mummolassa ja äitillä, ja eilen meni puolet päivästä Pajalan markkinoilla.

Äitin luona asustaa Miuku-kissa, joka oli ilmeisen tyytymätön siihen, että Mörkö tuli myös kyläilemään. Miuku sähähteli vähän kaikille, mutta kummasti se toinen kissa olis silti sitä kiinnostanu...

Mörkö uskalsi jo ottaa rennosti sängyllä, mutta Miuku ei olis millään malttanu silmää ummistaa, vaikka väsytti!

Markkinasää uhkas alkuun olla helteinen auringonpaiste, kuten viime vuonna, mutta muuttu sitte aika synkeäksi. Sadetta ei tosin tullu.

Myyntianti oli sitä tavanomasta vaatetta, lompakkoa ja krääsää, enkä mie muuta löytäny, ko yhen paidan. Tosi kivan paidan silti, tykkään mallista ja väristä. Melkein harmittaa, etten ostanu toista, vaikka eri väristä...

Tänään kävin miesolennon kans rannalla, mutta tuulisen ilman vuoksi kieltäydyin menemästä uimaan. Otin sen sijaan kuvia sillä välin, ko toinen ui.

Toinen aikaa vievä homma viikonloppuna on ollu vanhojen valokuvien skannaus. Sain jostain insipiraation tähän, ko tajusin, ettei mulla ole kotona ollenkaan omia ja veljien lapsuuskuvia. Itte kuvia en kuitenkaan raaski ottaa mukaan, ettei niille käy huonosti, mutta meille oli ilmaantunu tulostin-skanneri-kopiokone, joten nappasin kuvat tikulle. Ihan niin nopea operaatio se ei ollu, koska kuvia kerty melkein 600...

Näin sulosia sitä ollaan joskus oltu pikkuveikan kans!

Midsummer madness

Juhannus meni että hurahti, ja taas ois paluu arkeen eessä... Mukavaa oli, anoppilassa perjantaista tähän päivään, ja kaikki perinteiset tuli käytyä läpi: Sauna, grillaus, uinti. Lojuttiinpa sitä vielä appiukon itte rakentamassa saunapaljussaki!

Aika kulu hyvin hyvässä seurassa, ja aurinkoki näytti parhaat puolensa suurimman osan ajasta. Vaikka oli kyllä pelottavaa herätä lauantaiaamuna kauheaan ukkosen jyskeeseen pienessä koppimökissä keskellä pihaa...

Pihalla tuliki oltua suurin osa ajasta, siellä oleiltiin, syötiin, pelattiin ja juteltiin. Kiitokset appiksille ihanista ruuista!

Anoppi on niin ihana, ko siltä saa aina kivoja vaatteita! Tämän mekon se oli ostanu ittelleen, mutta värisävy ei ollukaan ihan kohillaan, joten se pääty mulle. Me likes!

Elukoillaki vaikutti olevan kivaa, ko saivat ulkoilla, etenki tuolla Rambolla, joka on tiibetinspanieli (ja aika outo sellanen). Ihan juhannuksen lopuksi se järkkäs meille kivan seuraleikin viemällä meidän Mörkön leluhiiren, jonka kans se juoksi ympäri pihaa, ja koko suku perässä. Sillä oli varmaan tosi kivaa! Rontti-kissaa sen sijaan kiinnosti enemmän nukkuminen, ja sitä se tekiki ahkerasti.

Mörkö ulkoili myös, mutta valjaissa vaan, ja hyvin pelokkaasti edelleen. Eka kerran perjantaina sitä ei meinannu saada valjaisiin, ja aika vähän aikaa se uskalsi olla pihalla. Sen jälkeen se tais taas hoksata, missä ollaan, koska ulkona käyminen rupes kiinnostamaan: mökistä lähtiessä se tuli ovelle oottaan, että eikö hänki pääsis mukaan, eikä enää koittanu paeta valjaita laittaessa. Kyllä se edelleen arasti liikuskeli, ja samassa paikkaa sai pönöttää välilä pitkään, mutta positiivista, että se ylipäätään haluaa ulos.

Mörkö ja hienot valjaat. Otin kuvan vahingossa keinovaloasetuksella, vaikka ulkona oltiin, mutta tuli aika hieno!

Olin ihan kade miesolennon siskontytölle, joka oli saanu semmosen väritettävän laukun. Päätin samassa, että mie hommaan kyllä semmosen kans, ja pitihän sitä tänään kurvata sittarille ostamaan oma!

6 vee väritti noin hienosti pikkulaukun, mutta iso sai väriä pintaan vasta myöhemmin. Mulle toi iso!

Laukkuostosten yhteydessä kävin myös KappAhlissa, jonne mulla oli vielä synttärilahjakorttia jäljellä. Tarkotus oli ostaa ens lauantaiksi miesolennon veljen häihin mekko, ja löytyhän semmonen. Kaikista kivointa oli, että se löyty vieläpä "normaalikokosten" osastolta, eikä isojen! Mekko meni hyvin päälle sovittaessa, mutta eipä olis pahitteeksi pudottaa vielä vähän painoa ennen tuota h-hetkeä...

Painonpudotuksesta puheenollen: Nyt pääsin taas kolmen ja puolen viikon jälkeen vaa'alla käymään, ja tuossa ajassa oli lähteny miltei 3 kiloa! Luulen, että nyt kun tähän LCHF:ään yhdisty tuo uus työ, joka on aika fyysistä hommaa, niin paino taitaa lähteä entistä paremmin. Ja eipä se haittaa! Tällä hetkellä kokonaispudotusta on siis 12 kiloa, helmikuun lopulta lähtien.

Tähän loppuun kävis hirveän hyvin resepti. Nyt ko kesä on ja tulee grillistä syötyä kaikkea mättöä, niin sen vastapainoksi sopii hyvin tämmönen "kevyt" aamupala. Resepti on Andreas Eenfeldtin Diet Doctor -sivustolta, ja olen sen vapaasti tähän suomentanu. Alkuperänen loistavine kuvineen löytyy tietysti täältä.



Kesäinen aamiainen

Ainesten määrät yleensä arvioin, listassa suuntaa-antava määrä.

Tarvitset:

1 dl             turkkilaista jogurttia (10%)
1 - 1,5 dl    vispikermaa
1 - 2 rkl     mustikoita
½ dl          pähkinä-siemensekoitusta

Tee ensin pähkinäsiemensekoitus, josta voit ottaa tarvittavan määrän aina annokseen. Hanki esim. noin 100 gramman pusseja eri pähkinöitä ja siemeniä, ja sekoita ne valmiiksi rasiaan. Sekoitukseen käyvät esimerkiksi: kookoshiutaleet, saksanpähkinät, hasselpähkinät, mantelit, pellavansiement, auringonkukan siemenet ja kurpitsan siemenet.

Sekoita annosta varten hyvin lautasella jogurtti ja kerma (vaahdottamaton). Lisää pähkinä-siemensekoitusta ja haluamasi määrä mustikoita.

Mustikoiden kanssa kannattaa olla sitä tarkempi, mitä tiukempaa linjaa pidät hiilihydraattien suhteen. Marjat sisältävät luonnostaan sokeria.

Ite olen käyttäny sekotuksessa hasselrouhetta, mantelilastuja/-rouhetta, kookoshiutaleita, maapähkinöitä, saksanpähkinöitä ja aiemmin myös pinjansiemeniä, jotka tosin nyt jätin pois. Tämä aamiainen sai aiemmin minun mahan sekasin, ja päättelin, että koska kaikkia muita aineita paitsi noita siemeniä olin syöny erikseen, niin vika täytyy olla pinjansiemenissä. Ja niin oliki; nyt voi syödä tätä ihan rauhassa!

Kesäaamiainen saattaa näyttää kummalta, mutta on tosi hyvää! Taustalla pitsinvirkkauskokeilua aiemmassa blogitekstissä mainittuun pussilakanaan.