sunnuntai 10. marraskuuta 2013

You're gonna hear me yawn!

Nyt onki tapahtunu kaikenlaista tässä viikon aikana, ja ittekki vasta nyt olen tajunnu, mitä kaikkea!

Alotetaan vaikka alusta. Sain toissa viikonloppuna puhelun eräältä ihmiseltä, jolle olen tehny käsityötuotteita, ja se tartti ns. kalja-Karhu-maton. No lupauduin sen tekeen, koska kuteetki löyty häneltä (sitä oikeaa keltasta on vaan niin vaikea löytää...), ja ajan varasin tämän viikon maanantaille tuonne vanhalle tutulle Väliasemalle. Matto käytiin tekemässä, ja tässä on siitä todistusaineistoa.
 























Tältä Karhulta puuttuu vielä kieli, joka täytyy pujotella punasella kuteella jälkikäteen, eikä hapsujakaan ole vielä solmittu (dead-line huomiseksi). Tämän tekniikan on kehittäny Peter Collingwood, ja kangaspuihin tarvitaan tuommoset poimintalaudat (2 kpl), jotka kiinnitetään niisivarsien yläpuolele. Kuulostaa kamalan monimutkaselta, mutta varsinki, jos poimintalaudat on valmiiksi laitettu, niin on aika helppo kutoa, etenki yksinkertasia malleja. Lyhyesti tällä tekniikalla voi muuttaa tiettyjen loimilankojen niisintää kesken työn, mitä ei normaalisti pysty tekemään. Noissa Väliaseman poimintalautapuissa on sidoksena täyskuvikas, jolla saa siis tuollasia kaksipuoleisia töitä (lähinnä mattoja) tehtyä. Toinen puoli on aina vastaväreissä.

Tässä vielä aikasempia Karhuja, joita olen tehny. On niitä iso liuta muitaki malleja, mutta jääköön nyt toiseen kertaan...


























Hypätään vielä viime viikonloppuun sen verran, että lupauduin tälle samalle ihmiselle tekemään vielä pääkallolapaset lapsenlapselle, ja ne kilisytin valmiiksi jo sillon viikonloppuna. Ne on tosin edelleen päättelyä vaille, ja seki pitäs tänään vielä saada hoidetuksi...



Ei niin käsitöisillä aiheilla jatkuu: Tiistaina olin pakotettu käymään työkkärissä jonkulaisessa nuorisotapahtumassa (joka koostu reilusta kymmenestä myöhäisteinistä). Oli ihan hyödyllistä infoa työnhakuun ja koulutukseen liittyen, ja sain sieltä kuulla tällasesta nuorten uravalmennuskoulutuksesta, joka oli alkanu edeltävänä päivänä. Koulutuksessa oli kuitekki vielä tilaa parille ihmiselle, joten ilmoittauduin mukaan. Keskiviikosta eteenpäin aina jouluaatonaattoon asti istun siis samanlaisten myöhäisteinien kans valmennustunneilla. Se on ollu toisaalta ihan mielenkiintosta ja antosaa, mutta toisaalta vähän liian leikkimielistä yläastetason juttua. Henkilökohtanen keskustelu valmentajan kans on ollu tähän asti parasta, ja toivottavasti sellasta tulis lisääki...

Tuon takia on menny suunnitelmat vähän sekasin, ja käsityöt on seisonu (tosin tauoilla teen sielä äitille sukkia). Esimerkiksi meidän pitäs hommata miesolennon kans passit tammikuun lopulle sijoittuvaa anopin synttärimatkaa varten, mutta ei tullu vielä laitettua sitä vireille. Kuvat tosin käytiin jo ottamassa keskiviikkona, että onhan seki askel...

Torstaina uravalmennuksessa oli luvassa Tampereen reissu, johon sisälty info oppisopimuskeskuksella sekä vierailu erään suuren rekrytointifirman tiloihin. Ensimmäinen oli kiinnostava, koska toivoisin pääseväni opiskelemaan oppisopimuksella jonku uuden ja hyödyllisen ammatin. Toka puolestaan oli hiukan tylsempi; konsultti puhua pölötti koko ajan ja kehu, kuinka hyvä järjestelmä tuo vuokratyöhomma on. My ass! Mut ei siitä sen enempää.

Ruokatauolla kävin Seppälässä, josta tarttu mukaan uuden malliston farkut. Edelleen osastona oli Great Girls, mutta koko on pudonnu jo 44:seen! Ja kerranki Seppälän mallistosta löyty oikeasti sopivat housut mulle: vyötärö ei ulotu tisseihin ja lahkeet on tiukat. Olihan niilä hintaa, mutta edelliset farkut alkaa olla joko liian isot tai rikki.

Heti tuon Tampere-episodin jälkeen ehdin just ja just syödä kotona, ko oliki aika hypätä miesolennon siskon kyytiin ja suunnata IKEAan. Tarkotushan oli olla vain seurana ja mahdollisena kantoapuna, mutta hitto: niinhän siinä kävi, että rahaa meni sinnekki! Mukaan tarttu sellanen lasten muovijakkara, jollasta olen kaivannu ihan omaan käyttöön (esimerkiksi säärien vahaaminen onnistuu kivemmin sellasella ko lattialla virumalla), pari uutta laatikkoa Expedit-hyllyyn sekä pitkä jalkalamppu, jollasta olen myös kaipaillu jo jonku aikaa.

Olen aiemmin puhunu siitä minun keinutuoliprojektista hieman, ja opehan lupasi, että saisin sen pian valmiiksi. Noh, sehän tarkotti ankaraa uudelleenjärjestelyä olohuoneessa, että tulokas saadaan pian mukaan sisustukseen. Perjantaina sitte otin ja tyhjentelin pari hyllyä, joista eka siirty makkariin ja toka ekan paikalle. Näin sain nurkan vapaaksi, ja sinnehän se eilispäivänä valmiiksi tullu keinutuoli tupsahti ko valettu.


Mörkö oli aluksi hyvin ihmeissään tästä siirtelyprosessista, ja eniten sitä ihmetytti, että yks sen pesäpaikoista (IKEAn Expedit-hyllyyn mitotettu kahvipusseista tehty kori) oli siirtyny toiselle puolelle olkkaria. Aika pian se kuitekki hyväksy tämän järjestelyn, vaikka korin paikka siirtyki kolmannesta kerroksesta toiseen... Ps: nuo kaks vihreää laatikkoa on täynnä lankaa, ja yks mustista on täynnä keskeneräsiä töitä!

Eilinen meni siis verhoillessa, ja pieni kiire suoraan sieltä oli miesolennon vanhempien luo, jossa isänpäivää vietettiin päivää etuajassa. Lahjaksi appiukko sai minun tekemät sukat ja kortin. Nyt varmaan uskaltaa laittaa kuviaki noista isänpäiväkorteista, ko ne on jo jaettu (omalle isälle ja papalle postin kautta).

Ylin on omalle isälleni (mulla on 2 veljeä). Toinen karhukortti on appiukolle, siihen tein vain isäkarhun ja esikoiskarhunpennun, vaikka miesolennollaki on pari sisarusta. Vika on tietysti minun papalle. Vinkkiä näihin kortteihin, ja kaavat sain Suuri Käsityö-lehdestä 10/2013.

Tästä kaikesta tuliki mieleen, että pitääpä kilauttaa iskälle ja papallekki!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti