Lomakuulumisia

On se kumma, ettei lomaillessa ole oikein aikaa kirjotella tänne, mutta näin se vain on!

Olen nyt parin päivän ajan työstäny ohjetta varpaista varteen neulottaville sukille, jotka toteutetaan yhtäaikaa yhdellä pyöröpuikolla. Idea ja oppi on Melissa Morgan-Oakesin kirjasta Varpaista varteen - neulo 2 sukkaa kerralla. Morgan-Oakes neuloo sukkansa hieman eri tavalla, ko mie näin suomalaisena olen tottunu, ja noista kirjan ohjeilla toteutetuista sukista tulee minusta jalkapöydän kohdalta jotenki pussimaiset. Teen siis ohjeen, jolla voi tehdä ns. perintesen kiilan ja kantapään. Myös oma pitsisukkamalli on työn alla, ja rupesin tuota prototyyppiparia neulomaanki.

Kyläilemässä on käyty mummolassa ja äitillä, ja eilen meni puolet päivästä Pajalan markkinoilla.

Äitin luona asustaa Miuku-kissa, joka oli ilmeisen tyytymätön siihen, että Mörkö tuli myös kyläilemään. Miuku sähähteli vähän kaikille, mutta kummasti se toinen kissa olis silti sitä kiinnostanu...

Mörkö uskalsi jo ottaa rennosti sängyllä, mutta Miuku ei olis millään malttanu silmää ummistaa, vaikka väsytti!

Markkinasää uhkas alkuun olla helteinen auringonpaiste, kuten viime vuonna, mutta muuttu sitte aika synkeäksi. Sadetta ei tosin tullu.

Myyntianti oli sitä tavanomasta vaatetta, lompakkoa ja krääsää, enkä mie muuta löytäny, ko yhen paidan. Tosi kivan paidan silti, tykkään mallista ja väristä. Melkein harmittaa, etten ostanu toista, vaikka eri väristä...

Tänään kävin miesolennon kans rannalla, mutta tuulisen ilman vuoksi kieltäydyin menemästä uimaan. Otin sen sijaan kuvia sillä välin, ko toinen ui.

Toinen aikaa vievä homma viikonloppuna on ollu vanhojen valokuvien skannaus. Sain jostain insipiraation tähän, ko tajusin, ettei mulla ole kotona ollenkaan omia ja veljien lapsuuskuvia. Itte kuvia en kuitenkaan raaski ottaa mukaan, ettei niille käy huonosti, mutta meille oli ilmaantunu tulostin-skanneri-kopiokone, joten nappasin kuvat tikulle. Ihan niin nopea operaatio se ei ollu, koska kuvia kerty melkein 600...

Näin sulosia sitä ollaan joskus oltu pikkuveikan kans!

Kissan kanssa reissussa

Jee, kotona ollaan! Lapin kaunis kesä näytti heti parhaat puolet, ja veti pilveen ennen ko edes saavuin kotikunnan puolele. Ja siitäkös nämä lappilaiset hyttyset tykkää!

Matka meni hyvin, ja lupailin siitä vähän kertoa, että miten tuon kissan kanssa reissataan. Mulla kävi (jälleen) hyvä tuuri, koska koko lemmikkivaunu (siis se kamala lasikoppi) oli tyhjä ihan koko matkan ajan.

Matka alko Nokialta siis Paunun paikallisbussilla, jossa oltiin kisun kanssa eka kertaa. Olin varautunu tavaroitteni suhteen hyvin, ja mahuttiin yhele penkkiparille. Kattirukka oli ihan ihmeissään kolisevassa autossa, jossa vielä joku toope soitti meän takana jotain trancejumputusta korvalapuilla liian lujalla.

Ennen matkaa annan kissan olla syömättä jonkin aikaa, ei ole tullu mitään tarkkaa tuntimäärää vielä tavaksi, mutta yleensä noin 10 tuntia ennen matkan alkua otan ruuat pois (vettä saa juoda viimiseen asti). Tällä kertaa tuli semmonen farssi siitä hommasta, ko onnistuin lukitteen itteni ulos kauppareissun yhteydessä, että lopulta otin ruuan pois 7 tuntia ennen matkaa. Tämä siksi, että kissalla on aikaa tyhjentää massu ennen pitkää reissua. Reissun aikana annan kuivaraksuja naposteltavaksi, ja tarjoan sillon tällön vettä (jota neiti ei yleensä kyllä malta ees juoda).

Kissaa varten otan mukaan tämmösen listan tavaraa:

• Kuivaruokaa matkanaposteltavaksi
• Vesikippo ja vettä vaikka pulloon (iso määrä on hyvä, ks. seuraava)
• Pieni pyyhe: On kätevä kaiken varalta; jos kissa sotkee koppansa tai jotain muuta. Kuumalla pyyhkeen voi kastella ja laittaa jäähdykkeeksi kissan päälle. Kerran ollaan jouduttu tähän kylmäkääreeseen turvautuun, ko lähettiin Lapista ajeleen aamulla olettaen, että on pilvinen päivä, mutta etelämpänä tuliki kamalan kuuma auringonpaiste vastaan. Kääre tais auttaa, koska kissa ei enää läähättäny sen laittamisen jälkeen. Toki käärettä piti välillä kastella viileämmällä vedellä, ja onneksi matkalla on huoloasemia, josta sitä saa.
• Talouspaperia, tms. Kaikkeen maholliseen; oksennukseen, hätäpissaan/-kakkaan... Näitä ei onneks ole vielä kertaakaan meidän kissa päästänyt!
• Kissanhiekkaa pieni määrä esim. isoon jäätelörasiaan. Kissa kyllä tekee hätänsä siihen, jos sellanen todella on. Meidän Möröllä tämmönen on tapahtunu junassa kerran, ihan ekalla kertaa ko matkustettiin. Vaunu oli tuolloinki ihan tyhjillään koko matkan, ja pitemmän pysähyksen aikana annoin kissan olla vapaana sen verta, että sai pikapissat tehtyä kippoon.
• Viltti (etenkin talvella)

Kissan pitäis matkustaa junassa aina kantokorissa...

...mutta jos vaunu on tyhjä, niin kissat hyppii pöydällä!

Pelottavinta koko matkassa oli varmaan kävely Tampereen keskustorilta rautatieasemalle, etenki ko sielä oli menossa Tammerkosken sillalla-tapahtuma. Voi Mörkö-parka!

Perillä vaunussa kisu oli edelleen pelokas, mutta pian rupes silmä jo luppaseen. Aiemmin minusta tuntu, ettei se nukkunu junamatkalla ollenkaan, eikä varmaan nytkään ihan kunnolla, mutta selvästi se nyt uskalsi sulkea silmät herkemmin.

Unohin luonnollisesti jotain, eli sen viltin, mutta laitoin takkini kopan päälle, ettei ilmastointi puhalla suoraan sinne sisään. Samalla kopasta tuli pesämäinen ja hämärä, mistä luulis kisun pitävän.

Niin ja näin nukutun yön jälkeen tajusin, ettei koko vaunuun taida tulla yhtään muuta matkustajaa, joten päästin kissan irti ja annoin rauhassa tutkiskella paikkoja. Tuo pikajunan lemmikkivaunu on hyvä, ko siellä ei ole mitään koloja tai paikkoja, joihin kissa vois jäädä jumiin, joten saatoin huoletta antaa sen mennä. Samalla tarjosin ruokaa, ja vettäki yritin, mutta sitä se ei heti malttanu juoda. Vasta ihan loppumatkasta kuulin latkintaa penkin alta, ja vesi maistu. Selvästi kissaa ei kuitenkaan pelottanu liikaa, koska se liikku häntä hieman koholla, ja rohkistu koko ajan. Kotonakaan se ei juo vettä, jos kuuluu hälinää ympäriltä, joten se oli aikamoinen saavutus myös.

Kaiken kaikkiaan meillä on tainnu käydä tuuri kissavalinnassa: se on pennusta asti ollu tosi helppo matkakaveri, ei ääntele, ei riehu, paitsi pissahädässä tai nälässä, mikä on tietysti hyvä. Perilläkään sitä ei liikaa pelota, ja se tutustuu nopeasti uusiin paikkoihin. Tietenkään me ei sitä ihan joka paikkaan raahata, mutta pitemmille matkoille aina, ko on mahollista ottaa.

Noh, se kissasta! Omistajallekki (siis itselleni) osasin ottaa tällä kertaa kunnon varusteet. Muhkea villatakki vei puolet tilasta repussa, mutta oli sen arvosta! Lemmikkivaunu viilenee tosi paljon yöllä ilmastoinnin takia, joten villatakki oli kyllä nappijuttu. Samaten villasukat. Tällä kertaa otin jopa tyynyn, joka oli kuitekki vähän erikoinen...

Matkatyyny! Tehty kangaskassista, mutta toki voi ommella ihan erillisen tyynynpäällisen, johon lisää kahvat. Kirjailussa ruudukko on ommeltu ompelukoneella, kuvio tehty ristipistoin muliinilangalla ja teksti muistaakseni tikkipistoin. (Matkatyynyideaa saa käyttää vapaasti omaan tarkoitukseen, mutta toivoisin, ettei sitä käytetä myyntitarkoituksessa!)

"Kissanpennut syntyvät silmät kiinni.
Ne avaavat silmänsä noin viikon kuluttua,
katsahtavat ympärilleen,
ja sulkevat ne taas suureksi osaksi loppuelämäänsä."
STEPHEN BAKER

Sellainen matka. Perillä kotona tietysti grillattiin ja oleiltiin, ja ehdinpä jokusen kuvanki jo ottaa.

Fenkoli

Ostin hetken mielijohteesta jättibasilikan. En tiä, viihtyykö se meilä, mutta ainaki sillä on tuo pottu kaverina...

Kävin tänään asioilla kaupungilla (tai siis pitäs vissin sanoa kylilä, ko "ei tämä Nokia nyt mikään kovin iso kaupunki ole"). Pyörällä viiletin, ja oli ihanan lämmin! Uintihommia pitäs kans varmaan huomenna käydä kokeilemassa, jos sais vielä tuon ukon sen töitten jälkeen seuraksi.

Vein myös samalla pirunnyrkki-sormukseni korjattavaksi, siitä ko oli yks rengas irronnu juotoksesta, ja oli muutekki aika kärsiny... Uus Nomination-pala tulee myös parin-kolmen viikon päästä, ko tilasin sen liikkeeseen.

Nomination sakset minun artesaaniksi valmistumisen kunniaksi (viimein!)

Matkalla poikkesin ostamaan keittoainekset, ko tuossa meän lähikaupassa ei niitä ollu. Etin siis fenkolia ja salottisipulia, joista kumpaakaan en ole ikinä ostanu! Aikasemmin olisin voinu väittää, että fenkoli on joku kaupunki jossain päin Aasiaa... Reseptin nappasin maikkarin Kaappaus Keittiössä -sarjasta. Kopioin sen nyt vielä tähän, koskapa jossain vaiheessa tuo linkki ei varmaan enää toimi:

Fenkolikeitto (4 hengelle)

2 fenkolia
3 salottisipulia
2 valkosipulin kynttä
3-4 dl Vettä
1 dl Kermaa
1-2 rkl Creme Fraiche
Suolaa
Pippuri
(Pernod-anislikööri )

Halkaise fenkoli ja poista sen kanta tekemällä viisto leikkaus kannan ympärille. Pilko fenkoli, sipuli ja valkosipuli.

Freesaa eli paista vihannekset kevyesti voissa, tarkoituksena on pehmentää niitä mutta ei ruskistaa. Pidä siis hellan lämpö mietona! Lisää vesi sekä suola ja pippuri ja anna kiehua kypsäksi n. 20-30 minuuttia, lisää lopuksi kerma ja keitä vielä hetki.

Siirrä keitto tehosekoittimeen ja sekoita se kauniin sileäksi keitoksi. Maista ja korjaa tarvittaessa makua. Voit käyttää myös sauvasekoitinta mutta tehosekoittimella lopputulos on tasaisempi ja kuohkeampi. Halutessasi viimeistele keitto Creme Fraichella ja Pernodilla.

Keiton kanssa voit tarjota lisukkeena keitettyjä, kevyesti soijalla maustettuja punaisia linssejä, pähkinäsekoitusta(voit pilkkoa pähkinöitä vähän pienemmäksi) ja leipäkrutonkeja.

Kuten arvata saattaa, ei tämäkään sopanteko menny ihan niinkö Strömsössä! Leikkuut, freesaukset (taas uus hienostelusana...) ja keittämiset meni ihan mukiinmenevästi, mutta eikös tehosekottimen kans sattunu tämä niin ihanan klassinen "kansi irti" -tilanne. Onneks ei ollu kaasu pohjassa, ja soppaa meni "vain vähän" pöydälle ja minun niin hienolle itsetehdylle keittokirjalle... Noh, ei voinu ko hymyillä. Kerta se on ensimmäinen tässäki tapauksessa!

Loppujen lopuksi sopasta tuli ihan maistuvaa, ja söi tuo miehenköriläski sitä, vaikka sano suoraan, että maistuu "mielenkiintoselta"... Mie tykkäsin, ja vois ehkä joskus toistekki tehä, kunhan tuo tehosekotinepisodi kerkiää unohtua. (Ihmettelinki, miksi se äijä siinä ohjelmassa piti siitä sekottimen kannesta kiini semmosen liinan kans... Siitä tuli aika kuuma siitä kannesta, ko koitti pitää kiini!)

Kaupassa oli myös myynnissä varmaan jostain kuihtuneista kukkasista jääneitä ihania turkooseja pikkukukkapurkkeja, eurolla neljä. Ja miehän ostin niitä sitte, ja istutin samantien nuita meän "minimandariinipuun" alkuja kahteen. Oisko kellään hyvää kotia minimandariinille? Meilä on niitä nyt aika monta...

On tuo tuhma poikaki päässy kovasti lisääntymään, ja tahtosin niistäki muutamasta eroon. Kyse on siis nukkatyräkistä, joka täyskasvusena siementää siihen malliin, että pitkälle lentää... Siitä sen lempinimi. Että täältä löytys!

Minimandariineista tulee hieman kananmunaa pienempiä. Kunhan ne tuosta kasvaa oikein puuksi (vasemmallla). Nukkatyräkit ne on lisääntyny urakalla, tuossa ei ole ees puolet!

Kassalla yllätyin positiivisesti, ko myyjä rupes jutteleemaan. Yleensä tuossa nimenomasessa kaupassa myyjämuorit on semmosia juroja ja hiljasia, mutta tämäpä otti minun basilikan ja haisto sitä! Ja sano sitte, ettei se tykkää basilikan hajusta... Okei? Todettiin, että kai se jakaa mielipiteitä seki, vähän niinku hajuvedet, ja semmoset.

Noh, nyt masu täynnä suihkuun pesemään pois nämä "kylien" tomut!