Juhannuskuulumiset

Keskikesä muuttu sitte melkein talveksi, eikä vieläkään olla päästy kastamaan turkkeja järvessä (viimeks, ko piti mennä, tuliki kamala ukkonen). Juhannus meni anoppilassa, jossa vietettiin kaks yötä pihamökissä, ja myös Mörkö oli mukana. Se ei tosin erityisesti nauttinu, ko unohettiin ottaa sen valjaat mukaan ja kisu-raukka joutu oleileen pienessä kopperossa koko ajan - ilmeisesti meidän seurakaan ei riittäny pitämään sitä viihdytettynä. Lopulta hiukan ennen kotiin lähtöä huomattiin, että se oli kostoksi pissiny nojatuoliin ja vieläpä oikein kunnolla...

Ohjelmaan kuulu ehdottomasti grillausta, ja sillä tavoin valmistettiin tietysti kaikki ruuat, mitä syötiin. Perjantaina oleiltiin miesolennon kans kahestaan appivanhempien seurana, lauantaina miehen veljen vaimon synttärikahvittelujen jälkeen saatiin seuraks miehen siskon perhe. Päivä suju aika laiskasti ristikoita täytellessä ja syödessä (mistä muistutti illalla karsean turvonnu olo). Neuloskelin taas vauvan haalarihousuja eteenpäin kahden ihailijan tarkkaillessa, ja sain kuulla, että minun mahahan on jo aika iso (3-vuotias, joka selitti kaikille vähänki kiinnostuneille, että noista tulee housut sille vauvalle).

Illalla kävästiin miehen kans juhlimassa toistamiseen niitä synttäreitä, nyt kosteammissa tunnelmissa - joskin mie tyydyin karkkeihin, ruissipseihin ja valkosipulidippiin. Yömyöhälle ei oltu, vaan palattiin ihmisten aikaan, jotta miesolento pääsee saunaan. Loppuilta meni kuitekki sitte pitkään, ko suunniteltiin porukalla anopin syksymmällä tulevia synttärikemuja. MacGyver ei oikein tainnu tykätä unirytmin vaihdoksesta, ko siinä yhden aikaan se pyöri ko väkkärä tuola mahassa, eikä mikään ihme: tähän mennessä olen totuttanu sen siihen, että yheksän-kymmenen maissa nukahan sohvalle ja ryömin loppuyöksi sänkyyn herätäkseni kello 0600, viikonloppuna ehkä tunnin-pari myöhemmin. Muutekki sen liikkeet on alkanu tuntumaan entistä voimakkaammin, ja välillä jopa hiukan kivuliaasti, jos se oikein vääntää tietyssä kohtaa.

Aamulla olis saanu nukkua pitempäänki, mutta nousin "jo" yheksän maissa. Lapset oli tietysti talossa jo heräilleet varhain, ko varhain ne laitettiin nukkumaanki, ja anoppi-raukka niitten kans touhuili. Ilmeisesti sillä oli jääny unet muutekki vähälle, kiitos vieressä nukkuvan kuorsaajan (en tarkota ees koiraa tällä kertaa). Muutki heräili siitä sitte pikkuhiljaa, ja aamupalan jälkeen oli hyvä ruveta taas grillaamaan. Sen jälkeen tosin lähettiin kaikki kotejamme kohti, että appiksetki pääsee vähän lepäilemään juhannuksen jäljiltä.

Kotona päivä jatku vielä lisäoleilulla; erityisesti miesolento halus ottaa viimisestä vapaasta illasta kaiken laiskottelun vielä irti. Mie puolestani teetin ittelleni lisätöitä purkamalla tuota aiemmin mainittua haalaria varmaan kymmenkunta senttiä, ko mielestäni siitä tuli liian kapea. Ohjeen mukaan lahkeiden jälkeen piti vaihtaa puikoista 3,5 puikkoihin 3, mutta aika tiukaksi se minusta muuttu. Tarkistin myös Novitan sivuilta, oisko lehdessä mahollisesti virhe tässä kohtaa, mutta ei ollu - jatkoin siitä huolimatta sitte noilla paksummilla puikoilla. Sen sijaan löysin kyseiseen malliin toisen virheen, jota olin epäillykki alottaessa, mutta en vain ollu viittiny tarkistaa aikasemmin: palmikkokuvion selityksessä oli virhe, jonka takia minun housujen palmikot on vähän erilaiset ko piti. En sentään koko työtä ruvennu sen takia purkamaan, vaikka mielessä kävi seki...

Kuvattomuus johtuu tällä kertaa siitä, että ei vain jaksanu napsia niitä, ko ilma oli kurja ja kylmä, ja nyhjättiin aika paljon sisällä. Arki alko myös sadepäivällä, ja tuntuu, että koko mieliala on jotenki surkea. Tiskattua sain, ja pitänee tässä ruveta muutaki touhuileen vielä, ettei koko päivä mene reisille. Ulos pitäs myös uskaltautua, koska jääkaapissa ammottaa aukkoja, joiden täyttämistä ei voi vältellä...

Onneks parvekkeella oottaa taas uus puhdetyö, jonka alotin loppuviikosta: rupesin virkkaamaan matonkuteistani olkkariin uutta mattoa, ja sen väritys on aika pirteä - ei todellakaan yksvärinen! Onhan tuossa kova homma, mutta pikkuhiljaa se siitä etenee... Viikonlopun aikana ehti käsiki toipua paksun kuteen virkkaamisesta, joka puuduttaa kyllä kummasti. Ehkä ens kerralla tulee tästä, ja jostain muustaki sitte myös kuvia!