Menomatkalla vaivas päänsärky, tulomatkalla taas pahoinvointi... Paremminki olis voinu mennä, mutta onneksi itse lomakohde oliki sitte sen arvonen! Tässä ensitunnelmat keskiyöltä, jollon saavuttiin perille.
Hotelli sijaitsi juuri ja juuri Playa de las Americasin puolella, ja ihan vieressä oli Los Christianosin kaupunki. Uima-altaat sielä näytti kauhean houkuttelevilta, mutta oikeasti vesi oli aika kylmää! Jopa niin sanotussa lämpimässä altaassa meinasin paleltua, ja uitua tuli sitte aika vähän.
Ensisilmäys merestä saatiin ekalla ostosreissulla. Olihan se mahtavan näkönen.
Rannalla oli tämmösten mahtavien hiekkalinnojen tekijöitä, ja tämmönen nähtiin ekaks.
Jonain päivänä kiivettiin entisen tulivuoden kraaterille, nimeltä Montaña Chayofita, ja se sijaitsi näiden kahden kaupungin välissä. Tässä vähän maisemia huipulta. Ekassa kuvassa näkyy tuo meidän hotelliki, ruskeine kattoineen.
Kraateri oli hevosenkengän muotonen, ja sielä keskellä asusti joku huru-ukko, jolla oli koiria. Se pyysi maksua levähdyspaikasta, joka koostu kahesta puutarhatuolista...
Atlantin rannalla käytiin myös muutamanaki päivänä, mutta tyydyin ottamaan aurinkoa. Merivesi oli tosi kylmää, vaikka miesolento muuta väittäis, ja parina päivänä rannalla tuuli niin koleasti, että meinasin paleltua, vaikka aurinko paisto! Aika hullua, että Lapin tytöllä on kylmä aurinkorannalla...
Playa de las Vistas -rannan simpukoita. Aika pieniä, mutta miesolennon siskonlapset oli ihan innoissaan, ko saivat kerätä noita! Ei se pienempi tainnu ollenkaan kyllästyä huutamaan "Mä löysin simpukan", vaikka niitä löyty ihan koko ajan...
Paleluni takia jätin rannan ja lähin kaupoille, ja törmäsin samalla toiseen hiekkalinnaan.
Kirkkaalla säällä nähtiin sitte viimein saaren korkein vuori, Teide, joka on jotain yli kolme kilsaa korkea. Kaukaa kattominen ei tee oikeutta sille, koska tuo lähempänä oleva mäki näyttää korkeammalta... Matkaa tuonne huipulle oli kai joku kymmenkunta kilsaa. Se on siis se, jossa on lunta.
Kävellessä näki kaikkea mielenkiintosta. Kissoja liikuskeli tuolla paljon, hotellillaki pyöri yks "vakiokissa". Se hotellihan oli siitä hassu, ettei sielä oikeastaan ollu käytävillä seiniä allasalueen puolella, eikä sen puoleen paljoa kattojakaan. Onneks ei sentään satanu, muuten ei olis ollu kiva poistua huoneesta!
Hotel Marylanza, kuin jostain esitteestä. Oikeasti tuo koko saari näytti joltain mainoslehtiseltä, koska siellä oli niin puhdasta ja roskatonta, ja kaikki palmut ja kasvit näytti ihan koristeilta... Vaikea uskoa vieläkään, että ne oli ihan oikeita!
Hotellin ravintolassa, jonne meillä oli all inclusive-rannekkeet, meidät opittiin tuntemaan "party of 10"-nimityksellä. Meille siirreltiin aina pöydät samaan ryppääseen, ja viimisenä iltana tarjoilijoiden ei tarvinnu ko nähdä meidät oven takana, ja heti laitettiin pöytä kuntoon! Muutekki oli asiakaspalvelu ihan eri laatua ko Suomessa, niin välitöntä ja aitoa. Viimisellä illallisella oli lisäksi Kanaria-teema, ja kaikilla tarjoilijoilla oli Teneriffan perinnepuvut. Ja ne oikeasti näytti nauttivan, ko sai hiukan pitää hauskaa!
Vielä viiminen silmäys altaille, ja sitten oli aika lyhyille yöunille ennen kello kolmen herätystä...
Tulomatkan pahoinvoinnista huolimatta ehdin ees hetken nauttia auringonnoususta pilvien yläpuolella. Aika nättiä, vaikka tuo lasi oliki ihan mälvänen!
Kaikkiaan reissu meni muuten hyvin, mutta loppuajasta vaivasi pieni pahoinvointi. Tuntu, ettei mikään ruoka, mitä aiemmin olin syöny, meinannu mennä alas, ja lopulta sorruin syömään jopa leipää, että saisin jotain ravintoa. Laihdutushan meni sitte hiukan plörinäksi, koska nappasin tuolla melkein pari kiloa lisää... Katotaan, päästäänkö tässä tavotteeseen vai ei!
