Lupailin kertoilla tuosta työharjottelujaksosta, ja tarkotus oli tehä se jo viikko sitte, mutta jotenki se on vain jääny. Ehkä syynä on se, että en jaksa jyräyttää tätä kannettavaa pääle ihan joka päivä, ko käynnistys kestää aina oman aikansa, ja tabletilla saa kätevästi hoidettua kaikki juoksevat asiat (mutta tietenkään Bloggerin tekstinkirjotus ei siinä toimi).
Kuvia en ole ehtiny nappailla pahemmin edellisen postauksen jälkeen, joten kuvituksena toimii Mörkön oudoimmat otokset.
Kaks viimestä viikkoa on ollu siis uusia kokemuksia täynnä. Viime viikolla olin viitenä päivänä harjottelussa Sofiakylässä, kehitysvammasten hoivakodissa, ja tämä viikko on menny ihan erilaisessa maailmassa Tokmannin sekatavarakaupassa.
Sofiakylä oli alkuun pelottava, mutta loppujen lopuks hieno kokemus. Ensin tuntu, että tämä ei todellakaan olis minun hommaa - vaihdella nyt vaippoja jopa aikusille ihmisille! - mutta jotenki siinä viikon aikana huomas, että ei se niin kamalaa olekaan. Olin eniten lasten tilapäishoitopuolella, ja se ehkä kolati eniten, vaikka olisin halunnu jotain ohjaustoimintaaki nähdä. Toki oli hiukan vaikea suhtautua lapsiin, ja aikusiinki, ko en ole pahemmin edes tavallisten lasten kanssa oleillu. Joittenki kans tuli heti toimeen, joihinki oli hankalampi ottaa kontaktia. Oli myös outoa toimia "ohjaajana" itteään vanhemmille ihmisille, ja käskeä istumaan tai odottamaan tai jotain...
Sofiakylä on saanu alkunsa äidin unelmasta. Sen perustajalle, Riitalle synty 12 vuotta sitten kehitysvammanen tytär, Sofia, joka vaatii kokoaikasta hoitoa. Noin kolmisen vuotta sitte tämä paikka perustettiin, ja viime vuonna se sai ihan omat, uudet tilat Nokian Pitkäniemestä.
Tutustuin myös Sofiaan parina päivänä, ja hän oli aivan ihana tyttö! Jostain syystä Sofia tykästy minuun kauheasti, ja tykkäs tulla pusuteltavaksi ja halittavaksi. Oli se alkuun hiukan outoa, ko olin kuullu, että ne halit voi äkkiä vaihtua lyönniksi naamaan, mutta ei kyllä minun kohdalla; toki ymmärrän, että jos hoitajan on pakko saada toinen tekemään jotain (esim. syömään tai nukkumaan), niin silloin voi tyttöä kiukuttaakki niin, että huitasee.
Vietin Sofiakylässä myös itsenäisyyspäivän illan, ja olin jälleen lasten puolella (aikuisilla oli omat juhlat, joihin olis pitäny pukeutua tosi hienosti). Tanssittiin ja herkuteltiin, ja käytiin myös ulkoilemassa. Ihan kiva tapa viettää juhlapäivää tuoki!
Kaikkiaan tuo Sofiakylä oli hieno kokemus, ja kun nyt sitä puntaroi, niin ehkä tuo lähihoitajakoulutuski olis ihan varteenotettava polku lähteä kulkemaan. Ehkä kysyn tuolta vielä jatkoharjottelua, jotta saisin jalan ovenrakoon ja voisin jonain päivänä mennä oppisopimuskoulutuksen kautta sinne... Haaveilua tuo tosin tällä hetkellä on, koska mulle sanottiin jo ennen harjottelua, että oppisopimuspaikat on tällä hetkellä täynnä. Mutta eihän sitä tiä, mitä tapahtuu, voihan tuo toiminta laajentua tuosta vielä...
Tämä viikko onki sitte ollu tosi erilainen. Maanantaista perjantaihin olen purkanu, hyllyttäny ja tehny etuvetoja (siis siirrelly tuotteita hyllyn takaosasta eteen), enkä oikeastaan mitään muuta. Toki asiakkaat on kovasti kyselly kaikkea ja kaikenlaista, ja olen parhaani mukaan koittanu olla avuksi, vaikken ittekkään tiä, missä mitäki on...
Totesin, ettei se myymälässä työskentelykään hullumpaa ole (ainaki sitä tekis mieluummin ko siivousta!), mutta ehkei se nyt ihan minun ykkös-uratoive ole. Toki sitä vois tarvittaessa kesätyönä tai väliaikatyönä tehäkki, ja ehkä sitte siitä tulis myös mielekkäämpää, ko oppis käyttämään kassaa.
Ens viikko onki sitte vielä uravalmennusta, ja olis aika pohtia, mitä tästä kaikesta jäi käteen ja mitä mie teen ens vuonna. Sen olen jo vankasti päättäny, että tammikuu menee lomaillessa! Haluan viettää aikaa pohjosessa kotona ainaki kolme viikkoa, jonka jälkeen alkaaki olla melkein aika lähteä etelän lämpöön, jonne anoppi meidät lennättää viettämään (aikasessa) synttäreitään. Helmikuulle sitte vois jotain koittaa jo kehitellä...
Joululahjat on onneksi nyt hommattu, tosin veljen lahja on vielä hiukan kesken; siitä tulee kaikista työläin ja kaikista hienoin lahja tänä jouluna! Kovin monelle en tosin lahjoja hommannu, koska miesolennon sisarusten kanssa sovittiin, että ei anneta keskenämme lahjoja ollenkaan. Ihan hyvä sinänsä, koska aina tulee sitte kumminki hommattua jotain, mitä toinen ei ollenkaan tarvis. Miesolennollekaan en ole hommannu mitään, koska se aikoo hommata jonkulaisen piirrustuslaudan tietokoneeseen, ja kuulemma se riittää lahjaksi... Lupasin sitte ittekki, ettei mulle tarvi ostaa mitään, ko olen hommaillu niin paljon lankaa viime aikoina!
Joulukalenterista ei ole vielä löytyny toista poroa, eikä oikeastaan mitään voittoa. Vähänkö ärsyttää, jos miesolento saa jotain... Mörkön kalenteri on ollu tykätty; tosin se idiootti kissa tykkäis syödä ne herkkunappinsa pöydältä yhestä kasasta, eikä koske niihin, jos koittaa heitellä lattialle metsästettäväksi. Niitä nappeja on nyt joka puolela, ko ei muka kelpaa lattianapit!
Tässäpä ne tärkeimmät kuulumiset tais tällä kertaa olla. Oikein mitään muuta en ole nyt saanu aikaseksi, eikä joululahjoistakaan viitti oikein laittaa kuvia tänne vielä. En tosin tainnu ees muistaa ottaa kuvia niistä valmiina! Noh, kohta on jouluaatto, ja sitte voi ottaa kuvat saajien kera!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti