perjantai 28. kesäkuuta 2013

Review of the week

Nyt on ollu kyllä niin meneväinen viikko, etten ole ehtiny tänne ko haaveilla kirjottavani. Tänäänkään ei välttämättä aikaa ois, mutta ei olis kyllä myöhemminkään...

Maanantaina pistin tosiaan uhkaukseni täytäntöön, ja treenasin kunnolla. Ensin Tapout XT:tä, jossa oli vuorossa Sprawl & Brawl. Erilaisia isku-potkuharjotuksia, punnerruksia ja vähän vatsalihaksiaki. Yllätyin toden teolla, ko vatsalihasliikkeet onnistu tosi helposti. En ole niitä erityisen paljoa treenannu vielä, mutta aikasemmin se on ollu aina tuskaa nousta lattiasta ylös, ihan oikeasti työlästä. Nyt se suju ko vesi, ja piti hetki miettiä, että teenkö jotain väärin, ko ei tunnu hankalalta. No en, ne on vain kehittyny huimasti! Sitte lähin vielä reippaalle kävelylle, jonka jälkeen oliki jalat väsähtäneet.

Tekasin muuten treenipäivän kunniaksi oikein kunnon proteiinipitosen päivällisen, osittain sen liikunnan vuoksi, ja osittain, koska en jaksanu tehä muutakaan. Eli tonnikalamunakasta ja salaattia.


Tonnikalamunakas

3             munaa
½ prk    tonnikalaa vedessä
pala       paprikaa
½ tl       suolaa
mustapippuria
paistamiseen voita

Sulata nokare voita pannulla ja kuumenna tonnikalaa ja paloiteltua paprikaa hetki, ei kuitenkaan siten, että ottavat väriä. Mausta seos mustapippurilla. Siirrä seos lautaselle. Riko kananmunat kuppiin, sekoita hyvin haarukalla ja mausta suolalla. Lisää tarvittaessa pannulle voita, sitä saa olla reilusti. Lisää munaseos. Siirtele munakasmassaa puuhaarukalla pannun reunoilta keskelle päin, kunnes se alkaa olla hyytynyt. Kun pinta on vielä hiukan raaka, kaada tonnikala-paprkaseos munakkaan toiselle puolelle ja käännä toinen puoli seoksen päälle.

Paprikan lisäksi voit laittaa myös sipulia ja muita mieluisia kasviksia sekaan.

Valmista munakkaan lisäksi salaatti. Salaattiin laitoin kurkkua, tomaattia, jäävuorisalaattia ja punaista paprikaa, ja päälle raejuustoa ja hasselpähkinärouhetta. Kasikkeeksi Hesen valkosipulikastike, tai vaihtoehtoisesti oliiviöljy, jos haluaa aitoja makuja.


Tiistaina kaveri kävi pilkkomassa minun tukkaa, otti kuutisen senttiä latvoista kuivunutta hiusta pois. Sitte käytiin vielä kävelyllä siihen pääle. Rupesin suunnitteleen tuleviin häihin jotain kenkäasustetta, joka yhdistyis tuohon puvun värimaailmaan. Löysin sitte tämmösen virkatun kukan ohjeen, ja rupesin semmosia kokeileen. Kuvia tullee, kunhan saan valmiiksi!

Keskiviikkona oli ihanaa käydä uimassa ja saunassa kaveripariskunnan kans invalidiyhdistyksen saunalla. Se makso kyllä ihan tarpeeks paljon ollakseen vain rantasauna ja laituri, mutta hikisen päivän jälkeen kyllä kannatti.

Torstain tunnelmia löytyy näistä kuvista, joita ei ehkä olis saanu ottaa. Paikkana Tampereen Plevna, jossa pyörähti viimisen kerran Jurassic Park 3D:nä. Oli hieno kokemus nähdä dinot kolmiulotteisina.

Ehkä se oli muihin minun kattomiin 3D-leffoihin verrattuna just hyvä, ko sitä ei ole alun perin tehty kolmiulotteiseksi, ja siksi siinä ei ollu niitä väkipakolla tehtyjä "iik, joku lentelee mua päin!" -juttuja.


Hienoa oli myös se, että koko salissa oli meidän lisäks varmaan kuus ihmistä, eli rennosti saatiin ottaa! Kyllä tuomoset elokuvateatteripenkit kelpais meile kotiakki...














Kotiin ei Tampereelta leffan jälkeen vielä päästy, vaan nähtiin toista kaveripariskuntaa sielä. Käytiin kahvilassa, Fidalla ja Anttilassa. Fidasta tarttu mukaan toppi muutamalla eurolla, ja Anttilasta pari kerää lankaa talven varalle. Vettä sateli tasasesti koko iltapäivän, ja Nokialle päin lähtiessä (hui, mie ajoin!) puhkes oikein kaatosade.

Tuntuu, että vaikka mulla on suunnilleen yhtä paljon vapaa-aikaa käytössä, ko edellisessä työssä, niin silti ei saa yhtä paljon aikaseksi. Onhan tämä kyllä raskaampi homma, ja olen tosi väsyny aina ko kotia pääsen (pari kertaa olen nukahtanu keittiön pöydän ääreenki...) Nyt tämä viikko on varsinki ollu normaalia hurjempi, ko olen tehny suuren osan alueestani yksin, vain aamulla on ollu kaveri toimistoilla.

Tänään oliki sitte kaiken huippu -päivä. Aika lailla työpäivän loppupuolella työkaveri soitti, ja kerto, että meitä on pyydetty tekeen semmonen muuttosiivous eräälle toimistolle. Käytännössä paikka oli tyhjennetty (ehkä noin 50 neliön tila) ja sieltä piti pestä ikkunat ja pyyhkiä lattiat, yms. Noh, huonekorkeuttahan ei ollu ko noin 3 metriä, ja ikkunat patterin korkeudelta kattoon... Aikaa siinä meni ja jalat tuli kipeäksi, mutta kävipähän liikunnasta!

Siitä tuli muuten mieleen, että en ole sitte tuon alkuviikon jälkeen mitään treeniä oikein ehtiny tehä. Sen sijaan, vaikken kaloreita syynäilekään, laskin nettilaskurin avulla, paljonko mie kulutan normaalin työpäivän aikana kaloreita. Jos oletetaan, että kohtalaista rasitusta tulee noin 5 tuntia päivässä, niin kalorinkulutus on huimat 1300 kaloria! Eli juu, ei tarvi kyllä välttämättä tehä mitään sen jälkeen...

Huomenna sitte häitä juhlimaan, ja pitäähän sitä tietysti laihiksesta huolimatta ottaa vähän, tai vähän enemmän. Ehtii sitä sitte laihtua... Alkoholihan ei sinänsä ole kielletty vhh-ruokavaliolla, mutta se muuttuu ruuansulatuksessa glukoosiksi, mikä taas on samaa tavaraa, jota hiilareista tulee. Ite ajattelin tällä kertaa mennä pelkällä kossuvissy-linjalla, koska viime kerralla join punaviiniä, ja oksensin loppuillasta. Party on!

sunnuntai 23. kesäkuuta 2013

Midsummer madness

Juhannus meni että hurahti, ja taas ois paluu arkeen eessä... Mukavaa oli, anoppilassa perjantaista tähän päivään, ja kaikki perinteiset tuli käytyä läpi: Sauna, grillaus, uinti. Lojuttiinpa sitä vielä appiukon itte rakentamassa saunapaljussaki!


Aika kulu hyvin hyvässä seurassa, ja aurinkoki näytti parhaat puolensa suurimman osan ajasta. Vaikka oli kyllä pelottavaa herätä lauantaiaamuna kauheaan ukkosen jyskeeseen pienessä koppimökissä keskellä pihaa...


Pihalla tuliki oltua suurin osa ajasta, siellä oleiltiin, syötiin, pelattiin ja juteltiin. Kiitokset appiksille ihanista ruuista!


Anoppi on niin ihana, ko siltä saa aina kivoja vaatteita! Tämän mekon se oli ostanu ittelleen, mutta värisävy ei ollukaan ihan kohillaan, joten se pääty mulle. Me likes!


Elukoillaki vaikutti olevan kivaa, ko saivat ulkoilla, etenki tuolla Rambolla, joka on tiibetinspanieli (ja aika outo sellanen). Ihan juhannuksen lopuksi se järkkäs meille kivan seuraleikin viemällä meidän Mörkön leluhiiren, jonka kans se juoksi ympäri pihaa, ja koko suku perässä. Sillä oli varmaan tosi kivaa! Rontti-kissaa sen sijaan kiinnosti enemmän nukkuminen, ja sitä se tekiki ahkerasti.


Mörkö ulkoili myös, mutta valjaissa vaan, ja hyvin pelokkaasti edelleen. Eka kerran perjantaina sitä ei meinannu saada valjaisiin, ja aika vähän aikaa se uskalsi olla pihalla. Sen jälkeen se tais taas hoksata, missä ollaan, koska ulkona käyminen rupes kiinnostamaan: mökistä lähtiessä se tuli ovelle oottaan, että eikö hänki pääsis mukaan, eikä enää koittanu paeta valjaita laittaessa. Kyllä se edelleen arasti liikuskeli, ja samassa paikkaa sai pönöttää välilä pitkään, mutta positiivista, että se ylipäätään haluaa ulos.

Mörkö ja hienot valjaat. Otin kuvan vahingossa keinovaloasetuksella, vaikka ulkona oltiin, mutta tuli aika hieno!

Olin ihan kade miesolennon siskontytölle, joka oli saanu semmosen väritettävän laukun. Päätin samassa, että mie hommaan kyllä semmosen kans, ja pitihän sitä tänään kurvata sittarille ostamaan oma!

6 vee väritti noin hienosti pikkulaukun, mutta iso sai väriä pintaan vasta myöhemmin. Mulle toi iso!

Laukkuostosten yhteydessä kävin myös KappAhlissa, jonne mulla oli vielä synttärilahjakorttia jäljellä. Tarkotus oli ostaa ens lauantaiksi miesolennon veljen häihin mekko, ja löytyhän semmonen. Kaikista kivointa oli, että se löyty vieläpä "normaalikokosten" osastolta, eikä isojen! Mekko meni hyvin päälle sovittaessa, mutta eipä olis pahitteeksi pudottaa vielä vähän painoa ennen tuota h-hetkeä...


Painonpudotuksesta puheenollen: Nyt pääsin taas kolmen ja puolen viikon jälkeen vaa'alla käymään, ja tuossa ajassa oli lähteny miltei 3 kiloa! Luulen, että nyt kun tähän LCHF:ään yhdisty tuo uus työ, joka on aika fyysistä hommaa, niin paino taitaa lähteä entistä paremmin. Ja eipä se haittaa! Tällä hetkellä kokonaispudotusta on siis 12 kiloa, helmikuun lopulta lähtien.

Tähän loppuun kävis hirveän hyvin resepti. Nyt ko kesä on ja tulee grillistä syötyä kaikkea mättöä, niin sen vastapainoksi sopii hyvin tämmönen "kevyt" aamupala. Resepti on Andreas Eenfeldtin Diet Doctor -sivustolta, ja olen sen vapaasti tähän suomentanu. Alkuperänen loistavine kuvineen löytyy tietysti täältä.



Kesäinen aamiainen

Ainesten määrät yleensä arvioin, listassa suuntaa-antava määrä.


Tarvitset:

1 dl             turkkilaista jogurttia (10%)
1 - 1,5 dl    vispikermaa
1 - 2 rkl     mustikoita
½ dl          pähkinä-siemensekoitusta

Tee ensin pähkinäsiemensekoitus, josta voit ottaa tarvittavan määrän aina annokseen. Hanki esim. noin 100 gramman pusseja eri pähkinöitä ja siemeniä, ja sekoita ne valmiiksi rasiaan. Sekoitukseen käyvät esimerkiksi: kookoshiutaleet, saksanpähkinät, hasselpähkinät, mantelit, pellavansiement, auringonkukan siemenet ja kurpitsan siemenet.

Sekoita annosta varten hyvin lautasella jogurtti ja kerma (vaahdottamaton). Lisää pähkinä-siemensekoitusta ja haluamasi määrä mustikoita.

Mustikoiden kanssa kannattaa olla sitä tarkempi, mitä tiukempaa linjaa pidät hiilihydraattien suhteen. Marjat sisältävät luonnostaan sokeria.

Ite olen käyttäny sekotuksessa hasselrouhetta, mantelilastuja/-rouhetta, kookoshiutaleita, maapähkinöitä, saksanpähkinöitä ja aiemmin myös pinjansiemeniä, jotka tosin nyt jätin pois. Tämä aamiainen sai aiemmin minun mahan sekasin, ja päättelin, että koska kaikkia muita aineita paitsi noita siemeniä olin syöny erikseen, niin vika täytyy olla pinjansiemenissä. Ja niin oliki; nyt voi syödä tätä ihan rauhassa!

Kesäaamiainen saattaa näyttää kummalta, mutta on tosi hyvää! Taustalla pitsinvirkkauskokeilua aiemmassa blogitekstissä mainittuun pussilakanaan.


torstai 20. kesäkuuta 2013

Kuvailua kokeellisesti

Kokeilin tänään ottaa Tampereella kuvia Hääräämön vinkin mukaan, eli tietyn askelmäärän välein. Valittin askelmääräkseni 30 ja päätin ottaa aina kaks kuvaa: sellasen, jonka ehkä muutenki voisin ottaa, ja sellasen, jota en välttämättä normaalisti kuvais. Se oli aika hankalaa, mutta hauskaa! Ja jännästi nuo "huonot" kuvakohteet näyttää nyt katottuna myös ihan kiehtovilta. Vasemmalla siis lempparit, oikealla epänormaalit kuvakohteet.





















Aika paljon tuli nuita katulamppuja ja maata... Ihan mielenkiintonen kokeilu, tuli otettua paljon kuvia, joita en varmaan ikinä ois muuten ottanu.

Sitte kuulumisia: Ihana pitkä viikonloppu edessä! Ihan hyvä, koska minusta tuntuu, että huomena mulle ois varmasti sattunu jotain töissä... Nimittäin toissapäivänä mulla jäi oikea nimetön siivouskeskuksen oven väliin. Se näytti siltä, ko pyöreä kappale nahkaa olis sananmukasesti purskahatanu osittain irti, ja se kohta muuttu kamalan mustan violetiksi. Tänään teloin itteni jo kahesti. Eka mulla jäi vasen nimetön biojätehuoneen ovenkahavan väliin, ja siihen tuli kaks semmosta verenpurkaumaa, jotka näyttää ihan joltain tummanpunasilta näppylöiltä. Sitte, just ennen ko päivä päätty, löin pääni johonki kumartuessani siivouskärryn vieressä. Siihen tuli punanen läiskä, ja se tuntu aika aralta. Vasta töistä lähtiessä huomasin hissin peilistä, että siitä tuli muutama tippa vertaki. Mitähän seuraavaks?

No, onneks nyt on aikaa parannella haavoja... Ja huomenna mennään grillaamaan anoppilaan! Me likes!

maanantai 17. kesäkuuta 2013

Painokoneet seis: Nyt laihdutusruoka ei laihdutakaan!

No nyt on sitte tehty tutkimus, jossa on huomattu että laihdutsuruoka lihottaa! Kiitos vain, Iltalehti, mutta me karppaajat on tiedetty se jo pitkän aikaa!

Pihla Hakalan juttu Iltalehdessä 17.06.2013

Tuossa jutussa puhutaan enimmäkseen noista keinotekosista makeutusaineista, joilla korvataan sokeria monissa herkuissa ja ihan normi arkiruuissaki. Esitellyt taudit on yleisiä paitsi näittein makeutusaineittein käyttäjillä, kuten juttu valasee, myös paljon valkosta sokeria ja valkosia jauhoja kuluttavilla ihmisillä.

Sehän nyt on selvää, ettei mitään kannata korvat millään keinotekosella. Tutkimusten mukaan limsojen makeutusaineet saa kehon reagoimaan ihan ko elimistöön olis tullu ruiskaus sokeria, vaikkei makeutetuissa herkuissa sitä ole. Eli haima erittää insuliinia vereen, ja insuliini on kehon aineista se, joka sitoo parhaiten rasvaa kehoon. Ei siis ihme, ettei laihdu. Sama pätee kyllä sitte sokeriinki: Paljon sokeriherkkuja, verensokeri pilviin, ja insuliini perässä, ja lopputuloksena läskit tarttuu entistä paremmiin.

Johtopäätös: Jätä pois se sokeri! Älä korvaa sitä millään! Joku voi väittää, että "muttaku mulla on niin kova makeanhimo" tai "muttaku mun pitää saada kerran päivässä pala suklaata". Kokeile kaks viikkoa. Älä syö mitään, missä on lisättyä sokeria tai keinotekoisia makeutusaineita, ja välttele myös sokerisia hedelmiä ja runsasta marjojen syöntiä. Voit huomata, että tuon kokeilun jälkeen ei tee enää ees mieli makeaa! Aiemmin mulla herahti aina vesi kielelle, ko jostain leijaili leivonnaisten tuoksu, tai jos pöydällä oli konvehtirasia, mutta nyt ei. Mekaaninen halu voi tulla, sellanen "no nyt ko tuossa on tarjolla, kerta", mutta keho ei sitä rupea himoitsemaan. Ja suklaat on helppo jättää rasiaansa.

Tuossa Iltalhehden jutussa ravitsemusfysiologian professori Riitta Korpela valasee noitten makeutusaineitten vaikutuksia. Hän tuo esille juuri sen seikan, joka sokerikoukussa olevalle on tuttu: makean syöminen herättää vain uuden makeanhimon - ja sama pätee makeutusaineisiin. Suosittelen tuota sokeritonta kuuria siis erityisesti sokerikoukusta kärsiville. Alkuun voi tuntua pahalta, mutta hei: kai sää nyt kaks viikkoa kestät ilman sokeria? Kokeile edes!

Soimaan tuota lehtijuttua kyllä silti, koska siinä väitetään, että painonpudottajille keinotekoset makeutusaineet olis hyväksi. Ehei. Pysytellään vain ihan luonnollisissa makumaailmoissa, joihin ei lisätty sokeri ja makeutusaineet kuulu. Jos olisin oikein radikaali, niin voisin sanoa, että sokeri on ihmiskeholle vähän niinku huume. Se ei tee keholle hyvää ja siihen jää koukkuun. Vai oliko meän metsästäjä-keräilijä esi-isällä sokeripussukka keittiön kaapissa? Niin.

Kahden viikon sokerittomuus on hyvä alku vähähiilihydraattiselle ruokavaliolle. Samalla suosittelisin jättämään pois myös ainaki riisin, pastan ja vaalean viljan. Monet pääsee myönteiseen kierteeseen jo tällä: paino laskee, mieli virkistyy ja jaksaminen paranee. Kannattaa myös lukasta vielä kerran tämä aloittelijan opas, joka löytyy myös lyhennettynä suomeksi.

Ekotekojuttuja

Tänä aamuna iski oikein kunnon ekologisuuspuuska, ko luin Tiede-lehden lopusta lyhyen jutun roskien maatumisajoista. Tosi valasevaa, ja sopis vaikka jokasen päivälehen sivuille, että loppuis se iän ikunen koirankakkakeskustelu! Se koirankakka nimittäin maatuu näin kesäaikaan parissa viikossa.

Pahempia roskia, mitä luonnosta useinki löytyy, on esimerkiksi kaljapäkkien kartonkikuoret. Kartonkihan toki maatuu, jopa kuudessa viikossa, jos on kosteaa ja lämmintä, mutta nämä sikspäkitpä onki käsitelty päältä siten, että maatumiseen menee tuplasti enemmän aikaa.

Jos olet sarjamurhaaja, niin kannattaa miettiä uudelleen ruumiiden sijotuspaikka! Metsään jätetty vainaja vaatii keskimäärin vuoden maatumisajan, tosin jos näin kuumana ja kosteana kesänä sen uhrin sinne dumppaa, niin se voi muuttua luurangoksi jo kolmessa kuukaudessa. Uhrin tennissukatki muuttuu tunnistamattomiksi talven aikana, ja vuoden sisään neki on kokonaan maatunu.

Ehkä yleisimpiä roskia, mitä tuolla näkee, on tupakantumpit ja purkat. Tumpit maatuu kyllä, mutta se kestää muutaman vuoden. Purukumiki hajoaa hitaasti, koska se on luonnonkumista valmistettu, mutta siihen menee viitisen vuotta.

Pahimpia kaikista on seuraavat kolme:

Muovipussi. Polyteenipussi ei varsinaisesti maadu, mutta auringon uv-säteily ja otsoni hajottaa kassin lopulta siten, että muovihituset häviää jäljettömiin 4-8 vuodessa.

Alumiinitölkki. Se säilyy meidän kauniissa luonnossa 50-200 vuotta!

Lasipullo. Lasi ei maadu. Luontoon heitetyt lasipullot särkyy pieniksiki siruiksi, mutta ei katoa koskaan luonnosta.

Nuo kolme viimisintä on myös ehkä kaikista vaarallisimmat luonnon muille asukeille, eli niille teidän ihanille puudeleille ja kissimirreille, kuin myös kaikille söpöille luonnonvaraisille eläimille. Muovipusseja ei suositella lapsille eikä lemmikeille - miksi sitte luontoon heitettäväksi ja eläinten riesaksi? Tölkeistä ja pulloista ahkera pullonkerääjä on varmasti kerran jos toisenki löytäny vetisiä jyrsijävainaita, mutta on niistä haittaa isommillekki elukoille. Terävistä reunoista tulevat haavat nyt ekana tulee mieleen, ja voihan semmosta tölkkiä joku raukkaparka koittaa purra rikkiki, jos haistaa sisältä jotain.

En tiä, missä tämmöset asiat pitäs ottaa esille, että ne menis ihmisten päähän ja muuttuis toiminnaksi, eli roskien viemiseksi roskakoppaan. Kai näistä meille koulussa puhuttiin, mutta kukas siellä muka kuuntelee??



Toinen ekoasia liittyy sitte naisellisempiin "ongelmiin", eli kuukautisiin. Olen nyt viistoistakesäsestä asti käyttäny kuukautissuojana niin sanottua kuukuppia, joka on paitsi luotettava ja huomaamaton käyttää, myös erittäin ekologinen. Soisin niittenki kyllä lisääntyvän kanssasiskojeni keskuudessa, koska en uskalla edes kuvitella, minkälaisen monisatavuotisen vuoren ne kaikki siteet ja tampoonit kasvattaa kaatopaikoille.

Itte tutustuin tuohon kuppiin siis vuonna 2005. Oltiin menossa edesmenneille Rovaniemi Rock -festareille, ja tottakai mulla piti laskelmien mukaan alkaa kuukautiset just silloin. Onneks olin lukenu just vähän aikaa aiemmin Lapin alueen ilmaislehdestä Roihusta jutun noista kuukupeista. Kaivoin lehden esille, ja saman tien apteekkiin, jonne saatiinki tilattua mulle yks heti seuraavaksi päiväksi. Mulle siis syynä hankinnalle oli sen luotettavuus ja helppous: ei tule ylivuotoja, ja kuppia voi pitää paikoillaan jopa 12 tuntia putkeen.

Lisäksi minua miellytti lopulta myös siitä aiheutuvat säästöt - sekä rahalliset että ekologiset. Yksi kuppi kestää käytössä jopa viis vuotta, jos sitä pesee ja desifioi säännöllisesti ohjeitten mukaan. En nyt enää tiä, mitä tommoset siteet maksaa, tampooneista puhumattakaan, ko en ole niitä koskaan käyttäny. Mutta jos lasketaan, että sidepaketti maksaa vaikka 3 €, ja siinä on 15 sidettä, ja oletetaan, että yks paketti riittää yksille kuukautisille. Vuodessa 12 pakettia, 60 pakettia viidessä vuodessa. Hintaa tulee semmonen 180 euroa.

Kuukautiskuppi maksaa apteekissa muistaakseni noin 30 €. Pieni ero?!

Luulin, että tämä olis enemmänki marginaalijuttu, ja joku aika uus keksintö, mutta nyt ko googlailin, niin huomasin, että väärässä oltiin! Ilmeisesti kuukupeille on olemassa jopa oma sivusto (?!?), ja merkkejäki löytyy paljon enemmän ko tuo Lunette, jota itte käytän. Ja alun perin se kai keksitty jo 1930-luvulla. Ilmeisesti noita saa jopa eri väreissä! Cool, harmi vaan, että seuraavaan kuppiin on vielä muutama vuosi...

Suosittelen henkilökohtasesti juurikin Lunettea. Se on aidosti kotimainen - ei missään kiinalaisessa kalastajakylässä pykätty - ja todella ympäristöystävällinen. Lunette ainaki väittää, että heidän tehtaillaan on ympäristöarvot tärkeitä, ja heidän toimistoissaan käytetään ekosähköä. Ja jotenki tuntuu mukavammalta pistää "sinne" jotain Suomessa valmistettua, ko ties missä kasaan lähmittyä...

Alkuun tuo käyttö saattaa vaikuttaa vastenmieliseltä ja inhottavalta, mutta hei: se on vain sun toosa! Kaikkeen tottuu, ja enää en vaihtais kuppiani muihin ees maksusta!


lauantai 15. kesäkuuta 2013

Tämmösiä päiviä vois olla enemmänki...



 
 

Tämmönen päivä Nokialla tänään. Lämmintä, mutta ei mitenkään kuuma, koska tuuleskeli aika lailla.


Käytiin miesolennon kanssa Melon vedenpuhdistulaitoksella pyöräilemässä. Ei ehkä kuulosta mitenkään romanttiselta, mutta siellä on tosi kauniit maisemat! Pyöräily tosin oli aikamoista lonnimista, koska toinen ei tahtonu hikoilla ollenkaan...




























Matkalla ylitettiin junarata. Pari minuuttia sen jälkeen siitä kiisi veturi varmaan kuuttakymppiä ohi!






Vanha lato piti tietysti pysähtyä kuvaamaan!

Kaikkiaan ihan hieno reissu, enkä tajunnu aikasemmin, että tuo vedenpuhdistamo oliki noin lähellä, vain 5,5 kilsan päässä. Ehkä sinne palataan vielä!












Miesolento pelasteli pieniä kastematoparkoja paahtumasta asvaltilta. Yhen yli taisin tosin porhaltaa pyörällä...

perjantai 14. kesäkuuta 2013

Voihan ompelukone...

Nyt on joku ihmeen ompeluvimma tullu päälle. En edelleenkään ymmärrä, miksi mulle tulee näitä, ko mie en tykkää siitä ompelukoneen kans taistelemisesta ollenkaan! Yleensä meillä menee jotenki aina sukset ristiin... Useimmiten se johtuu tosin siitä, että joku pönttö ompelee innoissaan jotain väärin. Mutta on se joskus koneenki vika!

Tämähän sai siis alkunsa siitä, ko Tampereella Kirjatori -myymälä on sulkemassa (huomenna!), ja siellä on tietysti loppuunmyynti. No miehän ostin sieltä vaikka mitä, miesolennolle jonku sotavälinekirjan ja vitsikirjan, ja ristikkokirjoja (myönnetään, valikoimaa ei enää huimasti ollu...) Yks niistä kirjoista, jotka ostin, oli Viipaloitu villatakki ja muita tuunauksia, jonka nimi kertoo jo paljon. Noh. Miehän en yleensä tykkää tuomosista turhanaikasista tuunauksistakaan, joissa jostain kelpo esineestä on pakko vääntää jotain ihme koristeita, jotka vain sitte pölyttyy ja joutuu todennäkösesti ennemmin ko myöhemmin kaatopaikale jätevuorta kuormittamaan. Niin. Suurin osa niistä töistä oliki just semmosia, ihan kivoja, mutta tuskin kokeilen. Onhan ne kukkapurkinpäälliset varmaan nättejä, mutta... Juu.

Noh, löyty sieltä silti yks, jonka perään rupes heti sormet syyhyämään. Nimittäin tilkuista tehty parisängyn pussilakana, joka näyttääki päiväpeitolta. Just hyvä mulle, ko en ole mitään päiväpeittoa käyttäny varmaan ikinä! Nyt kukaan ei tule sitä tietämään... Paitsi että mie taisin kertoa sen just netissä!

Suurin osa pussilakanan päälliosaan tarvittavista kankaista löyty omista kätköistä, mutta pari herkkua ostin Eurokankaan kilokopasta.

 Rupesin sitte heti suunnittelemaan tuota peittoa, jonka tekisin tietekki vihertävänmustana, enkä pinkkisävysenä, kuten tuossa kirjassa. Tein suunnitelmat jopa tuohon minun hienoon itsetehtyyn luonnoskirjaanki, joka on muuten minun näyttötyö kouluajoilta. Jes!

Kaikki kankaat oli kasassa (sitä mustaa pääkangasta, eli takapuolelle ja etupuolen yläosaan kääntyvää lukuunottamatta), joten pääsin vähän leikitteleen väreillä lattialle. Eihän siitä meinannu mitään tulla, ko Mörköllä oli taas joku ryntäilyinnostus menossa, ja se otti vauhtia nuista minun kankaista... Noh, sen verta ainaki näin, että tuossa suunnitelmassa nuo pallokuvioiset kankaat oli ehkä liian hallitsevasti oikealla.


Palasin piirrustuspöydälle, ja tällä kertaa päätin tehä suunnitelman siten, ettei kissa sitä pääse sabotoimaan, eli koneella. Otin kuvat kankaista, ja leikkasin niistä Paintilla (jep, olen kivikaudelta) sopivan kokoset "tilkut", ja tein niistä virtuaalipeiton:


Kuviot on tietysti oikeasti paljon pienemmät, ja tuohon yläosan alareunaan tulee varmaanki virkattu pitsijuttu (jos sen joku Minna jaksaa virkata...) Tästä näkee kuitekki aika hyvin, millanen peitto tulis olemaan. Mielipiteitä saa toki heittää! Itte tykkään tästä suunnitelmasta.

Se siitä tällä kertaa.

Tänään olen polttarileskenä; miesolento on järkänny veljellensä polttarit, ja tällä hetkellä ne on varmaan hyvässä nousuhumalassa (paitsi kuski toivottavasti, koska ne on vasta matkalla paikasta A paikkaan B...) Ajattelin käyttää illan löhöten sohvalla ja kattoen telkkarista ihan mitä haluan! Muahhaa!

Läppäri on sanomassa sopimuksensa irti, tai siis sen akku. Se herjaa mulle, että "akku kannattaisi vaihtaa" koko ajan, ja kuluu tosi nopeasti. Pelkään, että joku kerta se ei enää suostu lataamaankaan... Noh, se lysti maksais viiskymppiä. Kai se täytyy vielä hommata.

Töissä tein tähän mennessä pisimmän päivän, 7 tuntia, vaikka perus olis 4,5 tuntia. Hyvin senki jakso, tosin loppupäivästä rupes olemaan vähän hakusessa, että mitäs piti tehä ja missä järjestyksessä... Nyt mie muuten tiän senki, miksi maailma ei pelastu. Ette usko miten paljon parista toimistokerroksesta tulee roskaa ja ruokajätettä yhessä päivässä! Huh!

Töitten jälkeen menin käymään taas kaupungilla, tällä kertaa ettimässä synttärilahjatarvikkeita. En ollu syöny mitään koko päivänä, joten otin oikeudekseni piipahtaa Heseen, ko se mieski on juhlimassa ja grillaamassa...

Hesen burgersalaatti <3

Kaikki tarvikkeet löyty, ja kerkisin vieäpä juuri sopivaan bussiinki, vaikka piti pistellä jalkaa toisen eteen reippaasti. Pieni sadekaan ei haitannu, ko viimein pääsi kotiin ja suihkuun! Ja olipa postissa tullu yllätyski: Suuri Käsityölehden tilaajalahjana kahdet sakset. Ainaki vaikutti tosi hyviltä, tiä sitte mitä on.


Ja nyt ansaitulle löhöilylle!