lauantai 5. lokakuuta 2013

HArakka on VAlkea, VAris on HArmaa!

Viime kirjotuksessa uhosin meneväni ostamaan monivitamiinia apteekista, ja lähinki sinne sitte kävellen ja kuvia napsien. Ennen lähtöä otin kuvat syksyn pakollisista asusteista, eli piposta, säärystimistä ja lapasista. Pipo ja säärystimet on molemmat Novitan malleista, ja edellistalvilta, lapaset olen saanu valmiiks muutama viikko sitte. Kumpaakaan Novitan ohjetta ei ollu näköjään yleisessä jaossa, joten sorry: ei ole ohjelinkkiä!

Pipon ohje Novita-lehdessä Talvi 2012. Lankana 7 veljestä ja Puro.


Säärystimien ohje Novita-lehdessä Talvi 2011. Lisäsin itte nepparinauhat, joitten avulla säärystimet on helppo asetella sopivaan asentoon (lehdessä neuvottiin ompelemaan asentoonsa). Lankana on Nalle, vaikka ohjeessa käytettiin Alpacaa.


Lapaset peruslapasen ohjeella, raidotus omasta päästä. Nalle-langan jämiä, tosin näistä tuli aika ohuet tuohon syysviimaan nähden...

Päivästä tuliki odotettua lämpimämpi, koska aurinko paisto kivasti, eikä tuullu, niinku useimpina muina päivinä on tehny. Kuvia koitin napsia, mutta se päätty lopulta lyhyeen...



Olin ehtiny jo melkein perille, ko joku muori kyseli multa, missä eräs katu on. No, koitin sitä sitte neuvoa sille, ja siinä jutellessa selvisi, että tämä muori asuu siellä! Se ei tosin ollu varma, oliko se enää sen koti, vai oliko sen lapset jo myyny sen... Aika pelottavaa! Lupauduin saattelemaan sen siihen osotteeseen, joka kyllä tuli ko apteekin hyllyltä, ja toivoin, että se oikeasti olis sen koti. Matkalla selvis, että muoriraukka tais olla aika pahasti dementoitunu; ei se muistanu lastensa ikää, eikä ollu varma, montako lastenlasta sillä oli. Raision myllyn tienoilla ihmeteltiin varmaan neljä-viis kertaa, mikä se tuollanen korkea rakennus on.

Noh, loppu hyvin tai ei, siitä osotteesta löyty ko löytyki ovi, johon muorin kaulassa roikkuva avain sopi. Sisältä löysin vieläpä tyttären ja tyttärentyttären numeron, joista jälkimmäisen sain kiinni, ja ilmotin, että mummu on ollu eksyneenä Nokian keskustassa. Teki mieli sanoa, että eikö näin pahasti muistisairaan ihmisen kannattais asua jo jossain, missä valvotaan liikkumista; eihän sitä tiä, miten pahasti sitä seuraavaks eksyy ja miten huonosti säähän sopivissa vaatteissa (tällä kertaa kyllä oli fiksut syysvaatteet päälä). Puhumattakaan siitä, että kenet sitä epähuomiossa päästää sisälle - en mitenkään haluais osotella, mutta onhan näitä kerjäläiskaupustelijoita, joitten mukaan voi lähteä jotain ylimäärästä... Minutki tämä muori kutsu sisälle asti ja esitteli paikkoja ko vanhalle tutulle. Entä jos se ei seuraavalla eksymiskerralla muistakaan osotettaan? Entä jos sen bongaaki joku, joka ei ole yhtä rehellinen ko mie? Noh, tunsin kuitekki, että en voi ruveta niin tungettelevaksi; todennäkösesti nämä sukulaiset tietää jo sanomattaki, että vaihtoehdot alkaa olla vähissä... Toivottavasti.

Pikanen reissu oliki yhtäkkiä muuttunu kahden ja puolen tunnin reissuksi (vanhana sitä ei enää kävellä niin reippaasti), ja pääsin lopulta apteekkiin. Poikkesin myös toisen ketjun ruokakaupassa, ko meidän lähikaupassa ei ole myynnissä luomulihaa. No, ei kyllä ollu tässä toisessakaan ko yhtä laatua, mutta ei mulla oikein ole varaa mitään possun sisäfilettä laittaa... Olisin tyytyny vaikka jauhelihaanki, mutta en arvannu, että luomulihaa on noin vaikea löytää! Tai ainaki näin Nokialla. Olisin ensinnäki halunnu eka kertaa ostaa luomulihaa luomuviikon kunniaksi, ja toiseksi kokeilla lihattoman lokakuun sijaan luomulihalokakuuta, mutta nähtävästi haaveeksi jää. Ostin sen sijaan lihatiskistä jauhelihaa ja kalaa, tosin en tiä, onko se yhtään sen parempi.

Lihattomaksi en halunnu ruveta, koska ensinnäki en vois elää kokonaan ilman lihaa ja toiseksi uskon, että enemmistö ihmisistä ei myöskään voi elää ilman lihaa. Ratkasu olis lihan syönnin vähentäminen ja lihan eettisempi alkuperä (joka todennäkösesti tekis lihasta kalliimpaa ja siten harvinaisempaa herkkua). Meillä on kasvisten syönti lisääntyny viime aikoina tämän karppauksen takia, ja sitä kautta varmaan lihan kulutus on pienentyny annosta kohden. En näkis pahana myöskään, jos silloin tällöin oliski pelkästään kasvisruokaa, mutta sen täytyis olla jotain tosi maittavaa. Tähän mennessä en ole löytäny mitään sopivaa. Vinkkejä voi tosin antaa!

Käsityörintamalla on jälleen uusia tuulia. Alotin tablettilaukun virkkaamisen tuolla samalla tekniikalla, jolla nuo edellä mainitut säärystimet on tehty (eli tosi hitaalla...), ja sitä on tullu jo melkein 2 senttiä! Virkkaan siis piilosilmukoilla ko hela hoidon, ja se on pirun hidasta, vaikka lopputulos onki tukeva ja melko vähän venyvä (en halua, että viikon käytön jälkeen se laukku on venyny puolta pitemmäksi). Hiljaa hyvä tulee, vai miten se meni...

Eilen käytiin miesolennon kans eka kertaa tälle syksylle kuntosalilla ja uimassa uimahallilla. Aloteltiin rennosti, ei tullu ees pahasti lihakset kipeäksi... Soutulaitteeseen en uskaltanu mennä ollenkaan tämän iskiashomman takia (joka vaivaa edelleen!), ko kuntopyörässäki meinas jalka ruveta puutuun sen asennon takia. En tiä, auttoko tuo liikuntakimara sitä yhtään, mutta toivotaan, ettei sentään pahentanu...

Koska noita kuvia ei tullu nyt paljoa tuon enempää otettua, niin tässä on toissa syksyltä olevia eläinotoksia. Orava puhelinlangalla, lintu puussa... Siis miten se meni?



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti