tiistai 22. huhtikuuta 2014

Vihdoin valmista sekä kuulumisia

Käsitöihin kuuluu jälleen (viimein) valmista, ko Siskon mysteerihuivi tuli tiensä päähän, ja sain mieki sen puikoteltua pikavauhtia valmiiksi pääsiäisen aikaan. Ohjeen mukaan olis pitäny tulla noin puolitoistametrinen huivi, mutta mulla on ilmeisesti aika tiukka käsiala, ko mittaa tuli varmaan vaan 120 cm. Muutekki tykkään pitemmästä huivista, joten tekasin sitten jokusen raidan lisää oman pääni mukaan.


Väritkään ei ole ohjeen mukaset. Vaihdoin keltasen grafiitinharmaaseen, ja vihreästä ja sinisestä otin sävyiksi vaalean ja turkoosin. Ajattelin, että ohjeen väreillä ja sävyillä ois tullu ehkä liian kirjava minun makuun. Lisäsin myös hapsut, koska tuntu, että jotain tästä vielä puuttu, ja ne on todellaki eri mittaset - valkoset lyhyemmät ko mustat. Sainpa hyvin käytettyä sen valkosen langanki ihan loppuun näin!


Huivi oli pakko kiinnittää vielä alustaan ja kostuttaa, koska nuo sileät neuleet pyrki niin pahasti rullautumaan, ja muutekki se näytti vähän hassulta, ko joustinneule veti tiukalle ja ainaoikeat levittäyty laajemmalle. Harkittin myös jonku reunuksen virkkaamista siihen, mutta ehkä se menee ilmanki. Käyttöä tälle tosin tulee varmaan vasta ens talvena - sen verran lämmin keli on jo täälä päässä Suomea. Mutta onpahan kerranki uusi talvivaate valmiina, ko se talvi yllättää!

Muuten tämä arki etenee tasasen tappavaan tahtiin, vaikka kuinka pyristelis vastaan. Masu on kuulemma ainaki anopin mukaan jo kasvanu, vaikka ittestä vielä näyttää vain läskimakkaroilta. Noh, ehkä se makkaroiden väli on vähän "kiristyny", mutta ei tämä kyllä raskausmahalta silti näytä... Olen ruvennu myös tuntemaan pikkusen liikkeet, lähinnä mahallani makoillessa. Se tuntuu vähän samalta ko elohiiren aiheuttama lihassupistus, mutta paljon satunnaisemmalta. Päällepäin ei ole vielä tuntunu, vaikka miesolentoki olis innoissaan halunnu kokeilla.

Pääsiäisloman kunniaksi käytiin sunnuntaina Tampereella leffassa ja syömässä. Teatterissa pyörähti Huikopeli, joka on parodia superhypersuositusta Nälkäpelistä, ja oli ihan hauska. Tuosta leffasta on tosin helppo tehä parodiaa, koska se on aika naurettava jo ittessään...

Tampereella oli hiljasta ennen puoltapäivää...

Syömään mentiin tietysti American Dineriin, jossa vetäsin pitkästä aikaa hampurilaisen (ne vaan on sielä niin parhaita). Otin vieläpä ranskalaiset - en salaattia - lisukkeeksi, vaikken jaksanukaan syödä niitä loppuun. Jälkkärit syötiin miesolennon kans puoliksi - vaniljapirtelöä ja jäätelöä - koska tuntu, etten olis jaksanu yksin syödä mitään. Ja miesolento olis ottanu molemmat joka tapauksessa... Olihan se jätski jo aikamoinen makeapommi, ko siinä oli toffeeta ja pikkuleipätaikina-vaniljaa, kuten toinen halus! Jo ravintolasta lähtiessä tajusin tosin, että tuollanen ylensyöminen oli kyllä järkyttävä virhe, koska niin huono olo siitä tuli. Makasin kotona sohvalla varmaan viis tuntia, ennen ko rupes helpottaan. Ennen raskautta olisin kyllä kevyesti pystyny samaan, ja jo samana iltana olis tullu nälkä, mutta tällä kertaa söin oikeasti vasta seuraavana aamuna! Ei välttämättä sillonkaan vielä olis ollu nälkä, mutta en nyt voinu ruveta paastoamaan pitemmäks aikaa...

Vaikka kuinka olen siis uhannu jättää hiilarit taas mäkeen, niin kyllä niitä silti tulee jonku verran enemmän käytettyä nyt. Lähinnä olen koittanu pitää aamupalan, välipalat, päivälliset ja iltapalan karppilinjalla, mutta herkutteluun kyllä olen sitte sortunu niiten lisäks. Nytki kutkuttais mielessä, että piipahtaisin kaupasta jotku jätskipuikot juuri sopivasti ennen ko miesolento tulee kotiin, niin voitas syödä ne tuossa pihalla auringonpaisteessa... Ehkä vain tänään, ko ei välttämättä ole yhtä hieno ilma enää huomenna!

1 kommentti: