Sataa sataa ropisee, piripiripom!

Nyt on jääny tämä blogi kyllä aika vähälle huomiolle, mutta koska mie lupasin, että tällä kertaa en jätä tätä kesken niinku aikasemmin, niin kirjotetaan nyt jotain sitte!

Olen nyt tehny töissä viimein ihan kokoaikasia työpäiviä, maanantaina jopa ylitöitä, ja loppuviikosta olin niin puhki, etten ole jaksanu muuta tehä ko lojua sohvala. En kyllä ymmärrä, miten jotku pystyy muka käymään töissä koko päivän ja vielä hoitamaan lapsia, tiskaamaan, peseen pyykkiä tai siivoamaan! Hyvä jos ne tiskit ja pyykit saa hoidettua, ko niitä kuitekki tarvii...

No okei, olen mie ehtiny käydä myös lankaostoksilla. Koskikeskuksen CityTokmannissa on edelleen Novitan lankoja tarjouksessa, ja tiistaina käväsin vilkaseen niitä taas. Ostin sitte kaikki mustat Pikkusiskot, mitä oli jäljellä, ja pari kerää grafiitin harmaata. Ehkä teen niistä ainaki sukat ittelleni, ja kenties huivin. Ei ne lankaostokset siinä kuitenkaan ollu... Juuri, ko olin lähössä Koskarista, huomasin, että ulkona sataa kaatamalla, eikä mulla tietenkään ollu sateenvarjoa mukana. En viitti kantaa sitä meän ainoaa, joka ei ole kokoontaitettava - hyvä kyllä muuten.

Noh, palasin sitte Tokmannille, aikomuksena ostaa sieltä kokoontaitettava sateenvarjo. Sitä ettiessäni huomasin, että sielä oli myös tarjouksessa Novitan Rose-langan kevään ihania värejä, sekä Nallea ihanan keltasena ja vihreänä. Päätin kuitekki, että mietin kotona, tarvinko niitä mihinkään. Sateenvarjoki löyty lopulta, mutta ko viimein astuin Koskarista ulos, niin aurinkohan paisto ko viimistä päivää!

Keskiviikkoaamuna kiitin itteäni sen sateenvarjon ostamisesta, sillä sillon sato vettä tasaseen tahtiin. Oli kerranki ihana kävellä sateessa, ko oli just oikeat varusteet päällä: laitoin minun rakkaat gore tex-tennarit jalkaan ja päälle takin, jonka sain lehtitilauksen kylkiäisenä. Kyseessä on softshell-takki, joka on käsitelty nanohiukkasilla siten, että se on likaa, vettä ja hajua hylkivä. Ja oli se kyllä mukava päälä, vaikka sateenvarjo pysäyttiki suurimman osan vedestä. Keskiviikkona satoki sitte koko päivän, mutta mieltä ylensi se, että ostin lopulta Rose-langat villatakkiin, ja lisäks vähän Wool-lankaa ja sitä Nallea...

Kuva Novitan sivuilta, Salmiakkiruutuinen jakku. Suunnittelin tekeväni takin siten, että pääväri olis luonnonvalkonen, ruudut olis keväänvihreät ja mintun väriset (tuo minttu kyllä näyttää minusta enemmän turkoosilta), ja raidat olis mustat.

Kotiin kannoin siis kunnon lankasäkin, ja päätin saman tien lähteä vielä käymään kirpparilla, josta en saanu viime viikolla varattua sitä pöytää, ko piti jäädä miettiin, haluanko sen samana päivänä jo. Tällä kertaa varasin sen viikonlopusta (eli eilisestä) alkaen. Polkasin kirpparille pyörällä, joten sateenvarjo sai jäädä kotiin. Sen sijaan nappasin hyllyltä miesolennolle ostetun Suomileijonalippiksen, jottei silmälaseihin kovasti satais vettä, ja näytin varmaan oikein kunnon suomijuntilta! Pöytä tuli varattua, ja eilen käytiin se täyttämässä heti aamusta. Peukut pystyyn, että tällä kertaa päästäis ainaki suurimmasta osasta roinaa eroon!

Kirjotin viimeks noista keskeneräsistä töistäni, ja löysin niitä yhen lisää: nimittäin lapaset harmaista Nallelangan jämistä. Muistin ne tuossa torstai-perjantain aikana, ko käsiä paleli jo pikkusen aamuyöstä bussille kävellessä, ja neuloin niitä eteenpäin. Nyt toisesta puuttuu enää peukalo.

Tuohon Swallotail Shawliin, josta on ollu puhetta, on tullu myös päivitystä. Viimeksihän uhkasin jo, että se ois kohta valmis... No, totesin, että olen tehny sen niin pienillä puikoilla, että siitä tulis kokoa pieni lapsi, joten päätin purkaa sen, ja vaihdoin pari numeroa isompiin puikkoihin. Se on nyt hyvällä mallilla, vaikkei pitsikuvio niin hyvin nyt näykään. Siihen varmaan auttaa venytys sitte ko tuo on viimein valmis...





Sade on nyt ollu tämän postauksen teema, joten jatketaan sillä. Eilen illala tultiin kotiin miesolennon porukoilta ja ruvettiin katteleen telkkaria. Ei aikaakaan, ko kaatosade rupes huuhteleen ulkomaailmaa oikein kunnolla. Eipä siinä mitään, mutta sitte rupes kuulumaan tipottavaa ääntä, ja tajuttiin, että ikkunalaudalle tippuu vettä! Todettiin, että ikkunankarmin yläosasta valu jonku verran sadevettä (ei onneks paljoa, se loppu aika pian sen jälkeen ko se huomattiin). Parvekkeelle kuitekki tuli vielä enemmän vettä, ja sielä oli matossa jo iso märkä läntti! Pääteltiin, että sitä tulee seinäelementin sisältä, koska se alko ikkunankarmin yläosasta (jossa oli betonissa kapea halkeama). Heittelin sitte sanomalehtiä lattialle, ja vaihtaessani niitä samana iltana ne oli likomärkiä. Huoltopäivystyksestä todettiin, että minkäs he sateelle mahtaa, ja vihjattiin, että pitäs soittaa maanantaina kiinteistöyhtiöön.

Aamulla totesin, ettei sitä vettä yön aikana ole ainakaan sen enempää tullu sisäle eikä parvekkeele, mutta täytyyhän tuo hoitaa silti kuntoon. Pelkään, että millanen remppa siitä syntyy; mahtaako pelkkä katon tilkitseminen auttaa...

Loppukevennys: Viime viikonloppuna käytiin kylässä miesolennon kaverin porukoitten kotona, jossa pojat vietti poikien iltaa, ja me naisihmiset muun muassa poimittiin vadelmia ja säilöttiin yrttejä. Perheen äiti toi sitälle tämmösiä outoja juttuja (en tiä, pitäskö niitä kutsua hedelmiksi vai vihanneksiksi), jotka on kuulemma sitruunakurkkuja. Oli tosi outoa syödä tuota: se oli kovakuorinen ja näytti ihan hedelmältä, mutta maku oli presis sama ko tuorekurkussa! Todella hämmentävää!